Kuinka itsemurhalla uhkailuun suhtaudutaan

hei,
tämä ei varmasti ole kaikkien sääntöjen mukaista kertoakaan..mutta, ystäväni haki huomiota samalla tavalla kun oli oikein masentunut. Parivuotta hyppäsin jokaiseen puheluun ja uhkaukseen, nyt tapan itseni, nyt viillän ranteeni auki..täällä minä vaan angstaan kuten slangi kielellä hän sitä sanoi. Totta , hän oli siis masentuntu ja sanotaan että hän joka uhkailee itsemurhalla, ei sitä tee kuitenkaan. vaan hakee sääliä. Siis lopeta kanssa-eläminen
Ole hänen tukenaan asiallisissa avunpyynnöissä, mut älä säälittele.
Minulla vaan loppui huumori kerran yhteen yölliseen soittoon, minä haluun nyt kuolla ja tapan poikani samalla ettei jää tänne yksin kitumaan, kuului puhelimesta. ..Minä vastasin kylmästi että katokkiin sitten että tälläkertaa onnistut, eihän tässä kannata kaikkien kitua sun murheittes takia..muuten tapa se lapses ensikis , sanoin vielä. Seuraavana aamuna soi puhelin ja ystäväni soitti ja pyysi saada kyydin sairaalaan..nyt olemme erittäin hyvissä väleissä, masennus on saatu kuriin, poika pois sijaisperheestä ja uusi onnikin orastaa..jotta näinkin sen voi hoitaa jos vain uskallat.. Onneksi olet hänen tukenansa. Tsemppiä sulle !

Onko hänellä jotain hoitoa tai kuntoutusta?

Itsemurhauhkailut voivat olla hätähuuto, mutta voihan niillä olla joku pohja.


Onko hän joutumassa oikeuteen? Onko ulosottoa? tms?

Kannattaa hakeutua velkasaneerakseen yms. yrittää' etsiä ratkaisuja myös konkreettisiin ongelmiin.

Jos ei halua hoitoa tai kuntoutuksta eikä yrittää ratkaista ongelmiaan sinun avulla, niin aika vaikea siinä on mitään tehdä.

Ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään, jos ei halua apua.

Rahaongelmia ei ole. Ihminen on vaan niin sekaisin. Ei tosiaan ota vastaan mitään ammattiapua. On päättänyt selvitä itse, tai omien sanojensa mukaan selviää tai sitten ei selviä. On raskasta katsoa vierestä kun näen kuinka huono hänen on olla. Tunnen itseni tarpeettomaksi kun en osaa auttaa. En ole häntä säälitellyt koskaan. Olen kannustanut ja pyrkinyt tuomaan esiin niitä hyviä asioita joita hänen elämässään on. Ja niitäkin ihan oikeasti kyllä on. Hän ei vaan kykene niitä masennukseltaan näkemään. Välitän aidosti hänestä ja koen pahaa oloa kun näen kuinka hänen olonsa on huono. Itsemurhapuheet pelottavat koska en tiedä miten saisin ne hänen päästään pois. Olen puhunut hänelle että yrittäisi päästä ikävistä ajatuksista eikä koko ajan sanoisi ääneen että hän ei selviä, vaan että sisulla sanoisi että hitto tämä ei minua kaaada vaan taistelen, mutta ilmeisesti ei se niin helppoa vaan ole.
Tuo keino tuntuu kaukaiselta että sanoisin että senkus teet sen. En sellaista uskalla tehdä. Hän sanoo olevansa niin yksin, mutta ei kuitenkaan halua seuraa. Kyllä voi olla kamala sairaus tuo masennus. Vie voimat läheisiltäkin jotka tosiaan tahtoisivat auttaa. Olen ollut arjessa apuna ja ihan vaan jutellut kaikenlaista, enkä keskity masennuksesta puhumiseen paitsi jos hän itse tahtoo. Hoitoa ei siis halua, ei kuntoutustakaan. Ei ole missään vaikeuksissa, vaan ihan normaali elämä hänellä. Työpaikkakin on, jonka kyllä hoitaa kunnialla, mutta vie tietysti voimia kovasti.
Tiedän kyllä että hän on itse vastuussa itsestään, mutta toki olen erittäin huolissani silti.

Työpaikalla pitäisi puuttua asiaa. Voitko vinkkaista työterveyslääkärille tai pomolle tai jollekin? (tietenkin läheisen selän takana ja luottamuksellisesti):

Yleinen ohje on se, että ilmaistut itsemurha-ajatukset pitäisi aina ottaa myös jossain määrin vakavasti. Ihan pelkkää pelleilyä ne eivät yleensä ole. Tietysti ne voivat olla "huomionhakua" tai voimakasta oman pahan olon ilmaisemista tms. - mitä milloinkin yksilöllisesti.

Itsellänikin on jatkuvia itsetuhoajatuksia, puhun niistä kuitenkin yleensä yksinomaan terapeutilleni. Pahenevat aina silloin, kun menee huonommin, ja silloin niitä jauhaa kai uloskin päin enemmän. Joskus melkein vain ilmaistakseen tuskaansa edes jotenkin. Toisinaan, paremmalla hetkellä taas sitten mietteet ovat toisenlaiset ja silloin monesti pelästyy omia, äskettäisiä itsetuhoajatuksiaan, kavahtaa niitä ja toivoo, ettei enää velloisi niissä.

Ystäväsi pitäisi kai ensimmäiseksi päästä yli tuosta "omillaan selviämisestä" ja suostua ottamaan apua vastaan. Kukaan meistä ei tässä elämässä muutenkaan selviä alusta loppuun vain omillaan, ja kun jonkun tilanne on se, että päivien päättäminen vilkkuu mielessä, niin silloin olisi hyvä aika hakea ja saada apua. Ammattimaista sellaista, sillä kuormaa on varmaan liikaa pelkkien läheisten kanssa keskustellen selvitettäväksi...

Voimia sinulle aloittaja. Koita olla ottamatta ystäväsi asioista liikaa taakkaa itsellesi. Toivottavasti hän löytää ensin asenteen hakea apua ja sitten saa sellaista.

Tarkemmin lukematta mutta itsekin masennuksesta kärsineenä. Paras mitä voit tehdä on maanitella ystäväsi välittömästi psykiatrin juttusille. Lääkitys olisi paikallaan ja sen jälkeen terapia. Olisi myös hyvä jos hän saisi olla rauhassa saikulla eikä joisi viinaa tms. Mieluummin niin pian kuin mahdollista sillä lääkityksen aloittaminen on myös vaarallista ja rankkaa aikaa. Mitä huonommassa kunnossa ystäväsi on lääkityksen alussa, sitä rankempaa kunnes toimiva lääkitysmuoto löytyy. Koita puhua ystävällesi järkeä! Masentuneella se on hieman hataralla sillä aivoissa on tavallaan kemiallinen häiriötila. Stressi pitää saada katkaistua ja lääkitys päälle. Voit ihan kertoa ystävällesi että masentuneen aivojen biokemia on häiriintynyt ja siksi lääkitys oikeasti tarvitaan. On melkoista myyttiä että pillerit ovat pahoja, niillä on paljon sivuvaikutuksia mutta onkin psykiatrin ammattitehtävä yrittää määrätä ystävällesi sopiva lääkitys ja muuttaa sitä tarvittaessa. Masennuslääket rauhoittava tarvitaan yleensä. Jos lääkitys lisää aggressiota tai masennusta tulee se heti vaihtaa.

Masentunut todella ei näe toivon pihahdusta ja itsemurha-ajatukset ovat ihan totisinta totta, ajatuksen takana on että sillä pääsee tuskaisesta olosta. Sillä uhkailu on hätäavunhuuto. Kukaan ei halua olla masentunut ja kukaan ei halua tehdä itsemurhaa. Usko pois. Järkeile ystävällesi jotenkin että hänen uhkailullaan hän pyytää sinulta apua ja sinun apusi on neuvoa hänet ammattiauttajan puoleen. Masentuneen ajatukset käyvät ylikierroksilla ja jostain on saatava turvallisuuden tunnetta, sinä olet joutunut siihen välikäteen. Masentuneen emotionaaliseen tuskaan ei kannata menä mukaan vaan kannattaa katsella sitä etäämmältä ja kylmän rationaalisesti pyrkiä auttamaan tekemään parempia ratkaisuja eli menemään erikoislääkärille. Ilkeä tai kyyninen ei tarvitse olla mutta ei myöskään kannata ottaa masentuneen tuskaa itselleen taakaksi. Sen sijaan voi pyrkiä auttamaan mm. kyyditsemällä, tarjoamalla ruokaa, kuuntelemalla ja tietenkin ehdottamalla sitä lääkäriinmenoa asap. Oman jaksamisen mukaan tietysti!! Muista aina myös omat rajasi, mitä jaksat ja mitä et. Netistä voi myös etsiä ohjeita masentuneelle ja masentuneen läheisille. Psykoterapian pitäisi olla tähtäimessä.

Yleensä raja menee siinä kun masentunut alkaa puhua itsetuhoisista ajatuksista, silloin AINA lääkäriin.

