Mulla on nyt tehty suuri muutos lievän liikatoiminan takia muutettu lääkitystä radikaalisti. Vaikka pienempikin muutos olisi riittänyt. Kesäkuussa lääkitys oli vielä hyvä. Tsh jotain 0,27. lääkitys oli silloin 1,5 tb X 6 ja yksi päivä 2 tb.
Keväällä vointi oli hyvä
Sitten päättivät että lääkitys liian iso verikokeiden tulosten mukaan ja laskivat sen 1 tb päivässä annokseen.
Nyt viime viikolla kontrolli labrat näytti tsh 6,55 ja t4v 16 . Se oli hieman koholla tuo tsh arvo. Silti nostettiin vaan hiukan lääkitystä ylemmäs. Nyt seurauksena jatkuva väsymys ja voimaton olo ja tätä pitäs jaksaa joulukuulle saakka? Silloin seuraava tarkistus.
En tiedä miten jaksan kun elän kuin sumussa ja onneksi töitä ei ole koska en sitä edes jaksa. Lihasvoimat mennyt ja ajatus sumussa. Järjettömän kylmä.
Ei taida potilaan voinnilla olla mitään merkitystä terveyskeskuksen tai kunnallisen puolen lääkärin mukaan vaan verikoe arvot kertoo totuuden??
Elää zombiena jatkuu..kunnes kyllästyn siihen ja meen yksityiselle.
Kuinka paljon ihmisen paino vaikuttaa lääkityksen määrään?
Kuunteleeko kukaan yleensä potilaan vointia kukaan?
Keväällä vointi oli hyvä
Sitten päättivät että lääkitys liian iso verikokeiden tulosten mukaan ja laskivat sen 1 tb päivässä annokseen.
Nyt viime viikolla kontrolli labrat näytti tsh 6,55 ja t4v 16 . Se oli hieman koholla tuo tsh arvo. Silti nostettiin vaan hiukan lääkitystä ylemmäs. Nyt seurauksena jatkuva väsymys ja voimaton olo ja tätä pitäs jaksaa joulukuulle saakka? Silloin seuraava tarkistus.
En tiedä miten jaksan kun elän kuin sumussa ja onneksi töitä ei ole koska en sitä edes jaksa. Lihasvoimat mennyt ja ajatus sumussa. Järjettömän kylmä.
Ei taida potilaan voinnilla olla mitään merkitystä terveyskeskuksen tai kunnallisen puolen lääkärin mukaan vaan verikoe arvot kertoo totuuden??
Elää zombiena jatkuu..kunnes kyllästyn siihen ja meen yksityiselle.
Kuinka paljon ihmisen paino vaikuttaa lääkityksen määrään?
Kuunteleeko kukaan yleensä potilaan vointia kukaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän sä voit soittaa terveyskeskukseen ja pyytää aikaa aikaisemmin. Ainakin Helsingissä on mahdollista soittaa oman hoitotiiminsä sairaanhoitajalle, jonka kautta voi saada nopeasti ajan. Sanot vaan, että tästä ei nyt tule mitään. Lääkettä on saatava enemmän. Jos olet työikäinen, niin sairausloman ruikuttaminen auttaa yleensä.
Hei ! Paljonko sulla nyt nostettiin sitä lääkitystä eli mikä on nykytilanne ? Mun ajatus kyllä on että sulta vähennettiin liikaa lääkettä kerralla. Eikö pitäis vähitellen tuollasis tapauksis vähentää ja sitten 4-6 viikon päästä kontrolli ja samalla kysyen potilaan vointia ? Ja sitten riippuen arvosta ja voinnista katsottais mitä tehdään eli vähennetäänkö lisää vai mitä tehdään. Mun mielestä kans voit soittaa oman alueesi terveyskeskukseen ja kertoa olostasi. Eihän tuollaista kukaan jaksa. Jos mahdollista niin yritä saada aika yksityiselle. Voimia ! Tiedän kuinka paljon tuollanen rassaa , itselläni on vajaatoiminta ja lääkitystä rukataan välillä useinkin. Mulla on sikäli käynyt hyvä tuuri kun täkäläisessä terveyskeskuksessa on ymmärtäväinen ja hyvä lääkäri.
Mä en tajua, miksei tätä sairautta voida hoitaa vähän niin kuin 1-tyypin diabetesta, eli että potilas saisi säätää ihan itse vointinsa mukaan pienin askelin omaa lääkitystään. Eihän se lääkäri voi tuolistaan sanoa, millainen lääkemäärä on sopivin. Tai kyllähän mä sen syyn tajuan, miksi ei voida hoitaa, kun tutkimus ja tieto tästä sairaudesta on niin lapsen kengissään kuin olla ja voi. Tai jos sitä tietoa jossain on niin sitä ei sitten kyllä jaeta lääkäreille tarpeeksi.
Tuo on ihan rääkkäystä. Mikä estää kokeilemalla omin päin annossäätöä tuossa tilanteessa. Ei se niin vaarallinen aine ole, ja varsinkin jos se annos on kerran ennen ollut isompi ja olo sillä hyvä.
Minä säädän annostani ihan itse, mulle on ihan sama mitä lääkäri sanoo. Tälläkin hetkellä olisi lääkärin ehdotus 100ug päivässä, niin olen syönyt 150-175ug koska olo alkoi syksyn tullen painua vajaalle. Tuli ärtymystä sun muuta. Ainakaan vielä ei ole liikatoiminta kolkutellut ovea. Miten lääkärit saisi tietoisiksi siitä, että hoitoa ei voi yksin sanella tässä taudissa sieltä tuolista?
