Lapsesi kasvaa. Älä lääkitse häntä. Spiidiä antavat adhd:seen, eri nimellä, jne. kunhan opettaja jotain höpisee, jää koulut vähiin kun sitä syö. Muka ovat nuorten mielenterveydestä huolehtimassa - pah. Rahaa järjestölle jota lääkärit johtavat, keräävät. Lisää lääkkeitä lapsille.
Jep, eikun lapsille lisää lääkkeitä, vaaditaan aina vaan. ADHD,
paniikkihäiriö, muotisairauksia löytyy joka pikku toverilta.
Miten lasten käy myöhemmällä iällä ? Jos joku heistä onnistuisi vielä
pariutumaan, miten käy heidän lapsilleen ? Lyhytaikainenkin lääkkeiden
käyttö kun aiheuttaa samanlaisia muutoksia aivoissa kuin vaikka nyt
sitten pitkäaikainen kokkelin nuuskinta. Lääkkeet on nimenomaan sitä
varten tehty.
Pienestä pitäen lapsille opetetaan satuolentoihin, jumaliin ja
kaikkeen olemattomaan uskomista. Kouluissa on uskontoa, aikuisillekin
- nykyisin jopa psykologiaa.
Siksi ei ole ihme että jokin asia voidaan määrittää valtion toimesta
tabuksi ja olemattomaksi, asiaksi josta vaietaan. Ylhäältä,
titteleillä, auktoriteetilla sanotaan mitä saa sanoa ja millä tavalla
ja sen sitten mediakin, vähän maailmaa nähneet toimittajat,
orjallisesti kertoo tai enemmänkin toistaa ja totuudesta viis, siitä
se vaikenee.
Viha on vihollinen, ei metsä, vaikka valtio mielellään ja
perinteisesti vihollista metsistä etsiikin. Mukavaahan metsissä on
joukossa kävellä vaikka vastaan harvemmin tulee edes susi taikka
karhu. No, kun vihollisista puhutaan, näin itsenäisyyspäivänkin tosin
jo mentyä,
armeijassahan on ehkä ainoana osana yhteiskuntaa säännöt. Tai ehkä
olen väärässä. Siellä niitä noudatetaan ja väärinkäytöksiä ei
yhteiseksi koetussa asiassa sallita, asiat tutkitaan. Silti armeijakin
on muun yhteiskunnan määrättävänä silloin kun "tarve" vaatii.
Joskus viha on selkeää. Joskus sitä peitellään. Vihanlietsojilla on
lukuisia keinoja käytettävinään vihan kasvattamiseen. Esimerkiksi
ruotsalaisten ja norjalaisten, kotonaan viinaa yleisesti keittävien
käsitys suomalaisista on todellisuuteen verrattuna kovin väärä. Vaikka
he muuta näkisivät, he uskovat omaa käsitystään, joka suomalaisillekin
on syötetty. Kansat, jotka viinaa enemmän käyttävät, eivät
suomalaisia, eurooppalaisittain vähän viinaa juovia, väärällä silmällä
katso. Mikä omaan silmään itsessä ottaa, katsotaan kuuluvan vihollisen
ominaisuuksiin, vaikka analyyttinen havainnoitsija, jos sellainen on,
ei sitä huomaisikaan. Neuvostoliitto avoimesti vihasi kaikkia
kapitalistisia valtioita - myös Suomea. Vapauttaminen oli heidän
käsityksensä asiasta. Hitler, Stalin, valtio, naapuri - pelkoakin
voidaan käyttää vihollisuuden osoittamisen välineenä alamaisille.
Ystävällinen köyhä asunnoton voidaan osoittaa viholliseksi. Sanotaan
vaan että pelottaa ja siinä se.
Valtio mielellään etsii uhkia, vihollista, vaikka mistä. Kansalaisen
suurin uhka onkin valtio. Toisen, vihaa kokevan, kansalaisen on helppo
usuttaa valtio kansalaisen kimppuun.
Valtion vihan tunne ei ehdi ajatella mistä on kyse. Sille riittää
rankaisu.
Vapaudenriistäjät, kiduttajat, murhaajat eivät ole lain piirissä. He
tekevät sen valtion nimissä. Oikeudenmukaista olisi että vastuu
koskisi kaikkia. Näin ei ole. Ei makseta edes niille viidellesadalle
syyttä pidätetylle jotka tämän viikon uutisten mukaan vapautetuiksi
tulevat, kunnollisia korvauksia. Media päivittelee summaa, laskematta
mikä maksaa pitää lukittuna ja poissa veroja maksamasta. Mutta
liittyykö siihen maineen menetyksen hinta, koskaan ei saa töitä.
