Joku sanoo että nauti ylimääräisestä lomasta, ei tarvitse olla töissä. Nauti lomasta? Sairauden kanssa? Paremminkin haluaisin kelata nämä sairaudet ja hoidot pikakelauksella eteenpäin ja palata normaaliin arkeen. Se ei kuitenkaan liene mahdollista.
Miten saisin ajatukset kääntymään niin että on tässä jotain positiivistakin ja tätä voi jotenkin käyttää hyödyksi ja energiaa antavaksi ja säilöväksi ajaksi. Onko kenelläkään samankaltaisia ajatuksia ja miten olette asian ratkaisseet?
Miten saisin ajatukset kääntymään niin että on tässä jotain positiivistakin ja tätä voi jotenkin käyttää hyödyksi ja energiaa antavaksi ja säilöväksi ajaksi. Onko kenelläkään samankaltaisia ajatuksia ja miten olette asian ratkaisseet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluatko kertoa,mitä syöpää sinä sairastat ja hoidoista,mitä hoitoja saat?
Helpompi keskustella kun tietää tilanteen ja pystyy siten kertmaan miten itse käsittelin nämä asiat ja millaisia ratkaisuja te
Ymmärrän mistä puhut. Koin samanlaisia tuntemuksia omassa elämässäni silloin aikoinaan. Toisaalta ei oikein usko että minullako sairaus, joudun pois töistä pitkiksikin ajoiksi. Hullunkuriset ajatukset siitä, miten töissä pärjäävät ilman minua, jälkeenpäin naurattaa ajatuskin että miten sitä saattoi olla siinä luulossa että sitä oli jotenkin korvaamaton. Sormesta ei vesiasiin kuoppaa jää. Hoidot kun lähti alkuun, se oli aluksi uutta ja jännittävääkin,mutta kun kuitenkin kaikki meni kohtalaisen hyvin, ajatukset kääntyivät sairaudesta ja hoidoista muihin asioihin.
"nauti ylimääräisestä lomasta"
Tarkemmin ajateltuna tuo ei sitten kuitenkaan ole hullumpi kehoitus. Itse aloin tietoisesti ajatella omaa elämääni ja asioita mitä haluan vielä saavuttaa. Siitä seurasikin vielä loogisesti keinojen miettiminen tavoitteeseen pääsemiseksi. Mikä minulle on tärkeää, mistä nautin, mitä voin tehdä että nämä hyvunvointia lisäävät asiat ovat tavoitettavissani ja mitkä voin suosiolla jättää tavoittamattomiin.Omissa asenteissa ja ajatuksissakin oli korjaamisen varaa. Miten suhtaudun elämään, aloitanko aamuni miettimällä mikä tänään on huonosti vai koitanko kuitenkin nähdä niitä valoisia ja voimaannuttavia asioita ( myös ihmisiä) ympärilläni. Teen asioita joista pidän ja joista saan iloa. Luonto on suunnaton voimavara, jota kannattaa käyttää hyödyksi. Luin kaikki lukemattomat kirjat, tapasin vanhoja ystäviä tai otin heihin yhteyttä postitse.
Kuten huomaat, sairaus voi olla myös mahdollisuus uuteen voimaantumiseen. Kun hoidot on ohi ja sairaus taltutettu, voit palata levänneenä ja voimaantuneena takaisin sitten työelämäänkin.
Sairaus on todellisuutta, kuitenkin itse voi paljolti valita sen miten siitä selviytyy henkisesti.
Palkkatyössä en ole ollut 9-vuoteen, sairaslomallani ei ollut mitään muuta merkitystä kuin se että menetin hoitorahat, ja sairaslomasta sain roposet käteen kun en ollut työssä.
Se kotihoidontuki oli suurempi. Sairasloma merkitsi minulle vain sitä, että 2 lasta saatiin päiväkotiin, kalliisti.
Minä en ole pitänyt lomaa 8-vuoteen ja en ole nukkunut kunnolla putkeen muutamaan vuoteen, korvatulehduksia on ollut ja vaikka mitä.
Kaipaan lomaa lapsista, hävettää todeta se.
Nuo ovat ihan normaaleja tuntemuksia pienten lasten äidille silloin kun itse on sairas ja kokee vontinsa heikoksi. Jännää kuitenkin on että me äidit koemme aina syyllisyyttä siitä, että emme ehkä ole lastemme saatavilla 24/7.
