Kun sinulle opetetiin toisella tunnilla että ihminen luotiin jostain ja oli Aatami ja Eeva ja toisella että ihminen on kehittynyt kalasta ja on nyt ihminen tässä vaiheessaan. niin ihmettelitkö lapsena koskaan että miks toinen ope selittää aivan erillälailla kuin toinen ihmisen kehityksen alun? minä en huomannut mitään ristiriitaa enkä kysellyt mitään.
Uskonnon ja biologian opetusta koulussa
pappapaopapa
210256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 210
Vanhimmat
Ei kiinnostanut niin paljon.
Minä olin jo Peter Pan.
H.
Mitä väliä, joistakin elämä on alkanut. Ei sinusta, ei minusta, vaan kaukaa.
Hei kertausoppilas,
Nytkö sa vasta ihmettelet asiaa?
Olettaisi sinun jo tässä iässä ratkaisseen ongelman.
Isäukko sanoi että kaikki uskonnolliset jutut ovat pelkkää satua.
Parempi kun annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minä onneton taisin soveltaa sitä neuvoa kaikkeen kouluopetukseen:)
Pääseehän katua lakaisemaan silläkin oppimattomuudella.
Lakaisukoneen kuljettaja taisi olla aika yleinen lasten toiveammatti joskus....
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Tänne on synnytty, tässä ollaan ja vasta kuolema armahtaa.
Näillä mennään.
Täällä kirjoittavat henkilöt eivät ilmeisesti ajattele niin filosofisesti mitään, ettei he muistele tollasia juttuja; että olisivatko koskaan ihmetelleet, että olisi mitään ristiriitaa koulun opetuksissa.
"JJäsen"
Minä kyllä kirjoitin heti että olin jo Peter Pan.
Joten koko elämäni olen joutunut elämään ilman joutavuuksia.
Pilvieni lomasta olen kyllä tajunnut yhden asian.
Maamme on omaksunut Lutherin juttuja, ja ottanut ne jutut maamme olemassaolon ohjelmaankin.
Ja toistaiseksi eivät Stadin pilperot ole tuota yhteyttä pystyneet murtamaan.
Piispamme ovat kyllä jo alkaneet pyllistelemään, epämääräisesti.
Ja joo, maamme omaksuman opin mukaan menee myös uskonnonopetus.
Siitäkin kyllä jo lipsutaan, joten sinullakin on oikeus sanoutua asiasta irti ja käydä lomalla katselemassa Japanin kalamarkkinoita.
Pallokalan fileroinnissa pääset näkemään sukuelimetkin.
H.
Tarkennus:
"maamme olemassaolon ohjelmaankin."
Tuo tarkoittaa, nykyisin halventamisen alla olevaa perustuslakiamme.
H.
Ei minulle vielä kansakoulussa opetettu, että ihminen olisi syntynyt kalasta, vasta Tuntemattomasta minä sen luin. Luomiskertomukseen en tainnut uskoa alakoululaisenakaan. Kun oppikoulussa kerrottiin Darvinista, se oli järkeenkäypää, melkeinpä itsestään selvää. Myöhemminkään en ole koskaan tajunnut, miksi uskontoa opetettiin ja yhä opetetaan koulussa.
Mutta suvaitsevainen kun olen, hyväksyn fundamentalisteille oikeuden uskoa olemattomaan.
No ei vaivannut. Yksi opetti uskontoa, toinen luonnontiedettä. Varsin pienestä jo tajusin mikä ero niillä on.
>> Luomiskertomukseen en tainnut uskoa alakoululaisenakaan. Kun oppikoulussa kerrottiin Darvinista, se oli järkeenkäypää, melkeinpä itsestään selvää. Myöhemminkään en ole koskaan tajunnut, miksi uskontoa opetettiin ja yhä opetetaan koulussa.
Mutta suvaitsevainen kun olen, hyväksyn fundamentalisteille oikeuden uskoa olemattomaan.>No ei vaivannut. Yksi opetti uskontoa, toinen luonnontiedettä. Varsin pienestä jo tajusin mikä ero niillä on.
Antaapa pienen ihmisen uskoa vaikkapa uskontoon. Keltä se on pois.
Uskokoon kukin vaikka isovarpaaseensa, mitä se muille kuuluu.
Ei ainakaan minulle.
.
Tässä kaunis virsi jonka sanat on kirjoittanut A-M Kaskinen, ja sävel on Pekka Simojoen (voisin sitä sanoa omakseni koko ajatusmaailmaltaankin):
1.
Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen.
2.
Sovinnossa meidän
suo maata rakentaa,
että jokaiselle
se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme
siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa
ja viisautta jaa.
3.
Herra, Pyhän Hengen
suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme
ja rauhan mieltä jaa.
Auta, Herra, että
meistä jokainen
oman paikan löytää,
käy työhön iloiten.
4.
Rukoilemme rauhaa
myös koko maailmaan,
että kaikki kansat
pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat
mielet avartaa,
että ymmärrämme:
on yhtä koko maa.
Aloittajalle "Satu*"
Aika on nousta aikansa aatosta.
Aika poistua aikansa iltaan.
Toivo aikanaan , multiin kun matka käy.
Et en ollut ois mitä tahansa.
Ihmekummalle, jollekin kuitenkin
Voi silmänsä taivaalle luoda.
Sinne, ainakin, pienen kiitoksen suoda.
Ihmekummalle kummallisellekin.
Oispa ihmisen kyky ain katsahtaa
Ylös alas ja sivulle sinne,
Kysyen luojalta ihmeissään? Minne, Minne?
Maan altakin saattaa kajahtaa, tule Tänne.
Ihme ja kumma on kaikilla meillä,
Kaikki omia satujaan piirtää.
Antaa lapsilleen ohjeita,
Näin on kuolleilla heillä.
Jos on luojamme jossain, niin ihmeissään
Katsoo hän ja pallilleen istuu.
ei mun uskonnon tarkoitus ollut näin.
auttaa vain alussa vähän.
Minä vedestä teen taas ihmeen, kumman,
Panen ihmisen kovan eteen.
Panen kuoleman likaveteen.
Pyhät kirjat ei auta enää.
Tähän saa sit säveltää, mitä mieli tekee.
H.
Lue osaajat säkeitä, Eino Leinon.
Itseys on ihanin mahti,
minkä sait sa syntymässä:
älä anna pois ikinä!
Väärin ne sanovat,
jotka itse-uhrista puhuvat:
minkä teet parasta,
voitat, minkä alhaista, alenet.
Pyhä on yksilön perintö.
Kaitse taiten kalleutta
tai jos tuhlannet, katoa
niinkuin tähti taivahalta:
sammu tyhjyyden tulena!
.
"feikkilejanna"
Minä kirjoitin itse.
Murehdi sinäkin osaamattomuuttasi.
Luomisentuska on pashamaista.
Vaan minä en suostu kopioimaan.
H.
En konttaa, kun on ollut olemassa paremminkin eteneviä.
.
Kaikki eivät osaa maalata tauluja, vaan ostavat ne valmiiksi maalattuina oikeilta taiteilijoilta.
Miksei runojen kanssa voi olla samoin.
Toiset lukevat ja siteeraavat muiden, ehkä parempien kirjoittajien säkeitä, mitä pahaa siinä on.
Ei sun ainakaan tarvitsisi arvostella heitä jotka niin tekevät.
Minäkin olen joskus sortunut siihen, että jäljennän jonkun toisen kirjoittaman runon tai mietelauseen.
Joudun murehtimaan osaamattomuuttani monessa muussakin asiassa.
"Anceli"
Jokaisen runoja saa arvostella.
Ja jokaisen runoja saa arvostaa.
Ja jokainen runoilija saa kiukutella.
Jos arvostelu on pashaa.
Ja niin tapahtuu ihan asia-asioissakin.
Minulla on tunne että olet kauniimpi kuin moni muu.
Sasusta ei lasketa.
Mutta tuon tunteen tuo minulle vain minun kauno/runosieluni, ehkä myös puolueellisuuteni.
H.
Jokainen saa kiukutella, arvostella ja arvostaa, selvähän se.
Muu oli sekavaa, ymmärsin vain, että sasus on kaunis.
Puolueellisuutasi en ymmärtänyt.
"Anceli"
No kun... en minä vieä tiedä..
En minä voi olla edes puolueellinen, minä kun nyt vain unelmoin.
Saastana tätä naiselämää :)
H.
Unelmointi on hyvästä, jatka sitä ahkerasti.
Kunhan me sasuksen kanssa saamme sinut kynsiimme, unelmasi kaikkoavat kuin tuhka tuuleen.
Sasus pitempänä hoitaa yläpään, minä pienempänä joudun ;( keskittymään alaosaan.
Ja otetaan kunnon löylyt, vastalla (vihdalla) pieksetään sinut vereslihalle.
Sekopää, luuletko jo olevasi nainen.
Ja nämä jututhan sopivat uskonnollisen aloitukseen todella hyvin. Herra ohjaa, sanoi linja-autokuskikin, kun irrotti kädet ratista.
Vasta nyt huomasin, Huksz, eyyä luulit minun aloittaneen tämän ketjun.
En ole aloittaja, en voi ottaa itselleni kunniaa, joka ei minulle kuulu!
Ihan mielenkiinnolla olen ketjuun suhtautunut, ja huomaan, että avauksen 'clou' taikka ydin on nähty vasta kahdessa viimeisessä viestissä!
"Satu*"
Anteeksi nyt, "Satu" tarkoitti satua jossa on osa totista tarinaa, eli ei pelkästään silkkaa satuilua.
Mutta mielelläni satuilen sinulle, mitä haluaisit lukea? :)
H.
Ihan nappula uskoo kaiken, mitä aikauiset kertovat, mutta hyvin pian lapsikin oppii arvioimaan tietolähteen luotettavauutta. Ussamaikkoja pidettiin vähän höyrähtäneinä, ja bilsanopet olivat selkeästi vakuuttavampia tyyppejä.
Erään fiksun uskonnonopettajan tunneilla keskustelimme evoluutiostakin. Opettajan mielestä raamatun ja evoluution välillä ei ole mitään ristiriitaa. Hänen mielestään raamattu on kirjoitettu niin, että silloisen tietämyksen pohjalta ajatteleva ihminen pystyi ymmärtämään asiat ja omaksumaan uskon ydinsanoman. Opettajan mielestä evoluutio oli jumalan kontrolloinma tapahtumasarja, ja Jumalan 7 päivää ei ole sama kuin ihmisen 7 päivää. Raamatun myyttikertomuksista hän totesi, että niiden sisältämät elämänohjeet ja opetukset ovat kertomusten oleellinen anti, eikä niitä ole tarkoitettu luettavaksi tiedon vaan tunteen ja oivalluksen kautta.
Kaloista polveutumisessa tarkoitit kai esi-isiksemme devonikauden alkukaloja (ei vielä ahvenia tai haukia), joista katsotaan kehittyneen rustokaloja, luukaloja ja panssarisammakkoja. Panssarisammakoiden haarasta taas kehittyi lentäviä liskoja, matelijoita, nisäkäsliskoja ja alkunisäkkäitä. Näin se ainakin lukiossa opetettiin.
Hyvä kirjoitus, kiitos!
.
"no problem"
Mikä tässä sai sinut kirjoittamaan?
Aika on nousta aikansa aatosta.
Aika poistua aikansa iltaan.
Toivo aikanaan , multiin kun matka käy.
Et en ollut ois mitä tahansa.
Ihmekummalle, jollekin kuitenkin
Voi silmänsä taivaalle luoda.
Sinne, ainakin, pienen kiitoksen suoda.
Ihmekummalle kummallisellekin.
Oispa ihmisen kyky ain katsahtaa
Ylös alas ja sivulle sinne,
Kysyen luojalta ihmeissään? Minne, Minne?
Maan altakin saattaa kajahtaa, tule Tänne.
Ihme ja kumma on kaikilla meillä,
Kaikki omia satujaan piirtää.
Antaa lapsilleen ohjeita,
Näin on kuolleilla heillä.
Jos on luojamme jossain, niin ihmeissään
Katsoo hän ja pallilleen istuu.
ei mun uskonnon tarkoitus ollut näin.
auttaa vain alussa vähän.