Verrattuna tuhansiin syyttä mielisairaalaan vietyihin asia on
merkityksetön. He eivät saa korvauksia. Vanhemmat hylkää koko suku.
Nuoremmat eivät koskaan saa perustaa perhettä. Lääkkeet ja huono maine
estävät niiltäkin jotka ulos pääsevät. Yhteiskunnan väkivallan himolla
ei ole mitään rajaa. TEOkin taitaa olla lääkärien killan oma järjestö
kuten oikeudet ovat käytännössä poliisien (ja valtion) kiltaa.
Suomen lainsäädäntö on tehty noitavainoisen diktatuurin tarpeisiin.
Tosin noitia löytyi suhteessa moninkerroin vähemmän.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta edes
pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio vaihtelee
välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan näyttää
tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon - tai puheiden - ei
tarvitse
olla rikollisia. Riittää että keksitty tai esimerkiksi asiayhteydestä
irrotettu sanonta kuulostaa uskottavalle. Vaikka se laitettaisiin
suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin, oman
harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua" - kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka vievät
ihmisyyden uhriltaan.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse, eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin (parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko loppuelämän,
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa ennen
laitokseen viemistä. Mielellään sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin - ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan "sairaudentunnottomuus" lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennen kuin lääke sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää, unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytyy kuten häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja, olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta, ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakotettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakotettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta. Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.
http://dir.yahoo.com/Health/Men tal_Health/Counseling_and_Therapy/Antipsychiatry/
http://www. google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8&oe=UTF-8&l=fi&l r
=
www.oikos.org/antipsicen.htm
www.hollandandbarrett.com/Concern/ Tardive_Dyskinesia.htm
www.antipsychiatry.org
www.psychnet-uk.com/psychiatry/antipsychiatry.htm
Jep, eikun lapsille lisää lääkkeitä, vaaditaan aina vaan. ADHD,
paniikkihäiriö, muotisairauksia löytyy joka pikku toverilta.
Miten lasten käy myöhemmällä iällä ? Jos joku heistä onnistuisi vielä
pariutumaan, miten käy heidän lapsilleen ? Lyhytaikainenkin lääkkeiden
käyttö kun aiheuttaa samanlaisia muutoksia aivoissa kuin vaikka nyt
sitten pitkäaikainen kokkelin nuuskinta. Lääkkeet on nimenomaan sitä
varten tehty.
Pienestä pitäen lapsille opetetaan satuolentoihin, jumaliin ja
kaikkeen olemattomaan uskomista. Kouluissa on uskontoa, aikuisillekin
- nykyisin jopa psykologiaa.
Siksi ei ole ihme että jokin asia voidaan määrittää valtion toimesta
tabuksi ja olemattomaksi, asiaksi josta vaietaan. Ylhäältä,
titteleillä, auktoriteetilla sanotaan mitä saa sanoa ja millä tavalla
ja sen sitten mediakin, vähän maailmaa nähneet toimittajat,
orjallisesti kertoo tai enemmänkin toistaa ja totuudesta viis, siitä
se vaikenee.
Viha on vihollinen, ei metsä, vaikka valtio mielellään ja
perinteisesti vihollista metsistä etsiikin. Mukavaahan metsissä on
joukossa kävellä vaikka vastaan harvemmin tulee edes susi taikka
karhu. No, kun vihollisista puhutaan, näin itsenäisyyspäivänkin tosin
jo mentyä,
armeijassahan on ehkä ainoana osana yhteiskuntaa säännöt. Tai ehkä
olen väärässä. Siellä niitä noudatetaan ja väärinkäytöksiä ei
yhteiseksi koetussa asiassa sallita, asiat tutkitaan. Silti armeijakin
on muun yhteiskunnan määrättävänä silloin kun "tarve" vaatii.
Joskus viha on selkeää. Joskus sitä peitellään. Vihanlietsojilla on
lukuisia keinoja käytettävinään vihan kasvattamiseen. Esimerkiksi
ruotsalaisten ja norjalaisten, kotonaan viinaa yleisesti keittävien
käsitys suomalaisista on todellisuuteen verrattuna kovin väärä. Vaikka
he muuta näkisivät, he uskovat omaa käsitystään, joka suomalaisillekin
on syötetty. Kansat, jotka viinaa enemmän käyttävät, eivät
suomalaisia, eurooppalaisittain vähän viinaa juovia, väärällä silmällä
katso. Mikä omaan silmään itsessä ottaa, katsotaan kuuluvan vihollisen
ominaisuuksiin, vaikka analyyttinen havainnoitsija, jos sellainen on,
ei sitä huomaisikaan. Neuvostoliitto avoimesti vihasi kaikkia
kapitalistisia valtioita - myös Suomea. Vapauttaminen oli heidän
käsityksensä asiasta. Hitler, Stalin, valtio, naapuri - pelkoakin
voidaan käyttää vihollisuuden osoittamisen välineenä alamaisille.
