Olen 23-vuotias nainen. En ole koskaan seurustellut, ollut treffeillä, säätänyt juuri kenenkään kanssa, ihastunutkin tosi vähän. Viimeksi kun ihastuin, kohde ei pitänyt minusta kuin kaverina, mutta onneksi tunteet laantuivat myöhemmin. Tapaus oli muutenkin vähän epänormaali tyyppi, joten luojan kiitos en päätynyt yhteen tyypin kanssa. Minulla on päänsisäisiä ongelmia, niin en ole edes valmis täydelliseen seurusteluun vieläkään, mutta jokin deittailu kiinnostaisi. Olen kuullut kliseen "se tulee kun ei odota". En odota mitään, en suoranaisesti haluaisikaan, mutta kyllä taustalla on sellainen pieni halu. Ulos EN lähde deittiä etsimään, koskaan. Netistä EN hae seuraa, koskaan. Pitäisikö?
Minulla on vain niin nolo olo kokeneiden kavereideni rinnalla, vaikka heihin ei pitäisi verrata itseään. Olen selkeäisti omanlainen persoona ja tiedän, että olen liian nirso: haluan jonkun tosi räjähtävän ja omalaatuisen (vaadin täydellisen sekoamisen tunteen, jotta edes sanoisin ihastuneeni, ulkonäöltään nämä ovat vähän kaikenlaisia olleet).
Luulin, että asia johtuisi ulkonäöstäni, mutta tuskin se niinkään on. Sitä paitsi kauneushan on katsojan silmässä. Kaverini ovat sanoneet, että syynä on vittumainen asenteeni, olen negatiivinen enkä usko itseeni. Olen yrittänyt parantaa asennettani. Kuinka voisin alkaa edes deittailemaan, luottamaan itseeni? Pyörin liikaa samoissa ympyröissä, haluan pois niistä. Olen itsenäinen ja yksinäinen, eli voin kyllä lähteä yksin vaikka baariin, mutta silloin minulle ei oikein tulle juttelemaan kuin kaikki ällöt, usein liian vanhat ja epätoivoiset miehet. Sisäinen viehätys puuttuu?
Mutta nyt ongelmani on, että taidan pitää yhdestä tutusta. Tavallaan kavereiden kaveri (tosin mauton ongelma on, että tämä on entisen ihastukseni kaveri, haluan jotain muutakin ajateltavaa!), näin siis ekan kerran kavereiden kautta. Kaveri se ei ole, en ole kamalasti nähnyt, nään sattumalta vaikka kadulla. Huomaan, että menen jotenkin sekaisin hänet nähdessäni ja saatan sanoa jotain paskaa aiheen vierestä, kun hän sanoo vain tervehdyksen. Luulen, että olen hänelle vain tyttö muiden joukossa: hän on älykäs, minä vähän niin ja näin, hän on suosittu, minä taas olen vasta viime vuosina saanut kaveriporukan ylipäätään, hänellä on kai tyttöjä, minusta pojat eivät taas koskaan ole pitäneet. Ainakin vaikuttaa ulkoapäin näin. Haluaisin ottaa asiasta selvää! Edes kaverina, jotta saisin tietää, ovatko tunteeni oikeat. Kuinka voisin ottaa yhteyttä? Olen liian räiskyvä ja ulospäin suuntautunut ulkoapäin, mutta kuitenkin epävarma ja itsevihainen. Ei ole kuitenkaan ongelma avata suutani. Mietin, ihmettelisikö hän, jos ottaisin yhteyttä, koska emme oikeasti koskaan näe, hänen kavereitaan kyllä toisinaan, mutta tällä tyypillä, jos on pyydetty mukaan, on kuulemma aina menoa, töitä jne.
Minulla on vain niin nolo olo kokeneiden kavereideni rinnalla, vaikka heihin ei pitäisi verrata itseään. Olen selkeäisti omanlainen persoona ja tiedän, että olen liian nirso: haluan jonkun tosi räjähtävän ja omalaatuisen (vaadin täydellisen sekoamisen tunteen, jotta edes sanoisin ihastuneeni, ulkonäöltään nämä ovat vähän kaikenlaisia olleet).
Luulin, että asia johtuisi ulkonäöstäni, mutta tuskin se niinkään on. Sitä paitsi kauneushan on katsojan silmässä. Kaverini ovat sanoneet, että syynä on vittumainen asenteeni, olen negatiivinen enkä usko itseeni. Olen yrittänyt parantaa asennettani. Kuinka voisin alkaa edes deittailemaan, luottamaan itseeni? Pyörin liikaa samoissa ympyröissä, haluan pois niistä. Olen itsenäinen ja yksinäinen, eli voin kyllä lähteä yksin vaikka baariin, mutta silloin minulle ei oikein tulle juttelemaan kuin kaikki ällöt, usein liian vanhat ja epätoivoiset miehet. Sisäinen viehätys puuttuu?
Mutta nyt ongelmani on, että taidan pitää yhdestä tutusta. Tavallaan kavereiden kaveri (tosin mauton ongelma on, että tämä on entisen ihastukseni kaveri, haluan jotain muutakin ajateltavaa!), näin siis ekan kerran kavereiden kautta. Kaveri se ei ole, en ole kamalasti nähnyt, nään sattumalta vaikka kadulla. Huomaan, että menen jotenkin sekaisin hänet nähdessäni ja saatan sanoa jotain paskaa aiheen vierestä, kun hän sanoo vain tervehdyksen. Luulen, että olen hänelle vain tyttö muiden joukossa: hän on älykäs, minä vähän niin ja näin, hän on suosittu, minä taas olen vasta viime vuosina saanut kaveriporukan ylipäätään, hänellä on kai tyttöjä, minusta pojat eivät taas koskaan ole pitäneet. Ainakin vaikuttaa ulkoapäin näin. Haluaisin ottaa asiasta selvää! Edes kaverina, jotta saisin tietää, ovatko tunteeni oikeat. Kuinka voisin ottaa yhteyttä? Olen liian räiskyvä ja ulospäin suuntautunut ulkoapäin, mutta kuitenkin epävarma ja itsevihainen. Ei ole kuitenkaan ongelma avata suutani. Mietin, ihmettelisikö hän, jos ottaisin yhteyttä, koska emme oikeasti koskaan näe, hänen kavereitaan kyllä toisinaan, mutta tällä tyypillä, jos on pyydetty mukaan, on kuulemma aina menoa, töitä jne.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.