KUAsta vähän (taas)

KUA:n sivuilta löytyy kyllä varsin hyvin tietoa sekä toiminnasta että taloudesta...
mm. http://www.kua.fi/filebank/3202-graafit_fin.pdf

Huutelen Kotimaan keskustelusta lisää kommentteja tänne. Jos eivät kiinnosta, niin hypätkää yli.

”Pappien matkakorvaukset pois. Millainen työnanataja Hautaviita olisi. Vai onka haaveena kieltää kirkon työntekijöiltä liikkuminen kansan keskuudessa.”

:D Käykääpäs katsomassa kirkkojen parkkipaikkoja! On autoa jonossa, silloinkin kun käytettävänä on maan paras julkinen liikenne tai pappi asuu kävelymatkan päässä työpaikasta. Näin ainakin Helsingissä ja eiköhän sama touhu lie muuallakin. Se siitä ”kansan parissa liikkumisesta...”

”Hautaviitan kiusaksi; moni kirkon työajaton tekee töitä omalla ajalla. Mahtaa harmittaa.”

Aika tiuhaan tulee Kotimaa24 -keskusteluja seurattua. Melkoinen lauma pappeja näyttää olevan aktiivisesti kommentoimassa ja bloggaamassa, ihme jos kirjoitteluun ei koskaan käytetä työaikaa. Tässä olisikin kirkon tutkimuskeskukselle sarkaa: laskea, paljonko jotkut papit käyttävät aikaa bloggaamiseen, ja ajattelevatko he, että jos istuvat työpaikallaan viisi tuntia ja bloggaavat siitä neljä puoli, niin ovat tehneet töitä yli puoli päivää? Heh heh, en ihmettelisi.

Kirkon porukoilla on kyllä melekosen hyvät työpaikkaedut. Tuttu oli vuoden töissä kirkon leivissä nuorisopuolella ja kertoi, että aika useaan oli porukka joko syömässä tai milloin milläkin laivaristeilyllä. Ja kaikki kirkon rahoilla. Eli siis veronmaksajien rahoilla. No tarvii kai nekin virkistyksensä, mutta aika hulppeta se on niillä.

>>>Miksi säätiö? Ketä/keitä säätiömuoto hyödyttää ja miten?

Jos papit aikusiten oikeasti olisivat uskovaisia eivätkä LEIPÄPAPPEJA, niin papit tekisivät elääkseen muuta työtä ja levittäisivät kristinuskoa omalla ajallaan.
Jos kristityt ovat halukkaita maksamaan jonkun hyvä papin elannon ja matkoja, niin voivathan he sen omasta pussistaan tehdä.

Papit taitavat olla niitä harvoja, joille Raamatun lukemisesta oikein maksetaan? Uskovat (ja muut kiinnostuneet) lukevat omalla ajallaan, ilmaiseksi.

Ihan hyvät edut tuossa nättimekkoduunissa ;-)

Mitä se papin työ on, tietää vasta se, joka sitä tekee. Kun esim. hautaan siunaamiseen menee 8 työtuntia, miten sen tekee jonkun toisen duunin jälkeen "omalla ajalla"? Ne 8 tuntia tulevat siitä, että matkoineen omaisten tapaamiseen menee 3 tuntia, puheen kirjoittamiseen noin 2 tuntia ja itse siunaukseen muistotilaisuuksineen 3 tuntia. Miten voi olla aikaa esim. autonasentajana hoitaa toisen autoja, puhdistautua työstä ja mennä sitten hoitamaan papin töitä sen jälkeen niinä aikoina, jotka sureville omaisille sopii? Siksi pappi on työaikalain ulkopuolella, jotta voisi palvella silloin, kun toisille sopii.

Tervetuloa seuraamaan viikon verran töitäni! Tavallinen työpäiväni on kaksitoistatuntinen, pitkä työpäivä tarvitsee 16 tuntia pötkössä. Miten siihen jäisi vielä aikaa hoitamaan leipäammattia, esim. puusepän töitä?

Papin palkka on noin tuhat euroa akateemisten keskipalkkojen alapuolella. Itse olen opiskellut 8 vuotta teologiaa, ja papin työn ohella meni noin 15 vuotta lisensiaattityön tekemiseen ja muuhun välttämättömään jatkokoulutukseen. Tilastollisesti papit eivät enää millään pääse akateemisten alojen palkkatilastoihin, koska sen pohjasta ovat tippuneet aikoja sitten.

