Mietin tosissani tätä palstaa. Kauankohan tää Suomi24 ikävä-palsta on ollut olemassa? Kuinkahan monet tuhannet, sadat tuhannet ihmiset on tänne kirjoitelleet vuosien varrella?
Jos saisi jonkun tilaston, minkä ikäiset ja millä seudulla ja minkä tulotason omaavat ihmiset keskimäärin tänne kirjoittavat, niin se olisi mielenkiintoista. Se on kuitenkin mahdotonta, koska kirjoittajat ovat anonyymeja.
Kuinka pitkään keskiverto ikävöitsijä tänne kirjoittelee -- 2 kk? 3 vuotta?
Mietin onkohan kukaan koskaan oikeasti sattunut anoynyyminä kirjoittelemaan sen oikean henkilön kanssa täällä. Sen tosin voi tietää ainoastaan Jumala. Ja onhan niitä lottovoittojakin... ;)
Mietin myös, että tässä olisi jollekin psykologian tutkijalle mielenkiintoinen työnsarka tutkia ihmismieltä, koska ihmiset tuntuvat tänne kirjoitellessaan menevän jonkinlaiseen luulotautiseen psykoosiin. Lähes jokainen täällä palstalla käyvä kuvittelee tunnistavansa ikävöimänsä ihmisen näistä kirjoituksista.
Silti tuskin kukaan tänne kirjoittavista oikeassa elämässä on koskaan tavannutkaan toisiaan. Ei ne meidän oikeat kaivatut tänne kirjoita. Me ollaan luulotautisia. Täällä ei voi ketään tunnistaa.
Ihmiset kuitenkin toistuvasti laittavat erilaisia minimaalisia tunnisteita varmistaakseen, josko se oikea olisi täällä, mutta se ei koskaan nappaa. It fails every single time.
Yksi asia mikä kaikkein eniten askarruttaa ja kiihottaa mieltä, on tämä: Onkohan tämän palstan historian aikana koskaan kukaan yksikään tänne kirjoittanut ikävöijä ikinä lopulta päätynyt onnellisesti parisuhteesee sen ihmisen kanssa, jolle on täällä ikävissään kirjoitellut? En siis tarkoita yhteen päätymistä näiden palstakirjoitusten avulla, vaan muuten.
Eihän sellainen tyyppi tietenkään tulis sitä tänne anonyymeille kertomaan, jos niin onnellisesti kävis. Epäilen kuitenkin, ettei niin ole koskaa tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Ai miksikö uskon näin? No koska oman huomioni mukaan tänne kirjoittelevat lähes poikkeuksetta yksipuolisesti ihastuneet/rakastuneet, jotka on jo jollain tavalla torjuttu, mutta jotka eivät pysty hyväksymään todellisuutta.
Tämä palsta on sellainen särkyneiden sydämien kerho, jossa pidetään kiinni viimeisistäkin haaveiden rippeistä, koska ei olla valmiita päästämään irti.
Jos saisi jonkun tilaston, minkä ikäiset ja millä seudulla ja minkä tulotason omaavat ihmiset keskimäärin tänne kirjoittavat, niin se olisi mielenkiintoista. Se on kuitenkin mahdotonta, koska kirjoittajat ovat anonyymeja.
Kuinka pitkään keskiverto ikävöitsijä tänne kirjoittelee -- 2 kk? 3 vuotta?
Mietin onkohan kukaan koskaan oikeasti sattunut anoynyyminä kirjoittelemaan sen oikean henkilön kanssa täällä. Sen tosin voi tietää ainoastaan Jumala. Ja onhan niitä lottovoittojakin... ;)
Mietin myös, että tässä olisi jollekin psykologian tutkijalle mielenkiintoinen työnsarka tutkia ihmismieltä, koska ihmiset tuntuvat tänne kirjoitellessaan menevän jonkinlaiseen luulotautiseen psykoosiin. Lähes jokainen täällä palstalla käyvä kuvittelee tunnistavansa ikävöimänsä ihmisen näistä kirjoituksista.
Silti tuskin kukaan tänne kirjoittavista oikeassa elämässä on koskaan tavannutkaan toisiaan. Ei ne meidän oikeat kaivatut tänne kirjoita. Me ollaan luulotautisia. Täällä ei voi ketään tunnistaa.
Ihmiset kuitenkin toistuvasti laittavat erilaisia minimaalisia tunnisteita varmistaakseen, josko se oikea olisi täällä, mutta se ei koskaan nappaa. It fails every single time.
