Jos seurustelet ihmisen kanssa sen 5 vuotta ja hyvin menne, ei ole narsismia missään, menette naimisiin - ja kappas - puolen vuoden sisällä se viiden vuoden ihanuus onkin sukeutunut nph:ksi, niin eikö ihan oikeasti, oikeasti siis, mitenkään päin ole mahdollista se, että se narsistiksi sukeutunut ei olekaan narsisti, vaan tapahtuma - naimisiinmeno - on aiheuttanut jonkinlaista sielutieteellistä rimpuilua, jonka syyt olisivat mahdollisesti selvitettävissäkin ihan rakentavastikin, mikäli toinen ei olisi niin vakuuttunut siitä, että toinen on nph??
Ja kyllä, saa ottaa provokaationa ihan vapaasti. Koska en ymmärrä, miten on mahdollista niin pitkäaikainen näytteleminen, kuten en myöskään ymmärrä, että miksi pitää sitoutua toiseen pika-aikataulutuksella.
Se kyllä, että mikäli todellakin käy ilmi sellainen, että ei ole mitään sielutieteellistä kommervenkkiä, joka olisi yleisinhimilliseksi kipuiluksi luokiteltavissa, vaan toinen todellakin tuo ilmi sen, että on 5 vuotta näytellyt, niin silloinhan on kysymyksessä tietoinen kusetus ihan.. Ja toisen hyvääkin hyvempi usko??
Ja kyllä, saa ottaa provokaationa ihan vapaasti. Koska en ymmärrä, miten on mahdollista niin pitkäaikainen näytteleminen, kuten en myöskään ymmärrä, että miksi pitää sitoutua toiseen pika-aikataulutuksella.
Se kyllä, että mikäli todellakin käy ilmi sellainen, että ei ole mitään sielutieteellistä kommervenkkiä, joka olisi yleisinhimilliseksi kipuiluksi luokiteltavissa, vaan toinen todellakin tuo ilmi sen, että on 5 vuotta näytellyt, niin silloinhan on kysymyksessä tietoinen kusetus ihan.. Ja toisen hyvääkin hyvempi usko??
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ensimmäisenä tuli mieleen, että mistähän sulle tuli mieleen esittää tuollainen esimerkki että 5 vuotta seurustellaan ja mikään ei viittaa narsismiin ja pam, sitten mennään naimisiin ja toinen muuttuukin puolison mielestä narsistiksi?!?
Olen ollut viime vuosina hyvinkin paljon tekemisissä narsistien uhrien kanssa ja KUKAAN ei ole tuollaista väittänyt. Ei narsistikaan sentään vuosia pysty näyttelemään ihan normaalia ja elämään toisen kanssa NORMAALIA tasa-arvoista ja toisen huomioivaa elämää.
Siitä, miten suhde narsistin kanssa alkaa, alun mahdollinen "ihanuus", alussa naamioitu manipulointi joka uhrin mitätöinnin ja aivopesun myötä muuttuu röyhkeämmäksi jne. (koko prosessi miten narsisti toimii suhteen alussa ja miten suhde etenee) on kirjoitettu NIIN MONTA KERTAA JA JATKUVASTI täällä, että enpä viitsi ainakaan minä alkaa kirjoittamaan aiheesta mielipiteitäni tämän enempää sellaiselle joka on täällä palstoilla jo kauan ja aktiivisesti ollut ja lukenut kirjoituksia asiaa koskien vaikka kuinka paljon.
Jos on 5 v ollut ihan normaalia, niin mielestäni silloin ei ole kysymys suhteesta nph:n kanssa vaikka suhde jostain syystä sen jälkeen muuttuisikin. Ja jotenkin oletan, että narsismista paljon tietävänä tiedät tuon itsekin.