Toivot lomaa lapsista? Olisiko mahdollista että saisitte lapset vaikka mummolaan siksi aikaa että voisitte miehesi kanssa esim. mennä johonkin kahdestaan vaikka pidennettyä viikonloppua viettämään? Tai voisitko lähteä reissuun vaikka yksin muutamaksi päiväksi? Uskon että saisit voimaa arkeen pienestäkin reissusta. kyllä äidinkin pitää saada pitää huolta myös itsestän.
Aloittajan kysymys oli että miten saisi sairasajan käänytmään voimaannuttavajsi ajaksi, ehkä sinun ratkaisusi olisi tässä, vai mitä olet mieltä, onnistuisiko se?
Etukäteen en ole murehtinut. Se tulee sitten, mitä tulee sairauden ja hoitojen mukana.
Lomaa on pitkästi, mutta kyllä se tauti ja hoidot tekemisiä rajoittaa ja ei pysty ja jaksa ihan kaikkeen, vaikka aikaa olisi.
Paljon tulee hoitojen mukana pientä ja isompaa kiusaa joka puolelle kroppaa, kaikesta ei haluaisi ja kehtaisii edes kertoa ja se saa olon kurjaksi ja kärtyiseksi.
On niitä hyviäkin päiviä ja pitää käyttää ne sitten niinkuin haluaa ja palautua seuraavaan hoitoon.
Alussa kaikki on uutta ja kun sitten alkaa tietää, mitä on odotettavissa, niin kyllä se osaa tympäistä ja kovaakin.
Välillä on päiviä, jolloin voi nauttiakin ja kaikki on hyvin. Välillä sitä on surkea, kuin karvaton klonkku vanhassa yöpaidassaan venyen aamusta iltaan veetutuksen vallassa arkiaskareissaan, jotka jää puolitiehen nekin kaikki. .
No, jos ei lottovoittoa saanutkaan, niin sai jotakin.
Oppii arvostamaan , poimimaan hetket talteen, ymmärtämään hyvän ystävän arvon, perheen tuen ja avun ja hyviä keskustelujakin tulee käytyä monista asioista ja aika yllättävien ihmistenkin kanssa .
Aikaa on ajatteluun, joskin turhautumistakin.
Toivotan hyviä vointeja sinulle , älä murehdi liikoja, älä jää yksin.
Kyllä se siitä kuluu.
"Oppii arvostamaan , poimimaan hetket talteen, ymmärtämään hyvän ystävän arvon, perheen tuen ja avun ja hyviä keskustelujakin tulee käytyä monista asioista"
Tämän juuri itsekin olen havainnut. Ja mikä ihmeellisintä, kuin tilauksesta tulee asiaan liittyviä tilanteita/keskusteluja ja uutisia vastaan vai onkohan haku sillä tavoi virittynyttä, että aiheeseen liittyvät asiat pongailee herkemmin?
" ja aika yllättävien ihmistenkin kanssa"
Nimenomaan näin ja se jos mikä on RIKKAUS ja tuo ainakin minulle mielihyvää sateisiin päiviin.
Ajoittainen yksinolokin on terapeuttista. Ei tarvitse antaa itsestään kenellekkään mitään vaan saa ihan vaan olla ja antaa ajatusten virrata omia uomiaan.
Jaksamista, claudia.c!
Silloin kun sain kuulla syöpäni laadun, lamaannuin täysin. Elin päivä kerrallaan leikkaukseen asti. Pelkäsin todella tulevaa leikkausta. Yllätyin että elin ja hengitin. Päivä kerrallaan. Patologin tuloksen mukaan sittenkin gradus III ja sen mukaisesti saatiin hoidot. Elin päivä kerrallaan, hoidosta hoitoon. Vointi oli hoidon mukaisesti rankkoine sivuvaikutuksineen. Olin yli puoli vuotta sairauslomalla.Taloudellisesti en ollut huolissani. Saatiin peruukki maksusitoutumuksella ja kävin parilla sopeutumisvalmennuskurssilla. Perheeni sopeutui reaalisesti. Tukea olen saanut monilla eri tavoin, ja tämä silloinen palsta oli eräs tuenantaja.
Siitä on jo aikaa.
Elämä jatkuu, lukijana tsemppaan teitä, tiedätte keitä tarkoitan! ♥