pari otetta kirjasta Nasu ja Te, kirjoittanut
Benjamin Hoff.
Kun ihminen alkoi yhä enemmän ja yhä
väkivaltaisemmin muokata maata ja hänen
yhteiskunnallinen ja hengellinen maailmansa
supistui pelkästään ihmisrotuun, hän alkoi yhä
enemmän ja yhä väkivaltaisemmin muokata omaa
lajiaan. Ihmiset alkoivat tappaa ja orjuuttaa
toisiaan, luoda armeijoita ja keisarikuntia,
pakottaa ne, jotka olivat ulkonäöltään,
puheiltaan, ajatuksiltaan ja käytökseltään
erilaisia, alistamaan siihen mikä heidän
mielestään oli parasta. Elämä kävi ihmisrodulle
niin onnettomaksi, että maailmaan alkoi pari,
kolme tuhatta vuotta sitten syntyä
ihmishahmoisia, täydellisiä sieluja opettamaan
totuuksia, jotka olivat suurelta osin unohtuneet.
Mutta silloin ihmiskunta oli jo jakautunut niin
jyrkästi ja kadottanut niin täysin kosketuksensa
luontoa ohjaaviin maailmankaikkeuden lakeihin,
että ne totuudet ymmärrettiin vain osittain. Ajan
mittaan täydellisten sielujen opetukset
muuttuivat syistä, joita voisi kutsua
poliittisiksi, sillä ne jäivät liiankin
inhimillisten järjestöjen perinnöksi.
Järjestöissä johtoasemaan päässeet halusivat
hallita toisia. He vähättelivät muun elollisen
kuin ihmisen merkitystä ja poistivat opetuksista
sellaiset väitteet, että muilla elollisilla oli
sielu, viisautta ja jumallista kaitselmusta – ja,
että se taivas, johon heillä oli yhteys, oli
Jumaluuteen Yhtymisen tila, jonka jokainen voi
saavuttaa työntämällä syrjään itsekkyytensä ja
noudattamalla maailmankaikkeuden lakeja.
Vallanhimoiset uskottelivat kannattajilleen, että
taivas oli paikka, johon jotkut ihmiset – ja vain
ihmiset – pääsevät kuoltuaan, paikka, johon
päästetään heidän järjestönsä hyväksymät ihmiset.
Eivät edes täydelliset sielut saaneet totuutta
enää eheäksi, sillä ihmisen itsekkyys esti sen.
Kiinassa taolaisuutta voitaisiin sanoa
kungfutselaisuuden opetusten vastapainoksi.
Kungfutselaisuus ei ole länsimaisessa mielessä
uskonto, voidaan sanoa että se ihmiskeskeisen,
luontoa väheksyvän näkemyksensä, jäykän
sovinnaisuuden korostuksensa ja autoritaarisen,
suoraviivaisen elämänasenteensa puolesta jossain
määrin muistuttaa puritaanista kristinuskoa.
Kunfutselaisuuden tärkeimmät periaatteet ovat:
Oikeamielisyys, Säädyllisyys, Laupeus,
Uskollisuus, Rehellisyys, Velvollisuus ja
Oikeudenmukaisuus. Lyhyesti sanottunut
kungfutselaisuus pohtii yksilön paikkaa ryhmässä.
Taolaisuus sitä vastoin pohtii ennen kaikkea
yksilön suhdetta maailmaan. Taolaisuuden
suurimmat saavutukset ovat olleet yleensä
tieteellisiä, taiteellisia tai hengellisiä.
Taolaisuudesta on lähtöisin kiinalainen tiede,
lääketiede, puutarhanhoito, maisemamaalaus ja
luontorunous. Sen pääperiaatteet ovat
luonnollinen Yksinkertaisuus, Vaivaton Toiminta,
Pakottomuus ja Myötätunto. Kunfutselaisuus on
ankaraa, kurinalaista, patriarkaalista, usein
jyrkkää; taolaisuus on onnellista, lempeää,
lapsenomaista ja rauhallista – niin kuin siitä
usein käytetty vertauskuva, virtaava vesi.