Älä oleta, mutta kiitos, oikeassahan olet :)
5 vuotta oli vain joku nimellinen esimerkki. Ymmärrän huuman. En ymmärrä sitä, että ei voi antaa huuman laskeutua ja savun hälvetä, vaan siinä huumassa tekee ne ratkaisut. Toki asia johon olen syyllistynyt itsekin. Mutta en siltikään ymmärrä sitä...
Mutta, tuossa, olikohan torstaina viimeviikolla tuli dokumentti placebovaikutuksista ihmiseen. Siinä (areenassa menee varmaan vieläkin) tuotiin esille jo pelkkien sanojen vaikutus vastaanottajan aivoissa. Ja edelleen, kommunikaation kaikista pienistäkin epämuodoistakin kiinnostuneena, mietin sellaista asiaa, hypnoosikin kun on mainittu tai hypnoosinkaltainen tila, että on ihminen joka haluaa uskoa ja on ihminen joka vahvistaa sitä toisen uskoa.
Ja edelleen, -sori tämä tyyli, vasta muotoilemassa ajatuksia-, ihmisen perustarve kuulua johonkin omaan, itseä suurempaan kokonaisuuteen altistaa tuolle sanojen vaikutukselle vielä entisestään. Ja tähän samaan vaikutukseen perustuu myös se ajatuksen voima, että miten ajattelemalla uudestaan, ikäänkuin paremmin, saattaa olla mahdollista löytää ratkaisu ja tie ulos.. paitsi kun se trauma on niin syvä, että ihmisen mieli rakentaa sen esteen sille asian käsittelylle, mutta siinä samaisessa dokumentissa selvitettiin myös pelon vaikutusta ihmisen tietoisenkin toiminnan tasoon.
Niin niin, mitäköhän kaikkea... Olisiko pelon kohtaamisen harjoituksilla ja mielenhallinnalla mahdollisia suojaavia vaikutuksia kaikenlaisten traumaattiseten kokemusten kohtaamisessa myöhemmin elämässä ja minkä ikäisenä tällaiset harjoitukset (niin minkälaiset??) olisi hyvä aloittaa, että ihminen voisi ikäänkuin käyttää itse itseään itsensä apuna täysivaltaisesti?
Tämä siis tästä näkökulmasta. Onko tämä näkökulma.. Tee itsesi immuuniksi manipulaatiolle-näkökulma??
*pitää muhituttaa vielä kokonaisuudemmaksi*
Tai sitten voi olla niin, että uhri näkee narsistisia piirteitä toisessa jo heti, mutta kuvittelee naimisiin menon auttavan asiaa. Narsisti voi aikaansaada vaikutuksen, että hän on sellainen aina kärsinyt ihminen. Ja uhri venyy ja paukkuu ja ymmärtää ja olettaa, että kun oikein rakastaa, niin kyllä se siitä. Kun mennään naimisiin uhri herää fantasiastaan. Ei toi muutu, vaikka sitouduinkin häneen. Tuossa vaiheessa saattaa herätä siitä nimenomaisesta unesta ja huomata, että kyllä ne aavistukset ovat olleet oikeita. Ei tuo tuosta muutu ikinä. Vaikka päälläni seisoisin.
Eli kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa kyseessä olisi uhrin fantasia, jota toinen on omalla tavallaan ehkä jopa tukenut, näin ylläpitäen illuusiota ja antaen kannatteluapua toisen päiväunille, jotka ovat ehkä tuntuneet jossakin vaiheessa sen toisenkin mielestä tavoittelemisen arvoisilta.. mahdollisesti.
Okei, kuulostaa ihan passelilta vaihtoehdolta. Vaihtoehdoksi monien joukossa :)
*ja saa ottaa kantaa mun juonenjatkonkääntölisiinkin*
Miksi naimisiin asti? Herättääkö uhrin unelmointi narsistin uinuvan mielen pohjilla lojuneen toivon siitä, että joku sittenkin rakastaa ja hyväksyy, vai onko sellainen ihan mahdotonta?