Ystävällinen köyhä asunnoton voidaan osoittaa viholliseksi. Sanotaan
vaan että pelottaa ja siinä se.
Valtio mielellään etsii uhkia, vihollista, vaikka mistä. Kansalaisen
suurin uhka onkin valtio. Toisen, vihaa kokevan, kansalaisen on helppo
usuttaa valtio kansalaisen kimppuun.
Valtion vihan tunne ei ehdi ajatella mistä on kyse. Sille riittää
rankaisu.
Vapaudenriistäjät, kiduttajat, murhaajat eivät ole lain piirissä. He
tekevät sen valtion nimissä. Oikeudenmukaista olisi että vastuu
koskisi kaikkia. Näin ei ole. Ei makseta edes niille viidellesadalle
syyttä pidätetylle jotka tämän viikon uutisten mukaan vapautetuiksi
tulevat, kunnollisia korvauksia. Media päivittelee summaa, laskematta
mikä maksaa pitää lukittuna ja poissa veroja maksamasta. Mutta
liittyykö siihen maineen menetyksen hinta, koskaan ei saa töitä.
Verrattuna tuhansiin syyttä mielisairaalaan vietyihin asia on
merkityksetön. He eivät saa korvauksia. Vanhemmat hylkää koko suku.
Nuoremmat eivät koskaan saa perustaa perhettä. Lääkkeet ja huono maine
estävät niiltäkin jotka ulos pääsevät. Yhteiskunnan väkivallan himolla
ei ole mitään rajaa. TEOkin taitaa olla lääkärien killan oma järjestö
kuten oikeudet ovat käytännössä poliisien (ja valtion) kiltaa.
Suomen lainsäädäntö on tehty noitavainoisen diktatuurin tarpeisiin.
Tosin noitia löytyi suhteessa moninkerroin vähemmän.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta edes
pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio vaihtelee
välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan näyttää
tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon - tai puheiden - ei
tarvitse
olla rikollisia. Riittää että keksitty tai esimerkiksi asiayhteydestä
irrotettu sanonta kuulostaa uskottavalle. Vaikka se laitettaisiin
suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin, oman
harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua" - kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka vievät
ihmisyyden uhriltaan.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse, eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin (parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko loppuelämän,
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa ennen
laitokseen viemistä. Mielellään sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin - ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan "sairaudentunnottomuus" lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennen kuin lääke sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää, unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytyy kuten häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja, olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta, ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakotettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakotettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta. Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen.
http://dir.yahoo.com/Health/Men tal_Health/Counseling_and_Therapy/Antipsychiatry/
http://www. google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8&oe=UTF-8&l=fi&l r
=
www.oikos.org/antipsicen.htm
www.hollandandbarrett.com/Concern/ Tardive_Dyskinesia.htm
www.antipsychiatry.org
www.psychnet-uk.com/psychiatry/antipsychiatry.htm
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vau, olipa pitkä viesti, jonka eteen oli kyllä nähty aika paljon vaivaa. Perustelujakin löytyi. Pari asiaa jäi kuitenkin vielä kummeksuttamaan:
Minusta on aina tuntunut, että kaikki sosiaali- ja terveysaloilla opiskelevat ja työskentelevät ystäväni (heitä on varsin monta) ovat hakeutuneet alalle halusta auttaa kanssaihmisiä... Ja erittäin auttavaisia ja empaattisia he ovat aina olleetkin, ainakin minua kohtaan. Enpä olisi uskonut heitä maanlaajuisen salaliiton jäseniksi (toisaalta, mistäs tiedät, etten minäkin kuulu tähän salaliittoon).