Täydellisen ten vallitessa ei kunnioiteta
Arvokkaita, ei panna töihin Kyvykkäitä.
Hallitsijat ovat kuin puun ylimmät oksat, kansa
on niin kuin erämaan hirvet. He ovat vilpittömiä
ja vastuuntuntoisia, mutta eivät tunne
sanaa ’oikeamielisyys’. he rakastavat toisiaan,
mutta eivät tunne sanaa ’lähimmäisenrakkaus’. He
ovat luotettavia, mutta eivät tunne
sanaa ’uskollisuus’. He täyttävät tehtävänsä,
mutta eivät tunne sanaa ’velvollisuudentunto’. He
kieppuvat ympäriinsä, auttavat toisiaan
tietämättä, että sitä
sanotaan ’hyväsydämisyydeksi’. Siksi he liikkuvat
jälkiä jättämättä, eikä heidän teoistaan jää
muistoja. (Chuangtse, ? – n. 250 eKr.)
Taolaisuus uskoo, että kunnioitus täytyy ansaita,
ja jos Isäukko käyttäytyi huonosti, perheellä oli
oikeus kapinoida. Se koski myös keisaria ja
hänen ’perhettään’ – alamaisia: jos keisari
harjoitti hirmuvaltaa, kansalla oli oikeus
suistaa hänet valtaistuimelta. Korkeat
kunfutselaiset virkamiehet pelkäsivät jatkuvasti
taolais- ja buddhalaisvaikutteisia salaseuroja,
jotka olivat aina valmiita puolustamaan
sorrettuja ja kaatamaan Lohikäärmevaltaistuimen,
jos olot kävivät sietämättömiksi.
vanhimmat taolaiset opit sijoittuvat noin 4500
vuoden taakse. kaikki oppi-isät ovat olleet
pikemmin filosofian (länsimaisessa merkityksessä
taolaisuutta ja kunfutselaisuutta ei voida pitää
uskontona) järjestäjiä ja välittäjiä, kuin sen
perustajia. laotsen (kirjoittanut tao te chingin,
taolaisuuden perusteoksen n. 500 ekr.)
oppipojasta chuangtsesta voi lukea enemmän:
http://media.virtualrealo.com/Txt/Tao.html
päivänjatketta ja toivon mukaan aurinkoa.
Benjamin Hoff.
Kun ihminen alkoi yhä enemmän ja yhä
väkivaltaisemmin muokata maata ja hänen
yhteiskunnallinen ja hengellinen maailmansa
supistui pelkästään ihmisrotuun, hän alkoi yhä
enemmän ja yhä väkivaltaisemmin muokata omaa
lajiaan. Ihmiset alkoivat tappaa ja orjuuttaa
toisiaan, luoda armeijoita ja keisarikuntia,
pakottaa ne, jotka olivat ulkonäöltään,
puheiltaan, ajatuksiltaan ja käytökseltään
erilaisia, alistamaan siihen mikä heidän
mielestään oli parasta. Elämä kävi ihmisrodulle
niin onnettomaksi, että maailmaan alkoi pari,
kolme tuhatta vuotta sitten syntyä
ihmishahmoisia, täydellisiä sieluja opettamaan
totuuksia, jotka olivat suurelta osin unohtuneet.
Mutta silloin ihmiskunta oli jo jakautunut niin
jyrkästi ja kadottanut niin täysin kosketuksensa
luontoa ohjaaviin maailmankaikkeuden lakeihin,
että ne totuudet ymmärrettiin vain osittain. Ajan
mittaan täydellisten sielujen opetukset
muuttuivat syistä, joita voisi kutsua
poliittisiksi, sillä ne jäivät liiankin
inhimillisten järjestöjen perinnöksi.
