Olen 20-vuotias likka, asunut Treella reilun vuoden, viihdyn kaupungissa ja näennäisesti kaiken pitäisi olla kohdillaan. Koen löytäneeni luokaltani ne tyypit, joiden kanssa parhaiten viihdyn, mutta tästä huolimatta koen ajoittain suunnatonta yksinäisyyden tunnetta. Muuttaessani ajattelin, että mahtavaa kun pääsee vihdoin pois pienestä tuppukylästä suureen kaupunkiin, jossa on mahdollista löytää kukkuroittain uusia, samanhenkisiä ystäviä. Nyt olen kuitenkin huomannut, ettei näitä samanhenkisiä kavereita ole suurista odotuksista huolimatta löytynyt. Luokkakaverit ovat lähes ainoa sosiaalinen verkostoni Tampereella, lisäksi minulla on onneksi ihana kämppis sekä läheiseksi tullut työkaveri, mutta silti yksinäisyyden möykky kasvaa ajoittain liian suureksi ja ahdistavaksi.
Ajattelin kokeilla onnea, jos onnistuisin täältä löytämään uusia tuttavuuksia. Minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa pystyn puhumaan melkein mistä tahansa ja tulemme hyvin toimeen, vaikka kiinnostuksenkohteet olisivatkin täysin erilaisia. Inhoan luokittelua, mutta kaveripiiriini kuuluu niin urheilijoita, syrjäänvetäytyviä ja hieman hiljaisempia tapauksia, absolutisteja, hevoshulluja kuin boheemeja taiteilijahippejäkin. Tulen siis mielestäni toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa eikä ulkoisilla seikoilla, kiinnostuksen kohteilla tms sinänsä ole merkitystä. Nyt tunnen, että kaipaan elämääni nimenomaan samanhenkistä seuraa, eli niitä ihmisiä, joiden kanssa tunnen yhteenkuuluvuutta esimerkiksi musiikkimakuni, pukeutumistyylini tai harrastusten osalta. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta pointtini siis on, että olisi sellaisia ystäviä, joiden kanssa hehkuttaa lempibändin uutta albumia, kinastella kirpputorilla samasta vaatekappaleesta tai hautautua tunneiksi kahvilan nurkkaan turisemaan. Lähes kaikki nykyiset ystäväni on sen verran erihenkisiä, ettei heistä juuri kukaan innostu vaikkapa samasta musiikista kanssani.
Tällä hetkellä koen ajoittain todella suurta tyhjyyden ja turhautumisen tunnetta, sillä päivät soljuvan huomaamatta ohi samankaltaisina, merkityksettöminä. Kaipaan ystäviä, joiden kanssa voi lähteä seikkailemaan spontaanisti, toteuttaa hassutkin ideat vesisodasta pilkkiretkeen ja hengailla huolettomasti ilman sen suurempia suunnitelmia. Ystäviä, joiden kanssa voisi kokoontua jollekin laittamaan yhdessä ruokaa, tuijottamaan toinen toistaan typerämpiä elokuvia, ystäviä joiden kanssa käydä elokuvissa, kahviloissa, lenkillä, mitä vain! Olen aina valmis uusille ideoille ja minut on helppo houkutella mukaan päättömiltäkin kuulostaviin juttuihin. Ystäviä, joiden ovikelloa voisin mennä rämpyttämään jossei nyt aivan ilmoittamatta, niin ilman viikkojen etukäteissuunnitteluja. Haluan jonkun, joka lähtee kanssani Tikkutehtaalle seikkailemaan, piknikille Pyynikin kalliolle, hämyiseen kapakkaan laulamaan karaokea, puistoon pussikaljoille.