Minä vedestä teen taas ihmeen, kumman,
Panen ihmisen kovan eteen.
Panen kuoleman likaveteen.
Pyhät kirjat ei auta enää.
H.
lukeneille sanoisin lisävalaistukseksi, etten ikinä tyrkyttäisi omaa uskoani Luojaan, Taivaan Isään, Taivaan Taattoon, Ukko Ukko-ylijumalaan, Maailman Henkeen, Hyvyyteen...
millä nimellä kukin tuota minun tuntemaani jumalaa kutsuukin.
Jokainen ajattelee ja uskoo itse, jokaiselle on oma pää annettu ihan sitä varten, että voi itse ajatella.
Mutta näin keskustelen kun keskustelupalstalla kerran ollaan.
Iloisen toivorikasta torstai-iltapäivää!
Mooi! - Satu*.
Biologia kuuluu tieteisiin, uskonnot ovat tunnustuksellisia. Niiden alueet ja käytännöt ovat erilaisia. Ongelmia tulee vasta kun yrittää käyttää toisen metodeja toisen alueella.
Sanaa 'tieto' on myös turha yrittää monopolisoida jommankumman omaisuudeksi. Tiede antaa tietoa, myös uskonnot ja myytit. Niiden antaman tiedon soveltamisala on kuitenkin erilainen.
Ja todella näinäkin aikoina voi miettiä miten kauas uskonnoista on vieläkään päästy esimerkiksi taloustieteessä? Parhaimmillaan sekin tuntuu antavan vain lohtua yksinäiselle tulevaisuuttaan pelkäävälle ihmiselle, ei selitä luotettavasti yleisempiä ilmiöitä kuten niitä mitkä tämän maailman markkinoita horjuttavat.
"Kaikille viestini"
Näinhän me kaikki sanailemme.
Peittäen ajatuksemme.
Jättäen uskomme, kirjoituksiemme salaan.
Toivoen uskomme parasta.
Omantuntomme kaikki, me näppäillen tuodaan,
Toivoen, minulle, minulle, uskoni suodaan.
Yhtä juhlaa on monille siitä.
Minun sormiain kaikki kiitä.
Vaan on ehkä jotakin jäänyt piiloon?
Silmät peitossa kaatuu siiloon.
Oma itse, ja siemeniin hukkuu.
Voi hullua minua. Älä kiitä.
H.
En aivan ymmärtänyt tuota ajatustasi, että myös myytit ja uskonnot antaisivat tietoa. Tarkoitatko, että ne kertovat ajastaan ja että niiden muodosta, juonesta ym. voi saada historiallista tietoa? Vai onko niissä mielestäsi faktaa myös varsinaisessa ytimessään, sisällössään?
Tietysti olisi aluksi yritettävä määritellä tieto. Tarkoitetaanko sillä tosiasioiden tai asioiden tosiasiallisen tilan tuntemista? Uskontoja en näe tietona, faktana, kun niitä ei voida todistaa uskonnon ulkopuolelta, eli ne perustuvat kehäpäätelmään tyyliin "Raamattu on totta, kun Jumala Raamatun mukaan niin sanoo". Tietenkään uskontoja ei voi - eikä tarvitsekaan - osoittaa valheeksi, paitsi eräiden selvien väärinkäsitysten tai vanhentuneen tiedon osalta. Ei tonttujakaan voi todistaa olemattomiksi.
Ne antavat tietoa minkä perusteella yksilö voi määritellä paikkansa tässä maailmassa, sitoa itsensä tiettyyn viitekehykseen.
Lue myyttejä, vaikka Kalevalaan kirjattuja, tai Raamattuun, tai kreikkalaiseen mytologiaan. Huomaat mikä on se tieto mitä ajan takaa. Mieti miksi nuo eivät koskaan vanhene, miksi niistä tehdään aina uusia sovituksia, mukaelmia, variaatioita, uskontoja... koska ne kertovat jotakin oleellista ihmisestä ja ihmiseksi tulemisesta.
Ehkä ajatteluasi auttaa tieto siitä etten kuulu mihinkään kirkkokuntaan enkä itse usko mihinkään yliluonnolliseen.
Tarkennan vielä: kun mietit, miten Platonin, Sokrateen, Aristoteleen jne ajatukset pysyvät esillä ja itse asiassa kumoamattomina kolmatta vuosituhatta, huomaat että filosofisessa tiedossa on paljon samaa mitä myytit ja uskonnot ihmisille välittävät. Filosofiassa luonnontieteellinen (empiirinen) faktatieto on vain osa tietämistä, se käsittelee näitä muita (rationaalinen, pragmaattinen, kantilainen) tietämisen tapoja tasavertaisina.
OK, hyväksytään. Puhut siitä ajattomasta viisaudesta, jota esim. Raamatussa on ja jota ei käy kiistäminen. Siksi kysyinkin, näetkö viisautta myös uskontojen varsinaisessa sisällössä, uskomisessa, mutta vastasit myös siihen.
Vielä tuosta yliluonnollisesta: En voi väittää, etten joskus uskoisi yliluonnolliseen tai ainakin aistien ulkoiseen todellisuuteen. Minulla ei omia kokemuksia ole, mutta lähipiirissäni on tapahtunut paljon sellaista, mitä on vaikea selittää sattumiksi. En tiedä, ovatko nuo tapahtumat sitten yliluonnollisia, vai syntyykö vaikutelma siitä, ettei nykyinen tietämyksemme riitä niitä selittämään. Yliaistillisen maailman täysi kieltäminen vaatisi minulta enemmän uskoa kuin sen mahdolliseksi uskominen.
Niin no, on eri asia havaita ilmiöitä joita ei voi selittää kuin uskoa ettei niillä ole luonnollista selitystä. Jotkut pitävät tärkeänä että kaikella on oltava selitys ja turvautuvat sitten tähän helpoimpaan ratkaisuun.
Olet niin oikeassa.
Minun Luojani on paljolti tunnetta, hänen läsnäolonsa tunnen auringonlaskussa järvellä sotaessani, lapsenlapseni silmien loisteessa...
Silti koen hänen läsnäolonsa todellisena.
tuon How true!-viestini lähetin.
Pitäisi ottaa mallia Hunkszista ja laittaa heti alkuun se nimi, kenelle.
Ja viimeistään loppuun sitten pitäisi laittaa oma nikkinsä!
Mooi! - Satu*.
Biologia, kaikki siihen liittyvä aina silmien värin periytyvyyttä myöten oli minun huippurakastamaani ainetta koulussa, imin joka sanan jo silloin opettajan huulilta, kun uutta asiaa valmisteltiin, muistan ne vieläkin. Ymmärsin sen todeksi.
Olin kyllä jo pyhäkoulua käydessäni tajunnut, että jostain omituisesta tarustosta on kyse, en pitänyt siitä muuten kuin Taivaan Isän hyvyyden ja suojeluksen osalta. Sen uskoin todeksi.
Luoja, Jumala, Taivaan Isä, Herra...kaikki nämä nimet ovat aina tuntuneet oikeilta.
Koululaisena rukoilin usein, turvasin jollain tavalla Jumalaan.
Mä oppisin vast tuntemattomasta et ihmine on affena.
Ei maalaiskoulussa 50luvulla tommosia puhuttu.
Ihmisen syntyvaiheet opittiin isoiltapojilta ja niitten tietämystä' ei kyseenalaistettu,silloin tuli peräsin meno.
Ahvenasta, kaupunkilaiskoulua käyneenä ekaa kertaa minäkin kuulin Tuntemattomassa. No, tosi, Eeva ja Aatami oli tietty legendaksi.
Ihan se kummalta tuntui, mutta niinhän teki manillaköysikin.
Jotain kummaa biologiaa minullekin joskus opetettiin. En oppinut yhtään mitään.
Kuin en ranskastakaan, kolmen vuoden kokemuksella.
Juuri ja juuri osaan sanoa yhdestä kymmeneen ranskaksi.
Ja, että että sanostattokaan, rakastan sinua jotenkin, je t'aime.
.
on vielä äännettynä uskomattomalta kuulostava zötem.
En ole koskaan edes kyseenalaistanut niiden oppien ristiriitaisuuta mulle kai ei ole vielä jäänyt aikaa pohtia kaikkia filosofisia juttuja en ole vielä edes eläkkeellä.
Sadut on aina olleet kivoja ja sitten missä vaiheessa aloin hahmottaa sadut satuina ja tiedon tietona....
Lpsena, silloin kansisiässä, ainakin alakoulussa uskontotunnit olivat mielenkiintoisia oli kuin oisi kuunnellut mielenkiintoisia tarinoita, ei uskontoa osannut ottaa mitenkään tynnustuksellisesti.
Minusta uskonnono petus kouluissa ei vahingoita lapsia, myöhemmällä iällä lapsi/nuori/ ja ihminen yleensä omaksuu opit tai on omaksumatta..ja usko on vain uskomista...
Joo, luetaanhan me Grimmin satujakin lapsille ja ne ovat varmasti paljon enemmän järkkyjä.
Muuten, me opetetaan uskontoa vieläkin alakuoulussa, mutta ei me olla puhuttu tosta maailmanluomisteoriasta. Ihan pienimmille uskonnonopetukset liittyy lähinnä traditioihin ja uskonnollisiin juhlapyhiin: miksi vietämme joulua ja pääsiäistä jne. Pääsiäisen selvittäminen kuusivuotiaille voi olla aika veristä hommaa ja herättää paljon kysymyksiä, mihin yleensä emme osaa vastata.
Nyt tulee pyhäinpäivän ja halloweenin yhteinen sekamelska tapeetille. Siinäkin on selvittämistä.
Tarinat Joosefista ym. Raamatun kertomukset olivat lapsen mielestä kiehtovia. Samoja ja samantapaisia totena kerrottuja tarinoita on tietenkin esim. Koraanissa. Varmaan hyväksyt myös Koraanin opettamisen alakouluikäisille? Entä varsinaiset koraanikoulut? Kun yhden uskonnon opettaminen koulussa hyväksytään, voidaanko toisen opetus kieltää?
Minä jättäisin uskonnon opetuksen kokonaan vanhempien vastuulle.
enää lapsille lueta! Liian julmia ovat! Maxit ja Moritzit ovat jääneet!
lisesti esittää tyhmyyttä, esittäisin jonkun opettamassa ristiinnaulitsemisoppia pienille lapsille tai koululaisille.
Varsinaisen järkytyksen koin poikani ollessa toisella luokalla, kun vanhempainkokouksessa menimme sinne luokkaan vähän ennen pääsiäistä, ja siellä takataululla oli 32 lapsen kuvaamataidontunnilla tekemää ristiinnaulittua riippumassa ristinpuussa.
Ellen olisi pelännyt sitä nuorta naista, joka opettajan virassa siellä oli, olisin ilmoittanut jonnekin lähimpään mentaalisairaalaan hänet. Hän oli todella pelottava fundamentalisti, jota ei mikään eikä kukaan paranna.
on valloittajien toimesta verisin käsin lisätty raamattuun
mukaan lukien ''lähetyskäsky'', jonka on vielä ihan ''Jumalan Poika'' sinne käskenyt laittaa, kun te olette niin syntisiä, niin hänet ristiinnaulattiin teijjän syntienne takia, niin että ne vaikka ovat veriruskeat pestään hänen verellään ja niin niistä tulee lumivalkeat. Jeesus (jos on todellisuudessa elänyt) tuskin luntakaan oli nähnyt, ja tuo syntyminen ''neitsyt'' Mariasta ilman ''syntiä'' pyhän hengen vaikuruksesta''---mikä ihme siinä ihmisen seksuaalisuudessa on niin syntiä?
Tuo kaikki on vain tarkoitettu tekemään uskonsotien uhreista syntisiä ja syyllisiä.
Uskonnonopetus on pakollinen kouluissa :)
Miten itse selittäisit pitkänperjantain tai ristiinnaulitut jotka riippuvat kirkoissa lapsille? Jotka kysyvät, miksi toi setä roikkuu verissäpäin tossa sienällä, kuka se on? Pitäisikö lapsia estää menemästä kirkkoon?