Järjestöissä johtoasemaan päässeet halusivat
hallita toisia. He vähättelivät muun elollisen
kuin ihmisen merkitystä ja poistivat opetuksista
sellaiset väitteet, että muilla elollisilla oli
sielu, viisautta ja jumallista kaitselmusta – ja,
että se taivas, johon heillä oli yhteys, oli
Jumaluuteen Yhtymisen tila, jonka jokainen voi
saavuttaa työntämällä syrjään itsekkyytensä ja
noudattamalla maailmankaikkeuden lakeja.
Vallanhimoiset uskottelivat kannattajilleen, että
taivas oli paikka, johon jotkut ihmiset – ja vain
ihmiset – pääsevät kuoltuaan, paikka, johon
päästetään heidän järjestönsä hyväksymät ihmiset.
Eivät edes täydelliset sielut saaneet totuutta
enää eheäksi, sillä ihmisen itsekkyys esti sen.
Kiinassa taolaisuutta voitaisiin sanoa
kungfutselaisuuden opetusten vastapainoksi.
Kungfutselaisuus ei ole länsimaisessa mielessä
uskonto, voidaan sanoa että se ihmiskeskeisen,
luontoa väheksyvän näkemyksensä, jäykän
sovinnaisuuden korostuksensa ja autoritaarisen,
suoraviivaisen elämänasenteensa puolesta jossain
määrin muistuttaa puritaanista kristinuskoa.
Kunfutselaisuuden tärkeimmät periaatteet ovat:
Oikeamielisyys, Säädyllisyys, Laupeus,
Uskollisuus, Rehellisyys, Velvollisuus ja
Oikeudenmukaisuus. Lyhyesti sanottunut
kungfutselaisuus pohtii yksilön paikkaa ryhmässä.
Taolaisuus sitä vastoin pohtii ennen kaikkea
yksilön suhdetta maailmaan. Taolaisuuden
suurimmat saavutukset ovat olleet yleensä
tieteellisiä, taiteellisia tai hengellisiä.
Taolaisuudesta on lähtöisin kiinalainen tiede,
lääketiede, puutarhanhoito, maisemamaalaus ja
luontorunous. Sen pääperiaatteet ovat
luonnollinen Yksinkertaisuus, Vaivaton Toiminta,
Pakottomuus ja Myötätunto. Kunfutselaisuus on
ankaraa, kurinalaista, patriarkaalista, usein
jyrkkää; taolaisuus on onnellista, lempeää,
lapsenomaista ja rauhallista – niin kuin siitä
usein käytetty vertauskuva, virtaava vesi.
Täydellisen ten vallitessa ei kunnioiteta
Arvokkaita, ei panna töihin Kyvykkäitä.
Hallitsijat ovat kuin puun ylimmät oksat, kansa
on niin kuin erämaan hirvet. He ovat vilpittömiä
ja vastuuntuntoisia, mutta eivät tunne
sanaa ’oikeamielisyys’. he rakastavat toisiaan,
mutta eivät tunne sanaa ’lähimmäisenrakkaus’. He
ovat luotettavia, mutta eivät tunne
sanaa ’uskollisuus’. He täyttävät tehtävänsä,
mutta eivät tunne sanaa ’velvollisuudentunto’. He
kieppuvat ympäriinsä, auttavat toisiaan
tietämättä, että sitä
sanotaan ’hyväsydämisyydeksi’. Siksi he liikkuvat
jälkiä jättämättä, eikä heidän teoistaan jää
muistoja. (Chuangtse, ? – n. 250 eKr.)
Taolaisuus uskoo, että kunnioitus täytyy ansaita,
ja jos Isäukko käyttäytyi huonosti, perheellä oli
oikeus kapinoida. Se koski myös keisaria ja
hänen ’perhettään’ – alamaisia: jos keisari
harjoitti hirmuvaltaa, kansalla oli oikeus
suistaa hänet valtaistuimelta. Korkeat
kunfutselaiset virkamiehet pelkäsivät jatkuvasti
taolais- ja buddhalaisvaikutteisia salaseuroja,
jotka olivat aina valmiita puolustamaan
sorrettuja ja kaatamaan Lohikäärmevaltaistuimen,
jos olot kävivät sietämättömiksi.
vanhimmat taolaiset opit sijoittuvat noin 4500
vuoden taakse. kaikki oppi-isät ovat olleet
pikemmin filosofian (länsimaisessa merkityksessä
taolaisuutta ja kunfutselaisuutta ei voida pitää
uskontona) järjestäjiä ja välittäjiä, kuin sen
perustajia. laotsen (kirjoittanut tao te chingin,
taolaisuuden perusteoksen n. 500 ekr.)
oppipojasta chuangtsesta voi lukea enemmän:
http://media.virtualrealo.com/Txt/Tao.html
päivänjatketta ja toivon mukaan aurinkoa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
palstan tason nostamisesta. Eclipsejen ja
Hevoisten jälkeen tarvitaan aina kunnollista
tietoakin palstantäytteeksi.
no eipä voi sanoa sinunkaan pahemmin meitä
tiedolla valaiseen. Ainoa tieto jonka olet meille
opettanut on se että olet niin tyhmä että ihan
hävettää sun puolestasi.
Olet muuten kurja ihminen, mutta hyvän nimimerkin
olet onnistunut itsellesi keksimään, se kuvaa
hyvin sinua. Eclipse = pimennys, himmeneminen.
tarkoittaa myöskin samaa mitä mun nimimerkkini,
joka tulee siitä kun ennen Jeesuksen
tuloa "aurinko pimenee" jne..
SInulla ei ole edes nimimerkki kovin hyvä.
Taolainen filosofia on ollut pitkään lähellä
sydäntäni. Ajatukset äärimmäisyyksien
muuttumisesta vastakohdikseen ja tuskan
syntymisestä muutoksen vastustamisesta ovat
olennaisia ohjenuoria.
Tämäkin hyvä filosofia muuttui uskonnoksi ja
taikauskoksi, tämä puoli taolaisuudessa ei
kiinnosta.
se, että jokin filosofia kääntyy uskonnoksi on
väärin. samoin jonkin tarinan, mytologian tms.
ideat voivat olla hyviä, kun ne pidetään ideoina,
eikä niitä sokeasti yritetä levittää. jokainen
usko kuuluu yksilön päähän ja kotiin, ei niinkään
levitettäväksi ja saarnattavaksi. taolaisuus on
puhtaimmillaan kaikkein yksinkertaisin,
kirjoitettu usko/filosofia, mitä maa päällään
tiettävästi kantaa. siitä tulee välittömästi
länsimaiselle ihmiselle monimutkaisempi, kun sitä
popularisoidaan tai siitä tehdään bisnestä. ehkä
se bisnespuoli tästä kuuluu juuri
kungfutselaisuuteen, joka hoffin sanoin on
lähempänä kristinuskoa. nämä kaksi ovat varmasti
ajansaatossa hieman sekoittuneet. eikä
taolaisuutta tai mitään muutakaan uskoa pitäisi
alkaa moittimaan en takia, miten uskovat toimivat
tai, miten sitä levitetään. jokaisen uskomuksen,
teorian ja filosofian syvimmässä on kuitenkin
jotain, josta voi olla samaa mieltä ja se on
tärkeämpää, vaikka sitten loput olisivat täyttä
soopaa...
"Tao te jing" on kuin raamattu, ennemmän ja
vähemmän sen varaan on rakennettu mitä
ihmeellisimpiä tarinoita ja uskomuksia.
Kun en ole asiaan perehtynyt, niin
kuvittelevatkohan hekin olevansa se ainoa oikea
uskonto, todennäköisesti.
Mihinkäs se kala suomuistaan pääsee.
monista hyvistä ideoista ja ajatuksista on tullut
vääriä, epätodenmukaisia, pelottavia ja
toimimattomia kun niitä on alettu pitää totuutena.
