mä oon 15 murkkupoika ja hyvin alipainoinen 188/59.5 pituudesta mä en oo varma se mitattiin kasilla mutta paino on nyt ainakin oikein katoin äsken vaa'alla. mua vaan mietitytti että onko mulla anoreksia kun ei vaan ruoka maistu ja kun maistuu niin ei se paino yhtään nouse terkkari selitti että mulla kaikki menee tohon pituuskasvuun että kyllä sitten kun se loppuu niin painonkin pitäisi tasaantua. mun mutsi yrittää syöttää mulle kaiken laisia rasva ruokia mutta ne ei vaan maistu mulle enkä mä muutenkaan syö paljoo. kun se paino jota voisi tulla lisää saisi olla lihasta eikä läskiä. mä käyn kuntosalilla mutta mun ruuat jotka on mun oman valinnan mukaan valittuja eli tosi terveellisiä eikä niissä ole yhtään tai melkein yhtään "huonoa" rasvaa ei oikein auta mun painon nousua kun niitäkin syödään kerran tai pari kun mutsi vahtii vieressä kun mä en muuten varmaan muistais tai viitsis syödä.
mietin vaan että onko tää tervettä itsestään ja ulkonäöstään huolehtimista vai olenko lähellä anoreksiaan luisumista?
mietin vaan että onko tää tervettä itsestään ja ulkonäöstään huolehtimista vai olenko lähellä anoreksiaan luisumista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Opettele koulussa sitä oikeinkirjoitusta.
Tuo nyt oli täysin asiatonta! Jos ei ole aiheeseen liittyvää asiallista asiaa/neuvoa, niin voisi pitää kommentit omana tietonaan. Täällä ei kaivata p*skan puhumista vaan järkeviä vinkkejä tai omia kokemuksia.
miltä sinusta itsestäsi tuntuu? minkälaisena näet oman kehosi?
kirjoitit viestissäsi, että olet alipainoinen eli tiedostat sen. Terveydenhoitajasi on ikävä kyllä oikeassa. hyvin monet murrosikäiset nuoret miehet menettävät massaa, kun pituuskasvu alkaa.ja sinä olet erittäin pitkä poika jo nyt. myös ruoan syöminen saattaa usein unohtua ja on hyvä, jos pitäisit kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista. terveellistä ruokavaliota noudattavat nykyisin hyvin harvat(varsinkin nuoret miehet), joten on vain ihailtavaa, jos pystyt niin tekemään. myöskään säännöllinen liikunta ei ole pahasta, jos sitä harrastaa kohtuullisesti. mielestäni sinulla ei ole syytä huoleen, mutta koska en tiedä taustojasi sen kummemmin kuin kirjoitit, niin kannattaa silloin varmaan ottaa johonkin asiantuntijaan yhteyttä esimerkiksi paikkakuntasi lääkäriin, kuntien ja kaupunkien tarjoamaan ilmaiseen mielenterveys apuun jne. jokaisella taholla on vaitiolovelvollisuus. kun puhut asiantuntijan kanssa, myös oma olosi helpottuu ja ehkä löydät kaipaamasi vastaukset. tsemppiä!