Niin, ketkä eivät kuulu tähän laajaan salaliittoon? Kuuluvatko siihen vain valtion ja kuntien työntekijät? Kuuluvatko he kaikki siihen? Jos eivät, kuinka salaliittoon kuulumattomat pidetään hiljaisina/pimennossa? Kuuluvatko myös esim. yksityislääkärit ja -asianajajat salaliittoon? Kuinka salaliitto pidetään salaisena - ilmeisesti myös tiedotusvälineet kuuluvat siihen? Eli kuuluvatko näin ollen useimmat suomalaiset tähän salaliittoon? Kuinka salaliittolaiset valitaan - kierteleekö salaliiton kätyreitä (ehkä opettajia?) jo peruskouluissa värväämässä sopivia nuoria, jotka sitten hyväksytään opiskelemaan sosiaali-, terveys-, hallinto- ja lakialoille? Ja muita ei hyväksytä? Vai kysytäänkö jossain opiskelujen vaiheessa ko. alojen opiskelijoilta, haluavatko he liittyä salaliittoon ja ne, jotka eivät halua, vaiennetaan?
En täysin ymmärtänyt kirjoittajan kaikkia ajatuksia ja ADHD:n hoidosta olen päinvastaista mieltä; lääkitystä määrätään vasta tarkkojen tutkimusten jälkeen eikä kenellekään pakolla.
Bogeylle vinkiksi,
Käväisepä katsomassa Hoitajat.net
Erityisesti suosittelen Sinulle psykiatria -sivun lukemista.
Neuvon vielä olemaan kommentoimatta sivua millään tavalla...itse erehdyin sen tekemään.
Korjaakapa joku, jos olen väärässä, mutta kovasti kyllä muistelisin, että Suomessa nuo oikeudenkäynnit ovat avoimia. Ainoastaan esim. pedofiliatapaukset yms. pidetään suljettujen ovien takana. Eli ei muuta kuin seuraamaan oikeudenistuntoja! Yleensä ne ovat tosin aika tylsää katsottavaa...
siinä vaiheessa, kun siinä väitettiin paniikkihäiriön olevan muotisairaus. Se on aina yhtä vittumaista ja loukkaavaa.
Muutenkin... Minusta on aina vähän kyseenalaista viedä sairaalta ihmiseltä oikeus olla sairas. Ainakin minä vedän herneen nenääni joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan, kuinka "masennus on vaan luonteen heikkoutta". Ainakin useat mielenterveytensä kanssa kamppailevista tuttavistani ja omaisistani loukkaantuvat syvästi, mikäli heidän ongelmansa kyseenalaistetaan tai sitä ei oteta vakavasti.
Samoin olen kuullut useiden äitien huokaisseen helpotuksesta lapsen saatua esim. ADHD-diagnoosin: ongelmat lapsen kanssa saavat silloin selityksen. Kaaokseen tulee vähän järjestystä. Lapsen näennäisen omituista käytöstä voikin ymmärtää ja hieman ennakoidakin. Lisäksi tällaiselle lapsella on esim. erityisopetuksen taholta saatavissa erilaisia opetuksen järjestämiseen, arvosteluun yms. liittyviä tukitoimia. Tieto ADHD:sta voi myös auttaa opettajaa suhtautumaan ymmärtäväisemmin aiemmin kurittomana ongelmalapsena pitämäänsä oppilaaseen.
Tunnen myös itse nuoria, jotka ovat kertoneet salaa toivoneensa ADHD-diagnoosia, jotta he saisivat itselleen jonkin muun selityksen opiskeluvaikeuksiinsa kuin tyhmyyden.
Pahimmillaan diagnoosit saattavat leimata. Parhaimmillaan ne taas auttavat ymmärtämään ja luovat varmuutta epätietoisuuteen - ehkä myös lisäävät toivoa siinä mielessä, että henkilö itse tietää, että monet muutkin kamppailevat samantapaisten ongelmien parissa. Näin ovat ainakin monet omista ystävistäni ja lähiomaisistani kokeneet...
paniikkihäiriöstä kärsineenä yhdyn edellisiin kommentteihin, sen sijaa ADD/ADHD:n suhteen olen eri mieltä.
Väitetään että ko. tilat johtuisivat minimaalisesta aivojen toimintahäiriöstä, ts niiden syy olisi kliininen.
Jos tämä pitäisi paikkansa, ei henkilö pystyisi keskittymään missään olosuhteissa ja kääntämään impulsiivisuuttaan obsessiivisuudeksi.
Tämä ei kuitenkaan poidä paikkaansa vaan ko. diagnoosin saaneet pystyvät usein keskittymään todella intensiivisesti sellaiseen toimintaan joka heitä kiinnostaa.
Olen itse klassinen ADD-tapaus, koulunkäynti yleensä ei minua kiinnostanut ja tunnit kuluivat omissa ajatuksissa maleksimiseen tai sellaisten asioiden kanssa puuhasteluun jotka eivät mitenkään liittyneet koulunkäyntiin.