"Eli kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa kyseessä olisi uhrin fantasia, jota toinen on omalla tavallaan ehkä jopa tukenut,.."
Voivoi, "jota toinen on omalla tavallaan ehkä jopa tukenut"...niinpä tietysti. Fantasia on pääasiassa narsistin kehittämä ja luoma, valheellinen kuva itsestään, johon hän on uhrinsa jopa painostanut uskomaan.
Mielestäni ketään ei voi painostaa uskomaan ja jos voi, pitää taas miettiä, että miksi, jolloin taas ollaan uhrin syyllistämisessä, eikös vaan?
Ehkä enemmän niin, että se toinen todella haluaa uskoa siihen toisen itsestään luomaansa kuvaan. Tai itsestään anatamaansa kuvaan.
Eikä uskomisessa ole mitään väärää. Se joka uskoo ei tee väärin. Se joka valehtelee tietoisesti tekee väärin.
Mutta jos kyseessä on narsistin fantasia, johon hän jopa painostaa uskomaan, niin kenen on vastuu siinä tapauksessa?
Narsisti ei yleensä jaksa odottaa edes 5 päivää, 5 viikkoa on ehdoton takaraja. Jos on mennyt vuosia, niin hänellä on täytynyt olla useampi suhde käynnissä yhtäaikaa joka selittää sen että kiirettä ei ole ollut. Ja kun ovat menneet naimisiin, niin muut suhteet on ehkä hyytyneet josta syystä nph ei enää ole saanut virikettä van on alkanut oireileen.
Muuta en keksi?:)
Joo, ei ole pakko keksiä :D
Sattumalta tiedän, että on ihmisiä, jotka pystyvät elämään kaksoiselämää kiitettävän pitkään ilman, että se ensisijainen kumppani osaa epäillä mitään. Ja jos epäilyksiä herääkin, ne on sitten ilmeisen helppo saada käännettyä epäilijän kontolle. Kuka nyt sitä rakastaan haluaa syyttä suotta syytellä, vaikuttaa yltiöpäisen mustasukkaiselta tai suorastaan vainoharhaiselta.. Eipä ihan varmasti heti kukaan, ainakaan sellainen, joka on niistä omista tuntemuksistaan helposti häpeään vedettävissä tai helposti syyllistettävissä...
Että ihan oli kokonaan toinen nainen, jonka kanssa vietti elämää ihan biologiselle lapselleen isänä ollen, samoin kuin teki siinä ensisijaisessa suhteessaan kahdelle biologiselle lapselleen isänä ollen.. Silloin ei ollut vielä sanaa narsisti olemassakaan, kun tähän tarinaan tosielämästä törmäsin.
Olen myöhemmin miettinyt kyllä sitä, että kun se toinen kuitenkin jollain tavalla varmasti tietää tekevänsä väärin, niin eihän sellainen kaksoiselämä voi olla jättämättä jälkiä siihen, että miten on olemassa siinä ensisijaisessa suhteessa? Vai voiko? Onko mahdollista, että kun kulttuurissamme ei hyväksytä sitä kaikkea, mitä vaistoksikin voi sanoa, että siksi on niin helppo olla ensisijaisesti uskomatta itseensä? Ja näin kammeta itsensä puolihuolimattomasti mukaan "peliin", jonka toinen on ohjannut ja jota toinen myös aika pitkälti ohja/ilee...
Niin, narsisti ei ole yhtä kuin parisuhteellinen pettäjä? Eikös narsisti voi olla jopa ylikorostetunkin uskollinen..
Joo, totta, jos narsistilla on monta samaan aikaan kierroksessa niin silloin pystyy kyllä esimerkiksi sivusuhteelleen näyttelemään pidempään jotain muuta kuin on.
Näytteleekö uhri narsistilleen tapaamisten alkuaikoina mahdollisesti empaattisempaa, ymmärtäväisempää, tukevampaa (siis henkisesti sellaista joka tukee enemmän kuin vaikkapa se hullu exä)..
