Hei, tässä olisin vähän kiperässä tilanteessa ja ehkä enemmän haluisin kuulla ihmisten kokemuksista kuin abortinvastustajista ja muista.
Eli olen raskaana. Poikaystävän kanssa ollaan oltu vasta vuosi yhdessä, opiskelut loppuvaiheessa, ei työsuhdetta. Olen 25v. Aikaisemmin olen miettinyt että jos raskaaksi tulen en voisi tehdä aborttia. Nyt kuitenkin olen pohtinut asiaa tarkemmin. Olisi kova hinku aloittaa työelämä, en myöskään ole varma jos poikaystäväni on se jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Rakastan lapsia, ja itsekin haluaisin äidiksi, mutta samalla haluan myös tarjota lapselle ehjän perheen ja taloudellisesti hyvän elämän. Tiedän että poikaystäväni jäisi lapsen elämään vaikka eroaisimme.
Haluaisin ehkä etukäteen kuulla nuorten naisen, erityisesti opiskelijoiden kokemuksista, miten he ovat pärjänneet lapsen kanssa, myös abortin tehneistä; osottautuiko hyväksi ratkaisuksi? Ja kuinka helppoa oli aloittaa työelämä vai tekikö mieli jäädä kotiin lapsen kanssa. Entä miten tuore parisuhde on kestänyt, vai onko johtanut eronnut raskauden aikana.
Eli olen raskaana. Poikaystävän kanssa ollaan oltu vasta vuosi yhdessä, opiskelut loppuvaiheessa, ei työsuhdetta. Olen 25v. Aikaisemmin olen miettinyt että jos raskaaksi tulen en voisi tehdä aborttia. Nyt kuitenkin olen pohtinut asiaa tarkemmin. Olisi kova hinku aloittaa työelämä, en myöskään ole varma jos poikaystäväni on se jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Rakastan lapsia, ja itsekin haluaisin äidiksi, mutta samalla haluan myös tarjota lapselle ehjän perheen ja taloudellisesti hyvän elämän. Tiedän että poikaystäväni jäisi lapsen elämään vaikka eroaisimme.
Haluaisin ehkä etukäteen kuulla nuorten naisen, erityisesti opiskelijoiden kokemuksista, miten he ovat pärjänneet lapsen kanssa, myös abortin tehneistä; osottautuiko hyväksi ratkaisuksi? Ja kuinka helppoa oli aloittaa työelämä vai tekikö mieli jäädä kotiin lapsen kanssa. Entä miten tuore parisuhde on kestänyt, vai onko johtanut eronnut raskauden aikana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aivan tavallista että opiskelijatkin hankkii lapsia. Yhteiskunta tukee avokätisesti lapsiperheitä. Paremmin omat rahani riittivät opiskelijana lapsen kanssa kun sain lapsilisää, elatusmaksun, asumistukea (enkä -lisää) ja lapsen osuuden toimeentulotukeenkin.
Olette olleet JO vuoden yhdessä miehesi kanssa ja olet 25-vuotias aikuinen. Rakkauden hedelmänne tuhoaminen tuskin ainakaan parantaa parisuhdetta. Toisaalta et voisi koskaan tietää mitä myöhemmissäkään suhteissa tulee tapahtumaan, ero voi tulla lapsen syntymänkin jälkeen.
Nythän on mitä parhain vaihe saada lapsi, saat opiskelut loppuun ja voit pitää äitiysloman ennen töihin siirtymistä. Töitä ehdit tehdä eläkevuosiin saakka. Et voi tietää saatko lapsia enää sitten kun kaikki muu olisi valmista. Elämää ei voi eikä kannata suunnitella liikaa. Tämä lapsi joka nyt elää ja kasvaa kohdussasi, voi elää vain tämän ainoan kerran ja tarvitsee snua nyt.
"Tämä lapsi joka nyt elää ja kasvaa kohdussasi, voi elää vain tämän ainoan kerran ja tarvitsee snua nyt."
Haluan tuoda tähän virkkeeseen henkisen kehityksen näkökulmasta oman käsitykseni ja vakaumukseni:
Ihminen elää useammin kuin kerran. Jos sikiö tai alkio menehtyy, jää sielu odottamaan henkimaailmaan sopivaa syntymähetkeä. Sielu ei kiinnity kehoon, ennen kuin se on varma siitä, että saa syntyä oikeisiin olosuhteisiin.
Mutta niin kauan kun mistään sielujen olemassaoloista ei ole varmoja todisteita, on meillä jokaisella vain tämä yksi ja ainoa elämä.
Tekisi mieleni tietty sanoa, että pidä ihmeessä lapsi, näin lapsensa aikuiseksi kasvattaneen näkökulmasta. Mutta kun minun ei tarvitse kantaa sinun lapsestasi mitään elatus- ja kasvatusvastuuta eikä murheita seuraavat 20 v, niin paha on toisen tilanteesta mitään sanoa ulkopuolisen. Kun sinä teet itse päätöksen omista asioistasi ilman toisten painostusta ja opettavaisia sormenheristelyjä, ei tarvitse kantaa katkeruuttakaan kellekään.
Miettimisen paikka sinulla on lähinnä siinä, miten sinun tulevaisuutesi tulee sujumaan. Jos sinulla tosiaan on nyt koulut käytynä ja mahdollisuus työllistyä, ehkäpä kannattaa harkita työelämän aloituksen etusijalle asettamista - huomioiden sen ikävän tosiasian, millaiseen suhdanteeseen ollaan menossa ja mitkä ovat reilun vuoden päästä epävarmuustekijät.
Lapsiperheille annettavan tulonsiirron varaan ei välttämättä kannata paljoa laskea, nythän jo vuorottelukorvausten heikentämisestä on tulossa totta - lienee ajan kysymys koska perheellisetkin saavat ottaa myös taloudellisen vastuun päätöksistään.
Ennen kaikkea, päätös on sinun, ei kenenkään muun, ei aborttioikeuden puoltajan, eikä hurmoksellisen vastustajan.
ettäkö joku kylmä TYÖelämä vaan lapsen KOKO ihmiselämän ja hengen edelle, jep jep... mitähän sinäkään saat tosta että houkutat muita tappaan lapsiaan. Vihaatko lapsia niin paljon että haluat mahdollisimman monien kuolevan?
Opiskeluaikana syntyi esikoinen. Hyvin pärjättiin ja lapsi oli elämän valo - ja on vieläkin kun hänellä on jo omiakin lapsia. Hyvin mahtuivat seraavatkin lapset tähän maailmaan.
Lapset ovat parasta, mitä ihmiselle tapahtuu.
Isoäiti sanoi aina; Laps tuo leivän tullessaan.
Miten oikeassa tuo viisas vanhus olikaan.
"Isoäiti sanoi aina; Laps tuo leivän tullessaan."
Isoäitisi on vielä sitä kansanosaa, jonka aikana lapsi toi leivän sillä tavalla kotiin, että tästä tuli agraariyhteiskunnassa ilmainen työntekijä taloon. Aivan proosallisesti siitä tuo sanonta on peräisin. Ei se leipä mistään taivaasta putoa nokan eteen lapsia tekemällä. Ei minulla ainakaan tipahtanut - päin vastoin.