Minulle on kunniaksi, että täällä haukutaan pappeja "leipäpapiksi", sillä olen sen palveluksessa, joka sanoo Joh. 6:35-37: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko. Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois."

Hänen leipänsä jaan työaikana ja omalla ajallani.

rovasti Taneli-pappi

Hei, kerrotko millaista palkkaa pappi saa? Ihan lukuja. Peruspalkka aloittavalla ja 10 vuotta virassa olleella, keskipalkka lisineen jne. Itse olen DI ja DI-kolllegani sanoi työmaaruokalassa pappismiehensä ansaitsevan suunnilleen saman kuin hän itse vientiteollisuuden vaativissa tehtävissä.

Hei,

Ihan ensimmäisenä haluan vastata tuohon aloittajan kysymykseen: "miksi papit ja muut kirkon työntekijät eivät koskaan osallistu kolehtiin?"
Itse olen työssäni huomannut, että suuri osa kollegoistani varaa aina ennen messua taskuunsa rahaa ja laittaa ne sitten kolehtiin. Itselläni on semmoinen käytännön ongelma, ettei minulla ole yleensä pitämissäni työvaatteissani taskuja siellä alban alla! Siis näinkin arkinen on syy sille, että en anna rahaa kolehtiin siellä kirkkosalissa (ja toimiessani liturginahan olen kattamassa ehtoollispöytää silloin kun kolehtia kannetaan). Olenkin ottanut tavakseni laittaa kolehtiin lantin tai pari sitten messun päätyttyä sakastissa jos minulla vain sattuu olemaan mukana käteistä tai sitten lahjoitan johonkin tiettyyn hyväntekeväisyyteen muulloin.

Jokatapauksessa on hyvä juttu, kun nostat esille teemana tuon KUAn, onkin tärkeää, että Suomen suurimman kehitysyhteistyöjärjestön toiminta tunnetaan. Perustietoja KUAstahan voi lukea tuolta www.kua.fi sivuilta. Tässä yksi poiminta sivuilta, joka valottaa hieman kirkon ja järjestön keskinäistä suhdetta:

"YHTEISTYÖVERKOSTO

Kirkon Ulkomaanapu toteuttaa tehtäväänsä osana kirkkojen kansainvälistä ja ekumeenista verkostoa.
Kirkon Ulkomaanapu kuuluu kirkollisten kehitys- ja humanitaarisen avun järjestöjen yhteenliittymään, ACT- allianssiin, joka muodostaa yhden maailman suurimmista avustusorganisaatioista. ACTin kokonaisvolyymi on 1,1 miljardia euroa vuodessa ja sillä on toimintaa 125 maassa.
Suomessa tärkeimpiä yhteistyökumppaneitamme ovat evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat. Kirkon Ulkomaanapu on Suomen ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö. "

"Kirkon Ulkomaanavun toimintaa ohjaavat yhteiset arvot.

Valikoimaton lähimmäisenrakkaus
Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja kaikilla on loukkaamaton ihmisarvo.
Teemme työtä kaikkien kanssa, uskonnosta, etnisestä taustasta tai poliittisesta vakaumuksesta riippumatta."

Tuolla KUAn sivujen "usein kysytyimmät kysymykset" palstalla taas vastataan mm. siihen, miten suuri osuus KUAn tuloista menee suoraan avustustoimintaan, tekeekö järjestö lähetystyötä (ei tee), yms. mielenkiintoista.

Välitän kysymyksesi eteenpäin, jospa joku KUAsta voisi vastata kysymyksiisi tarkemmin.

Sanna Husso
pappi

Tuli tuosta toisesta keskustelusta mieleeni.

Teen vapaaehtoistöitä useammassa paikassa. Yksi näistä paikoista on kirkko. Kun kirkko ilmoittaa tekevänsä hyvää (esim. diakoniatyötä) niin se laskee tekemäkseen hyväksi myös piirissään tehtävän vapaaehtoistyön.