Nonih, alkoi naurattamaan tuo, että leikkii tukevampaa..
Ja jos niin miksi? Ovatko kaikki ihmiset aina itsejään hioessaan sitä ihastumisen tunnetta kohti pysyvämpää sitoutumista??
Eiköhän kaikki esitä suhteen alussa ja piilottele ns omia huonoja puoliaan mutta se lienee normia, ei kait tästä muuten mitään tulisi ;) ?
Narsistinen taas tekee sitä "liioitelluksi" koska ei tunne kelpaavansa muuten.
Liioitelluksi...liioitellusti...pitäisi taas kirjoittaa hitaammin, ihanko kiire olis valmiissa maailmassa =)
Aloituksen ideassa on tolkkua. Mutta riippunee lähtökohdista ja rekisterin alueesta ja suhteen osapuolten omista sielun tuntemuksestaan.
Eräs esimerkki: seurustelusuhdetta oli kestänyt vuosia ja N-hlöksi nimetty kumppani oli pelaillut jo jos jonkinmoista peliä. Kuitenkin, ajatellen ettei se huonommaksikaan voisi mennä, olivat päätyneet avioon. Naimisiin menon jälkeen N:si nimetty hlö alkoi kurmuuttamaan puolisoaan aivan uudella sävelasteikolla. Myöhemmin terapeutin näkökulma oli seuraava; kun "puolisosta tuli narsistisen puolison omaisuutta". Siksi häiriöpiirteet korostuivat huomattavasti. Lisäyksenä vielä, että alistetuksi tullut ei ollut käsitellyt aikaisempia elämänsä aikaisia ikäviä tapahtumia, hän myönsi myös olevansa läheisriippuva.
No tuo ainakin avaa sitä, että mikä saa toisen sen naimisiinmenon myötä muuttumaan jopa asteita pahemmaksi.
Eli toisen siirtyminen omaan omistukseen, toista ei tarvitse enää liehitellä. Selittää myös osaltaan sitä ilmiötä, miksi lähelle ei nähdä. Tällä näkemisellä tarkoitan sitä parisuhteen puolikkaan näkemistä minkään arvoisena, vaan kaikki näkemisen arvoinen nähdään parisuhteen ulkopuolella ja pahimmillaan siitä tulee vain vertailukohta, johon verrata sitä epäonnista reppanaa, joka puolisoksi asti on kruunattu ihan hyvyydestä....
Tämä keskustelunavaus on asiaa, jota olen monesti toitottanut.
Kyseessähän on nimenomaan "uhrin" maaginen ajattelu. Monesti narsistia (ja narskua ja mitä lie) haukutaan hirviöksi ja moititaan maagisesta ajattelusta (sitäkin on). Mutta "uhrin" ajattelu on tämänkin palstan kirjoittajilla monesti niin utopistista ja maagista, että oksat pois.
Kun uhri jatkaa parisuhdettaan, vaikka jotkin hälytyskellot jo soivat, hän vahvistaa mielessään omaa utopiaansa ja rakentelee omasta "rakkaudestaan" pilvilinnoja ja korttitaloja (uskoo muuttavansa kumppanin, odottaa vielä vähän aikaa, ajattelee että on ohimenevää, vähättelee omia tuntemuksiaan tms). Sitten kun kaikki romahtaa (tätä kuvataan monesti "kupla puhkeaa" nimityksellä), niin kyseessä on omien unelmien ja odotusten romahtamisesta johtuva pettymys, ja se on suuri. Sitten seuraavaksi tulee viha, joka siirretään siihen omaan "narskuun", kun ei voida katsoa omaan itseensä eikä ottaa vastuuta omista päätöksistään (esim. jäädä parisuhteeseen vaikka voi huonosti).