Olen ailahtelevainen luonne, joka elää vahvasti tunteella ryömien välillä pohjamudissa ja toisinaan leijaillen seitsemännessä taivaassa. Musiikki on ehdottoman tärkeä juttu, lempibändeistä voisin mainita Nirvanan, Maria Gasolinan, Franz Ferdinandin, Pintandwefallin, Lissien, The Soundsin ja Poutatorven. Lämpenen siis enemmän indiepuolen meiningeille. Tampereen baareista en enää juuri kelpuuta kuin Ruman ja Klubin, ihania paikkoja! Pukeudun ehkä hieman rock/hippityylisesti fiiliksen mukaan, rakastan ylisuuria ruutupaitoja, korvavenytyksiä, kangaskasseja, converseja, kirjavia retroprinttejä ja lyhyitä hameita. Olen melkoinen kirpputorihamstraaja, ostan mielelläni vaatteita, sisustuskrääsää ja vanhaa ”roinaa”. Arvojen puolesta olen suvaitsevainen, hyväksyn ihmisten mielipiteet vaikka ne eroaisivatkin omistani, enkä ole tippaakaan riidanhaluinen. Tietylle päälle sattuessani voin olla melkoinen koheltaja, kaverini saavat toisinaan hävetä minua ja kovaa ääntäni… Laulan, hyräilen ja viheltelen jatkuvasti jotakin, enkä ole kovin paikallaan pysyvää sorttia, hieman levoton sielu siis. Saatan toisinaan olla tahallani hieman ärsyttävä ja piikittelevä, mutta teen sen aina pilke silmäkulmassa. En ole vielä kyllästynyt baareiluun, vaan lähden mielelläni myös viihteelle. Viime aikoina on ollut hieman vaikeaa ja pientä masentuneisuutta osin tästä ajoittaisesta yksinäisyydestä johtuen, mutta olen kuitenkin nauravainen ja useimmiten iloinen ihminen, enkä nyt ole etsimässä itselleni mitään terapeuttia, jonka olkapäätä vasten vuodattaa kaikki suruni taakaksi asti. Jos sieluntovereita yms. löytyy, en pane ollenkaan pahakseni, mutta kavereita on mielestäni aina vähän eri lähtöön. On niitä, joille voi puhua kaikesta, niitä, joiden kanssa vetää lärvit, niitä, joiden kanssa käydä lenkillä ja niitä, joiden kanssa harrastaa jotain samaa ”lajia”.
Nyt oon lätissyt jo niin perkeleesti, että lopetan tähän ja toivon, et joku jaksoi lukea loppuun ja alkoi funtsia että hei, tässä vois olla heppu joka ois siisti tavata! Pistäkääs meiliä jos pystyitte yhtään samaistumaan niin jutskataan vaikka lisää!
[email protected]
Ajattelin kokeilla onnea, jos onnistuisin täältä löytämään uusia tuttavuuksia. Minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa pystyn puhumaan melkein mistä tahansa ja tulemme hyvin toimeen, vaikka kiinnostuksenkohteet olisivatkin täysin erilaisia. Inhoan luokittelua, mutta kaveripiiriini kuuluu niin urheilijoita, syrjäänvetäytyviä ja hieman hiljaisempia tapauksia, absolutisteja, hevoshulluja kuin boheemeja taiteilijahippejäkin. Tulen siis mielestäni toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa eikä ulkoisilla seikoilla, kiinnostuksen kohteilla tms sinänsä ole merkitystä. Nyt tunnen, että kaipaan elämääni nimenomaan samanhenkistä seuraa, eli niitä ihmisiä, joiden kanssa tunnen yhteenkuuluvuutta esimerkiksi musiikkimakuni, pukeutumistyylini tai harrastusten osalta. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta pointtini siis on, että olisi sellaisia ystäviä, joiden kanssa hehkuttaa lempibändin uutta albumia, kinastella kirpputorilla samasta vaatekappaleesta tai hautautua tunneiksi kahvilan nurkkaan turisemaan. Lähes kaikki nykyiset ystäväni on sen verran erihenkisiä, ettei heistä juuri kukaan innostu vaikkapa samasta musiikista kanssani.
