Minulla on ollut elämässäni neljä rakkautta, joista yksi on ollut se todellinen- tai on. Aikaisemmin luulin olevani rakastunut.
Ensimmäinen oli se nuoruuden rakkaus, jota pitkälti määrittivät halu saada poikaystävä ja se elämän jonkinlainen velvottomuus. Kädestä pitämistä, suukottelua, halailua, eka kerta. Itkua kun se päättyi elämäntilanteiden ja paikkakunnan muutokseen.
Toinen rakkaus oli opiskeluaikainen voimakas ihastus, joka yksinkertaisesti päättyi erilaisuuteemme ja siihen, että ei meillä ollut bailaamisen ja seksin lisäksi mitään yhteistä. Suhde oli vähän sellainen on-off. Tietty elämänvaihe.
Kolmas oli narsistinen poikaystävä. Kuvittelin, että tässä on se oikea. Tämä ns. rakkaus vei pohjalle. Elämässäni ei ollut muuta kuin hän. Hänen kanssaan tunsin itseni arvottomaksi. Menin naimisiin, mutta onneksi liitto jäi lapsettomaksi.
Ja tämä neljäs. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihan uskomaton tunne ollut vuosia hänen kanssaan. Kuin lapsuuden kesät, kuin kotiin olisi tullut, kaikki ne clichet. Kun voi olla toisen sylissä ja tuntea riittävänsä omana itsenään. Kuinka toisen käden kosketus saa kropan värähtelemään. Ajatus toisesta- edelleen. Kahdeksan vuoden ja kahden lapsen jälkeen.
Olin 37 kun tapasimme. Luulin, että kaikki on liian myöhäistä. Että keskityn uraani ja pysyn sinkkuna. Ja silloin kun vähiten osasin odottaa, se tapahtui. Ystäväpiirini naureskelee rakkaudellemme. Olemme ihan höpsöjä mieheni kanssa ja edelleen höpötän hänestä. Minulla on tarve julistaa tätä rakkautta kaikille. Se on niin uskomatonta. Ja jos narsistisessa suhteessa lukkiuduin itseeni, tuntuu että nyt rakastan mieheni ja lasteni lisäksi koko maailmaa :) :)
Koskaan ei tiedä, mitä löytää.. ;)
Ensimmäinen oli se nuoruuden rakkaus, jota pitkälti määrittivät halu saada poikaystävä ja se elämän jonkinlainen velvottomuus. Kädestä pitämistä, suukottelua, halailua, eka kerta. Itkua kun se päättyi elämäntilanteiden ja paikkakunnan muutokseen.
Toinen rakkaus oli opiskeluaikainen voimakas ihastus, joka yksinkertaisesti päättyi erilaisuuteemme ja siihen, että ei meillä ollut bailaamisen ja seksin lisäksi mitään yhteistä. Suhde oli vähän sellainen on-off. Tietty elämänvaihe.
Kolmas oli narsistinen poikaystävä. Kuvittelin, että tässä on se oikea. Tämä ns. rakkaus vei pohjalle. Elämässäni ei ollut muuta kuin hän. Hänen kanssaan tunsin itseni arvottomaksi. Menin naimisiin, mutta onneksi liitto jäi lapsettomaksi.
Ja tämä neljäs. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihan uskomaton tunne ollut vuosia hänen kanssaan. Kuin lapsuuden kesät, kuin kotiin olisi tullut, kaikki ne clichet. Kun voi olla toisen sylissä ja tuntea riittävänsä omana itsenään. Kuinka toisen käden kosketus saa kropan värähtelemään. Ajatus toisesta- edelleen. Kahdeksan vuoden ja kahden lapsen jälkeen.
Olin 37 kun tapasimme. Luulin, että kaikki on liian myöhäistä. Että keskityn uraani ja pysyn sinkkuna. Ja silloin kun vähiten osasin odottaa, se tapahtui. Ystäväpiirini naureskelee rakkaudellemme. Olemme ihan höpsöjä mieheni kanssa ja edelleen höpötän hänestä. Minulla on tarve julistaa tätä rakkautta kaikille. Se on niin uskomatonta. Ja jos narsistisessa suhteessa lukkiuduin itseeni, tuntuu että nyt rakastan mieheni ja lasteni lisäksi koko maailmaa :) :)
Koskaan ei tiedä, mitä löytää.. ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarinasi on uskomaton ja myös osittain kuin minun elämästäni. Minullakin oli nuoruuden rakaus joka oli ihana ja sellainen rento ilman stressiä mistään. Ei ollut asuntolainoja silloin vaan opiskeluelämä ja tapailimme.
Se suhde sitten päättyi samana syksynä olin hirveän surullinen silloin.
Sitten tuli suhde sellaiseen ihmiseen joka vei minut pois jossain vaiheessa itsestäni pois päin ja masennuin. Se kesti monta vuotta liian kauan olin vain hyödyke hänelle.
Nykyinen suhde kestänyt jo kahdeksan vuotta. On ylämäkiä ja alamäkiä ja paljon ollut kaikea suhteessa multa silti jatkamme yhdessä. Ei mikään helppo suhde. En vain kai osaa elää enää ilman häntä.
olen silti vielä tekemisissä nuoruuden rakkauden kanssa jonka kanssa juttelemme elämästä ja muustakin.
Etsivä löytää... ;-)
Höpö höpö. Se vielä ehtii se todellinen arki tulla. Jos joku on liian hyvää ollakseen totta niin se ei ole. Salailee sulta asioita ja ehkä jopa on jossain toinen ja kolmas. Sinä elät todellisuuspakoisessa hötössä ja vain luulet olevasti onnellinen kun et tiedä mitä et tiedä. Lykkyä tuleviin pahoihin päiviin, sillä ne tulevat!
kyynistänyt, turha lienee yleistää kuitenkaan.
Ei järkevä ihminen katsele vaaleanpunaisten lasien läpi elämää eikä rakastettuaankaan. Toisen virheet eivät estä rakastamasta, jos ajatusmaailma ja arvot muuten kohtaavat. Joskus vaaditaan pitkämielisyyttä, osaahan jokainen olla vaikea ajoittain, ja onkin. ;))))
Kiitos, että kirjoitit sen tänne iloksemme! Kirjoituksesi pelasti päiväni, ehkä jopa viikkoni.
Se on hyvin toivoa antava ja positiivisuutta ja rakkautta levittävä viesti!