On ihan turhaa tehdä nykyisen mallin mukaan niin monesta täysin sotaan sopimattomasta pojusta jotain eeppistä korpisoturia. Tiedän niin monta tyyppiä, jotka ovat periaatteessa fyysisesti ja henkisesti ihan terveitä ja ok, mutta joissa ei ole mitään ainesta taistelijaksi: Alamittaisia, hinteliä, yliherkkiä stressaajia jne. Yksi kaveri on näitä kaikkia, ja silti kärvistelee nyt intissä, sillä vaikka sivarikin olisi mahdollisuus, niin sinne armeijaan kuitenkin kaikki pyritään ohjaamaan. Lisäksi vaatii uskomatonta pokkaa tunnustaa itselleen, että omat eväät eivät oikeasti riitä sotahommiin. Ja 12 -kuukautinen sivari on tietysti myös rangaistuksenomaisen pitkä, eikä sitä ole tarkoitettu niille, joita pelottaa, vaan niille, joilla on jotain sotimista vastaan.
Itse olen fyysisesti jopa tavallista parempaa materiaalia, iso, vahva ja keskivertokestävä, mutta olen luonnostani stressaaja ja vähän pelokas. Jos vaikka illalla kävellessä kuulen edestä päin humalaisten mölinää, käännyn pidemmälle reitille, että voisin välttää mahdollisen kohtaamisen juoppojen kanssa. Stressaannun jos joudun pois tutuista ja turvallisista kotiympyröistä ja arkirutiineista tai jos en saa muutamaan yöhön kunnolla nukuttua. Sodassa olisin niitä kavereita, jotka aloittavat oman linjan murtumisen lähtiessään pakokauhun vallassa käpälämäkeen. Silti olen menossa ensi tammikuussa armeijaan ympäristön paineen ja jonkunlaisen typerän kunniantunnon takia, ja siksi, että sivari sitoisi minut 12 kuukaudeksi pois opiskeluista.
Nyt joku tietysti sanoo, että armeijassa tehdään minunlaisista lälläreistä kykeneviä kestämään painetta. Tähän en kuitenkaan usko, sillä olen ollut samanlainen vauvasta saakka. Kyseessä on geenien määräämä perusluonteenlaatu: kiltti, arka ja passiivinen. En kuitenkaan vastusta armeijaa, se on tarpeellinen organisaatio, mutta sen tulisi olla vapaaehtoinen. Vapaaehtoinen palvelus olisi inhimillinen meitä vässyköitä kohtaan, ja säästäisi meiltä paljon henkistä ja liian rankkaa fyysistä rasitusta. Uskon myös, että tällä tavalla armeija tosiasiassa vahvistuisi minunkaltaisteni heikkojen lenkkien vähetessä.
Itse olen fyysisesti jopa tavallista parempaa materiaalia, iso, vahva ja keskivertokestävä, mutta olen luonnostani stressaaja ja vähän pelokas. Jos vaikka illalla kävellessä kuulen edestä päin humalaisten mölinää, käännyn pidemmälle reitille, että voisin välttää mahdollisen kohtaamisen juoppojen kanssa. Stressaannun jos joudun pois tutuista ja turvallisista kotiympyröistä ja arkirutiineista tai jos en saa muutamaan yöhön kunnolla nukuttua. Sodassa olisin niitä kavereita, jotka aloittavat oman linjan murtumisen lähtiessään pakokauhun vallassa käpälämäkeen. Silti olen menossa ensi tammikuussa armeijaan ympäristön paineen ja jonkunlaisen typerän kunniantunnon takia, ja siksi, että sivari sitoisi minut 12 kuukaudeksi pois opiskeluista.
Nyt joku tietysti sanoo, että armeijassa tehdään minunlaisista lälläreistä kykeneviä kestämään painetta. Tähän en kuitenkaan usko, sillä olen ollut samanlainen vauvasta saakka. Kyseessä on geenien määräämä perusluonteenlaatu: kiltti, arka ja passiivinen. En kuitenkaan vastusta armeijaa, se on tarpeellinen organisaatio, mutta sen tulisi olla vapaaehtoinen. Vapaaehtoinen palvelus olisi inhimillinen meitä vässyköitä kohtaan, ja säästäisi meiltä paljon henkistä ja liian rankkaa fyysistä rasitusta. Uskon myös, että tällä tavalla armeija tosiasiassa vahvistuisi minunkaltaisteni heikkojen lenkkien vähetessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei se kuule niin mene, että jos juoppoja väistää tai ei uni reissussa heti tule niin mies on heti heikoin lenkki. Puhun 50v kokemuksella, en itsekkään mielelläni ala humalaisten kanssa tappelemaan, mutta kun se tosipaikka on tullut niin olen kyennyt toimimaan yllättävänkin tehokkaaksi ja kun mies väsyy tarpeeksi reissussa niin se nukkumattikin tulee. Kyllä se armeija vaan hieman totuttaa ja karaisee. Näin minä sen näkisin.