Sori vaan mut mä aina kiihdyn kun luen siitä, miten jollakulla on lääkettä alennettu ARVOJEN takia, ja sitten on olo huonontunut. %&#!!*!!
Tosta omasta annoksestani piti sanoa se vielä, että minullekin vasta haetaan sopivaa annosta, eli ei lääkärikään sanonut, että 100ug on mun annos ja sillä hyvä. Lisäksi otan lääkkeeni 2 osassa päivää, joten iltapäivällä ottamani osa luultavasti imeytyy huonommin kuin jos ottaisi kaikki aamulla. Siksi mun annos on noussut noin paljon.
2 osassa otan siksi, että aamulla ottaminen aiheutti iltapäivästä jumalattoman väsymyksen. Voisin ehkä siirtyä iltaottoon, mutta ei liikaa muutoksia yhteen syssyyn.
Mun lääkitystä nostettiin siitä 1 tb /vrk tuohon että otan 2 krt viikossa 1,5 tb ja muuten sen 1 tb. Eli vaan yhden tabun lisää viikossa ja se on vähän se.
Mulla on ollut mieli maassa tällä hetkellä ja eikä jaksa enää niin paljon urheillakaan. Kukaan ei tajua sitä kun väsyttää niin usein ja nukun silti melko pitkät unet yöllä.
Jos ei muuta niin sanon että eikö sen lääkityksen voisi laittaa samalla tasolle ennen kuin sitä pudotettiin ja silloin olo melko normaali. Tai vain puoliska tabua pois viikossa se ei varmaan mun vointiini vaikuttaisi palöjonkaan mut arvot menis kondikseen silläkin.
Taitaa olla hiukan hukassa tietämys tästä sairaudesta lääkäreillä vieläkin.
Joo, mulla oli juuri tuollaisia oireita ennen kuin ikinä sainkaan lääkitystä ja olo oli silloin huono. Hitto kun mä olin vielä niin hirveän kauan vajaalla, että kuntoni ehti mennä ihan pohjalukemiin. En sinä aika harrastanut oikeastaan minkäänlaista liikuntaa ja viime vuosina en enää tehnyt mitäään missä piti ponnistella. Se jos mikä olisi yksin vienyt mut ennenaikaiseen hautaan, puhumattakaan mielialasta.
Tänään juuri tein vähän pihahommia ja reidet on ihan hyytelöä vain siitä ja oli pakko tulla hyvän luvan kanssa istumaan koneelle! :P :)
Mutta siis niin, alkuperäiseen annokseen palaaminen sulla olisi varmaan paikallaan.
Mulla on ollut kyllä lääkitys koko elämäni ajan mutta jostain syystä luulin olevani ylitoiminnalla tässä keväällä kun sain painoa laspäin ja siten olo parani sillä aikaisemalla annoksella kun olin sillä alkuperäisellä määrällä. Veriarvot eivät siis pahasti olleet raja-arvojen ulkona. Yritän saada itseni lääkäriin tästä asiasta.
Ja pyytäsin saada lääkityksen siihen mitä se oli aiemminkin. Olo alkaa jo tuntua niin väsyneeltä. Kukaan ei tajua sitä että pitää olla viikko tolkulla vajaakunnossa ja odottaa jos saisi lisää pilleriä ehkä??
Olen itse paras tuntemaan oloni milloin se on hyvä ja koska ei..
Kuten "Pää kainalossa" ehdotti, kannattaa palata edelliseen annokseen.
Ainakaan terveyskeskuslääkärit eivät tiedä mitään kilpirauhastaudeista, sanon kokemuksesta. Jopa endokrinologeissa on selviä eroja. Kun TSH:ni toisen mielestä oli vielä koholla (yli 2), toisen mielestä oli jo liikatoiminta (siis TSH mittaamattomissa) samalla arvolla 2,4.
Asiakas itse tietää parhaiten vointinsa, niin kuin sanoit. Asiakasta ei tänä päivänä kuunnella, koska hoitohenkilökunta on oman edun tavoittelijoita pullollaan.
Entäs sydämen muljahtelut? Ilman dignoosiakin ainakin minä hätäännyin ja soitin hätäkeskukseen humalaisen omaiseni kohdalla todistaessani itse tapahtuman. Sanoivat, että menee varmaan ohi ... siis humalan piikkiin eli normi juttu. Nyt on kuitenkin aivan pakko ottaa omaisen aiemmat kertomukset tosissaan ... ja tehdä uudet kokeet.
Asiaan liittyy omalta kannaltani mielenkiintoinen pointti: Jospa joku työpaikaltaan poispotkittu mielenterveyspotilas voittaisikin oikeusjutun ns. "väärän" diagnoosin jälkeen? (Vajaatoimintaan voi liittyä esim. masennusta, jopa psykoottisuutta.)
Kyllä miettisin ennen kaikkea sitä, että mikä on syytä ja mikä seurausta ... Ja mikä oli työterveyshuollon taso? Liittyikö siihen muuta tasoa kuin se, että minä omaisena maksoin yksityislääkärille ohjatun varattoman entisen työntekijän lääkärinpalkkiot, jotta hoitosuhde olisi jatkunut?
Tarkoitan tietysti, että "väärästä" diagnoosista HUOLIMATTA... Ihan sama, aina olisi kuitenkin oltava heikon puolella. Mulla ei ole kuin tämä kotikutoinen empaattisuus ja mutu-meininki.