Tällä hetkellä koen ajoittain todella suurta tyhjyyden ja turhautumisen tunnetta, sillä päivät soljuvan huomaamatta ohi samankaltaisina, merkityksettöminä. Kaipaan ystäviä, joiden kanssa voi lähteä seikkailemaan spontaanisti, toteuttaa hassutkin ideat vesisodasta pilkkiretkeen ja hengailla huolettomasti ilman sen suurempia suunnitelmia. Ystäviä, joiden kanssa voisi kokoontua jollekin laittamaan yhdessä ruokaa, tuijottamaan toinen toistaan typerämpiä elokuvia, ystäviä joiden kanssa käydä elokuvissa, kahviloissa, lenkillä, mitä vain! Olen aina valmis uusille ideoille ja minut on helppo houkutella mukaan päättömiltäkin kuulostaviin juttuihin. Ystäviä, joiden ovikelloa voisin mennä rämpyttämään jossei nyt aivan ilmoittamatta, niin ilman viikkojen etukäteissuunnitteluja. Haluan jonkun, joka lähtee kanssani Tikkutehtaalle seikkailemaan, piknikille Pyynikin kalliolle, hämyiseen kapakkaan laulamaan karaokea, puistoon pussikaljoille.
Olen ailahtelevainen luonne, joka elää vahvasti tunteella ryömien välillä pohjamudissa ja toisinaan leijaillen seitsemännessä taivaassa. Musiikki on ehdottoman tärkeä juttu, lempibändeistä voisin mainita Nirvanan, Maria Gasolinan, Franz Ferdinandin, Pintandwefallin, Lissien, The Soundsin ja Poutatorven. Lämpenen siis enemmän indiepuolen meiningeille. Tampereen baareista en enää juuri kelpuuta kuin Ruman ja Klubin, ihania paikkoja! Pukeudun ehkä hieman rock/hippityylisesti fiiliksen mukaan, rakastan ylisuuria ruutupaitoja, korvavenytyksiä, kangaskasseja, converseja, kirjavia retroprinttejä ja lyhyitä hameita. Olen melkoinen kirpputorihamstraaja, ostan mielelläni vaatteita, sisustuskrääsää ja vanhaa ”roinaa”. Arvojen puolesta olen suvaitsevainen, hyväksyn ihmisten mielipiteet vaikka ne eroaisivatkin omistani, enkä ole tippaakaan riidanhaluinen. Tietylle päälle sattuessani voin olla melkoinen koheltaja, kaverini saavat toisinaan hävetä minua ja kovaa ääntäni… Laulan, hyräilen ja viheltelen jatkuvasti jotakin, enkä ole kovin paikallaan pysyvää sorttia, hieman levoton sielu siis. Saatan toisinaan olla tahallani hieman ärsyttävä ja piikittelevä, mutta teen sen aina pilke silmäkulmassa. En ole vielä kyllästynyt baareiluun, vaan lähden mielelläni myös viihteelle. Viime aikoina on ollut hieman vaikeaa ja pientä masentuneisuutta osin tästä ajoittaisesta yksinäisyydestä johtuen, mutta olen kuitenkin nauravainen ja useimmiten iloinen ihminen, enkä nyt ole etsimässä itselleni mitään terapeuttia, jonka olkapäätä vasten vuodattaa kaikki suruni taakaksi asti. Jos sieluntovereita yms. löytyy, en pane ollenkaan pahakseni, mutta kavereita on mielestäni aina vähän eri lähtöön. On niitä, joille voi puhua kaikesta, niitä, joiden kanssa vetää lärvit, niitä, joiden kanssa käydä lenkillä ja niitä, joiden kanssa harrastaa jotain samaa ”lajia”.
Nyt oon lätissyt jo niin perkeleesti, että lopetan tähän ja toivon, et joku jaksoi lukea loppuun ja alkoi funtsia että hei, tässä vois olla heppu joka ois siisti tavata! Pistäkääs meiliä jos pystyitte yhtään samaistumaan niin jutskataan vaikka lisää!
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.