Kuitenkin pystyin perehtymään mm. englanninkieleen koska se kiinnosti minua ja arvosanani oli luokan paras vaikka kaikissa muissa aineissa arvostelut menivät penkin alle.
Matematiikassa tapasin tietää vastauksen jo tehtävää silmätessäni ja kirjoitin vain vastauksen joka tietysti hylättiin vaikka se oli oikein.
Ylipäätään, tutkin hyvin nopeasti jokaisen aineen oppikirjat ja ehdin lukea ne läpi pelkästä mielenkiinnossa jo lukukauden alussa, siksi oppitunnit olivat silkkaa kidutusta.
Aikuisiällä asiaan liittyvä ilmiö oli tutustuminen tietokoneisiin, tein eräässä vaiheessa mainosvalokuvausta ja tarvitsin menetelmän jolla laskea suurkoon kameraa käyttäessäni syväterävyyden.
Hankin tietokoneen, opettelin basic-ohjelmoinnin perusteet sekä perustietoa asiaan tarvittavista matemaattisista kaavoista, jouduin kehittelemään muutaman itse koska niitä ei löytynyt mistään alan teoksesta eikä yliopistoista joihin olin yhteydessä, viikon kuluttua minulla oli toimiva ohjelma, jonka tuottamiseen olin käyttänyt kaiken hereilläoloaikani niin intensiivisesti että jopa kehon toiminnot pakkasivat unohtumaan.
ADD/ADHD-lapset tuntuisivat olevan persoonallisuudeltaan massasta poikkeavia yksilöitä joille keskivertopersoonallisuuden lähtökohdista suunniteltu koulumaailma ei tarjoa tarpeeksi haasteellista ja yksilön erityisominaisuudet huomioonottavaa oppimismahdollisuutta.
Mm. Einsteinin sanotaan olleen tyypillinen ADD-tapaus.
En pidä mielekkäänä personallisuuden variaatioiden identifikaatiota medikalisoinnin kautta sen perusteella miten joku kemiallinen yhdiste vaikuttaa mihinkin käyttäytymisen osa-alueeseen.
Järjellisempää oli kehittää koululaitosta ottamaan huomioon erilaisuuden, ei tehdä lapsen psyykestä bonsaiprojektia kemiallisesti.
ADHD:n suhteen en ole muodostanut selkeää mielipidettä siitä, onko kyseessä enemmänkin persoonallisuuden piirre vai sairaus. Mutta olipa ADHD-dignoosia tai ei, mielestäni erityisesti lasten ollessa kyseessä olisi parempi tosiaan kehittää koulujärjestelmää ottamaan erilaiset yksilöt ja tarpeet paremmin huomioon kuin turvautua ensimmäisenä ratkaisuna psyykenlääkkeisiin.
hieman huvittavakin piirre joka liittyy aiheeseen.
En siis kykene pakottamaan itseäni aivan kaikkeen sellaiseen toimintaan joka ei minua kiinnosta tai jota en pidä mielekkäänä.
En esim. herää herätyskellon soittoon vaikka olisin nukkunut normaalin yöunen, sen sijaan saatan herätä esim. veneessä kesken unien jos tuulen suunta kääntyy tai tapahtuu jokin muu olosuhteiden muutos ... pienikin sellainen.
Kokeilin kerran tuota heräämistä kun minulla oli aamulla jokin meno, laitoin 3 kovaäänistä "mummonvekkaria" peltiseen pesuvatiin aivan sängyn viereen tuolille.
Heräsin omia aikojani 2 tuntia myöhässä vaikka olin mennyt ajoissa nukkumaan ja kun tarkistin kellot, jokainen oli soinut vieterin loppuun.
Jos olen vahvasti motivoitunut seuraavan aamun tapahtumiin, herään hyvissä ajoin ilman herätyskelloa.
Keskustelin mm. tästä ilmiöstä 80-luvulla psykiatrini kanssa ja hän sanoi mielipiteenään tuollaisten ominaisuuksien luokittelemisen sairaudeksi tai häiriöksi olevan naurettavaa, hän totesi minun olevan "ontologinen ihminen" ja arveli että saattaisin olla kiinnostunut Martin Heideggerin kirjoituksista (siinä hän oli oikeassa).
Lyhyesti, syön kun minulla on nälkä, menen nukkumaan kun väsyttää, ja kun olen nukkunut tarpeeksi, herään.
Kai näitä käyttäytymismuotoja voisi rukata joillakin kemikaaleilla mutta itse koen sen hyvin vahvasti epäeettiseksi ja loukkaavaksi koska persoonallisuuteni on sellainen miksi se on muotoutunut, ja se on ainoa asia jonka todella voin omistaa.