Yksi asia mikä kaikkein eniten askarruttaa ja kiihottaa mieltä, on tämä: Onkohan tämän palstan historian aikana koskaan kukaan yksikään tänne kirjoittanut ikävöijä ikinä lopulta päätynyt onnellisesti parisuhteesee sen ihmisen kanssa, jolle on täällä ikävissään kirjoitellut? En siis tarkoita yhteen päätymistä näiden palstakirjoitusten avulla, vaan muuten.
Eihän sellainen tyyppi tietenkään tulis sitä tänne anonyymeille kertomaan, jos niin onnellisesti kävis. Epäilen kuitenkin, ettei niin ole koskaa tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Ai miksikö uskon näin? No koska oman huomioni mukaan tänne kirjoittelevat lähes poikkeuksetta yksipuolisesti ihastuneet/rakastuneet, jotka on jo jollain tavalla torjuttu, mutta jotka eivät pysty hyväksymään todellisuutta.
Tämä palsta on sellainen särkyneiden sydämien kerho, jossa pidetään kiinni viimeisistäkin haaveiden rippeistä, koska ei olla valmiita päästämään irti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
herättääkö ajatuksia?
viehättää tän palstan hulluus ja draama. Mulle tämä on jonkinlainen surrealistinen elämys. Nyt kun olen syrjässä normaalista elinpiiristäni sekoilen täällä, aivan turhaan - anteeksi kaikille, mutta ette tekään voi ketään varmasti tunnistaa (ellette ole jotakin muuta kautta keskustelleet) niin tyhmä ei ihminen saa olla, joten älkää ottako nokkiinne /:
Tästä on kyllä tiede kaukana. :D
Ihmiset saavat purkaa tänne sydäntään. Yhtä hyvin nämä tekstit voisi huutaa tuuleen autiolla saarella.
"Keskustele ikävästä ja kaipauksesta. Miten voittaa ikävän tunne?"
Noin sanotaan tämän saitin yläosassa. Tarkoitus siis olisi KESKUSTELLA ja tuoda ESILLE keinoja, konsteja ja muita tapoja, miten pääsisi ikävästä.
Tarkoitus EI OLE LÖYTÄÄ sitä ikävän kohdetta tämän palstan kautta. Jos niin ajattelee, varmasti pettyy! Sitä varten ovat muut saitit ja ennen muuta IRL!
Viestissäsi on paljon asioita, joita itsekin olen miettinyt, mutta tavallaan lähtökohtasi on väärä, jos ajattelit löytää täältä tietyn henkilön.
Itse olen tehnyt ikävissäni lukuisia aloituksia, mutta en ollenkaan oleta, että Hän nainen täällä edes olisi. Ja vaikka olisikin, emme toisiamme tunnistaisi, koska viestit täällä ovat kautta linjan niin yleispäteviä, -luontoisia, -maailmallisia ja vaikka mitä yleis- ettei niiden perusteella voi olla mistään varma.
Viimeisen kappaleesi yhteenvetoon voin kyllä täysin yhtyä. Niin se varmaankin on.
uusi täällä, kun et tiedä palstan oikeaa käyttötarkoitusta, vaan luulet että se on tuon virallisen ohjeistuksen mukainen?
Minua kiinnostaisi/lohduttaisi tieto siitä, kuinka moni ikävöitsijöistä ikävöinyt vähän turhaan ja onnellisesti päätynyt yhteen jonkun toisen kanssa ja löytänyt elämänsä rakkauden kuitenkin...(toisesta ihmisestä)
Monet eivät vain voi sille mitään, etteivät tunteet kuole vaikka tasan tarkkaan tietää ettei niille ikinä vastinetta saa. Ja kun katsoo niitä vuosien ja kymmenien vuosien määriä mitä täällä ikävöidään, alkaa jo pelottaa.
Kuulun varmaan itsekkin siihen surkeaan sakkiin jotka jo kehdossa tuomittiin rakastumaan ikuisesti väärään ihmiseen, menemään naimisiin jonkun toiseksi parhaan vaihtoehdon kanssa (tältä siis tuntuu omassa sydämmessä), yrittämään ikuisesti valehdella itselleen, että torjutuksi tuleminen se vain oli vaikea niellä, kun kerta toisensa jälkeen sen ihmisen kohdatessa tajuaa pettävänsä itseään, väittäessään itselleen, että on joku jota rakastaisi enemmän.