Sinällään pelottavaa nähdä filisofien levittävän
keksintöjään ja ihmisten opettelevan ne ulkoa,
ainoaksi totuudekseen.
useimmat uskonnot toimisivat ja tyydyttäisivät
ihmisiä huomattavasti paremmin jos niitä
pidettäisiin vain ohjenuorin ei absoluuttisena
totuutena (kuten mm. fundamentalistit).
yhteen totuuteen takertuminen sokeuttaa ihmisen
riippumatta siitä, mikä se totuus on. joillakin
se on raha, sen haaliminen ja kahminen, jolloin
ihminen sokaistuu periaatteessa kaikesta työn,
ansaitsemisen ja omaisuuden keräämisen
ulkopuolelle jäävästä. saattavat olla
perheellisiä, mutteivät juuri tunne mitään ketään
kohtaan (ainakaan oikeaa), eivätkä osaa ottaa
ketään huomioon. sama uskonnoissa, kaikki
vaihtoehdottomuus pistävät ihmiset häkkiin, josta
jokainen tiedostamattaan haluaa ulos. ja mitä
kovemmin vastustavat omaa lähtöään ja tarraavat
kiinni totuuteensa, sitä selvemmin asiat
kääntyvät sydämessä ja päässä ylösalaisin,
navasta tulee - napa, vapaudesta tulee vankila,
oikeudenmukaisuudesta mielivaltaa, totuudesta
tulee vale jne. näin ollen, olkoon se idea sitten
suomen laki, raha tai raamatun opit, niin kaikki
niihin sisältyvä hyvä kääntyy vastakohdaksi.
suomen laki ja raha näistä on periaatteessa
asioita, joista suomessa asuva ihminen ei pääse
edes eroon. raamatun oppien uskominen sentään on
vielä ihmisestä itsestään kiinni...
Sellaista pientä correctionia ettei Tao Teh
Ching:iä lueta raamattuna, joka kertoisi pykälä
pykälältä mitä tehdä.
Tao Teh Ching on kokoelma mietteitä ja metaforia,
joita voi ymmärtää konkreettisella ja
maailmankaikkeudellisella tasolla...riippuen mitä
etsii.
Taoilaisia ei voisi vähempää kinnostaa kuka pitää
mitä uskontoa ainoana oikeana, heille on
tärkeintä harmooninen luonnollinen elämä eikä
ihmisten käännyttäminen.
TJEU--> www.taoism.net (todella aitojen ihmisten
kyhäämä)
ja heh heh, en yritä minäkään käännyttää, laitoin
ton linkin että aiheesta kiinnostuneet voivat
tsekata minkälaisesta ajattelusta on kyse, muiden
ei tartte vaivautua.
pikku tao tao meni isin kanssa ongelle ja sai
suuren kalan, mutta sehän olikin eschathon
(eschaton? meni nimi oikein?).
sinä se jaksat kirjoittaa pitkää proosaa :-)
tässä pieni pätkä "Kertomuksia taosta ja sen
voimasta" kirjasta.
Koskien ihmisen / valtakuntien kehitysvaiheita,
jotka nekin kiertävät ympyrää.
Kun ihmiset menettivät yhteyden jumalaan;
nousi esiin uskonto ja lähimmäisenrakkaus;
kun tietoa ja järkeä alettiin kunniottaa;
nousi esiin tekopyhyys ja teeskentely;
Kun kunniaa ei enää ole;
tarvitaan lakeja ja säädöksiä.
Kun kansa on hajoamssa;
nousee esiin "isänmaan ystäviä".
noista lakien ja säädösten luomisesta voisi
keskustella pidempään. se on luultavammin se alin
taso, jossa on nähtävissä ihmisten kädenjälki ja
käsitys järjestyksestä. sitä en tiedä, onko oikea
sana 'kunnia', jos ajattelee, että mitä seuraisi
tai mitä vaadittaisiin, jotta maailma tulisi
toimeen keskenään ilman minkäänlaista,
kirjoitettua tai sanallista kuria. mitä luulet?
noo rehellisyys / velvollisuudentunto ehkä..
mutta nuo molemmat tavallaan sisältyvät (itse)
kunniaan.
