Kappale kertoo asian niin kuin se on. Vaikka yli vuosi on kulunut ja muistot alkavat haalistua, niin iho muistaa jokaisen kosketuksen.
Viereeni et jäänyt, ymmärrän sen. Mutta suren sitä, ettet koskaan nähnyt todellista minua.
Pelkoni pois pakeni, kun katsoin sinua. Olit niin turvallinen.
Kiitos kun olit.
Viereeni et jäänyt, ymmärrän sen. Mutta suren sitä, ettet koskaan nähnyt todellista minua.
Pelkoni pois pakeni, kun katsoin sinua. Olit niin turvallinen.
Kiitos kun olit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lohduttaa, täällä toinen samanmoinen, jonka ajatukset vieläkin palaa reilu vuoden takaisiin tuntemuksiin, ja hetkiin ihaniin. Nitä mikään ei pois ota, enkä haluakkaan. Jotain kaunista, riipaisevaakin oli, mutta nyt vain muistoissa kauniimmissa.
Kaiken muun tästä huoneesta suljen... vieläkin muista huoneesi, hassut esineet joilla oli hyviä tarinoita...
Iho edelleen muistaa, vaikka aikaa on mennyt jo paljon. Kukaan ei koskaan tule suutelemaan niin kuin sinä.
Kiitos kun otit kopin, kun olin putoamassa. Jäin henkiin.
Valoon...niin se voi häikäistä akikseltään.
Riipaisevan kauniita muistoja.. Niitä on itsellänikin, ehkä jonain kauniina päivänä kun aika hieman haalistaa vielä niitä, pystyn ajattelemaa Häntä ilman vihlaisevaa surua.
Kunpa Hän joskus muistelisi minua samanlaisella lämmöllä kuin minä häntä.