Sitten tulee paha olo ja aletaan estiä syytä siihen. Sekin etsitään itsen ulkopuolelta, koska itseään "uhri" pitää syyttömänä kaikkeen. Löydetään keskustelupalstalta narsismi-palsta ja saadaan se jo aikaisemminkin mainittu tuki muilta "uhreilta". Aletaan lukea kirjoja psykopaateista (!) ja saadaa tulta omien virhetulkintojen alle: lopuksi aletaan käyttää psykologian termejä väärin ja muita vastaan. Paheksutaan jokaista, joka uskaltaa sanoa, että "uhrien" itse pitäisi selvittää omat ongelmansa.
Ja tähän lopuksi vielä kaikille niille, jotka heti tämän teksin alussa alkoivat kiehua omassa liemessään ja kaivella puukkojaan esiin: ihan turha alkaa mitätöidä ja osoittaa vääräksi mielipidettäni: en tarkoittanut tällä tekstilläni syyllistää "uhreja", vaan kerroin havaintoni ja mielipiteeni tästä asiasta. Jos alkoi keittää, kannattaa miettiä, mikä se oli, mikä alkoi keittää.
Ei kyllä mennyt omalla kohdalla ihan noin mutta saat toki pitää mielipiteesi niinkuin kaikki muutkin. Olin jo aikeissa kirjoittaa sen oman näkemyksen tapahtuneesta edes itseäni yhtään puolustelematta, sillä olen aina ensisijaisesti miettinyt omaa osuuttani asioihin ja tapahtumiin, sitten vasta muiden, mutta tällaisen uhreja syyllistävän kirjoituksen jälkeen meni taas maku koko hommasta ja päätin olla vastaamatta alkuperäiseen aiheeseen.
Ei täällä nyt yhdestä näkökulmasta pelkästään :) Silmät ja korvat kiinni syyllistämiskohdissa, jotka kutittavat ärsyyntymiskynnystä.
Ja tuokin on ehkä eräänlainen asenne.. En mä nyt enää kun tuo.. Itsehän jokainen valintansa tekee, mutta sen valintaan johtavan syyn ei pitäisi antaa olla siinä toisessa, vaan mielummin ihan oikeasti itsessä. Siinä on ero.
Höpsis
"Kun uhri jatkaa parisuhdettaan, vaikka jotkin hälytyskellot jo soivat, hän vahvistaa mielessään omaa utopiaansa ja rakentelee omasta "rakkaudestaan" pilvilinnoja ja korttitaloja (uskoo muuttavansa kumppanin, odottaa vielä vähän aikaa, ajattelee että on ohimenevää, vähättelee omia tuntemuksiaan tms). Sitten kun kaikki romahtaa (tätä kuvataan monesti "kupla puhkeaa" nimityksellä), niin kyseessä on omien unelmien ja odotusten romahtamisesta johtuva pettymys, ja se on suuri. Sitten seuraavaksi tulee viha, joka siirretään siihen omaan "narskuun", kun ei voida katsoa omaan itseensä eikä ottaa vastuuta omista päätöksistään (esim. jäädä parisuhteeseen vaikka voi huonosti)."
Yhteiskunnassa on puolet liitoista päättyy eroon, joten pilvilinnojen rakentelu ja sieltä alastulo on normaalia.
Noin 2-5 % tapauksissa pilvilinnan repijäksi osoittautuu narsisti, joka tekee sen niin perusteellisesti että suhteen pilvilinnan kohdalle tulee kerrostalon kokoinen kuoppa. Joten ei ihme että uhri lähte hakemaan apua. Kun itse tulin tälle narsupalstalle, niin tarkoitus ei ollut eikä edelleenkään ole purkaa täällä mieltä, vaan esisijaisesti oppia että mistä ihmeestä on kyse kun puoliso on jatkuvasti kuin jokun riivaama. Syyttää, valehtelee, kohtelee huonosti, on kylmä tunteille jne...jakaa myös aiheesta kokemuksia..
" Paheksutaan jokaista, joka uskaltaa sanoa, että "uhrien" itse pitäisi selvittää omat ongelmansa."
