Vihaan ja itken!

Onko se niin että minun pitää aina vaan tulla hylätyksi, tarkoitan tällä joko henkisesti tai fyysisesti tapahtuvaa hylkäämistä? Vanhempani hylkäsivät minut ja hylkivät edelleen vaikka ovat rakastavinaan. Sen jälkee olen kohdannut miehiä, jotka hylkäävät aina jotenkin. En luota ja aina kohtaan ihmisessä pettymyksen.

Tänään ymmärsin, että ystäväni pitää minua apulaisenaan, eikä tasavaltaisena päätöksentekijänä. Silti haluaa että maksa puolet kuluista jne. Päätin, että hankin oman paikkani. Eipähän tarvitse tuntea olevansa alempaa sakkia. Hän on sihteerikoulussa ja minä päällikkönä työmaailmassa. Silti en ole tätä asetelmaa tuonut esille koskaan. Tunteeko hän alemmuutta kanssani?

Huhhuh! Pakahdun tähän vihaan. Pakko mennä jonnekin missä vihaa saa purkaa. Onko kenelläkään ideioita? Sillä jos käännän vihan sisäänpäin, eli suren sydämessäni, masennun. Jos puran sen ulos, kuten tekisi mieli, aiheutan vain ihmissuhderistiriitoja.

Keinoja? Apuja? Tekisi mieli huutaa pää punaisena ja kiroilla niin maan perkeleesti. Tapella niin kauan kunnes voimat loppuu.. ;( Itkettää! Olo on sekava.

Haluaisin olla maailma paskin ja silti huomata, että joku rakastaisi minua. Se on hartain toiveeni.
094
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


broke_nangel kirjoitti:

Onko se niin että minun pitää aina vaan tulla hylätyksi, tarkoitan tällä joko henkisesti tai fyysisesti tapahtuvaa hylkäämistä? Vanhempani hylkäsivät minut ja hylkivät edelleen vaikka ovat rakastavinaan. Sen jälkee olen kohdannut miehiä, jotka hylkäävät aina jotenkin. En luota ja aina kohtaan ihmisessä pettymyksen.

Tänään ymmärsin, että ystäväni pitää minua apulaisenaan, eikä tasavaltaisena päätöksentekijänä. Silti haluaa että maksa puolet kuluista jne. Päätin, että hankin oman paikkani. Eipähän tarvitse tuntea olevansa alempaa sakkia. Hän on sihteerikoulussa ja minä päällikkönä työmaailmassa. Silti en ole tätä asetelmaa tuonut esille koskaan. Tunteeko hän alemmuutta kanssani?

Huhhuh! Pakahdun tähän vihaan. Pakko mennä jonnekin missä vihaa saa purkaa. Onko kenelläkään ideioita? Sillä jos käännän vihan sisäänpäin, eli suren sydämessäni, masennun. Jos puran sen ulos, kuten tekisi mieli, aiheutan vain ihmissuhderistiriitoja.

Keinoja? Apuja? Tekisi mieli huutaa pää punaisena ja kiroilla niin maan perkeleesti. Tapella niin kauan kunnes voimat loppuu.. ;( Itkettää! Olo on sekava.

Haluaisin olla maailma paskin ja silti huomata, että joku rakastaisi minua. Se on hartain toiveeni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu