Yksityistien isännöitsijät

Yksityistiekursseilla on tullut sellainen käsitys, että tieisännöitsijät olisivat todellisia alan ammattimiehiä, jotka hoitelevat pätevästi tiekuntien asioita.
Taitaa vaan olla niin että maalaiskylissä ja -kunnissa toimii epävirallinen organisaatio eli että joillakin ihmisillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin muilla ja tieisännöitsijä ei aina uskalla näitä osakkaita vastustaa. Ja jos isännöitsijä valmistelee kokoukset niin ei saattaa siellä tulla hyväksytyksi etukäteen valmistellut linjaukset.

Nykyisin on Joensuun yliopistossa yksityistien isännöitisijöiden opinto-ohjelma josta valmistuu yksityistien maistereita. Kannattaa hommata sellainen niin ei ole ongelmia.

Omat kokemukset tieisännöinnistä melkoisen huonot. Itse väsyin yksityisteiden hoitoon (vuosien kokemus ja "kantapään kautta" koulutus, sekä pienillä kursseilla hankittu koulutus) ja kun minun jälkeeni ei tiekunnissa ollut halukkuutta ja ei ilmeisesti ammattitaitoa jatkaa työtäni, päätettiin tiekunnan kokouksessa siirtyä käyttämään koulutettua tieisännöitsijää.
Vaan homma meni ihan pieleen, maksut nousivat melkoisesti, kilpailutus ei toimi, yhteishankkeet (joita voisi paremmin käyttää) eivät toteudu (?) muka hankaluuden vuoksi. Raha tuntuu kelpaavan tieisännöitsijälle, mutta aikaa ei ole paneutua asioihin, yksikkömuutoksia ei hoideta ajantasalle, käytännössä tieisännöitsijä pitää kokouksen, mitään ei osata valmistella kokoukseen tai hyvin puutteellisesti jos on valmisteltu. Töiden toteutus erittäin huonoa jne. Useita vaituksia meilläkin tiejaostoon.

Useimmat yksityisteiden hoitokunnat toimivat vapaehtoisin voimin. Tiehoitokunnan asioiden hoito on usein epäkiitollista siitä syystä, että joukossa on aina ikuisia valittajia jotka itse eivät osallistu mihinkään vapaaehtoiseen tiehoitokunnan toimintaan, mutta narisevat kaikesta.
Yksityistien hoito on vapaehtoisenakin vastuullista toimintaa jota laki ja usein niukka budjetti säätelee.
Kannattaa tutustua yksittyisteiden hoitoa koskeviin määräyksiin internetissä, kirjastossa tai hankkia kirjoja ja sen jälkeen kun asiat selkenee niin voi puhua kuka vie pässiä ja minne.
Tiehoitokunnassa voidaan käyttää maanomistukseen suhteutettua äänimäärää eli suuremmalla maa-omaisuudella suurempi äänimäärä.
Voimia vain muillekin (palkattomille ja vapaaehtoisille) yksityisteiden tiehoitokuntien puheenjohtajille.
Nurisisijoita löytyy vaikka tekijöistä oni pulaa.

Löytyy myös härskejä, jäsenistön vanhaan luottamukseen hoitokuntaa kohtaan luottavia, omaan pussiin konehinnoista ammentavia hoitokuntia. Varsinkin, kun on isoja korjausavustuksia hyppysissä. On valitettava kokemus jäsenenä tällaisesta.

Totta kai omilla koneilla työt tehdään, kun omista töistä on kysymys.