Itse ne pitää aina selvittää, en minäkään odota tänne kotiin ketään omia ongelmia selvittämään, (vai haluatko sinä tulla :) mutta mm. tämän palstan avulla tiedän että narsisti ei koskaan muutu, joten parisuhteen kuntoon saaminen narsistin kanssa on pilvinnojen rakentaminen ilman minkäänlaista perustusta. Pienistä hälytyskelloista tulee tiedon myötä palosireenejä..
Syyllinen ja syykin on selvinnyt, se on oma tietämätön tyhmyys alussa ja sen seurauksena paha virhe, nph puoliso joka aiheuttaa ongelmia tasaiseen tahtiin :/.
Tuo oli just sellainen kirjoitus kun eilisessä avauksessa tarkoitin..
Eli mahdollinen oman tilan tunnistaminen uhrina johtaa siihen, että löytää muita samankaltaisessa tilanteessa olevia ja olleita, ja mitä....
Luin vasta vähän aikaa sitten lausahduksen (en täältä) kuinka nykyaika on omistav kulttuuri, jossa rakastetaan tarinoita ja että erityisesti uhrin tarinaan on helppo rakastua.
Vertaistuen yksi tärkeimmistä kohdista on mielestäni se, että ihminen saa tarinalleen kuuntelijan, kuuntelijan, joka ei mitätöi. Kuuntelijan, joka hyväksyy, eikä syytä. Oikeasti moni varmasti kertoisi mielummin kaltoinkohtelijalleen sen, että miltä toisen toiminta tuntui ja vieläpä niin, että kaltoinkohtelija myöntää syyllistyneensä ja mahdollisesti jopa niin, että kertoo myös syyn sille, että miksi syyllistyi kaltoinkohteluun. Oikeasti tilanteena sellainen on keskustelunavauksena toimiva, mutta jatko ei aina välttämättä onnistu. Keskustelun kulku tyssää, syntyy kokemus, että ei tuo osaa/tajua/ei tuolla toisella ole edes tunteita....
Mihin se tyssää, mitä tapahtuu.. Vai onko vain niin, että toinen on oman narsisminsa vanki??
Eli toisen tarina rinnastetaan suoraan siihen, mikä itsessä on sitä vihaa ja vihaisuutta..? Ja sieltä toisen tarinasta poimitaan ne kohdat, jotka antavat oikeutuksen omalle vihalle?? Ja tämä tapahtuu ehkä jopa niin, että sitä omaa vihaa ei tunnisteta, sitä ei myönnetä eikä tunnusteta, jolloin siitä luopuminen muuttuu mahdottomaksi ja se salakavalasti saattaa jopa saada paikan persoonallisuuden rakennuspalikkana. Mahdollisesti jopa hyvin suurena ja mustana sellaisena.. hmm..
"saat toki pitää mielipiteesi"
voi kiitos, miten laupiasta. *voimakasta ironiaa sävyssä*
olen aina halunnut lukea ja seurata tätä palstaa, koska olen kaivannut vertaistukea ja yrittänyt ymmärtää, miksi joku ihminen toimii niin kuin toimii. mutta minulla on mennyt maku tähän palstaan juuri sen takia, että tietyt tyypit kirjoittavat täällä koko ajan VAIN OSOITTELEMALLA MUITA ja eritysesti "narskujaan" sen sijan että pohtisivat edes jollain tasolla, mikä kaikissa tilanteissa todella johti asioden ikävään kehittymiseen ja MIKÄ OLI HEIDÄN OMA OSUUS. ja kuten huomasitte, ERITYISESTI TÄMÄ HUUTOKIRJOITUS ÄRSYTTÄÄ !!!
Khylli.
Kun on eri vaiheessa matkallaan tai käsittelee asiaa eri tavoin kuin toinen, eikä näin ollen saa juuri sitä vahvistusta ja näkemystä mitä itse käyttää, kokee toisen hyökkääväksi tai mitätöiväksi.
Tämä näkyy muissakin vertaistuissa.
Mulla olis hyviä tarinoita siitä kuinka vertaistuen piirissä voi tulkita tietoisesti ja tiedostamattaan (ja niistä voi kertoa vain osasta jotka hoksas) toisen viestejä ja sanomisia väärin vaikka tuskinpa kukaan heistä pahaa pahuuttaan halusi toista "niputtaa".
Näillä tulkinnoilla voi olla omaa eheytymistä hidastava tai jopa vahvasti vaikeuttava vaikutus tai koko ihminen lyö oven kiinni ja lähtee kalppimaan.
Kyse on silloin väärässä vaiheessa tai ehkä jopa väärälle ihmiselle ( tai väärän ihmisen antamasta) annetusta "tiedosta" jota toinen ei ole valmis vastaanottamaan omista syistään.
Jokainen tietää muutenkin kuinka vaikeaa ihmisiä on jeesiä tai neuvoa lähtökohdasta jossa kerrotaan omista mokista ja näin toivotaan ettei toisen tarvitsisi niitä toistaa.
Kuinkas hyvin tällaiset useimmiten auttaa ?
Jees, kyllä, ei ollenkaan.
Esim kun on matkallaan vielä kovin alussa, pitäisi toisten apunsa maksimoidakseen olla todella tarkka sanoissaan jne ettei aja toista nurkkaan (toisaalta pitäisi olla varovainen ettei ruoki myöskään ylihysteriaa).
Siksi onkin erikseen omat tukipalstansa koska tällaita "vaadetta" ei voi oikein yleiselle palstalle luoda ja pelkkään asiaan liittyvillä tukipalstoilla on useimmiten herkimmässä vaiheessa olevat.
Näkeehän niilläkin juttuja lukiessaan kuinka eri tavoin vastaavat alussa matkaavat, keskivaiheilla kulkevat ja ohi menneet (edes osin).
:D Joskus ärsyttää, toisinaan naurattaa ja toisinaan se on jopa paikallaan :)
Täällä on väännetty peistä tuosta "syyttelystä".
Itse lisäisin huomautuksena, että oman "osuuden" miettiminen ei tarkoita sitä että olisi vaikuttanut tai voisi vaikuttaa toisen valintoihin. Tai että toisen harjoittama esim väkivalta olisi ollut oman itsensä hallinnassa.
Tämä meinaan käsitetään usein niin (nph toimii kuten toimii vastapuolesta huolimatta jne jne) vaikka näin ei ole.
Moni haluaa vääntää asian niin, että suhteeseen jääminen (joskus jopa ongelman jo tiedostaen!) tapahtuu alkujaankin vain siksi, että menettää kokonaan puhe, kuulo - ja liikuntakykynsä. Heh...
Oman osuuden miettiminen...
- miksi koen rakastavani ihmistä joka kaltoinkohtelee jatkuvasti ?
- miksi otan hänet takaisin (tai miksi tunnen siihen pakkoa), mikä tunne minua ohjaa oikeasti (!) ?
- miksi "pelkään" jäädä yksin vaikka toisen seurassa saa pelätä enemmän ? Miksi jään "lasten takia" vaikka pitäisi erota lasten takia ?
- miksi olen valmis luopumaan itsestäni ja elämään toisen kautta ?
- miksi häpeä toisen teoista minua kohtaan kontrolloi kaikkea ?
- miksi koen voivani muuttaa toista ihmistä ?
- miksi en muuta itseäni, sitä ainoata jota voin ?
- miten pysyä jatkossa tällaisista erossa ?
- miten tunnistaa ja kestää aiheeton syyllistäminen jne ?
- miten pitää omat rajani ?
- miten voisin edistää omaa hyvinvointia pyytämättä tai odottamatta sitä kaltoinkohtelijaltani ( ja pitäen sitä näin edistymisen esteenä)?
jne jne
Näitä voi vertaistuen tai muun sosiaalisen verkoston avulla funtsia.