Ja todellakin kun nuo puuttuvat niin se johtaa
kansan hajoamiseen ennemmin tai myöhemmin.
Ja tarvitsemme niitä "isämaan ystäviä" :-)
älä ota niin kirjaimellisesti
itse olen aina ajatellut, että ihmiset tulisivat
vallan mainiosti ilman 4000-sivuisia lakikirjoja
ja 2000-sivuisia selitysteoksia ja 15000-sivuisia
maailmanymmärrysoppaita. ihmiset osaavat kyllä
luonnostaan tehdä oikein, jos vain saavat siihen
joskus tässä sekasotkussa mahdollisuuden. eihän
lapsillakaan juuri ole lakitekstejä sun muita,
minkä mukaan elävät. mitä joskus äiti kieltää,
että älä sitten ammu naapurin liseä, mutta
todennäköisest sekin kielto vain lisää sitä
ampumisen uhkaa. ihmisillä tuntuu olevan
jonkinlainen, sisäinen tarve kapinoida käskyjä
yms. vastaan. siksi, mitä enemmän on rajoituksia
ja kieltoja, sääntöjä ja 'oikeita asioita', sitä
enemmän on rajojen rikkojia, rikollisia
ja 'vääriä asioita'. eikä niistäkään ole yksikään
yksiselitteisesti ymmärrettävissä, asiat
riippuvat niin paljon toisistaan. onko vaikkapa
rikos, jos lapsi 5-vuotiaana otta tikkukaramellin
kaupassa ja pistää taskuunsa, onko se suurempi
rikos kuin tappaa ihmiskuntia jumalan nimeen?
millainen maailma siis olisi ilman 190,4
miljoonaa sivua erilaisia lakeja ja sääntöjä?
olisiko ihminen todella luonnoltaan kunniallinen
vai pelkästään 'hyväsydäminen', 'oikeamielinen'?
ihminen osaa luonnostaan tehdä oikein, jos vain
osaa olla yhteydessä itseensä, muihin ihmisiin ja
luontoon. jos ja, kun ihminen löytää sen yhteyden
näihin kaikkiin, niin eikö silloin myös uskonto
ala mureta alta ja palataan siihen luonnontilaan,
jossa ihminen on joskus muinoin ollut,
haistelemaan kukkasia, halailemaan ja auttamaan
kanssaihmisiään, ihmettelemään maailman kauneutta?
oletus on joka tapauksessa se, että ihminen on
luonut järjestyksen, lakeineen, oppeineen jne.
tämä ihmisen luoma järjestys on näennäistä, koska
luonto toimii omia aikojaan ja ainoa laki, mikä
maailmassa vallitsee on luonnonlaki. ihmisen laki
koskee toki ihmisiä, mutta sen yli menee vielä
luonto. se ei odota ihmistä, eikä sitä pysty
mitenkään estämään toimimasta, jos sen aika on.
mutta luonto on siitä huolimatta tasapainossa ja
tulee paremmin toimeen itsekseen, kuin
nykyisellään ihmisen kanssa.
Uskon, että lait ovat tarpeellisia. Ilman niitä
on vaikea noudattaa tasa-arvoa. Esimerkki:
Mies on raiskannut naisen. Asia menee oikeuteen
ja tuomarina on nainen, joka kehittelee päässään
erittäin feministisiä ajatuksia tai jolla on
omakohtainen raiskaus-kokemus (joka ei tietenkään
ole yleisessä tiedossa). Hän tuomitsee miehen
lain mukaan, koska laissa sanotaan että tästä ja
tästä rikoksesta saa tämän ja tämän verran sitä
ja sitä, ja niin mies saa rangaistuksensa. MUTTA
jos lakia ei olisi ollut, olisiko nainen(vaikka
vain alitajuisesti) antanut omien mielipiteidensä
tai kokemustensa vaikuttaa tuomioon? Olisivatko
valamiehet tehneet niin?