Olen hyvin pitkälti Eräsmiehen ja Y.B:n kanssa samaa mieltä esim. siitä, kuinka koulujärjestelmää pitäisi kehittää ottamaan huomioon erilaisuus. Tähänkin suuntaan ollaan onneksi menossa ja tämä nk. integraatio-/inkluusioajattelu on ollutkin erityisopettajien koulutuksessa ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan melkoinen hitti.
Eräsmies varmaankin viittasi minimaalisella aivojen toimintahäiriöllä MBD-käsitteeseen, joka (onneksi) on vanhentuneena ollut melko pitkälti poissa käytöstä jo useamman vuoden ajan... Varmaan löytyy vielä kentältä vanhoja partoja, jotka pitävät termistä kiinni, mutta ainakin uusien opetustoimen, mielenterveystyön ja sosiaalityön työntekijöiden koulutuksessa ollaan MBD-käsitteestä luovuttu.
Eräät tutkijat ovat myös viime aikoina onnistuneet ainakin minun mielestäni kehittämään tutkimustulostensa pohjalta varsin uskottavia teorioita siitä, kuinka aivotoiminnan muutokset (ei välttämättä "häiriöt") saattaisivat selittää sekä obsessiivisuuden että impulsiivisuuden. Eräs tällaisista tutkijoista on hollantilainen Jaap van der Meer, joka on etsinyt ongelmaan ratkaisua vireystason säätelystä. Tällöin kyseessä ei välttämättä ole "häiriö" sanan varsinaisessa merkityksessä - ADHD:ssä olisikin kysymys vain poikkeuksellisen alhaisesta vireystilasta.
taas johtunee persoonallisuudelle sopivien virikkeiden puutteesta koska sopivat virikkeet nostavat vireystilaa ... tässä on minun mielestäni oleellinen pointti.
Miten tuo vireystilan kohottaminen l. persoonallisuudelle sopivien virikkeiden tarjoaminen onnistuu, on sitten nimenomaan ympäristön kehittämisen asia (kuten esim. koulutoimen).
Miksi mennä rukkaamaan sitä, mikä ei ketään häiritse? Eihän mitään voi luokitella häiriöksi, jos se ei kiusaa henkilöä itseään tai ketään hänen lähipiirissään! Tästähän mielenterveystyössäkin lähdetään, ettei ilmiö ole häiriö, jos se ei ketään häiritse, haittaa tai vahingoita.
Ihmislajilla vaan tuntuu olevan varsin syvällä pelko ja vastenmielisyys erilaisuutta kohtaan...
tuollaiset piirteet eivät kovin helposti ole sovellettavissa koulunkäyntiin ja työelämään ja siksi niiden vuoksi liian usein ajaudutaan lääkekierteeseen joka on varsinkin kasvavien lasten kohdalla mielestäni pöyristyttävä skenaario.
Pelkoa erilaisuutta kohtaan hälvennetään nimenomaan tekemällä erilaisuus tutuksi lokeroimalla (identifioimalla) se jollakin diagnoosilla.
...mutta koulutoimikin painiskelee melkoisten budjettiongelmien kanssa. Opetusryhmät kasvavat kasvamistaan resurssien puutteessa ja yksilöllinen opetus ei ainakaan ole lisääntymään päin. Ja suuret opetusryhmät eivät ainakaan ole omiaan tarkkaavaisuushäiriöiselle.
Vireystasoon vaikuttavat myös eräät aivojen osat, mutta jälleen kerran: paha mennä sanomaan, onko ensin muna vai kana.
Muuten, kun ainakin sekä opetustoimi että mielenterveystyö (joiden ainakin minusta pitäisi olla yleisen terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kanssa minkä tahansa yhteiskunnan keskeisimmät sijoituskohteet) ovat resurssien suhteen melkoisessa ahdingossa... minne kaikki valtion rahat oikein menevät?
Onneksi ainakaan Suomessa lääkehoito pakettiratkaisuna esim. ADHD:hen ei tietääkseni ole läheskään samassa mittakaavassa tapahtuvaa toimintaa kuin Yhdysvalloissa, joissa paikoitellen ADHD-lääkitystä saa yli 10% ikäluokasta (erot osavaltioiden välillä ovat kuitenkin todella suuria)! Ainakin itse olen saanut käsityksen, että täällä meillä pyritään asiat hoitamaan ensin esim. opetustyön tukitoimin. Korjatkaa, jos olen väärässä...