Kristinusko on osa historiaamme ja vähin vielä nykyisyyttämmekin, eikä maailmaamme voi ymmärtää ilman uskonnonhistorian tuntemusta. Paheksun kaikkea uskontojen tunnustuksellista opettamista.
Ok, olemme sitten samalla linjalla.
En usko yhdenkään peruskoulun opettajan täällä ainakaan opettavan mitään dogmia lapsille. Ainoastaan historiallista taustaa perinteille ja kalenterivuoden juhlapyhille.
Minulla on aivan toisenlainen käsitys Suomen peruskoulusta. Uskonnonopetus on tunnustuksellista, eli se perustuu siihen, että Raamatun tarinat ovat totta. Jos opetusmateriaalissa lähtökohta on se, ei opettajalle jää paljon valinnan mahdollisuuksia. Pahimmassa tapauksessa sattuu vielä opettajaksi uskovainen, joka ei luonnollisesti malta olla propagoimatta omia uskomuksiaan, kun siihen on oikeus annettu.
Olen työssä Ruotsissa, peruskoulussa. Opetan aivan alimpia luokkia, ekaluokkaa ja esikoululuokkaa. Uskonnonopetuksemme on ainoastaan uskonnonhistoriaa. Me teemme aivan selväksi lapsille että me emme ota kantaa tarinoiden totuudenmukaisuuteen: toiset ihmiset uskovat että ne on totta, toiset ei. Kumpikaan työtovereistani joka opettaa rinnakkaisluokkia ei ole uskovainen (kuten en minäkään) ja katsomme että täytämme velvollisuutemme antamalla tietoa ja jättämällä uskonasiat vanhempien vastuulle.
Paloma.se.co, olen iloinen, että olet vastuullinen ihminen niiden pienten kanssa.
Todellakin on väärin uskotella jotain neitseestäsyntymistä tai ristiinnaulitsemista jo yli 2000 vuotta sitten, että meidät syntiset saataisiin synneistä vapaaksi. Kyllä n karmea tarina keksittykin aivan vain
uskonsotien oikeuttamiseksi.
Ensimmäinen Suomi-Ruotsi maaottelu käytiin Köyliön järven jäällä vuonna 1155 Ruotsin hyökättyä Suomeen tuoden uutta uskontoa, oppia ristiinnaulitusta, ja mukana tuli näiotä "pyhiä" piispoja, "pyhä " piispa Henrik, syfilistä sairastava raiskaaja, jonka Lalli tappoi kaksintaistelussa, tulos oli 6-0 Suomen hyväksi.
Eikös se ole pelkkä taru, legenda? Josta ei ole mitään historiallista todistusta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piispa_Henrik
Wikipediassa on vain tarinoita, ei tietoa.
Mutta perimätieto (aluksi suullinen, sitten kirjoitettu) on oikeata tietoa suvussamme.
Wikipediassa on valloittajien näkemys.
Mistä tuon olet saanut päähäsi, Jocus*? Että uskonnonopetus peruskoulussa olisi tunnustuksellista ? Ja millaisesta opetusmateriaalista puhut ?
Minun kokemukseni mukaan peruskoulujen uskonnonopetus on juuri tuollaista kuin Paloma kertoi sen Ruotsissa olevan.
On aika hatusta vedetty tuo epäilysi, että uskova opettaja propagoisi "omia uskomuksiaan" lapsille. Sehän olisi jo epäeettistä ja epäammatillista.
Vähänpä luotat opettajien ammattikuntaan...
Ihan sama, mistä siitä lukee, missään ei voida varmistaa koko tapausta.
Ei siis pelkästään Wikipediassa.
http://issuu.com/satakuntaliitto/docs/piispahenrikjalalli
noita fundamentalisteja opettajissakin, se on kamala paikka, kun sellainen sattuu lapsesi opettajaksi. Kokemusta on!
Koko historiaan voidaan soveltaa, ettei missään voida todistaa!
Eikö Ruotsin sotajoukot siis hyökänneetkään Suomeen 1155 ?
Nyt älä viitsi valehdella enempää.
Riittää jo.
Ruotsalaisilla on kiire heittää taas sumua suomalaisten silmille.
Millähän perusteella uskonnonopetuksesta saa kieltäytyä tai miksi uskonnonopetuksen osien tuominen muiden aineiden opetukseen kielletään, jos ei se kerran tunnustuksellista ole?
Kolleegani joka myös opettaa uskontoa on täysin ateisti. Samalla tavalla voisi olettaa että hän myös aivopesisi lapsia uskomaan omaan vakaumeensa, mutta eettisenä ja ammattitaitoisena opettajana hän ei tee sitä, vaan on täysin neutraali.
En osaa ottaa kantaa mitä ja millaista Suomessa ja olettaisin että ylemmillä luokilla uskonnonopetuskin on erillaista kuin asteella jolla itse opetan,..mutta ainakin täällä aine jota kouluissa opetetaan ei ole kristinusko tai luterilaisuus, vaan religionskunskap, siis uskontotieto.
Minulle ihan yksi lysti, en ikivanhoissa itse jaksa pyöriä.
Uskon mitä minua viisaammat ovat tutkimuksissaan saaneet selville.
Enkä enempää tästä jankkaa, jatka issekses.
Termi "tunnustuksellinen opetus" on näkemä vaihdettu muotoon "oman uskonnon opetus" jo v. 2003 - siinä olit aivan oikeassa. Mutta eikö uusi määritelmä entistä tarkemmin pakota opettajan opettamaan lapsille hänen vanhempiensa uskoa. Uusimpaan oppimateriaaliin en ole tutustunut, vaikka siihenkin hyvä mahdollisuus olisi ollut pojanpoikien kautta. Täytynee vilkaista.
Onko laissa jokin kohta, joka kieltää agitoimisen? Mielestäni vanhempien uskonnon opettaminen antaa opettajille hyvin vapaat kädet. - Paloman moraalia minä en lainkaan epäile, ja Ruotsissa kuuluu olevan liberaalimpi kanta uskonnonopetukseen ja varmaan oppikirjoihinkin.
Jos laki määrää opettamaan lapselle hänen omaa uskoaan, ei ateistikaan voi muuta opettaa kuin sitä, mitä laki salli.
Ikävä kuulla, "Kylläpä kuule on!". Uskon kyllä, että noin voi olla, mutta silloin kyseessä ei ole ammattitaitoinen opettaja. Kai veit asiaa eteenpäin ?
Saanko vielä kysyä, millaista vahinkoa lapselle koitui tuosta ?
Niin se menee.
Se on sellaista kaidalla tiellä kulkemista. Jaamme tietoa, autamme oppimaan, neuvomme eteenpäin, mutta emme saa emmekä halua vaikuttaa lapsen uskonnolliseen kasvatukseen. Moraali ja etiikka ovat melkein samat kaikissa uskonnoissa koska ne perustuvat yhteiskunnalliseen hyvinvointikodexiin.
Mutta:
nämä ovat pitkälle omantunnonasioita. Minulle ei ole mitenkään mahdollista opettaa lapsia esimerkiksi hyväksymään kunniamurhaa, (eikä se ole edes osa mitään uskonnollista vakaamusta.). Erottamaan oikea väärästä on tärkeä eettinen kysymys ja seuraan luonnollisestikin omaa länsimaista oikeuskäytäntöä näissä asioissa.
Tuohon on varmasti monia syitä (bessie). Vanhempien omat kielteiset kokemukset uskonnon opetuksesta ? Ajan henki, joka asettaa tieteeseen perustuvan maailmankuvan ainoaksi oikeaksi eikä näe, että usko/uskomukset eivät uhkaa tuota maailmankuvaa, koske ne selittävät todellisuutta eri keinoin, eri tasolla (viittaan "no problem"in ja yöhuuhkajan ansiokkaisiin kirjoituksiin tuolla aiemmin).
Etsin hiljattain netistä tietoja muistaakseni haulla "3. luokan matematiikka sisältö".
Löytyi kerralla hyvin selkeä sivu, jossa oli kaikkien oppiaineiden sisällöt, myös uskonnon. En siihen paneutunut sen kummemmin silloin enkä aio nytkään, mutta olisi mielenkiintoista saada sinun mielipiteesi siitä.
No tuo ei ole minulle koskaan oikein selvinnyt mikä siinä uskonnon opetuksessa on niin vaarallista. Kyllä me tarvitsemme suuria kertomuksia, viittaan yöhuuhkajan vastaukseen sinulle, Jocus*. Meidän järkemme ei niitä tarvitse, mutta sielu tarvitsee (jos meillä vielä sellainen on)...
Minulla ei taida olla sielua, kun en tarvitse uskontojen tarjoamia tarinoita.
En pidä uskonnonopetusta sinänsä vaarallisena, mutta voihan se sitäkin olla. Se ei kuitenkaan ole syy, jonka takia vastustan uskonnonopetusta kouluissa.
Ajattelen asiaa oppilaiden yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden kannalta ja onhan siinä kysymys myös rahasta.
Mikähän se sielu on? Onko se muuta, kuin happea?
Usein ajattelen, että uskonto luo ihmiselle luulon omasta erinomaisuudestaan muusta maailmasta.
Kuin myös tietenkin muinoin rahvaan taltuttaminen yhteiskunnan lakeihin ja tapoihin.
.
Onhan sen kai jotain happea yksilöllisempää ja rajatumpaa oltava. Ei mahda ihminen riittävästi motivoitua noudattamaan uskontojen esittämiä vaatimuksia (tai suosituksiakaan), jos kuollessa vain pieni voimaton happipihahdus ruumiista erkanee ja johonkin max. puolen metrin säteelle leviää.
Minäkin muistelen, että sielu painaa muutaman gramman, kun asiaa tutkittiin.
Pihahdus. :))
Tusahdus.
.
Kysyn sinulta samoin kuin Pirreltä: hyväksytkö myös Koraanin tarinoiden ja opetusten opettamisen alakouluikäisille? Minä en, en edes islamilaisten lapsille.
Opettavaisina moraliteetteina niitä voi kertoa, mutta silloin olisi myös muistettava sanoa, etteivät ne ole sananmukaisesti totta, että ne ovat taruja. (En myöskään hyväksyisi sitä, että Kalevalan tarinoita ruvettaisiin opettamaan totena pikkulapsille.)
Raja kulkee siinä, että sen, mitä opetetaan, tulee olla nykyisen parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan totta. Tarinat eivät ole. Ne ovat kansainvälistä perinneaarteistoa ja kiertäneet kulttuurista ja uskonnosta toiseen. Uskonnoista tulee kertoa, mutta uskoa ei tule opettaa.
Kysyitkö minulta?
Minä en opettaisi mitään uskontoja kenellekään alakouluikäiselle paitsi juuri selvittämään taustaa juhlapyhiemme vietolle ja perinteillemme. Ja sekin mahdollisimman neutraalisti. Tosiasiahan on että tämä ikä on äärimmäisen otollinen dogmaattiseen kasvatukseen: lapsi ei vielä osaa suhtautua kriittisesti kuulemaansa ja luottaa täysin aikuisiinsa.
Anekdoottina voin kertoa että opetin suomenkielistä esikoululuokkaa taannoin täällä Ruotsissa ja suurin isa lapsista ryhmässä olivat jehovan todistajia, muutama vapaakirkkolainen ja yksi tai kaksi helluntaiseurakuntaan kuuluva. Oh boy niitä keskustelejua! Teimme teemaprojektin veden kiertokulusta luonnossa; siihen meni varmaan kuukausi. Viimeisellä kerralla sanoin sitten vain lapsille että no niin, nyt tiedätte sitten mistä sade tulee. Pikku_Kalle nosti heti käden ja sanoi ope ope juu, Jeesus sen tekee.
(Työtoverini jotka olivat olleet kauemmin talossa naurahtivat asialle sanoen että Paloma kulta, näillä lapsilla on ollut paljon sinua parempia opettajia jo kauan aikaa- viitaten uskonnolliseen indoktrinaatioon).
Vilkaisin muuten Ruotsin peruskoulun uusimpaan opetussuunnitelmaan ja uskontoa ei opeteta alakoulussa. Uskonto ja elämänkatsomuskysymykset on yhdistetty sillä tavalla että alemmilla luokilla voidaan käsitellä asioita kuten millaista on muuttaa toiseen maahan, miten voimme elää yhdessä niin että kaikilla on hyvä jne. Uskontoa sivuavat asiat kuten juhlapyhät ja perinteet on käsiteltävä mahdollisimman faktapohjaisesti. Oikean ja väärän eroittaminen on myös oppisuunnitelassa ala-kouluikäisille.
Uskontotieto alkaa neljänneltä luokalta ja se käsittelee tietoutta kristinuskosta ja muista oppilaiden omista uskonnoista, esim islam, buddhismi jne.
Ai että pelkkää faktaa pöytään lapsille, Jocus*. Lapsiraukat. Olihan tuossa 70-luvulla sellainen lyhyt aika, kun sadut haluttiin pois varhaiskasvatuksesta. Kyllä olivat lastenkirjat tylsiä silloin, kun kaikki olikin "totta". Jos tuo vaihe olisi jäänyt päälle, miten olisi käynyt mielikuvituksen, kun sen puutetta nytkin valitetaan ?
Sanot tuolla lopussa, että uskonnosta tulee kertoa, mutta uskoa ei tule opettaa. Minusta kouluissa tehdään juuri näin ja varovaista on puhe myös seurakunnan lapsikerhoissa, oman kokemukseni mukaan. Ja ellei näin ole, voit olla varma, että joku "aktiivinen" vanhempi puuttuu asiaan...
Uskotko tosiaan, että lapset pitävät Kalevalaa tai Raamatun kertomuksia totena ja jos pitävät, mitä haittaa heille siitä on koitunut ? Yritin sitä jo tuolla kysellä, mutta kukaan ei vastannut. Tiettävästi joulupukkiinkaan uskominen ei ole isompia traumoja lapsille aiheuttanut, vaikka totena sekin aikanaan heille kerrottiin.
Silloin kun tästä edellisen kerran puhuttiin, katsoin, ja mielestän moni muukin katsoi, että lapsilla on tänä päivänä elämässään paljon isompia uhkia kuin uskontokasvatus. Parhaassa tapauksessa se voisi toimia heille luottamuksen ja lohdun antajana, vastavoimana viihteen ja elämysteollisuuden tarjonnalle.
Tekstistäsi syntyy vaikutelma, että ymmärrät minut tahallasi väärin. Kerroin ymmärtäväni Yohuuhkajan perustelut ja olevani hänen kanssaan samoilla linjoilla tarujen merkityksestä. Kuinka minun ajatukseni voi olla väärä, jos Yohuuhkajan on mielestäsi oikea?
Edellä sanoin, että paheksun kaikkea uskontojen tunnustuksellista opettamista uskonnosta riippumatta, ja sitä mieltä olen edelleen. En alkuunkaan usko tunnustuksellisuuden poistumisesta suomalaisesta kouluopetuksesta noilla lain sanamuodon muutoksilla, ja siksi vierastan sitä. Jos koulussa ei todella opeteta uskontoa, Raamatun kertomuksia ei opeteta totena, ei opeteta uskoa tuputtavia lauluja tai virsiä tms., minulla ei ole mitään uskonnonhistorian opetusta vastaan. Sitä vain en ymmärrä, mihin tarvitaan historiasta erillistä uskonnonopetusta, jos opetetaan tapahtuneita tosiasioita?
Lapset pitävät helposti totena sen, mitä koulussa opetetaan, ja tiedon jakaminen onkin yksi koulun tehtävä. Kyllä minä alakoululaisena uskoin Maammekirjan tarinat täydeksi todeksi, kun opettaja totena esitti Topeliuksen sepitteitä ja legendoja. Toinen koulun tehtävä on opettaa lähdekritiikkiä, mutta sekin onnistuu paremmin opettamalla erottamaan taru todesta kuin niitä sekoittamalla ja hämmentämällä.
En kysynyt sinulta, mutta kiitos silti valaisevasta vastauksestasi. Peesaan esittämiäsi ajatuksia: juuri noin minäkin uskonnon opetuksesta ajattelen.
Ruotsissa ollaan Suomea edellä tässäkin asiassa. Joudun myöntämään, etten edelleenkään Suomen opetusohjelmaa riittävästi tunne, vaan kirjoittelen kahdeksan vuotta vanhan tunnustuksellisen opetuksen pohjalta. Sekä elättelen sitkeästi ennakkoluuloa, että edelleenkin Suomen kouluissa opetetaan uskontoa.
Jaa. Sinun teksistäsi, Jocus*, taas syntyy sellainen vaikutelma, ettet lukenut omaani lainkaan. Perustelet vain sitä, mitä sanoit aiemmin. Vaan mitäpä tuosta. Harvoinkos ihmiset puhuvat toistensa ohi.
Ja oli miten. Ainakaan minä en pysty vaikuttamaan koulujen opetussuunnitelmiin vielä vähemmän opettajien tapaan opettaa tai kertoa asioista. Minun hyväksymiseni tai paheksumiseni ei vaikuta siinä mihinkään suuntaan.
Ja sitäpaitsi minä luotan lapsiin. Useimmilla heistä pelaa terve vaisto ja ovathan he kehittyviä olentoja. Éi koulu tai opetus heitä pysty pilaamaan, ellei vahinko ollut sielussa jo ennen niitä.
Noo, nyt kun huomasin joutuneeni tässä asiassa hieman välikäteen, voisin tarkentaa että koska uskonnonopetuksessa on noita riskejä siitä että se on tunnustuksellista tai muuten yksipuolista, mieluummin näkisin että sen tilalla on filosofian tai elämänkatsomustiedon opetusta joka kohtelee tasapuolisemmin ja täsmällisemmin sekä uskoa että tietoa.
No hyvä, että puutuit, yöhuuhkaja. Sovittelijoita aina tarvitaan, vaikka ei tämä pikku kina Jocus*:n kanssa nyt mitenkään harvinaista ole. Asioista vain puhutaan eri näkökulmista ja eri painotuksin, mutta kaikella kunnioituksella.
Juttelin tuosta aiheesta eilen yhden papin kanssa. Hän kertoi, että uskontoa on haluttu poistaa kouluopetuksesta moninaisia kertoja. Hän tiesi, että kerran demarit olivat menneet lähetystönä silloisen presidentin (en muista kuka oli) puheille ja presidentti oli vastannut: "Ja perkele, uskonnon opetus pysyy kouluissa". Nyt aika on tietenkin toinen ja varmasti ollaan menossa tuohon suuntaan, miten Paloma kertoi asioiden olevan Ruotsissa.
Itse pelkään sitä, että uudistuksessa menee lapsi pesuveden mukana. Menetetään selkeä arvomaailma ja sen tilalle saadaan jotakin aikaan sidottua aineistoa, jota sitten päivitetään "markkinatilanteen mukaan".
Filosofia ei tietenkään ole samalla tavalla aikaan sidottua, mutta eikö se ole liian käsitteellistä lapsen ymmärtää ? Ja tylsää se ainakin on. minusta.
Heh, tulipas selville, miten kirosanoja suodatetaan... Tuo poistettu sana oli sielunvihollisen p-alkuinen nimi...En osannut sitä naamioida.
pien omaiset, isät, äidit ja mosrsiamet, ovat sitä mielt, että synnintunnustusta hoettakoon kuorossa edelleen maailman tappiin asti, koska pappi saa siitä palkkaa.
Noo, luotan pedagogeihimme että he osaavat kehittää hyviä havainnollistuksia. Onhan esimerkiksi monenkin antiikin merkittävän filosofin elämä ollut kovinkin värikästä ihan yhtä lailla kuin uskontojenkin perustajien. Yhtä käsitteellistä on matematiikkakin jollei vieläkin abstraktimpaa ja joillekin lapsille se on hyvin helppoa alusta asti. Ja vähän matematiikan opetusta mukaillen voisi kai filosofian ja elämänkatsomustiedon opetuksenkin porrastaa, ensimmäiseksi ei tarvitse Kantista tai fenomenologeista aloittaa, selkeämpääkin löytyy.
Niin, yleensä työstä maksetaan palkkaa. Ja kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Totta, papin homma nyt kyllä tunkee aika lähelle ihmisen omaa reviiriä, josta pitäisi olla oikeus määrätä.
Se vaan on metkaa, että ihan isojen asioitten kohdalla (tsunami, Breivik) ihmiset eivät muutakaan osaa kuin mennä kirkkoon... Silloin Jumala "kelpaa" ja häntä voi syyttää siitä, että salli noin tapahtua.
mutta ristiinnaulitsemisoppi ja siihen liityyvä ihmisen syyllistäminen on ikivanhaa
1150-luvulta peräisin olevaa saastaa.
Sitäkö pitää jatkaa hamaan maailman tappiin jonkun papin tai "pyhän" piispan tai vieläkin pyhemmän paavin takia?
Eikö tosiaan uskontoa voida puhdistaa?
Voishan sitä alkaa vaikka Nietzschestä, yöhuuhkaja. Hän kun sanoi sopivasti: "Jumala on kuollut"..))
Ei vaineskaan. Totta puhut. Sitä vaan aina kuvittelee, että omat näkemykset olisivat jotenkin yleispäteviä, vaikka saa jatkuvasti todisteita siitä, että ne eivät sitä ole. Vaan niitä testailemassa kai täällä ollaan...
Elämänkatsomustieto on jo oppiaine.
Vaikka nyt sellainen kummajainen kuin huono elämänkatsomustiedon opettaja löytyisikin, niin pidän silti elämänkatsomustiedon opettamista ehdottomasti uskonnon opettamista parempana vaihtoehtona.
Valitettavasti jokaisella lapsella ei ole siihen oikeutta.
No kun minusta vaikuttaa, että luterilainen kirkko yrittää kaiken aikaa "puhdistaa" uskoaan ja tekee sen niin tehokkaasti, että vesittää kaiken. (Jumala kelpaakin).
Tapaan pappeja vain vapaaehtoistyöni puitteissa ja silloin tulee joskus juteltua ajan ilmiöistä. Tuo lunastusoppi, josta mainitsit, on aika vaikea nieltävä niillekin, jotka ovat seurakunnan aktiivijäseniä. Jos sitä korostetaan tai sillä yritetään lisätä synnintuntoa se ei tietenkään toimi vaan herättää vain ärtymystä.
Kai kirkkokin aikamoisessa kriisissä on tänä päivänä ja jos se vielä erotetaan valtiosta ja se menettää vielä lisää verotulojaan, sille (ja meille) taitaa koittaa totuuden hetki. Jo nyt kirkko "säästää" mm henkilöstökuluissa ihan samalla tavalla kuin kunnat tekevät. Valamon luostarissakin käytiin YT-neuvotteluja viime syksynä.
Minun kouluaikanani kerrottiin uskontotunneilla Jumalan miehestä Abrahamista, joka oli valmis tappamaan ihmisuhrina Jumalalle oman poikansa. Hyvinkin opettavainen on myös tarina profeetta Elisasta, jota poikaset pilkkasivat kaljupääksi. Hän kutsui kaksi karhua raatelemaan 42 poikaa riekaleiksi.
Ehkä vanhempien kunnioitus lisääntyisi näin opettavaisten tarinoiden avulla, mutta minä en halua tämän arvomaailman säilyttämistä.
En muista sinun koskaan arvostelleen keidenkään ulkonäköä täällä, lihavuutta, ryppyisyyttä, hius- tai muuta tyyliä tai tyylittömyyttä jne..
Nythän tuolle fiksuudeksi ja suvaitsevaisuudeksi arvelemalleni piirteelle taisikin löytyä uskottavampi:) selitys.
Eipä noita auktoriteetteja vastaan haluttanut pullikoida, kun kuuli seuraukset!
En tosin muista, minkä pahan se Iisakki oli tehnyt, mutta ilmeisesti uhratun eläimen tai ihmisen täytyi ollakin viaton - lammas? - kyetäkseen muiden syntejä sovittamaan? Ja oliko edes Abraham rietastellut, kun en muista ainakaan siitä lukeneeni? Sokea usko menee yli minun ymmärrykseni.
Jostakin syystä vierastan tuota ehdottomien auktoriteettien ja Raamatunkin hyväksymän orjuuden ajan maailmankuvaa.
oppeja, sitä yhtä ja samaa jargonia. Seurakunnan syyllistämistä.
Alan epäillä Jocus* että sinulla on ollut eri Raamattu kuin minulla. Tai sitten sinulla on ollut korvat kuulla, minulla ei.
Minulle tuollaiset tarinat eivät ole jääneet ollenkaan mieleen. Jostakin syystä muistan kyllä Josefin kohtalon, ehkä siksi, että olen perheen nuorimpana tainnut olla sisarkateuden kohde. Enkä koe, että mikään Raamatun tarina olisi pelote ihmisille vaan ikäänkuin muistutus ihmisen pienuudesta ja syyn ja seurauksen lainalaisuudesta.
Arvomaailma. johon viittasin, tarkoittaa lähinnä Jeesuksen opetuksia. Niitä kai ei ole kukaan asettanut kyseenalaisiksi. Toivon mukaan ne ovat sitten jo "syntymässä saatuja", eikä niihin tarvitse myöhemmin palata.
Niin, tuo ajattelutapa on kyllä ongelmallinen.
Mielestäni tähän Norjan joukkomurhaan ja vastaaviin muihinkin, täällä Suomessa tapahtuneisiin ja erityisesti myös muissa maissa tapahtuneisiin uskonnollisin syin perusteltuihin joukkomurhiin löytyy ihan nimetyt ja yksilöitävissä olevat tekijät. Ne ovat tekijöidensä, eivät jumalien vastuulla.
Parempi on syyttää Breivikiä tekemisistään ja jättää jumalat rauhaan. Samoin joku islamilainen itsemurhaterroristi tekee mitä tekee omalla vastuullaan, ei jumalansa selän takana.
Tarkoitin (yöhuuhkaja) sitä, että hädän hetkellä ihminen kuitenkin näyttäisi hakevan lohtua sellaisesta perinteestä, jonka on joskus koettu kantavan.
Voihan olla että markettien ostotaivaat tai kylpyläparatiisit korvaavat kirkot ja niiden koetaan antavan saman lohdun. Tai sitten ei.
Noihin joukkomurhiin on täällä otettu kantaa, sinäkin olit mukana keskustelussa. Tekijät ovat tietenkin häiriintyneitä nykymittareilla mitaten, mutta tuo vastuullisuus on aika vaikea kysymys. Onko ihminen vastuullinen omasta syntymästään, omista vanhemmistaan, omista kasvuolosuhteistaan, jotka kuitenkin määräävät paljon siitä, millaiseksi hänen elämänsä muodostuu ? Enkä nyt tietenkään tarkoita, että rikolliset tulisi vapauttaa vastuusta ja heitä tulisi "ymmärtää", vaan sitä, että vaikeata on erottaa rikoksentekijä siitä taustasta, siitä ajasta, sen arvoista ja siitä ilmapiiristä, jossa hän on elänyt.
Demeterille ja Beessille:
Vilkaisin Suomen koulujen opetusohjelmaa luokille 1 - 5. Seuraavia kohtia siellä mm. oli:
Oppilas oppii
- ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa ja muiden elämässä
- tutustuu Vanhan testamentin keskeisiin kertomuksiin (ilmeisesti mm. Abrahamin "uhri" ja profeetta Esterin kosto)
- oppii - - kristillisen etiikan soveltamista
Keskeistä sisältöä mm.:
- Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta.
Erittäin tunnustukselliselta se minun silmääni näytti. Arveluttavaa on myös se, että uskonnon nimissä opetetaan suvaitsevaisuutta, joka on nykyään kirosana. Tosin tarkemmin ei kerrottu, tarkoitetaanko sillä esim. yleisesti hyväksyttyä vihapuheen ja rasismin (olivatkohan kiellettyjä sanoja?) suvaitsemista. Harkinta jäänee opettajan oman maailmankatsomuksen varaan.
Josef oli perheesä toiseksi nuorin, kuten itsekin olen ollut,
Benjamin oli vielä hänen jälkeensä syntynyt.
Ja ehkä meidänkin perheessämme sisarkateuttakin oli, missäpä perheessä ei olisi ollut,
mutta oli kyllä ystävyyttäkin ja toistensa auttamista tosi paljon.
Jaakobin poikain nimet:
Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Asser, Isaskar, Sebulon, Josef ja Benjamin.
Näin olen pyhäkouluni pienenä käynyt, hihhih! :D°
Niitä en ole elämässäni muuten tarvinnut, mutta joskushan sitä kiusoteltiin pienempiä kysymällä:
Mikä oli Jaakobin poikain isän nimi?
Gaad ja Naftali tai jokin sellainen jäi kai pois?
Oikein Satu, näinhän se oli. Josef taisi kuitenkin olla isänsä lemmikki, kuten itsekin olin...
No, olkoon sitten näin, Jocus*. Eipä tuota käy vastaan väittäminen, kun on mustaa valkoisella. Asia on sitten harvinaisen selvä: koulujen uskonnon opetus on tunnustuksellista ja siitä pitää luopua tai sitä pitää muuttaa Ruotsin mallin mukaiseksi. Tämä taisi jäädä enemmistön päätökseksi ja minä saan todeta kuten Kalle Holmberg: "aina olen taistellut ja aina hävinnyt"..))
Niin, tässä maailmassa tehdyt teot palkitaan tai rankaistaan täällä. Jos joku odottaa niille palkkiota tai rangaistusta kuolemansa jälkeen joltakin muulta, siihen ei tässä elämässä ole tarpeen ottaa kantaa pitämällä sitä esimerkiksi lieventävänä tai raskauttavana asianhaarana. Vallitkoon autonomia puolin ja toisin.
Luulen että Nietzschekin kuuluu sinne edistyneempien jatkokurssien puolelle, hänellä kun tuo oppirakennelmansa oli sen verran vaikeatajuinen että valtaosa lienee käsittänyt sen täysin väärin.
Niin, Raamattu olisikin järkyttävän erilainen kuin tämä nykyinen jos siinä olisi vain se mitä Jeesuksen sanomaksi kerrotaan. Se uskonto ei sopisi kai lähes yhdellekään nykyiselle kristilliselle kirkolle.
Jos nyt saa vielä jeesustella (yöhuuhkaja) Jeesuskin teki selvän eron maallisen ja taivaallisen vallan välillä. "Antakaa keisarille, mikä keisarin on jne".
Oikeuden tai edes kohtuuden kannalta ajatellen, elämä ei vaikuta kovin oikeudenmukaiselta ylipäänsä. On pakko uskoa, että isompi oikeus toteutuu joskus, jossakin, vaikkakin se toteutuisi silmiltämme salassa. Sen varaan ei vain voi mitään laskea.
En tunne Nietzscheä kuin aivan pinnallisesti, mutta hän vaikuttaa sopivan nihilistiseltä meikäläisen pirtaan... Tutustumisen arvoisia aktiikin filosofeja olisi varmasti paljonkin. Platonin Valtio on odotellut tuossa lukijaansa ties miten pitkään - kuten moni muukin yleissivistävä teos...Ei voi edes sanoa, "eläkkeellä sitten"..))
häntä voi sanoa hyväksi opettajaksi, ei muuta.
Niinpä minäkin! - Juuri se lienee ollut sen sisarkateudenkin perusteena.
Toisaalta isä oli oikeudenmukaisuuden perikuva, yhteiskunnallisestikin tunnustettu.
Tuosta onko elämä oikeudenmukainen oli tässä juuri ketjunsakin ja olen edelleen sitä mieltä kuin siinäkin, eli että elämä on oikeudenmukainen. Se antaa kaikille erotuksetta saman kuolemantuomion. Epäoikeudenmukaisuuksia on vain meidän ihmisten kesken.
Minä taas olen lukenut häntä aika paljon koska hänen tapansa sanoa on sukua sille miten itsekin yritän kirjoittaa. Mutta vaikeatajuinen hän on.
Tuosta nihilismistä ja Nietzschen suhteesta siihen luin jokin aika sitten radioon ohjelmia tekevät tohtori Kalle Haatasen kirjan, se mulla on tuossa hyllyssäni edelleenkin. Laitoin siitä jopa pienen esittelynkin blogiini. Joka tapauksessa Nietzsche on erittäin ankara nihilistillekin, mikään löysäily ja hälläväliänihilismi ei kelpaa alkuunkaan, se joutaa kuolla sukupuuttoon, siinä pitä olla sydänjuuriaan myöten, kuin uskossa...
Samoin ajattelen, Jeesus oli opettaja. Täytyy kyllä myöntää, että alan pikkuhiljaa ymmärtää tuota lunasoppiakin. Siinä voi olla ideaa, kun ei takerru ulkoisiin muotoihin ("Jeesuksen ruumis ja veri" jne). Ainakin ankaran yliminän puristuksessa ajatus sovituksesta ja armosta tuntuu houkuttelevalta...
Kauppaa taivasosuudesta en silti meinaa käydä. Jos asia avautuu, hyvä niin, ellei avaudu, tyydyn siihen.
Ei tunnu oikeudenmukaiselta tulla murhatuksi murrosikäisenä taikka hyväksikäytetyksi lapsena, niin luulen.
Että minua inhottaa sana hyväksikäytetyksi, koska siinä on alkuosana hyvä.
Pahoinkäytetyksi olisi parempi sana.
tuo sanapari oli lainattu sinulta, demeter. Kaikella ystävyydellä, olen huomannut sinun olevan "suuri sielu", et nosta itseäsi muiden yläpuolelle, sen huomasin Kalle Hlmberg-lainauksestasi! :)
En ymmärrä enää kummallisten näppisvirheitteni omituisuutta!
Ai Haatainen on kirjoittanut Nietzschestä ? Itsekurin korostus on jotenkin jäänyt minullekin mieleen ja sen vuoksi kai häntä syytettiin yli-ihmisideasta. Huonostihan hänelle lopulta kävi, muistaakseni.
Kantista muistan taas velvollisuudentunnon korostamisen. Sekä itsekuri että velvollisuudentunto ovat vain tässä ajassa huonosti myyviä kun tarjolla on vain "tämä yksi elämä" ja siitä täytyy repia kaikki irti - ja kun kansalaishyveisiin kuuluu ensisijaisesti "elämästä nauttiminen".
Kiva kuulla harrastuneisuudestasi. Harvinaistahan tuollainen lukeneisuus tänä päivänä on, eikä taida saada ajatuksilleen vastakaikua kovin helposti. Takavuosina kun olin työni vuoksi tekemisissä "intelligentsian" kanssa, opin, että hyvin lahjakkaat ihmiset ovat tuomittuja "hengen suureen yksinäisyyteen" eikä sekään osa ole helppo. Valona he silti täällä loistavat.
.
Mutta ei ole oikeudenmukaista syyttää siitä muuta kuin varsinaista tekijää.
Elämä on lainaa, palautettava aina.
Vaikea minunkin on tuota ajatusta hyväksyä. Vaikka loppupeleissä ollaan tasavertaisia (siis kuolemme kaikki), mutta se aika, jota elämäksi kutsutaan on kuitenkin aika pitkä ja siinä ehtii tapahtua monenlaista "vääryyttä" ja kohtuuttomuutta, sellaista mitä ei millään voi katsoa ansaituksi.
Hyvä oivallus, tuo sana " pahoinkäytetty"... Pahoinpitelyä pahimmasta päästä.
Siis nihilismistä. Käsittelee samassa yhteydessä Nietzschenkin ja Heideggerin ja mitä näitä nihilisteiksi haukuttuja nyt onkaan, niin, nämä nykyiset postmodernistit....
Zarathustraan N. kokosi nuo ajatukset joista näkee mitä hän siitä yli-ihmisyydestä ajatteli. Ihminen ilman kaunaa. Siinä on komea haaste.
Kiitos sanoistasi "Jumala kelpaa". Tuon sanaparin olen itsekin lainannut eräältä päihdeongelmaiselta nuorelta, joka oli pitkän putken jälkeen aika hajalla ja totesi: "nyt kelpais jo Jumalakin".
Vaan, voi se elämä olla joskus taakkakin ja niin raskas, että jotkut luopuvat siitä vapaaehtoisesti, meidänkin ikäiset. Mikähän oikeus siinä toteutuu ?
Hyvät eväät olet saanut matkaasi Satu. Sanotaanhan, että tytär etsii miehistä isäänsä ja jos isä on ollut "hyvä", puolison valinta osuu kohdalleen.
Oma tilanteeni on ollut ongelmallisempi, siitä kai sitten on ollut seurauksena nämä kolme liittoa, vaikka olenkin elinikäisen sitoutumisen kannattaja.
No, siinä että maksaa lainansa takaisin ennen eräpäivää ei ole mitään tuomittavaa. Meidän muiden on kuitenkin hyvä miettiä oliko omassa käytöksessämme jotakin mikä yllytti häntä toimimaan omin päin.
Tuosta oikeudenmukaisuudesta vielä, yöhuuhkaja. Ettei olisi oikeudenmukaista syyttää vääryydestä muita kuin sen tekijää... Näinhän sanoit ?
Mitenkäs Dostojevski, ihmissielun tuntija ? Joka puhui ihmiskunnan yhteisestä syyllisyydestä. Katsoi jopa niin että "rikolliset ja pahantekijät ovat lähempänä Jumalaa, koska he kantavat suuremman osan ihmiskunnan yhteisestä syyllisyydestä". En ihannoi rikollisia, mutta tuo ihmiskunnan yhteinen syyllisyys menee minulle hyvin läpi. Mitenkäs siihen suhtaudut ?
Eikös uskonnotkin onnistuisi tuossa ideassa hyvin, siis "ihminen ilman kaunaa"?
Anteeksiantoa, egon kahleista vapautumistahan niissä tavoitellaan, ymmärtääkseni.
Mun kone toimii sitten nihkeesti. Millään en tahdo saada viestejä läpi.
Mutta tuohon haasteeseen "Ihminen ilman kaunaa" vastaavat mielestäni uskonnotkin. Anteeksiantoa ja egon kahleista vapautumista kai niissäkin tavoitellaan, jos olen ymmärtänyt...
Heh, viesti tuli sitten kahteen kertaan. Näin se mun kone nikottelee. Se taitaa jo antaa merkin (Castaneda) siitä, että on aika lopetella. Tai sitten tulee tää giljotiinikollega, joka kertoo miten monta viestiä olen kirjoittanut ja passittaa muille palstoille..)) Mutta kiitos tähänastisesta keskustelusta ja kiitos myös nille, jotka eivät puuttuneet ja niille jotka osallistuivat...
Niin, tuo perisynti ja ennaltamäärätty syyllisyys on näitä kristinuskon kummajaisia. Muut uskonnot taitavat olla sitä mieltä että ihminen on syyllinen vain siihen mitä tekee, ja minusta ajatus on lähempänä omaa oikeudentajuani.
Kyllä tuo anteeksianto on N:lle ihan vieras käsite. Se joka rakastaa kanssaihmisiään ja maailmaa ei kaipaa anteeksiantoa eikä hänelläkään ole mitään kaunaa muille anteeksi annettavaksi.
Opetus on tunnustuksellista, mutta pitääkö luopua tunnustuksellisuudesta tai uskonnon opetuksesta kokonaan, on sitten mielipidekysymys. Minun mielestäni pitää luopua tunnustuksellisuudesta, ja opettaa tarut taruina. Se merkitsee käytännössä sitä, että uskon asemesta opetetaan uskontojen ja kirkkojen historiaa, minkä taasen voisi sisällyttää yleiseen historiaan.
Jos olet Holmbergin tapaan aina taistellut, niin lienet ollut useimmiten rintaman toisella puolella.
No tuohan sopii minulle, yöhuuhkaja. Anteeksiantoa minäkin vierastan, vaikka olen oppinut pyytämään itse anteeksi jos näen loukanneeni toista.
Äkkiseltään en keksi ketään, jolle minun pitäisi antaa anteeksi, vaikka olen elänyt aika vaikeina pidettyjen ihmisten läheisyydessä. Eivät hekään ole itseään tehneet ja jos he kohtelevat toisia huonosti, edestään löytävät, kuten vanha kansa sanoo. Jurppihan se, jos kohdellaan huonosti, mutta jos toinen ei sitä tajua, niin ei hän taida tajuta silloinkaan, jos siitä huomautetaan.
Anteeksi antaja asettaa myös itsensä tuomariksi, toisen yläpuolelle ja sitä asetalmaa vierastan.
Juuri niin, demeter, kiitos, --- mutta sitten yli 60-vuotiaana syöpä vei hänet, jäin yksin. - Toisaalta olen kyllä tyytyväinen tähän nykyiseenkin elämääni, rakastan mieheni näköisiä (jotkut heistä ) kauniita lapsenlapsiani, - kaikkia heistä rakastan tosi paljon.
Jaa, houkutteleva ajatus, yöhuuhkaja, että ihminen olisi syyllinen vain siihen mitä tekee ja tekemättä jättäminen ei olisi mitään. Vastuun kenttä supistuisi aika kivasti...
No Raamattu rinnastaa "ajatukset, sanat ja teot". Ja musta magia kai antaa esimerkkejä siitä, että ajatuksilla ja sanoilla voi jopa tappaa. Eiköhän tuosta löydy kotoisiakin esimekkejä.
Ortodoksit muistaakseni pyytävät anteeksi vääriä tekoja, jotka ovat "tietäen tai tietämättään tehneet".
Kauan minäkin vierastin tuota perisynti-käsitettä, mutta minusta se tarkoittaa valmiutta pahaan ja kaikilla se valmius minusta on. Syyllisyydentuntoa on kauan yritetty ympätä neuroosiksi, minusta se kuuluu ihmisyyteen itsestään selvästi. Miten ihminen muuten kasvaisi ja kehittyisi ellei oman varjonsa tuntemisen kautta ?
Tällä palstalla on mahtavia kirjoittajia! :)
Voikohan tuota yleistää, Satu, mutta minusta hyvät ihmiset lähteävät täältä varhain. Eräs kaukainen sukulaiseni kuoli leukemiaan 30-vuotiaana. Häneltä jäi vaimo ja kolme alla kouluikäistä lasta. Keskimmäinen, poika, olisko ollut 5-vuotias päätteli äidilleen: "Isä oli niin hyvä, että Jumala otti hänet luokseen omaksi avukseen". Voiko tuon kauniimmin sanoa ?
Luuserin osa on helppo, Jocus*: ei paineita, ei vastuita..))
Niin, mutta tekemättä jättäminen on päätös silloin kun sen harkiten tekee. Siten siitä on vastuussa.
Sellaiseen ei syyllisty mikään sylivauva tai tietämätön joka perisyntiopin mukaan on syyllinen vain koska sattuu olemaan ihminen...
Niin, Paloma, lapsella on lapsen usko ja ilmeisesti se häntä kantoi, koska hänen elämänsä on sujunut hyvin. Vähän huonolta vaihtoehdolta sekin olisi tuntunut, jos olisi sanonut, että Jumala on paha, kun otti meiltä isän pois.
Tai sanonut, ettei Jumalaa ole.
Tiedän monia omavoimaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan missään tilanteessa koe tarvitsevansa uskontoa/uskoa, he ovat sillä tavoin "valmiita". Itse en kuulu heihin, joskin en kuulu kirkkoonkaan. MInulla on kuitenkin lapsesta saakka ollut elävä kiinnostus henkisiin/hengellisiin asioihin ja kai se on merkki siitä, että ne ovat minulle jotakin antaneet. Ihan perinteiseen seurakuntaelämään minusta ei ole, olen liian epäilevä ja liian kriittinen, mutta esim. ortodoksinen perinne vetoaa minuun vahvasti aistivoimaisuutensa vuoksi. Syvällisesti en siihenkään varmasti jaksaisi uppoutua.
tistä kiittelin, - olet niin oikeassa:
>>Minun kouluaikanani kerrottiin uskontotunneilla Jumalan miehestä Abrahamista, joka oli valmis tappamaan ihmisuhrina Jumalalle oman poikansa. Hyvinkin opettavainen on myös tarina profeetta Elisasta, jota poikaset pilkkasivat kaljupääksi. Hän kutsui kaksi karhua raatelemaan 42 poikaa riekaleiksi.
Ehkä vanhempien kunnioitus lisääntyisi näin opettavaisten tarinoiden avulla, mutta minä en halua tämän arvomaailman säilyttämistä.
perisyntioppi on yhtä väärin kuin predestinaatio-oppikin.
Samaa jargonia jauhetaan tuolla tyhjässä kirkossa sunnuntaisin.
Kirkkorakennukset on saatava parempaan käyttöön!
Niinkuin kaalivarastoksi vai..)) kuten neuvosvallan aikana naapurimaassa. ?
(Tuo on totta)
Onhan se tietysti aikamoista tuhlausta ylläpitää valtavia rakennuksia, joilla on vain vähän käyttöä - tai miten sen ottaa. Kyllä meidän kirkkorakennus on aika ahkerassa käytössä ainakin seurakuntasalin osalta. Kirkoissa järjestetään myös musiikkitapahtumia, runoiltojankin.
Ja sitten on näitä rakennuksia joilla on vahva symbolinen arvo kuten Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Siellä poltettu kirkko saatiin uudelleen rakennetuksi lähes talkoovoimin. Tunnetut taiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala osallistuivat hankkeeseen omilla töillään. Jo niiden näkeminen antaa paljon. On myös monia ortodoksikirkkoja joiden ikonitaide hivelee silmää, mutta nämä ovat tietysti makuasioita...
"demeter"
Sinä ja kuuluisat taiteilijat...hyi hyi hyi!
"Suurimman lahjoituksen teki taiteilija Mauri Kunnas, joka antoi kirkon hyväksi tekemänsä Koiramäen joulukirkko -kuvakirjansa myyntitulot"
H. :)
Oikein hunksi. Mauri Kunnashan tekee taidetta lapsille ja lapsenmielisille - siis niinkuin sulle ja mulle..)) Mutta periaatteessa hänen lahjoituksensa oli suurin. Eivätköhän Lavonen ja Rauhala sentään saaneet jotakin oman liivin taskuun...
"demeter"
Ilman periaatteitakin, hynää tuli häneltä kystä kyllin.
Joka tapauksessa, kirkko on mennyttä, jokunen graffitti ei mitään enää pelasta.
Eivätkä uustervatut Paanut.
Parempi olisi ollut jättää raunoiksi, kuten muukin vanha, tuhottu tai palanut..
Enempi olisi silloin arvokas.
Nyt se on kuin keinotekoinen muovi-Dinosaurus jossain vesipuistossa, tai museossa.
H.
Sulle ei mikään kelpaa, se tiedetään. Raunioitako rakastat ? No jos kirkko toisen kerran tuikataan tuleen niin tiedetään, kuka vedetään tilille...
Muovia en siellä nähnyt, enkä muutakaan keinotekoista, mutta multa nyt puuttuukin hunksinsilmät.
"demeter"
Muovinen on minulle sama kun keinotekoinen.
Eli väkisin väännetty.
Minulla on Zippo, mutta vaan sätkiä varten.
Uusi aloitukseni on myös melkein valmis.
Jumalat meitä auttakoot. :)
Jos eivät, auta sinä ihmisiä ajattelemaan.
Jos et, niin sillee sit.
Anti tää Puss minne haluat.
H.
jollain tuollaisella kaalivarastolla hyvää ja hyväätarkoittavaa viestiä!
Suomalaiset ovat aina uskoneet Ukkoon, Luojaan, Jumalaan - ja uskovat vastakin, suurin osa, vaikka tuo verioppi on karkottanut kansaa kirkosta, ja sitä en ihmettele yhtään.
Kirkkorakennukset ovat meidän esi-isiemme ja meidän itsemme kirkollisveromaksuillamme rakennettuja ja ylläpidettyjä kauniita rakennuksia, joiden sisällä nuorisomme voisi harrastaa hyviä asioita.
Kävin kyllä katsomassa ne Osmo Rauhalan työtkin, ne sopivat hyvin sinne pieneen kirkkoon, ja mikseipä Kuutti Lavosenkin isot ja värikkäät.
Tarkoitin tuolla, että n.s. jumalanpalveluksia, seremoniallisia menoja järjestetään istumisineen ja nousemisineen, luetteloineen synnintunnustamiset ja ...n.e.
Pari mummoa istuu sitä tekemässä siellä sitten, nuorisoa ei näy ikinä.
Samanaikaisesti nuoriso seisoskelee Suomen kylmässä koleassa sateessa ulkona, asunnot ovat pieniä, ei paikkaa missä kokoontua tekemään musiikkia, taidetta...harrastamaan ikätovereittensa kanssa taidetta ja muitakin hyviä asioita.
Me emme niitä ole ylläpitäneet veriuhri-jargonia VARTEN!
.
No, minulla on nyt vähän erikoinen huumorintaju. Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit ja mielestäni vastasinkin siihen asiallisesti. Varmasti on aika paikkakuntakohtaista tuo kirkkojen käyttö. Meilläpäin kirkko on kyllä aktiivisessa käytössä.
Uskonto ei ole tiedettä.
Uskonto perustuu uskoon.
tällaisen esimerkin mukaista kouluissa tehdään! Tuosta nyt on kyllä jo aikaa, mutta ikinä ei varmaan unohdu!
" Jos pitäisi havainnollisesti esittää tyhmyyttä, esittäisin jonkun opettamassa ristiinnaulitsemisoppia pienille lapsille tai koululaisille.
Varsinaisen järkytyksen koin poikani ollessa toisella luokalla, kun vanhempainkokouksessa menimme sinne luokkaan vähän ennen pääsiäistä, ja siellä takataululla oli 32 lapsen kuvaamataidontunnilla tekemää ristiinnaulittua riippumassa ristinpuussa.
Ellen olisi pelännyt sitä nuorta naista, joka opettajan virassa siellä oli, olisin ilmoittanut jonnekin lähimpään mentaalisairaalaan hänet. Hän oli todella pelottava fundamentalisti, jota ei mikään eikä kukaan paranna. "
Jos keskityn vain omaan napaani, niin meillehän opetettiin uskontoa. Sen lisäksi kävin mielelläni pyhäkoulussakin. Siitä on vain iloisia ja mukavia muistoja, ja tallessa olevia irtokuvia.
Vaikka Raamatun tapahtumat vieläkin osittain muistuvat, en tunne olevani ollenkaan aivopesty, saati harhaanjohdettu.
Affenaoppia en muista, missä ekaa kertaa kuulin ja opin.
Nuo Raamatun tapahtumat lienevät vertauskuvallisia.
Sama minulle, polveudummeko vaikka madosta, mutta mistä ensimmäinen elämä täällä syntyi?
.
No sitä bakteeriahan ne epäilee, ja suotuisia olosuhteita ja sattumaakin, että oli ensin se joku limanuljaska ja siitä muka pikkuhiljaa kala ja sitten ryömittiin sammakkona ylös, ja sen jälkeen hävisi ...ai niin missäs välissä se apina...hmmm..ehkä evoluutio ei olekaan vielä siinä vaiheessa, vasta samakkoperspektiivssä katellaan..no nyt pitää mennä jo nukkumaan, muuttuu liian "tieteelliseksi" tämä miun kehitysoppi..:)
Hyvä yötä...
Oppikoulussako Sinulle opetettiin kehitysteoriaa, ja monennellako luokalla?
Et varmaan minulta kysynyt, minulle lienee tietystä syystä tullut aukko aivoihini, kun en yhtään muista koulussa opetun tuota mateesta muotoutumista.
Juuttaan hankalaa nykyisin pystyä lukemaan jonkun pitkän ketjun keskelle laitettua viestiä.
.
Onhan tämä hieman hankala seurattava..pitäsi aina nimetä kohde, mutta en mie varmaan matikasta ole, oisi miulla siinä tapauksessa parempi matikkapää...kyl se on kiiski miun alkupää...he..:) - aina mie yritän vastavirtaan mennä..tai ainakin olla eri mieltä..:)
Hehheh, kiiski olen minäkin! Uin käsipohjaa vastavirtaan.
Sulla se leikkaa, ihanaa.
.
aivopesty koe sitä, mutta persoonaan se syyllistäminen vaikuttaa, vaikkei sitä itse tiedostakaan, heikentävästi.
Kaikki luettelot, joita luetellaan synnintunnustuksessa
vielä oikein kerrataan rippikoulussa, joka on ihmisen vaikea herkkyysikä. Hyvin on indoktrinaatio suunnitellusti kohdistettu.
indoktrinaatio = iskostus,
uskotteleminen, uskotus, ujuttaminen, indoktrinointi.
Ihminen on nyt, bakteeri tulee...
http://www.youtube.com/watch?v=M3XSPgEErMg
Siitä vaan uskottomat!
Luojan töitähän on silmät kirkkaina ihailtava tänäkin aamuna.Siihe sopii hienosti tuo "Sua kohti Herrani, sua kohti vaan..."---aikka emme Titanicin kannella olekaan, siellähän orkesteri soitti sitä laivan uppoamiseen asti.
Tuostakin tapauksesta tulee jo puolen vuoden kuluttua 100 vuotta.
Kohta joku tulee ja sanoo, että sekin on vain legendaa.
Mutta minun suvussani vanhoja on aina kuunneltu, perimätieto kirjoitettu muistiin, historian tutkijoita haastateltu.
Niin pienestä kuin muistan olin seuroissa äitini mukana, oli lasten leirejä, pyhäkoulua jne... ettei kouluun mennessä olleet enää ennenkuulumattomia tarinoita.
En ehdollistanut kertomuksia, se nyt vaan ei ollut silloin tapana ja ääneen ihmetellessä se olisi tiennyt hiusten harvenemista! ;))
siellä sota-ajan seuroissa kuljin kuuntelemassa vanhojen miesten penkkirivien väleissä, - juuri kävelemään oppineena kuuntelin vanhojen miesten virttä, joka soi komeasti ja vahvasti, upeasti, miehet istuivat taaempana ja naiset niissä sen suuren huoneen keski- ja etuosassa, pappi sitten siinä pöydän luona.
Siinä virren veisuussa oli jotain syvää alkuvoimaa, jonka lapsi tajusi. Kaksi komeata aikuista poikaa oli sodassa rintamalla vanhemmiltanikin, nuorempi lähtenyt hiljattain, sekin virren voimaa vahvisti.
Papin puheista en onneksi ymmärtänyt mitään. Erityisesti pidin siitä vanhojen miesten komeasta veisuusta:
"
1.
Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa."
Homeroksen tarinoissa Odysseuksen harharetket, osallistuminen Troijan sotaan, puuhevosen keksiminen...
Tällaisia lapset rakastavat.
Niissä on suuri ero "ristiinnaulittuun, s i n u n suurten syntiesi takia tuo mies naulattiin puiseen ristiin, jossa kitui kuumassa auringossa kuoliaaksi, jotta sinä saisit veriruskeat syntisi anteeksi" --- ja tätä jankutetaan niin joka kerran, kun pääsi kirkkoon pistät! EI ole mikään ihme, että kirkot tönöttävät tyhjinä.
Pitää vielä kuorossa kuin lammaslauma, joihin usein verrataankin, toistaa synnintunnustusluetteloa ja sitten
uskonyunnustusta, josta uskon vain ensimmäisen: "Minä uskon Isään, Jumalaan, kaikkivaltiaaseen maan ja taivaan Luojaan!"
Luoja on antanut meille oman pään, (ei vain yhtä maamiesseuran yhteistä), ja hän on tarkoittanut aivoja käytettävän.
Meidät vain on peloteltu helvetillä niin toimintakyvyttömiksi, ettemme Luojan suurinta lahjaa ollenkaan ole käyttäneet.
Aivan sukupolvittain, kun Ruotsista sodalla tuotiin tuo oppi ristiinnaulitusta, niin se oli hengen menetyksen uhalla uskottava.
Voimme vielä korjata asian, voimme puhdistaa veret uskonnostamme vihdoinkin.
.
Emmekö muka saa sanoa mielipidettämme OMISTA asioistamme, omasta kirkostamme!!!
Minun Luojani on paljolti tunnetta, hänen läsnäolonsa tunnen auringonlaskussa järvellä soudellessani, lapsenlapseni silmien loisteessa...
Silti koen hänen läsnäolonsa todellisena.
että koen tai koemme Jumalan kaikkialla, itsessämme, toisissamme, luonnossa.Panteismi ei silti ole oikea määritelmä minun uskonnolleni. Mielestäni sitä ei voi määritellä.
olen todella iloinen, että siellä ollaan jo ymmärretty lasten kannalta tämä "uskonto"-asia!
Moraali-opetushan on aivan eri asia kuin joidenkin valheiden iskostus herkkään lapsen mieleen! Oikeaan ja väärän lapsi oppii helpommin muiden esimerkkien avulla.
Lainaan, Paloma, sinun viestisi tähän, jotta se olisi helpompi löytää kuin muiden viestien välistä:
"Minä en opettaisi mitään uskontoja kenellekään alakouluikäiselle paitsi juuri selvittämään taustaa juhlapyhiemme vietolle ja perinteillemme. Ja sekin mahdollisimman neutraalisti. Tosiasiahan on että tämä ikä on äärimmäisen otollinen dogmaattiseen kasvatukseen: lapsi ei vielä osaa suhtautua kriittisesti kuulemaansa ja luottaa täysin aikuisiinsa.
Anekdoottina voin kertoa että opetin suomenkielistä esikoululuokkaa taannoin täällä Ruotsissa ja suurin isa lapsista ryhmässä olivat jehovan todistajia, muutama vapaakirkkolainen ja yksi tai kaksi helluntaiseurakuntaan kuuluva. Oh boy niitä keskustelejua! Teimme teemaprojektin veden kiertokulusta luonnossa; siihen meni varmaan kuukausi. Viimeisellä kerralla sanoin sitten vain lapsille että no niin, nyt tiedätte sitten mistä sade tulee. Pikku_Kalle nosti heti käden ja sanoi ope ope juu, Jeesus sen tekee.
(Työtoverini jotka olivat olleet kauemmin talossa naurahtivat asialle sanoen että Paloma kulta, näillä lapsilla on ollut paljon sinua parempia opettajia jo kauan aikaa- viitaten uskonnolliseen indoktrinaatioon).
Vilkaisin muuten Ruotsin peruskoulun uusimpaan opetussuunnitelmaan ja uskontoa ei opeteta alakoulussa. Uskonto ja elämänkatsomuskysymykset on yhdistetty sillä tavalla että alemmilla luokilla voidaan käsitellä asioita kuten millaista on muuttaa toiseen maahan, miten voimme elää yhdessä niin että kaikilla on hyvä jne. Uskontoa sivuavat asiat kuten juhlapyhät ja perinteet on käsiteltävä mahdollisimman faktapohjaisesti. Oikean ja väärän eroittaminen on myös oppisuunnitelassa ala-kouluikäisille.
Uskontotieto alkaa neljänneltä luokalta ja se käsittelee tietoutta kristinuskosta ja muista oppilaiden omista uskonnoista, esim islam, buddhismi jne."
"Kiitos, Paloma.se.co"
Sinun kommenttisi oni kuten kirjoihin uskovan, kopiointia vain.
Ymmärsitköhän että olet nyt Paloma-uskovainen?
Voit aina uskoa häneen ja kirjoituksiaan kommentoida ja niillä ajatuksiasi perustella.
Sinä olet hukassa.
Sinä olet muualla kuin jumalan sanassa.
Sinä et ajattele itse. Et osaa koskaan erottaa oikeata ja väärää.
H.
suhtaudun vakavuudella sinun oppiisi, yritän löytää siitä uusia rakennuspuita ajattelulleni. :D Suo silti anteeksi hiljainen hihittelyni. Olet aivan mainio, palstan pastoriksi voimme sinut vihkiä.
"Kiitos, Hunksz, ope,"
Ihan vakavasti et kyllä saa ottaa minua, minä kun olen jo syntyjään Peter Pan.
Minä tunnen kyllä uskonnot, ja asennoidun niihin kuten Horsmakiitäjäntoukka.