Emme voi tietenkään tietää. Mutta tarkoituksenani
on sanoa, että lait ovat tarpeellisia sillä
ihminen on erehtyväinen, riippuvainen omista
näkemyksistään ja harvoin kyllin viisas näkemään
niiden läpi totuuden. Ja totuuksiakin on niin
monta.
Tietysti useat lait ovat silkkaa paskaa. ja
ihmisten kapinan tarve suuri. Ja lait tulkitaan
väärin ja nurinkurisesti. Niitä käytetään hyväksi
irrallisinä osina ei kokoneisuuksina kuten ne on
suunniteltu.
Ihmiset osaavat (no, useimmat) tehdä oikein, he
tietävät eron oikean ja pahan välillä, mutta
"Video meliora proboque, deteriora sequor."
"näen mikä on hyvää ja pidän sitä oikeana,
seuraan väärää."
no, ohjeet toimenpiteistä ja tavoista on
jokseenkin hyvä säilyttää. valitettavasti asia on
niin, että tällä hetkellä ihmiskunta tekee
asioita, joista ei kai joskus 10.000 ekr voitu
kuvitella. tietysti se on kulttuurisidonnaista
myös, mutta ihmisen julmuus on varmasti ihan
toista nyt. osaksi siksi, että uskomukset ovat
siirtyneet pois luonnosta ja ihmisestä asioihin,
jotka vaan vieraannuttavat ihmiset kummastakin.
vaikea kuvitella, olisiko vanhaan enää paluuta,
mutta itse ainakin toivon niin. ehkä ne lait
sikäli ovat tarpeen tai ainakin ohjeet siitä,
mitä pitää missäkin tilanteessa tehdä. mutta
ihmisillä pitää olla tietty vapaus, jotta voivat
omalla järjellään ajatella asioita ja kuunnella
enemmän myös sydäntään. nykyinen maailma on niin
täyteen ahdettu sääntöjä, lakeja, rajoituksia,
ettei siitä periaatteessa voi seurata mitään
muutakuin epäjärjestystä ja mielivaltaa. se, että
jos nämä kaikki säännöt yms. yhtäkkiä
napattaisiin ois, niin maailma olisi hetken
sellaisessa prosessissa ja anarkiassa, ettei
tiedä, mitä tapahtuisi. siinä murtuisi niin monen
maailmankäsitys, käsitys järjestyksestä, kaikki
turvallinen katoaisi... ja toisaalta rosvot ja
ryövärit huomaisivat varmasti tilaisuutensa,
tappajien ja raiskaajien ohella. mutta kaikki
ihmiset eivät ole rosvoja ja raiskaajia, mutta
enpä ole vielä kehittänyt mielikuvaa maailmasta
tuossa muutoksessa.
"Emme voi tietenkään tietää. Mutta
tarkoituksenani on sanoa, että lait ovat
tarpeellisia sillä ihminen on erehtyväinen,
riippuvainen omista näkemyksistään ja harvoin
kyllin viisas näkemään niiden läpi totuuden. Ja
totuuksiakin on niin monta."
ihminen on erehtyväinen ilman lakeja ja lakien
kera. lait eivät muuta sitä asiaa oikeastaan
miksikään. päinvastoin on enemmän tulkittavaa ja
asioista tulee turhan monimutkaisia. viisaita
miehiä on ollut kiinassa, kreikassa jne. paljon,
samoin oikeudenmukaisuus tarkoitti jotain.
nykyään niin viisaus kuin oikeudenmukaisuus ovat
asioita, joista ei taida kenelläkään olla
suuremmin kokemusta tai havaintoa.
"Video meliora proboque, deteriora sequor."
"näen mikä on hyvää ja pidän sitä oikeana,
seuraan väärää."
liittynee nimenomaan tiettyihin pakotteisiin,
hyvän ja pahan absoluuttiseen ymmärtämiseen
vastakohtinaan. länsimaista ajattelutapaa. asian
voi esittää buddhalaiselta tai taolaiselta
kannalta niin, että "näen mikä on hyvää, näen
mikä on pahaa, ne ovat minussa, kuljen niiden
välissä."