Skiftesvikin täysosuma

Joni S:n parhaana tähän asti olen pitänyt katsastus novellia. Pitääpä tutustua romskuihinkin.

Kovan luokan tekstin tekijä. Olen odottanut häneltä dekkaria mutta ei ole vielä näkynyt. Toivossa eletään. Tätä uutta kirjaa en ole lukenut mutta tilaus on jo kirjastossa vetämässä.

Skiftesvikin kirjojen ystävä minusta tuli koulussa kun luettiin Puhalluskukkapojasta. Uusinta kirjaa en ole lukenut. Kaikista olen tykännyt. Ehkä hienoinen ykkönen on Isäni, sankari - romaani joka oli muistaakseni Finlandia ehdokaskin.

Taisi olla Puhalluskukkapojassa novelli Valtuuskunta, jossa kaksi suomalaista virkamiestä lähti ulkomaille johonkin kansainväliseen vesiensuojelukongressiin. Reissu otettiin kuitenkin enemmän palkallisena huvittelumatkana kuin tosissaan. Niinpä aika meni paikalliseen yöelämään tutustuessa ja muutenkin kosteissa merkeissä, kunnes lopulta viimeisenä päivänä kokouspaikalla läsnä ollessaan hätääntyivät, kun hoksasivat, että jokaiselle delegaatiolle oli annettu tehtäväksi nimetä päätöspäivään mennessä yksi vesiensuojelukohde omasta maastaan.

Mutta ei hätää, krapulakusella käydessään toiselle pälkähti mieleen, että nimetään Suomen suojelukohteeksi Kiiminkijoki, se kun on tarpeeksi tuttu lapsuudesta, että perustelunkin keksii. Tämä sattumalta syvältä syntynyt älynväläys pelasti niin Suomen maineen kongressissa kuin jatkossa ehkä oman virkapaikankin.

Tai sinne päin, kun aikaa lukukerrasta on parikymmentä vuotta. Kyllä ne muutkin novellit ihan hyviä olivat ja jonkun muun mielestä ehkä vielä parempia.

Tiedän tuon novellin. Nimi on Valtuuskunta. Siitä on tehty myös TV-elokuva. Se on melkein yhtä hyvä kuin Katsastus novellista tehty samanniminen Matti Ijäksen ohjaama elokuva, joka on myynnissä maksullisena dvdnä. Skiftesvik kertoi jossakin haastattelussa että Katsastus perustuu tosi tapahtumaan.

Oletteko lukeneet Soturikissoja? Osia on jo kuusi mutta tulee enemmänkin. Soturikissat keroo kissaklaaneista, joilla on omat reviirit. Kerran kotikisu nimeltään Ruska, menee metsään jossa asuu nämä klaanit. Vastassa on Myrskyklaani joka löytää "tunkeilijan". Myrskyklaanin päälikkö päättää säästää tämän hengen, mutta kysyy haluaako liittyä heidän klaaniinsa.
Ruska miettii asiaa. Hänen täytyisi jättää hyvät ystävänsä. Seuraavana päivänä hän tulee takaisin metsään ja sanoo tulevansa jäseneksi. Myrskyklanin soturit pilkkaavat häntä kotikisuksi. Ruska saa oppilas nimen Tulitassu ja saa kaksi hyvää ystävää. Toinen joutuu lähtemään erakoksi, sillä heidän oma soturi aikoo tappaa tämän. He saavat vihiä soturin aikomuksista, hän aikoo tappaa päällikön päästäkseen itse päälliköksi. Kukaan ei usko Ruskaa ja hänen ystävää.
Reviirikiistojen ja kamppailuiden keskellä Ruska saa selvitettyä mysteerin. Mutta hän on joutunut tehdä riskejä käymällä muiden klaanien mailla.
Sitten kun Ruska päälikkö uskoo Ruskan olevan oikeassa, että soturi Tiikeri on petturi, hänet karkoitetaan. Tiikeri kuitenkin sanoi kostavansa, ja niin myös käy. Hän on päässyt toisen klaanin pääliköksi ja ujuttaa sudet Myrskyklaanin perään. Jäseniä kuolee, ystäviä ja läheisiä. He kuitenkin saavat suunitelmallaan sudet kuiluun, mutta päälikkö kuolee. Tulisydämestä on tullut päälikkö Tulitähti. Mutta tämä ei jää tähän... Tiikeritähdelle on tehtävä jotain...

Äskön kirjoittamani juoni Soturikissoista ei ole kovinkaan tarkka.

Juoni on suht koht oikein, mutta jos luette tätä kirjasarjaa, huomaatte että se on tosi hyvä. Varsinkin kun rakastan kissoja=)

Kannattaa lukea!

Suositusikä ois mun mielest 11-15 vuotiail. Mut ei se haittaa jos joku aikuinen sitä lukis. En kyl tiiä kinnostaako ketään aikuista...

Joni-sedän tuotannosta kannattaa poimia myös Gagarin lumihangessa. Vanhempi lukijakinta muistaa legendaarisen kosmonautin käynnin Suomessa.

MInä tykkään Katsastus elokuvasta ja sehän on myös kirjana.

Katsastus on niin uskomattoman hyvä leffa ettei sellaisia enää telkussa ole varaa tehdä vai mistä johtuu että ovat järkijään nyt limboja.Tietenkin paljon riippuu ohjaajasta mutta hyväkään ohjaaja ei tee hyvää leffaa jos käsikirjoitus on torso tai ei vain toimi.

