Ensimmäisen kerran kun tapasin oman ex-narskuni, niin heti piti kertoa, kuinka eräs meidän kaupungin kermaa edustava henkilö oli hänen ystävänsä. Ja näitä ystäviä sitten ilmeni aina muitakin. Ystävyyden kriteerinä oli tyyliin, että oltiin kerran juteltu että ystävä oli hyvässä asemassa tai yleishyödyllinen. Ystäväksihän on hyvä sanoa myös ihmistä, jolta haluaa palveluksia. Tottakai tärkeimmät ystävät olivat tätä kermaa, jonka alapuolella minä aina sitten olin. Minä edustin just tätä yleishyödyllistä ystävää.
Viikon "seurustelun" jälkeen "suhteemme" oli katkolla ja hän sanoi sitten, että pysytään ystävinä. Mielessä mietin, että miten niin pysytään. Emmehän me ole sellaisia koskaan olleet. Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että tämä tyyppi elää ihan omassa kuplassaan. Kirjoittaa omaa kirjaansa, jossa ei tunteilla ole sijaa. Hän näkee maailman tietyllä tavalla ja tekee perässä, mutta ei huomaa toimintansa omituisuuksia.
Mutta narsistin ystäviä olivat lähes kaikki, paitsi ne vihamiehet- ei kivat ihmiset- jotka vähät välittivät narskun touhuista. Ja sitten oli näitä ystäviä, joita hehkutettiin, jotka kävivät kylässä, mutta joita ei koskaan enää näkynyt. Narsku oli loistava hankkimaan kavereita. Ihmiset usein hurmaantuivat, ja kuvittelivat löytäneensä hyvänkin ystävän, mutta kohta huomasivat homman nimen. Ei narsku ystäviä osannut pitää. Ketään ei osannut pitää lähellään. Mutta ystävyyden merkitys oli hyvin erilainen kuin muilla. Kerran tavattu on aina ystävä. Samanlainenhan se oli rakkauskäsitys. Kerran juteltu, niin voi jo toisen omistaa.
Kerran eräs maineikas ns. maailman tähti sanoi, että tykkää kyllä jutella fanien kanssa, kunhan eivät yritä olla ystäviä. Tämän lauseen voisi ajatella diivailuna tai läheisyydenpelkona, mutta ymmärrän nykyään, että kyse on juuri noiden narsistisiipeilijöiden välttelemisestä. Julkisuuden henkilöhän on narsistin paras kaveri.
Viikon "seurustelun" jälkeen "suhteemme" oli katkolla ja hän sanoi sitten, että pysytään ystävinä. Mielessä mietin, että miten niin pysytään. Emmehän me ole sellaisia koskaan olleet. Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että tämä tyyppi elää ihan omassa kuplassaan. Kirjoittaa omaa kirjaansa, jossa ei tunteilla ole sijaa. Hän näkee maailman tietyllä tavalla ja tekee perässä, mutta ei huomaa toimintansa omituisuuksia.
Mutta narsistin ystäviä olivat lähes kaikki, paitsi ne vihamiehet- ei kivat ihmiset- jotka vähät välittivät narskun touhuista. Ja sitten oli näitä ystäviä, joita hehkutettiin, jotka kävivät kylässä, mutta joita ei koskaan enää näkynyt. Narsku oli loistava hankkimaan kavereita. Ihmiset usein hurmaantuivat, ja kuvittelivat löytäneensä hyvänkin ystävän, mutta kohta huomasivat homman nimen. Ei narsku ystäviä osannut pitää. Ketään ei osannut pitää lähellään. Mutta ystävyyden merkitys oli hyvin erilainen kuin muilla. Kerran tavattu on aina ystävä. Samanlainenhan se oli rakkauskäsitys. Kerran juteltu, niin voi jo toisen omistaa.
Kerran eräs maineikas ns. maailman tähti sanoi, että tykkää kyllä jutella fanien kanssa, kunhan eivät yritä olla ystäviä. Tämän lauseen voisi ajatella diivailuna tai läheisyydenpelkona, mutta ymmärrän nykyään, että kyse on juuri noiden narsistisiipeilijöiden välttelemisestä. Julkisuuden henkilöhän on narsistin paras kaveri.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikeasti narsistisesta epätasapainosta kärsivä ihminen uskoakseni kärsii myös jollain tasolla itse siitä, ettei hänellä ole "oikeita" ihmissuhteita, todellista kumppania ja ystäviä, vaikka hän ei näyttäisikään sitä muille ihmisille. Miksi näin on, johtuu varmaankin siitä, että tällaisella persoonalla ei tavallaan ole selkää omaa minää (hänen minä-kokemuksensa ei ole koskaan päässyt kehittymään tasapainoiseksi ja vahvaksi lapsuudessa ja nuoruudessa): tällaisesta ongelmasta kärsivän ihmisen on siis tavallaan mahdotonta saada syviä ihmissuhteita. Sehän on hyvin surullista.
Pinnallisia hyvänpäivän ystäviä voivat kai kaikki saada melko helposti, kaikkihan varmaankin tietävät sen. Tosiystäviä onkin sitten vaikeampi saada, koska siihen tarvitaan jo paljon enemmän: paljon hyväksyntää, yhteydenpitoa, aikaa jne.
Monilla ihmisillä on jonkinlainen ihmeellinen tarve saada omanarvontunnetta siitä, että tuntee jonkun jolla on "sitä jotain". Monet ihmisethän kehuskelevat esim. jos tuntevat jonkun julkkiksen, koska jostain syystä hänen tunnettavuutensa ja galmourinsa ikään kuin siirtyy myös ihmiselle, joka voi kertoa tuntevansa julkkiksen.
Toiset ihmiset ovat hurmaavia ja toiset sellaisia, jotka hurmaantuvat. Asia ei ole yksipuolinen.
"tällaisesta ongelmasta kärsivän ihmisen on siis tavallaan mahdotonta saada syviä ihmissuhteita. Sehän on hyvin surullista."
Totta, hänellä ei ole kykyä nauttia ihmisuhteista. Ei voi pitää ihmistä ystävänä kuin sen vuoksi että sitä on jotain hyötyä ja tämä ei pitemällä aikavälillä toimi. Pitemmät ystävyys suhteet perustuu empatiaan joka narsistilta puuttuu..