Hei! Olen 16-vuotias poika Turusta. Olen juuri tajunnut että uhkailin itsemurhalla erästä Ronjaa (15-vuotias samassa koulussa) koska haluan että hän ymmärtää suruni kun en voi enää puhua hänelle.. En oikeesti ole tarkoittanut uhkailla tai kiristää! Annoin hänelle sellaisen kuvan että jos lopetan hänelle puhumisen niin teen itsemurhan. Totta. Olen hyvin masentunut kun en voi enää puhua hänelle mutta menin aivan liian pitkälle, Olen tehnyt väärin. Nyt jälkeenpäin kaduttaa koska Ronja on varmasti hyvin paljon pahoittanut mieltäänsä sillä kun olen jutellut itsemurha-juttuja. En haluaisi pahoittaa hänen mieltään. Toivon että Ronja ymmärtää ja hyväksyy sen ja antaa minulle anteeksi. Minua nimittäin jää kalvaamaan ja vaivaamaan tämä asia koko loppuelämäni ajaksi jos en pyydä anteeksi häneltä.. En haluaisi lopettaa puhumista hänen kanssaan kokonaan. Olen ihan kauhea ihminen. Haluan kuolla!

Itse olen niin kurkkua myöten täynnä suomalaisten itsesäälissä rypemistä ja tätä juomakulttuuria sillä alkoholi on vaarallinen aine. En tarkkoita että vain suomalaiset olisivat tällaisia mutta kaikki varmaan tietää mikä melankoolinen tunnelma tätä maata vallitsee. Olen itsekkin suomalainen mutta ollut tekemisissä ulkomaalaisten kanssa ja oppinut heiltä erilaista asennetta elämään ja se on muuttanut elämäni. Minun paras ystäväni tappoi itsensä ja hän uhkaili sillä pitkän aikaa, oli hänen elämänsä kokonaan riekaleina mutta en olisi ihan uskonut tätä. Minua surettaa, olen vihainen koska autoin ja puhuin hänen kanssaan pitkiä puheluita. Yritin auttaa ja tämän tästä saa palkaksi?!!! mitä ihmettä. Minulle on tullut sellainen asenne nykyään että jokainen pitäköön itse huolen päästänne ja älkää vetäkö muita siihen kamalaan oloon. Nyt taas poikakaverini uhkasi tappaa itsensä jos jätän hänet, että niin ja olen tällä hetkellä niin vihainen!!!! kuinka kehtaa ihmiset!!!! jaa suomalaiset sisukkaita? haha hyvä vitsi!!!!!! :D

Joku kalastaa huomiota, ei uskalla sanoa että rakasta minua nyt edes vähän. Toinen kaatuu elämän katastrofeihin, taloudellisiin, sairauksiin, omaisten menetyksiin, kidutukesiin sekä henkisiin että ruumiillisiin, joku ei kestä tätä ns. hyvinvointivaltiota missä ihminen on herenpussin arvoinen. Ihminen on numero ja tapaus, luokiteltu tuote, hyväksikäytettävä väline taloudellisesti ja henkisesti. Vertailua käytetään ihmisten potkurina mainonnassa, koulussa, työelämässä jopa lastentarhoissa. Missään ihminen ei ole varteenotettava persoona, yksiö. Hänet on aina kategorioitava johonkin ryhmään. Moni ihminen olisi peräti taivaassa jos hänet joskus otettaisi yksilönä huomioon. Pahimman kohtelun saavat vanhukset ja kaikki jotka luokitellaan iän mukaan. Lisäksi luokitellaan sukupuolen, siviilisäädyn, taloudellisen aseman, omaisuuden, koulusivistyksen, ja sukunimen alkukirjaimen mukaan. Joko naurattaa, niin minuakin. Mutta asiaan, pahimpia ihmisten hyväksikäyttäjiä ovat jostain aineesta riippuvaiset omaiset tai tuttavat jotka vedättävät mennen tullen ja jos mikään muu ei tepsi uhataan itsemurhalla. Kohta pitää perustaa terapiaryhmä itsemurhauhkauksien uhreille koska uhri näkee painajaisunia, valvoo, miettii ratkaisuja mahdottomaan kysymykseen ja saa oman hermoromahduksen. Ja kuten itsemurhan uhkaaja ajateleekin, hänen kuoltuaan uhri kokee lopuelämänsä syyllisyyttä ja pilaa oman elämänsä. Näin itsemurhan lopullinen päämäärä on saavutettu, eli kaksoisitsemurha tai koko suvun tappo sillä ihmisen ajatukset ovat saastuneet ja elämä onnellisena sabotoitu. Kyllä viikatemies jokaisen korjaa, niin pahat kuin hyvätkin. Eläkää ja antakaa elää!