Puhun omista kokemuksistani, liittyen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, nimimerkin suojissa siksi, etten halua kuitenkaan satuttaa perheenjäseniä ja joitain ystäviä jotka yhä kuuluvat rauhanyhdistykseen.
Liikkeen jäsenet ovat uhreja: elämänpelon ja sosiaalisten paineiden vuoksi laumaan kuuluvia.
Nuoren miehen (ja naisenkin) raju seksuaalinen herääminen ei löydä tervettä, normaalia kanavaa purkautumiseen - sama problematiikka siis kuin esim munkkiluostareissa.
Seksuaaliset paineet ja asian painoarvo voivat olla jopa moninkertaiset verrattuna "normikansalaisen" vastaaviin. Kielletyt asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet.
Oma lukunsa tällaisissa uskonnollisissa piireissä on sitten ripittäytymisen kulttuurilla; "nimelliset" synnit täytyisi ripittää jollekin kanssasisarelle tai -veljelle ihan nimellisinä asioina.
Rankkaa, ja nöyryyttävää, olkoonkin että rippisalaisuutta ei kyllä kovin moni rohkenisi edes piruuttaan murtaa.
Ja mitä siitä voi seurata.
Esimerkiksi tälläistä: minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle. Vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti.
Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään.
Sitä jatkui useita vuosia...
Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan.
Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi.
Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri!
Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat.
Kirjoitan tämän myös sen vuoksi, että lukijana olisi joku sellainen henkilö siellä rauhanyhdistyksen piirissä, jolla olisi valtaa puhua asiaa eteenpäin, ohjeeksi seurakunnalle: rippiäitinä ei voi pitää alaikäistä lasta.
Ja että: seksuaalisuus on Jumalan luomaa, tervettä, vaaratonta, kun mukana on vastuu ja rakkaus.
Jos se ei saa olla olemassa terveesti, se kieroutuu. Tämä mielipide on niin vahvan omakohtaisen, eletyn ja kärsityn ja punnitun tulosta, että turha tulla enää lyömaan raamatulla päähän.
Minua on kohdelta väärin, ja tajuan aikuisena asioiden syy-seuraussuhteet. Kaikki seksistä pidättäytyvät eivät kieroudu, mutta kun voimakasta elämänviettiä työnnetään sinne mustien kansien väliin, voi seurata esimerkiksi jotain tälläistä.
Liikkeen jäsenet ovat uhreja: elämänpelon ja sosiaalisten paineiden vuoksi laumaan kuuluvia.
Nuoren miehen (ja naisenkin) raju seksuaalinen herääminen ei löydä tervettä, normaalia kanavaa purkautumiseen - sama problematiikka siis kuin esim munkkiluostareissa.
Seksuaaliset paineet ja asian painoarvo voivat olla jopa moninkertaiset verrattuna "normikansalaisen" vastaaviin. Kielletyt asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet.
Oma lukunsa tällaisissa uskonnollisissa piireissä on sitten ripittäytymisen kulttuurilla; "nimelliset" synnit täytyisi ripittää jollekin kanssasisarelle tai -veljelle ihan nimellisinä asioina.
Rankkaa, ja nöyryyttävää, olkoonkin että rippisalaisuutta ei kyllä kovin moni rohkenisi edes piruuttaan murtaa.
Ja mitä siitä voi seurata.
Esimerkiksi tälläistä: minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle. Vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti.
Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään.
Sitä jatkui useita vuosia...
Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan.
Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi.
Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri!
Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat.
Kirjoitan tämän myös sen vuoksi, että lukijana olisi joku sellainen henkilö siellä rauhanyhdistyksen piirissä, jolla olisi valtaa puhua asiaa eteenpäin, ohjeeksi seurakunnalle: rippiäitinä ei voi pitää alaikäistä lasta.
Ja että: seksuaalisuus on Jumalan luomaa, tervettä, vaaratonta, kun mukana on vastuu ja rakkaus.
Jos se ei saa olla olemassa terveesti, se kieroutuu. Tämä mielipide on niin vahvan omakohtaisen, eletyn ja kärsityn ja punnitun tulosta, että turha tulla enää lyömaan raamatulla päähän.
Minua on kohdelta väärin, ja tajuan aikuisena asioiden syy-seuraussuhteet. Kaikki seksistä pidättäytyvät eivät kieroudu, mutta kun voimakasta elämänviettiä työnnetään sinne mustien kansien väliin, voi seurata esimerkiksi jotain tälläistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei voi kuin huokaista, myötätuntoni sinulle. On tärkeää että saatoit kertoa siitä mitä olet kokenut. tämä saattaa auttaa jotain toista ihmistä joka on kärsinyt tai pelkää. Voimia ja siunausta sinulle, jos luet tämän.
Kertomuksesi on järkyttävä. Mutta kun vl-uskonnossa on tämä "pyhän hengen yleinen pappeus", joka mahdollistaa tuollaisen timinnan. Ripittäytyjä saa tietenkin rauhan tunnolleen, mutta rikkoo toisen ihmisen elämän...
Tätä erikoista rippisalailua käyttävät myös vl-pedofiilit. He pakottavat "Jumalan sanaan vedoten" uhrinsa antamaan heille kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, jolloin uhrin suu on tukittu loppuiäkseen. Kun lapsi on lausunut nämä taikasanat, ei hän enää saa muistaa koko asiaa. Näin on seuroissa saarnattu eikä sitä uskalla kukaan vl-lapsi rikkoa!
Järkyttävää alaikäisten lasten itsekästä hyväksikäyttämistä.
Kuulemma jopa jotkut vl-vanhemmat ovat käyttäneet omia alaikäisiä lapsiaan rippi-isinään ja äiteinään. Aivan sairasta touhua.
Lapsen pitäisi antaa olla lapsi, eikä kuormittaa häntä likaisella vl-saastalla. Vai vielä armoevankeliumia tällainen on?
Pitäisiköhän lastensuojelu-ihmisten puuttua tähän, vl-piiristä kun ei näköjään minkään sotkun selvittäminen onnistu omin neuvoin, vaan aina pitää ulkopuolisten painostaa asioiden korjaamiseen.
Hyvä kirjoitus!
En nyt halua tähän kirjoittaa vielä, mutta aikuinen voi vahingoittaa myös toisen aikuisen seksuaalisuutta. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on yhteisössä äärimmäisen kieroutunutta. "Hoitajaksi" voi ryhtyä oman kiimansa tyydyttäjä, joka kuitenkin kierosti syyllistää sen toisen!
Niille, jotka "hoitavat" kiimaansa ahdistaen puheilllaan ja teoillaan toisten täysin ulkopuolisten tunne-elämää olisi hyvä perustaa "kiimaklinikka", jossa seksuaalisesti ylivirittyneet saisivat "ammattiauttajien hoitoa".
Sairaan uteliaisuutensa voi naamioida hengelliseksi huoleksi.
Hyvin sanottu! Juoruakat/-äijät olivat usein puhuttelijoina. Eli heidän säälittävä tiedon nälkänsä ja sen tyydyttäminen on/oli syynä toisen kiusaamiseen.