Suomi muuttuu nopeasti. Asukkaat oolivat ennen joko suomen- tai ruotsinkielisiä, mutta tällä vuosituhannella kehitys on ollut nopeaa.
Vuonna 2000 oli ruotsinkielisiä 291657 ja vuonna 2010 suunnilleen saman verran eli 291153 henkilöä.
Mutta muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus on kasvanut vuoden 2000 luvusta 99 227 vuoden 2010 määrään 224388.
On enää ajan kysymys, milloin muiden osuus kasvaa ruotsinkielisten osuutta suuremmaksi. Tämä vaikuttaa pakostakin yhteiskunnalliseen kehitykseen, mutta miten? Toivottavasti hallitus kiinnittää tähän huomiota laatiessaan kielipoliittisia strategioitaan.
Vuonna 2000 oli ruotsinkielisiä 291657 ja vuonna 2010 suunnilleen saman verran eli 291153 henkilöä.
Mutta muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus on kasvanut vuoden 2000 luvusta 99 227 vuoden 2010 määrään 224388.
On enää ajan kysymys, milloin muiden osuus kasvaa ruotsinkielisten osuutta suuremmaksi. Tämä vaikuttaa pakostakin yhteiskunnalliseen kehitykseen, mutta miten? Toivottavasti hallitus kiinnittää tähän huomiota laatiessaan kielipoliittisia strategioitaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin mitä tarkoitat sillä että ruotsin on "annettava tilaa kehitykselle"?
Kuten luvuista huomaat, on ruotsinkielisten palvelujen tarve täsmälleen sama vuonna 2010 kuin se oli vuonna 2000 (ja vuonna 1990 ja 1980 ja niin edelleen). Se että muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten osuus kasvaa ei vaikuta tähän tarpeeseen mitenkään. Ja koska ruotsinkielisten määrä ei osoita romahtamisen merkkejä, tulee ruotsinkielisten palvelujen tarve olemaan yhtä suuri tulevaisuudessakin.
"Kuten luvuista huomaat, on ruotsinkielisten palvelujen tarve täsmälleen sama vuonna 2010 kuin se oli vuonna 2000 (ja vuonna 1990 ja 1980 ja niin edelleen)."
Ei ole. Yhä suurempi osuus ns. ruotsinkielisistä on täysin kaksikielisiä ja ruotsinkielisen palvelun tarve on vähentynyt jatkuvasti.
En tiedä mitä kehitys tuo tullessaan, mutta paikoin on muunkielisten osuus alkaa monin paikoin, mm. pääkaupunkiseudulla , olla suurempi kuin ruotsinkielisten. Muunkieliset alkavat esittää vaatimuksia, ja miten resurssit on silloin jaettava. Olen samaa mieltä, että ruotsinkieliset haluavat samanlaiset palvelut kuin nykyisin, mutta samoja palveluja vaativat myös muunkieliset ennemmin tai myöhemmin.
Muunkielisten palvelujen tarve tulee ilman muuta lisääntymään, mutta kun se ei vaikuta ruotsinkielisten (tai suomenkielisten) palvelujen tarpeeseen mitenkään. Ruotsinkieliset käyttävät ruotsinkielisiä palveluja ja niin kauan kun ruotsinkielisten määrä pysyy samana, tulee myös ruotsinkielisten palvelujen tarve pysymään samana.
Peruspalvelujen järjestäminen ei ole nollasummapeliä.
"Ruotsinkieliset käyttävät ruotsinkielisiä palveluja ja niin kauan kun ruotsinkielisten määrä pysyy samana, tulee myös ruotsinkielisten palvelujen tarve pysymään samana."
Mutta kun ruotsinkielisten määrä ei pysy samana. Siis sellaisten, jotka eivät olisi kaksikielisiä.
Ruotsinkielinen palvelu pitää mitoittaa ruotsinkielisten, ei kaksikielisten, määrän mukaan.
Väärin arvattu. Emme voi tulevaisuudessa antaa kaikille vähemmistöille palveluja samalla tasolla kuin ruotsinkielisille nyt, joten ainoa mahdolisuus on pudottaa ruotsinkielisten palvelujen tasoa.
Tasavallassa ei ole mitenkään perusteltua nostaa yksi vähemmistö kaikkien muiden vähemmistöjen yläpuolelle.
Tätä olennaista seikkaa ei tuoda tarpeeksi esille!
On selvää, että suomenkieliset lapset ja nuoret, joiden luokissa on usein kolmasosa tai puolet maahanmuuttajataustaisia, näkevät kielelliset oikeudet sellaisina, että kaikkia erilaisia kielitaustoja on pyrittävä ymmärtämään eikä ole enää järkevää nähdä maata vain kahden kielen pakollisen osaamisen kautta. Kaiken lisäksi olisi järjetöntä nostaa maahanmuuttajataustaisten virkauran esteeksi se, etteivät he ole oppineet ruotsia.
Ruotsi ei ole ollenkaan huono kieli, mutta ei se ole enää kieli, jonka osaaminen voi olla pakko.
Kyse ei ole ruotsinkielisten palveluista. Kaikki tietävät, ettei pakko ole onnistunut tuottamaan palveluita ennen eikä tee sitä jatkossakaan. Palveluja voidaan tuottaa ruotsinkielisille ja muillekin muilla toimivammilla keinoilla.
Pakko ainoastaan tekee paljon hallaa ja huonontaa välejä, kukaan ei hyödy. Tehdään vaihteeksi jotain järkevää.
Painavin argumentti pakkoruotsin poistamiselle ja pohjoismaiseen viralliseen yksikielisyyteen siirtymiselle on se tosiasia, että suomenruotsalaiset ovat kaksikielistyneet jopa siinä määrin, että yhä useammalla heistä suomi on jo vahvempi kieli.
Pakkoruotsin on tehtävä tilaa muille kielille ja kaksikielisyyden on väistyttävä sen aiheuttamien valtavan suurten kustannusten takia.