Ikävä kyllä, tämä poikkeavuuden luokittelu varmasti osittain liittyy diagnosointiin, vaikka tautiluokitusten perimmäinen idea ja tarkoitus aivan muuta onkin. Juuri tästä syystä luokitusten tarpeellisuudesta käydäänkin ajoittain varsin kiivastakin keskustelua...
raha ... paradoksaalisesti hyvin monen hyvän ja pahan alku ja juuri.
Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on ryhdytty purkamaan vaikka pahoinvointi kaiketi on lisääntymään päin ... ei hyvältä näytä.
Muna vaiko kana ... kana tuli ensin koska muna tulee kanan perästä.
Tuo aihe kiinnostaa sikäli että monen mielialahäiriön sanotaan johtuvan välittäjäaineiden tasapainohäiriöstä ... en vain ole löytänyt mainintaa siitä välittäjäaineiden taspainohäiriön aiheuttajasta.
Jos masennuksen oireet johtuvat esim. solujenvälisen serotiniintason laskusta, niin mikä sen aiheuttaa?
Itse veikkaisin eräänä aiheuttajana stressiä joka syntyy persoonallisuuden ja henkilön elämäntilanteen välisestä ristiriidasta, solutason mekanismia en tosin lähde edes spekuloimaan mutta mikäli tämä pitää paikkansa niin ilman muuta parempi lääke on syihin pureutuminen kuin keinotekoinen serotoniinitason nostaminen muuten kuin sellaisessa tilanteessa jossa oireet estävät psykoterapian/muut vastaavat keinot.
Asiaa kuvaa hyvin analogia auton huoltoon, kun öljynpaineen varoitusvalo vilkkuu, onko järkevämpää katkaista varoitusvalon johto vai lisätä öljyä moottoriin?
ADHD-villitys on todella sairasta ... lapselle saatetaan määrätä Ritalinia pelkästään opettajan ja kouluterveydenhoitajan kertomusten perusteella puhelimitse, jopa ilman lääkärin suorittamaa tutkimusta ja jos vanhemmat vastustavat lääkitystä, voidaan turvautua huostaanottoon ja syyttää vanhempia heitteillejätöstä oikeusistuimessa.
Suomessa käytännöt ovat käsittääkseni terveempiä vaikka täällä usein juostaankin amerikkalaisperäisten muotivillitysten perässä melko kritiikittömästi.
Luokitukset ovat tarpeen oikeastaan vain byrokratian vuoksi.
Kyllä tässä esitettiin faktoja. Tämä lasten huumaaminen on todella pöyristyttävää tänä päivänä. Huumaaminen kun saa aikaiseksi lisää "sairauksia" joita täytyy taas lääkitä uusilla "lääkkeillä. Hertsyykkeri mitä pelleilemistä. Eräs ystäväni tiesi kertoa minulle monta vuotta ennen Ritaliinin tuloa, että kyseinen huumelääke tulee tänne muutaman vuoden jälkeen ja näin todellakin kävi. Samaan syssyyn luin mustaa valkoisella, että kyseinen lääke on ollut poikkeuksetta mukana, kun nuori/lapsi on tuhonnut asein toisia ihmisiä maailmalla. Sitten minulle selvisi, että tämä kyseinen "lääke" liikkuu huumeena katukaupassa nimellä Spiidi. Sehän on siis amfetamiini-johdannainen. Eli se selittänee näistä tuhotöistä paljon, SEHÄN ON HUUMETTA.
HERÄTKÄÄ LASTEN VANHEMMAT TODELLISUUTEEN JA ALKAKAA ETSIÄ TODELLISIA VAIHTOEHTOJA NÄILLE LASTA TUHOAVILLE HUUMEILLE! KERTOKAA YKSIKIN HYVÄ SYY (jos teillä on mitään älliä) MIKSI MEIDÄN OLISI ALETTAVA TEKEMÄÄN OMASTA LAPSESTAMME NARKKARIA! KYLLÄ OKSETTAA KOKO ASIA!
ADHD sairaus, jota ei koskaan ole tieteellisesti edes pystytty todistamaan. Mikä on normaali taso missäkin pitoisuudessa aivoissa? Yksi risti kaksi pennit miljooniksi tasoista arpomista näiden aivokemiallisten tasapainojen kanssa. AUKTORITEETIT MÄÄRÄÄVÄT NE PITOISUUDET!