Olen lahjoittanut rahaa yhteisvastuukeräykseen. En ajatellut antavani kirkolle, mutta koska keräys oli kirkon järjestämä, niin minunkin roposeni katsottiin eteenpäin toimitettaessa kirkon lahjoituksiksi.

Olen siis näemmä osa seurakuntaa ja kirkkoa. Kun kerran lahjoittamani aika, rahat ja tekemäni työ ovat kirkon ja seurakunnan tekemiä töitä ja lahjoittamia varoja.

Minä en kuitenkaan ole luterilaisen seurakunnan jäsen. Kun kuolen, pappi saa kieltäytyä siunaamasta minut hautaan ja seurakunta saa kieltäytyä luovuttamasta kappelin käyttööni.

Minusta olisi selkeämpää, jos puhuttaisiin kirkon rahoista (kuten kirkollisverot ja sijoitustuotot) ja lahjoituksista aina selkeästi erikseen.

Silloin huomattaisiin, että omilla rahoillaan kirkko lähinnä pyörittää toimintaansa eli käyttää rahat pääasiassa palkkoihin, tai ostaa vaikka ökylukaaleja tai järjestää mainoskampanjoita. Korvamerkityt lahjoitukset, joista muodostuu suuri summa, se välittää edelleen – ominaan.

PS. Kysykääpä kirkkoon kuuluvilta tuttaviltanne tai vaikka papeilta, paljonko he uskovat kirkon harjoittavan KIRKOLLISVEROILLA hyväntekeväisyyttä. Siis ihan kristillisesti antavansa omastaan, ilman että varat muuttuvat palkkarahoiksi tms. Aika moni veikkaa noin kymmentä–viittätoista prosentteja. Papit mukaan lukien.

Huonosti tuntevat seurakuntalaiset kirkkonsa...

Kirkko antaa omistansa 1% ja siinäkin on riskisti...Valtio antaa pelkästään ulkomaanapuun 2% budjetistaan.

Yksi kirkon ongelmista on, ettei se itsekään tiedä mikä tai mitä se on.

Tilanteen mukaan kirkko siis on hyväntekeväisyysjärjestö. Tai sitten kameleontisti niin valitessaan ei olekaan.

Sitten kirkko ihmettelee, miksi vaikka SPR:ää ei kritisoida kuten kirkkoa. No, se johtuu muun muassa siitä, että SPR ei kärsi kirkon kaltaisesta identiteettikriisistä. SPR ilmoittaa selvästi olevansa hyväntekeväisyysjärjestö, eikä ole sitä välillä ja välillä ei.

SPR ei myöskään tietääkseni ole ryövännyt alkupääomaansa joltain toiselta järjestöltä, kuten Suomen luterilainen kirkko teki katoliselle kirkolle. SPR:ään ei myöskään ole ollut mitään kuulumispakkoa, johon vedoten olisi säädetty joku erillinen SPR-pakkovero.

Kirkko kertoo olevansa myös uskonnollinen yhteisö. Fuulalta kuulostaa tämäkin, kun omassa esitteessään eivät osaa Jeesusta edes mainita.

”Kirkon esite – vaan ei sanaakaan Jeesuksesta”

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/5463-kirkon-esite--vaan-ei-sanaakaan-jeesuksesta

Ja mainostamiseen, tiedottamiseen ja tutkimuksiin palaa kirkossa ihan hitosti rahaa. Luulisi, että sillä rahalla olisi jo löytynyt niin identiteetti kuin Jeesuskin.

Toinen ongelma kirkossa:

”Toisaalta kirkolla on nykyisellään liikaa työntekijöitä. Ollaan vielä entisen vaurauden kahleissa.”

Suomen kirkko on virkamieskirkko. Se on tottunut ratkaisemaan ongelmat perustamalla uuden viran. Siksi se on raskas, kallis ja byrokraattinen. Ja siksi se on pulassa nyt, vaikka sille edelleen maksaa veroa noin 80% kansasta!

Kyllä tuolla rahalla pitäisi pärjätä. Varsinkin kun päälle tulee kaikenlaista keräyskerjäystä ja maksullista ja valtion tukemaa toimintaa.

Tässä kirjassa on muistaakseni myös aika hyvää kirkkokritiikkiä:

http://kauppa.sammakko.com/suomenkirkontulevaisuus

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2010/2010-05-13/teemat/Kirkko-on-NYNNY

Heikki Palmu toimii nykyään Kirkon tutkimuskeskuksen johtajana.

