Hei! oli pakko kirjoittaa pienestä ongelmasta josta on tullu mulle henkilö kohtasesti iso ongelma. en oo oikeestaa ollu kauheen kilpahenkinen mutta nykyään oon ja vertailen usein ihmisiä itteeni. enkä voi nauttia esimerkiks kävelemisestä kaverin kanssa ja juttelusta kun ajattelen koko ajan että se kaveri laihtuu enemmän kun minä , mulla ei ole syömishäiriöö kai minkäänlaista mutta mun elämästä on tullu yks unelma painontavottelu sessio. Mua vaan ahdistaa käydä kavereiden kanssa jumpissa ja sen sellasissa. ja jos meen yksin niin tulee onnistumisen tunne että oon liikkunu enemmän kun kaverit.
en tiiä mitä tehä ton asian kanssa mut toivoisin että joku vois sanoo jotain ... helpottais löytää ratkasu. samoinkun siihen että mä liikun aikas paljon , mut heti kun tuun kotio niin mun on ihan pakko syödä ihan kaikkee. ei minkäänlaista itsekuria sitte . muutamassa minuutissa voi mennä vaikkapa suklaalevy ja monta pullaa. ja tää toistuu aika usein niin kauan kun en nää kotona mitään syötävää. musta tuntuu että oon ihan sekasin ihan niinkun kaveritkin ois alkanu jäämään vähän vähemmälle... enkä tosiaan halua että mut unohdetaan kokonaan ja joskus sitte huomaan että mitä mä oon menny tekeen mun elämälle...
en tiiä mitä tehä ton asian kanssa mut toivoisin että joku vois sanoo jotain ... helpottais löytää ratkasu. samoinkun siihen että mä liikun aikas paljon , mut heti kun tuun kotio niin mun on ihan pakko syödä ihan kaikkee. ei minkäänlaista itsekuria sitte . muutamassa minuutissa voi mennä vaikkapa suklaalevy ja monta pullaa. ja tää toistuu aika usein niin kauan kun en nää kotona mitään syötävää. musta tuntuu että oon ihan sekasin ihan niinkun kaveritkin ois alkanu jäämään vähän vähemmälle... enkä tosiaan halua että mut unohdetaan kokonaan ja joskus sitte huomaan että mitä mä oon menny tekeen mun elämälle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kello on nyt paljon, joten kirjoitan edes vähän. Minun on pakko laittaa tähän jotain, sillä sinä olet oman näkemykseni mukaan lähtenyt syömishäiriön kujanjuoksuun. Ruokailu, ahmiminen ja ylikorostunut liikkumisen tarve, enemmän kuin muut, eivät vaikuta terveiltä.
Laitan tähän linkin www.syomishairioliitto.fi luepa tuolta lisää. Tartu rohkeasti itseäsi niskasta kiinni, jotta et menettäisi terveyttäsi sairauden pihteihin. Syömishäiriö on vakava sairaus, joka vähän kerrassaan sulkee myös ihmissuhteet pois läheisyydestäsi, se rakentaa "kalvon" sinun ympärillesi, et enää saa, eikä ystäväsi saa sinuun yhteyttä, erakoidut syömishäiriön orjaksi kuin häkkiin vangittu lintu.
Toivon, että kun olet huomannut tämän suuntauksesi ja haet jo tällä aloitusviestilläsi apua, löydät polkuja, joita kulkemalla voit jättää tuon sairaan kujanjuoksun ja pääset takaisin terveiden ajatustesi ja elämäsi maailmaan!
Toivon sinulle kaikkea hyvää, elämä on kehosi ulkopuolella!
Hae apua.
Mä toivon koko sydämestäni, että en koskaan olisi alkanut leikkiä. Olen jo syvällä laihuushäiriössä. "Annoin pikkusormen, se vei koko käden..."
Pelkään syömistä, en jaksa enää liikkua, kädet tärisevät, olen kalpea, pelkään lihovani, vaaka on rakkain ystäväni...Ihmisiä välttelen näkemästä, koska joudun syömään. Tai näen, jotta voisin syödä ja sekin on mahdollista rangaistusmenetelmillä itselle, muuten ei. Älä tuhoa elämääsi.
Nestetasapainonvaihtelu pilaa päiväni ja saa aloittamaan saman kierteen alusta. Samalla kaikki hokevat, että syö enemmän. Olen loukussa.
Toistan, hae apua.
"Pelkään syömistä, en jaksa enää liikkua, kädet tärisevät, olen kalpea, pelkään lihovani, vaaka on rakkain ystäväni..."
Sinulle nimimerkki "kjisgh", oletko hakenut apua ja päässyt edes jonkinlaisen hoidon piiriin? Toivon niin, sillä oireittesi perusteella olet heikossa kunnossa ja on hyvä muistaa, että sydänkään ei kaikkea jaksa.
Jos et ole hakenut apua, kiirehtisin sinua sitä hakemaan, jotta sairautesi ei pääsisi enää syvenemään. Suosittelen lukemaan myös Syli ry:n kotisivuilta www.syomishairioliitto.fi ohjeita, linkkejä, miten sinun olisi paras käynnistää hoito. No, hakeudu ainakin terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Toivottavasti siellä olisi syömishäiriöt tunteva lääkäri, kaikki eivät sitä vieläkään tiedosta vakavaksi sairaudeksi, jotta pääsisit tutkimuksiin ja hoitoon.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, rohkeutta ja voimaa hakea apua, kaikki koituu sinun itsesi hyväksi!