Niin ei tässä todellakaan ole kysymys enää mistään salaliittoteorioista vaan olemassa olevista tosiasioista. Se näkee tai pystyy kyllä selvittämään/tutkimaan/havaitsemaan näiden asioiden paikkansa pitävyyden, joka on valmis luopumaan piintyneistä ajatuksistaan. JOKAINENHAN HALUAA OLLA OIKEASSA NIIN MYÖS MIELENTERVEYS PUOLEN ASIANTUNTIJATKIN (jopa sen hinnalla, että totuus voidaan sivuuttaa).
Mediahan on täynnä kauhun kauppiaita. Heillähän ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin myydä lehteään/mediaansa. Totuuksilla ei ole heille mitään merkitystä, raha ratkaisee. Katsokaa vaikka Ilta-Sanomien artikkeleita. Kauhusta ja sekasorrosta kertovia artikkeleita millä myydään unessa kulkevalle kansalle totuuksia. Milloin olet nähnyt näiden lehtien kirjoittavan jotain todella positiivista ja ihmiskuntaa kannustavaa asiaa??? Niin, en ikävä kyllä minäkään.
NIIN ERITTÄIN HYVÄ KYSYMYS, KENELLE ESIMERKIKSI PSYKIATRIT/PSYKOLOGIT OVAT VASTUUSSA TEKEMISISTÄÄN? EIHÄN VALTION NIMISSÄ/HELMASSA TOIMIVIA POLIISIAKIN SUUREMMILLA OIKEUKSILLA TOIMIVIA ASIANTUNTIJOITA SAA VASTUUSEEN MISTÄÄN!!! Ja sitten ihmetellään taas juttuja jostain salaliittoteoriasta. ON MUUTEN SYYTÄKIN!
Kyllä, todelliset ihmisoikeudet katoavat samantien kun käyt ensimmäisen kerran asiantuntijan luona mielenterveysasioissa. PASSI ON LEIMATTU, OLET MERKITTY HENKILÖ SIITÄ ETEENPÄIN TAIPALEESI LOPPUUN ASTI!!!!!!!!!!!!!!!
JÄTTÄKÄÄ YSTÄVÄT OTTAMATTA TÄMÄ LEIMA PASSIINNE!!!!!!!!!!!
Uusia mielensairauksiahan ÄÄNESTETÄÄN psykiatrien toimesta koko ajn lisää. No sehän on selvä, että mielisairaiden määräkin lisääntyy sen johdosta. Ei tarvinne olla mikään nero, että huomaa tämän.
Oikeudenmukaisuus on katsojan silmässä. Lakipalstalla tuomioista keskusteltaessa alan ammattilainen mainitsi, että tuomio perustuu olemassaoleviin todisteisiin ja kuultavien uskokkatavaan kertomukseen. Samanaikaiseststi rikoslaissa ei puhuta sanallakaan uskottavuudesta, rikoslaissa mainitaan vain, että rikos pitää olla tarkoituksenmukaisesti tehty jotta asia täyttäisi rikoksen tunnusmerkit. Tuottamuksellisuus on tuomittavaa vain mikäli laissa erikseen mainitaan. Ihmiset uskovat mm. jumalaan, joten usko konkreettisena todisteena ei ole pätevä. Luulon ja uskon mukaan siis tuomitaan, tuomitaan siksi, että joku on tätä tuomiota halunut, joten käytännössä siis kaikkien pitäisi olla tyytyväinen siihen, että syytetty on tuomittu. Käytännössä siltikin ihmiset vaativat rikos-seuraamuksen lisäksi jotakin muuta seuraamusta, joten mielenterveydenhoito on kahdella eri tavalla perusteltavissa. Halutaan hoitaa väärin tuomittua ja samalla antaa vapaudenriistorangaistus ilman oikeuden määräystä. Kaikkien pitäisi olla tyytyväinen, mutta mitenkä sitten menetellään kun kahdesti väärillä perusteilla rangaistu ei ole tyytyväinen?
Jälleen yhteiskunta syyttää asiakasta. Oikeudessahan syyttäjällä on aina näyttötaakka, mutta käytännössä syytetyn pitää uskottavuutensa puolesta todistaa hatustavedetty syyte vääräksi. Millä tavalla voi todistaa asiaa oikeaksi taikka vääräksi kun rikospaikalla ei ole ollut tallentavaa valvontakameraa? Mikäli oikeuden päätös on asiakkaan mielestä väärä, niin tämän tulisi valittaa korkeampaan oikeusasteeseen . Mikäli asiakas ei ole tyytyväinen saamaansa "hoitoon", niin tämän tulisi jälleen valittaa oikeuteen taikka muuaalle. Käytännössä siis yhteiskuntame ei tee muuta kuin murheita joista pitää valittamalla luovia pois.