Suomalainen merikirjallisuus on Eino Koivistoisen jälkeen ollut melko laadutonta ja lähinnä omakustanteiden kyhäilyä.
Joni Sn rima on aina ollut korkealla.
Pidän tätä uusin ta kirjaa jopa Skiftesvikin parhaana.
Tähän asti suosikkini on ollut saman kirjailijan Pystyyn haudattu
Se kestää monta lukukertaa ja avaa aina uusia asioita ja problematikkkaa mietittäväksi.

Visuaalisia tarinoita, oikeastaan valmiita leffakäsiksiä. Uusinta en ole lukenut mutta toivossa eletään ja isäinpäivää odotellaan.

Eräässä matineassa Skiftesvik kertoi halustaan kirjoittaa ruotsinsuomalaisten siirtolaisten elämästä. Sitä kirjaa olen odottanut. Näkyy merikirjat menevän edelle. Mutta toivossahan on hyvä elää.

Aika vähän on kirjoitettu ruosuista. Onko Skiftesvik asunut Ruotsissa? Vaikea siitä liukuhihnaelämästä on muuten kirjottaa.

Terveiset Eskilstunasta. Traktoreita tultiin tekemään. Nyt eletään pansuunilla ja luetaan hullun lailla kirjoja. Meillä on täällä Suomen kielinen osasto kirjastossa. Skiftesvik on tuttu nimi kun täällä on paljon pohjoisen ihmisiä.Ruosut on hyvä aihe.

Suomessa ilmestyy harvoin kunnollisia merikirjoja.
Omakustannus kirjoja painetaan toisinaan mutta ne ovat muisteluksia eivätkä romaaneja tai dokumentaarisia kirjoja.
Luin Skiftesvijkin uuden kirjan ja tykkäsin siitä. Siinä oli oikeaa meri kuvausta ja siitä elämästä mitä puulaivojen ajalla elettiin eikä unohdettu pikku pisneksiä joita tehtiin. Laivat oli laivoja ja merellä liikkumisessa oli seikkailu meininkiä.

Itsekin merellä nuoruudessani seilanneena oli mukava verestää merenkulun muistoja.
Tässä kirjassa ollaan kyllä liikkeellä vanhalla puulaivalla. Itse seilasi höyryllä. Melkoista menoa sekin oli. Ei tiedä tämän päivän ns. merimiehet mitä oikeat merimiehet olivat ja minkälaista se työ oli.
Skiftesvikin kirjoista olen aina tykännyt. Tämä on parhaasta päästä.

Alvari vois neuvoa missä se kuuluisa suolamänty on?

Meri-Toppilasta Rajakylään mennessä vanhaa tietä, ei nelostietä, ylitetään Suolamännyntie ja siinä risteyksessä oikealla on helkatin iso ja vanha mänty. Kaikkien vanhojen asioiden asiantuntija Siltavahti ( Oululehden kolumnisti Wiirret) vahvisti asian, siinä se on.
Neljään vuoteen en ole paikalla käynyt, joten takuuta en voi antaa.

Suolamänty kasvaa Koskelantien ja Suolamännyn tien risteyksessä kaupungista tultaessa oikealla puolella. Puu on aika huonossa kunnossa mutta pystyssä.
Skiftesvikin kirjan jälkeen mänty on rauhoitettu ja siitä on tullut turistikohde, yks päivä siinä oli bussilastillinen ihmisiä ja opas selitti porukalle puun historiaa.

Eikö siihen lyönytkin salama jokunen vuosi sitten? Mahtavan paksu se on.

Perämies Jokela tuli ahmaistua melkein yhteen putkeen. Skiftesvikin parhaita ellei peräti paras kirja. Ihmettelin tarkkojen yksityiskohtien määrää. Panivat arvailemaan että tarina voi olla totuuspohjainen.

Skiftesvikin kirjassa kerrottu Myllykoski oli hyvä laiva paras jengi mitä tiedän.

Ystäväpäivän lahjana oli tämä perämies Jokelan seikkailuista kertova romaani. Paljon oli tuttua asiaa vaikka en ole koskaan ahteriin jäänyt,vähältä kerran piti. Onkohan tarina ihan tosi,kuka tietäis?

Kuuntelin Roin kirjakaupassa kun Skiftesvik sanoi että kirja on osaksi totta,mutta asiahan selviää kun kysyt kirjailijalta.

Onko tämä jonkun sortin elämäkerta? On kyllä niin todenmukainen kirja että vaikea uskoa ihan fiktioksi. Luulisi että jokin tosi tarina ainakin on taustalla.

Kirja ei kiinnosta juurikaan ketään. Asiat poukkoilee jOMAKEHU HAISEE niin pirusti. Kaikki muut paitsi kirjailijan omat ovat rumia , mielisairaita suorastaan mitääntekemättömiä , kehnoja ihmisiä. Edellisessä ko kirjailijan kirjassa huonekaveritkin sairaalassa olivat rumia lihavia ja lääkärikin hoiti huonosti häntä niin että aortta puhkesi. Jos aortta rikkoontuu ,edessä varma kuolema. Kaikki on omakehua ja mielenkiinnotonta . Ketä kiinnostaa niin tylsästi kirjoitettu teksti. Näitä merimiesjuttuja on raumalaisella kirjailijalla niin paljon ja kiinnostavasti kirjoitettu. Ehkä joku martinniemeläinen kun nimiä on mainittu voi olla kiinnostunut. Jokaisellahan on oikeus yrittää.