Iän myötä huomaa sen tosiasian, ettei kovin montaa ystävää elämän varrella kertyneistä ihmis-suhteista jäljelle jää. Opiskeluaikana niitä on ehkä enemmän, mutta muutaman vuoden päästä, kun "epäonnistuu" vielä siinä "elämänsä suhteessa", niin ei niitä ihmisiä enää montaa ympärillä ole.
Armotonta tämä elämä on, ihmiset hyljeksivät yksinjäänyttä tai yksin jätettyä.
Kuka se on sanomaan, että sinä olet se ainoa syypää ihmis-suhteen epäonnistumiseen? Äsken lepäilin hieman ja mietin aikaa 20-vuotta sitten,
silloin minulla oli se "joku", vaan eipä ole enää, eikä välttämättä enää koskaan
tule olemaankaan.
Olisi vaan parempi, kun uskaltaisi riistää hengen itseltään, mutta ei se
vaan onnistu. On kuin eläisi koko loppuelämänsä samaa päivää uudestaan,
toivoen, että se toisi jonkun ymmärtävän ihmisen vierellesi, mutta tuoko se
kuitenkaan koskaan ketään?
http://www.youtube.com/watch?v=DcEAI5p-wUg
Armotonta tämä elämä on, ihmiset hyljeksivät yksinjäänyttä tai yksin jätettyä.
Kuka se on sanomaan, että sinä olet se ainoa syypää ihmis-suhteen epäonnistumiseen? Äsken lepäilin hieman ja mietin aikaa 20-vuotta sitten,
silloin minulla oli se "joku", vaan eipä ole enää, eikä välttämättä enää koskaan
tule olemaankaan.
Olisi vaan parempi, kun uskaltaisi riistää hengen itseltään, mutta ei se
vaan onnistu. On kuin eläisi koko loppuelämänsä samaa päivää uudestaan,
toivoen, että se toisi jonkun ymmärtävän ihmisen vierellesi, mutta tuoko se
kuitenkaan koskaan ketään?
http://www.youtube.com/watch?v=DcEAI5p-wUg
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.