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content293672

Alkuperäiseen kysymykseen, miksi KUA on säätiö. En ole aiheen asiantuntija, mutta ymmärtääkseni yksi syy tähän on se, että säätiössä päätöksenteko on erittäin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kirkon virallisessa hallinnossa. KUA toimii monenlaisilla katastrofialueilla ja maailman kriisien keskellä, silloin on tärkeä, että päätökset avustustoiminnasta voidaan tehdä nopeasti. Jos KUA olisi hallinnollisesti osa Suomen ev.lut. kirkkoa, nopea toiminta olisi kutakuinkin mahdotonta. Toinen vaihtoehto olisi kai toimia rekisteröitynä yhdistyksenä, mutta historialliset syyt lienevät tuon KUA:n säätiö-valinnan takana.

Huikeaa huomata, miten rahasta puhuminen pännii kirkonväkeä. Hyvä!

”Jos kaikki kirkollisverot menisivät diakoniaan ts. avustustyöhön, olisi kirkko vaan välittänyt samoin ihmisten rahoja eikä laittanut omistansa. Missä oikein on oikein juttusi pihvi?”

Juuri tästä on kysymys. Kirkolla ei ole omaa rahaa, todellisia hyväntekijöitä ovat kirkollisveronmaksajat. He luulevat, että heidän rahoistaan jaetaan runsaasti ihan maallista leipää nälkäisille, mutta näin ei ole. Kirkko käyttää rahat oman toimintansa pyörittämiseen, pääasiassa palkkoihin. Näin kirkko tekee hyvää ennen kaikkea itselleen.

Sen verran kirkolla on tolkkua, että se ei esim. kehdannut ostaa kirkollisveroilla ökyasuntoa Lauttasaaren kirkkoherralle, vaan käytti ostoon sijoitustuottojaan. Vaan kerrataanpa vielä, mistä kaikki rahat ovat kirkolle pesämunaksi tulleet: ensin pöllittiin katolisen kirkon omaisuus, sitten pakkoverotettiin kansaa vuosisatoja jne. Kirkko hankki valtavan omaisuuden vaan mikään sille ei riitä.

Kun ihminen maksaa kirkollisveroa, hän tietää antavansa rahat kirkolle. Hän ei anna korvamerkittyä rahaa, vaan luovuttaa kirkolle oikeuden käyttää rahat halunsa mukaan. Siksi voidaan puhua tässä yhteydessä kirkon rahoista.

Kun ihminen antaa rahaa keräykseen, niin hän jo lahjoittaessaan korvamerkitsee rahan. Hän on ei anna kirkolle näistä rahoista erillistä päätäntävaltaa. Kohde on määritelty ja päätetty jo ennen rahan luovuttamista. Jos se kerätään avuksi Haitille, niin sitä ei voi tuosta vaan muuttaakin käytettäväksi piispojen virkistysristeilyyn. Rahaa ei lahjoiteta kirkolle vaan kohteelle. Eikä rahan pitäisi missään välissä muuttua kirkon rahoiksi tai kirkon antamaksi lahjoitukseksi. Näin kuitenkin nyt tapahtuu.

Tämän ajattelun ei pitäisi olla sellaisen lafkan vaikea hahmottaa, joka käytännössä on koko ajan toiminut edellä kuvatulla periaatteella. Kirkossa ON käytännössä jako ”meidän rahoihin” ja lahjoitettaviin rahoihin. Ja se toimii juuri noin. Kirkollisvero on ”omaa” rahaa.

Kirkko on tottunut jo pitkään saamaan rahansa liian helposti, säännöllisesti ja suurina summina. Toimintaa tervehdyttäisi kummasti kun kirkolta poistettaisiin kirkollisverotusoikeus. Kun lahjoittajat aina kaivaisivat rahat selkeästi omista taskuistaan, he osaisivat myös vaatia enemmän.

KUA saa oleellisen osan lahjoitusvaroistaan valtion kassata, kehitysapuun varatuista rahoista.

En ole koskaan nähnyt papin tai liturgin laittavan rahaa kolehtiin.

Minä olen.