Nämä kun esittää vielä sekavassa tilassa olevalle ihmiselle, hän todennäköisesti pöyristyy joten ajoitus ja tapa pitäisi olla jotenkin oikea...
Muistan kun aikoinaan kävin jutskaamassa yhden psykologin luona joka kysyi sitten hyvin alussa "miksi ihmeessä olet valinnut tällaisen ja tällaisen miehen?"
Mä ajattelin silloin että tuossa tuo suomenruottalainenFreudilainen pelle kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja ja ... tulee arvostelemaan ja en kai mä nyt ja olispa itte ja...
Meni piiiiiitkään ennen kuin hoksasin miksi kysyi niin mutta en toooood ollut valmis siihen =)
:DD suomenruotsalainen Freudilainen pelle.. =D Päivän parhaimmistoa!!
"Ja tuokin on ehkä eräänlainen asenne.. En mä nyt enää kun tuo.. Itsehän jokainen valintansa tekee, mutta sen valintaan johtavan syyn ei pitäisi antaa olla siinä toisessa, vaan mielummin ihan oikeasti itsessä. Siinä on ero."
Ja pätee myös toisinpäin eli kun ne "uhrien ruikutukset" osuvat johonkin heikkoon kohtaan niin olisi ehkä syytä miettiä sitä heikkoa kohtaansa ja miksi se tekee niin kipeää. Poikkeuksena tietysti narsistit joilla on täysi vastuuvapautus tästä itsensä tutkiskelusta. Ai niin mutta kun kyse on juurikin narsisteista ja heidän uhreistaan hmm hmm...
Niin että loputon suo näyttää olevan tässä eikä ratkaisua ole näköpiirissä paitsi että loppujen lopuksi tämä palsta on melko turhanpäiväinen muutenkin, kun se on vaan sitä jatkuvaa kädenvääntöä siitä mitä saa kirjoittaa ja mitä ei ja onko narsistien näkökulma oikeampi kuin uhrien jne jne..
Ja mun puolesta tämän palstan voi ihan vapaasti omistaa vain narsisteille, sillä pitäähän heilläkin oma tukiryhmänsä olla ihan jo tasapuolisuuden nimissä, onhan uhreillakin omansa. Rauhanomaisesta yhteiselosta voikin sitten vain haaveilla.
Ja sanottakoon nyt vielä etten halua kuulua kumpaankaan porukkaan.
Tota kädenvääntöä on vanhoista postauksista päätellen tehty vuosia jo.
Mä tiedän ainakin, etten ole tarvitsevan, avuttoman ja herkän puoleni kanssa mitenkään sinut ja olen sen tuonut monesti ilmi.
Jatkuva valittaminen saa minut voimaan melkein pahoin ja herättää tarpeen läimäistä poskelle : " herää jo!" "Tee jotain äläkä valita!" " Koeta nyt seistä omilla jaloillas äläkä ole niin riippuvainen muiden jutuista!"
Mulla ei ole elämässä ollut sijaa avuttomuudelle vaikka se olisi välillä ollut todella tarpeen. Aina on joutunut vaan väkisin puskemaan läpi kun toinen vaihtoehto olisi ollut itsensä luovuttaminen toisen käsiin.
Sellaisia käsiä ei ole ollut. Ikinä.
Siksi avuttomalta vaikuttavat ihmiset herättävät inhoa jonka takana on salainen toiveeni siitä, että olisin joskus voinut olla avuton kun sitä olisin tarvinnut.
> Siksi avuttomalta vaikuttavat ihmiset herättävät inhoa jonka takana on salainen toiveeni siitä, että olisin joskus voinut olla avuton kun sitä olisin tarvinnut.
Tota voi harjoitella pukeutumalla. Kokeilepas.
I was like Whaaat ?
=)