Ihmetellen.
Luotu kun olen olevinani.
Jos sinulla on joku kirja johon uskot, niin elä sen mukaan, niin minäkin teen, tosin kirjaani ei ole kirjoitettu.
Mutta älä vaan yritä elää minun kirjojeni mukaan :)
Ja varsinkaan, kirjoituksieni mukaan. :)
H.
Hiukkasen en malta olla sohaisemasta tähän ampiaspesään, mutta kun nimeäni on taas mainittu ettei se olisi turhaan:
kuka sanoi että sinä kärsit Peter Pan-syndroomasta? :))
"Paloma.se.co"
Oikeastaan en kärsi.
Olen olevani Peter Pan, aika hassua, Muinainen ATK-asiantuntija, kohta 62v,
Mitä voisit enää tehdä?
Saisitko jalkani enää maanpinnalle?
Tekisitkö minusta vanhan miehen?
Antaisiko Klonkku sinulle sitten anteeksi?
Antaisitko sitten enää itsellesi anteeksi? :)
H.
KAIKKI vanhenevat miehet luulee olevansa Peter Paneja :) Se on oleellinen osa miehen psykologiasta: pelko vanheta, pelko tulla impotentiksi, pelko saada eturauhassyöpä, pelko kuolla. Toisaalta minä tunnen vähän hellyyttä vanhenevia miehiä kohtaan: ei se VOI olla helppoa uskotella itselleen että on ikuinen pikkupoika.
Ei minulla ole kutsumusta muuttaa ketään miksikään. Saa jalkasi roikkua siellä pilvien välissä ihan rauhassa:))
"Paloma.se.co"
Mutkun...
Minä olen ollut tällainen jo 1964- alkaen?
Tietokoneiden haavemaailmassa olen menettänyt muijat, lapset ja autotallinkin?
Ei ruohonleikkuria, puutarhasaksia, pensasaitaa...
Sporttiauto on kylläkin ollut, useitakin.
Pitääkö minun, siis, edelleenkin odottaa Galadrieliä?
Sniff....
H.
Galadriel purjehti länteen harmaista satamista ja sinä jäit kuin Arwen kävelemään mallornpuiden alle katsellen viimeisten kullanväristen lehtien leijumista martoon maahan...
Puutarhasakset ja ruohonleikkurit ovat ei-oleellista asiaa. Kuten sporttiautotkin. Pääasia on on että siipesi kantavat.
Voi ihmistä joka on elänyt elämänsä tietokoneiden kanssa ja itsesäälissä nyt ruikuttaa. Kukapa sinut enää voisi pelastaa etkä sitä oikeasti haluakaan.Tuossa iässä ei muutosta tule.
Tällä ja muilla palstoilla on kymmenen kertaa päivässä huomautus: älä tee ajattelemattomia yleistyksiä. Tämä huomautukseni olkoon tämän palstan ja päivän ensimmäinen.
Oliko se minulle?
Näkeehän tuon että oli.
Typerä systeemi tämä nykyinen. Saa arvailla kelle viesti on tarkoitettu. Lukea ainakin minä haluan, en tiirata puolta aikaa sinne vai tänne.
Joulua voimme oppia viettämään kaiken syntymisen juhlana, äidin isän lasten = perheen yhteisenä juhlana.
Kaiken Luojaa voimme täydestä sydämestämme kiittää perheestämme!
Pääsiäistä voimme viettää kaiken talven alle jääneen uudelleen heräämisen juhlana, Jumalaa kiittäen hänen hyvyydestään!
Ja juhannuksena, kesän suurimpana hetkenä, taas Luojan hyvyyden kiitollisena otamme vastaan ja sitä juhlimme.
Kirkkorakennukset ovat meidän ja meidän isovanhempiemme maksamat.
Ne seisovat tyhjillään tuon uskontoon lisätyn kiduttamisen ja syyllistämisen takia.
Se on puhdistettava pois.
Myöskin papit ovat jo kirjoittaneet siitä,että ristiinnaulitsemis- kiduttamisella mässäily pitää jättää vähemmälle.
Se ei ole Raamatun alkuperäistä tietoa, vaan on 'verisin käsin' sodallavalloittajien toimesta siihen lisätty.
.
Niin, joulu, pääsiäinen ja juhannus ovat perinteisiä vuosikierron juhlia. Auringon kierron määrittämiä. Syksyllä oli sitten se sadonkorjuujuhla tai kekri, tuosta hallowenista tai muusta vastaavasta ei oikein siihen vielä eikä ehkä vastakaan ole.
ihan luontevia juhlan paikkoja vaikkei auringon ja maanviljelyn jumaluuksia kunnioittaisikaan...
äitiyteen ja isyyteen lapsen syntyessä on aivan todellisuutta, syntyminen vanhemmuuteen, perheeseen,
sehän on joulun todellinen suuri oikea aihe ja teema.
Kyllä sitä silloin Jumalaa rukoileekin ja kiittää!
:)
No katos, Raamattu on ymmärrettävä symbolisesti. Se tarkoittaa koko evoluutioprosessia.
ettava, miten tulee elää?
Ja vaikuttiko tuo 'usko' Raamattuun muuta kuin ''sotimaan! ja valloittamaan lisää maata ja verotettamaan, alistamaan ihmisiä valtansa alle!''
- kuten Ruotsin sotajoukot täällä tekivät yllättämilleen suomalaisille, jotka elelivät rauhassa jokiensa ja järviensä rannoilla, kasvattaen lapsiaan, kalastaen, metsästäen, maata viljellen...?
Raamattu on täynnään valloittajien sinne verisin käsin tekemiä lisäyksiä, joiden lisäysten oli vain määrä sysätä sodan syyllisyys uhrien niskaan tyyliin:
"Kristus joutui kuolemaan p u o l e s t a n n e ristillä, kun TE olette niin syntisiä..."
Kyllä siinä symboolisuus unohtui, kun pää putosi, ellet alistunut heidän valtaansa ja uskonut sitä oppia ristiinnaulitusta "Vapahtajasta".
Sielu vapautettiin ruumiista suurella joukolla suomalaisia, muille "säädettiin" raskaat verot, pakko pitää sotaa varten ratsuja rusthålleissa, ja miehet velvoitettiin sotiin aina Puolaa myöten, kun yksi hullu Ruotsin kuningas teki Ruotsista suurvaltaa.
Kah , aikakoneko sinut toi 2011 vuosiluvulle? Tervetuloa uuteen historiaan ja sen myötä elämään.
En enää muista mitä silloin kouluissa opetettiin uskonnon ja biologian tunneilla. Sen vain tiedän että ihmiselläkin on kidukset, joskin surkastuneet jossakin kohtaan elimistöä , häntäluukin on, joten jostakin dinosauruksesta kait sitä on kehiytynyt.
Mutta ei sillä väliä mitä kirjoitettiin aatamista ja eevasta. Onhan Isossa Kirjassa niin paljon muutakin jota pieni ihminen ei käsitä.
Noh, meijän ope pani videolta pyörimään pääsiäisen alla ristiinnaulitsemisen
ja sanoi, että jos ei uskalla katsoa, niin menee kirjastoon lukemaan kirjoja.
Tytöt lähti kirjastoon, mutta ei yksikään poika. Se oli karseeta katsottavaa, kun
naulat lyötiin kämmenen läpi.
Niin mutta etkö ihmetellyt sitä että edellistunnilla ope sanoi että maailma luotiin 7 päivänä Aataminen ja Eevoineen ja seuraava ope seur. tunnilla sanoi että oli joku räjähdys ja ihminen oli aluks kala.
Se se oli alkuperäinen kysymyys että huomasko ja kysyikö lapset ikinä mitään kun opettajat puhuivat ristiin.
siinä sekosi,
mutta perjantaipullo sitten auttoi lisää samaan suuntaan!
Vasta nyt huomasin, Huksz, että luulit minun aloittaneen tämän ketjun.
En ole aloittaja, en voi ottaa itselleni kunniaa, joka ei minulle kuulu!
Ihan mielenkiinnolla olen ketjuun suhtautunut, ja huomaan, että avauksen 'clou' taikka ydin on nähty vasta kahdessa viimeisessä viestissä!
'Suuret kertomukset'25.9.2011 09:350 SULJE
Homeroksen tarinoissa Odysseuksen harharetket, osallistuminen Troijan sotaan, puuhevosen keksiminen...
Tällaisia lapset rakastavat.
Niissä on suuri ero "ristiinnaulittuun, s i n u n suurten syntiesi takia tuo mies naulattiin puiseen ristiin, jossa kitui kuumassa auringossa kuoliaaksi, jotta sinä saisit veriruskeat syntisi anteeksi" --- ja tätä jankutetaan niin joka kerran, kun pääsi kirkkoon pistät! EI ole mikään ihme, että kirkot tönöttävät tyhjinä.
Pitää vielä kuorossa kuin lammaslauma, joihin usein verrataankin, toistaa synnintunnustusluetteloa ja sitten
uskonyunnustusta, josta uskon vain ensimmäisen: "Minä uskon Isään, Jumalaan, kaikkivaltiaaseen maan ja taivaan Luojaan!"
Luoja on antanut meille oman pään, (ei vain yhtä maamiesseuran yhteistä), ja hän on tarkoittanut aivoja käytettävän.
Meidät vain on peloteltu helvetillä niin toimintakyvyttömiksi, ettemme ole tuota Luojan suurinta lahjaa ollenkaan ole käyttäneet.
Aivan sukupolvittain, kun Ruotsista sodalla tuotiin tuo oppi ristiinnaulitusta, niin se oli hengen menetyksen uhalla uskottava. Pelokan siitä seurasi, ja se liityi uskontoon.
Voimme vielä korjata asian, voimme puhdistaa veret uskonnostamme vihdoinkin.
.
Suomalaiset ovat aina uskoneet Ukkoon, Luojaan, Jumalaan - ja uskovat vastakin, suurin osa, vaikka tuo verioppi on karkottanut kansaa kirkosta, ja sitä en ihmettele yhtään.
Kirkkorakennukset ovat meidän esi-isiemme ja meidän itsemme kirkollisveromaksuillamme rakennettuja ja ylläpidettyjä kauniita rakennuksia, joiden sisällä nuorisomme voisi harrastaa hyviä asioita.
Kävin kyllä katsomassa ne Osmo Rauhalan työtkin, ne sopivat hyvin sinne pieneen kirkkoon, ja mikseipä Kuutti Lavosenkin isot ja värikkäät.
Tarkoitin tuolla, että n.s. jumalanpalveluksia, seremoniallisia menoja järjestetään istumisineen ja nousemisineen, luetteloineen synnintunnustamiset ja ...n.e.
Pari mummoa istuu sitä tekemässä siellä sitten, nuorisoa ei näy ikinä.
Samanaikaisesti nuoriso seisoskelee Suomen kylmässä koleassa sateessa ulkona, asunnot ovat pieniä, ei paikkaa missä kokoontua tekemään musiikkia, taidetta...harrastamaan ikätovereittensa kanssa taidetta ja muitakin hyviä asioita.
Me emme niitä kirkkorakennuksia ole ylläpitäneet veriuhri-jankutusta VARTEN!
.
Joulua voimme oppia viettämään kaiken syntymisen juhlana, äidin isän lasten = perheen yhteisenä juhlana.
Kaiken Luojaa voimme täydestä sydämestämme kiittää perheestämme!
Pääsiäistä voimme viettää kaiken talven alle jääneen uudelleen heräämisen juhlana, Jumalaa kiittäen hänen hyvyydestään!
Ja juhannuksena, kesän suurimpana hetkenä, taas Luojan hyvyyden kiitollisena otamme vastaan ja sitä juhlimme.
Kirkkorakennukset ovat meidän ja meidän isovanhempiemme maksamat.
Ne seisovat tyhjillään tuon uskontoon lisätyn kiduttamisen ja syyllistämisen takia.
Se on puhdistettava pois.
Myöskin papit ovat jo kirjoittaneet siitä,että ristiinnaulitsemis- kiduttamisella mässäily pitää jättää vähemmälle.
Se ei ole Raamatun alkuperäistä tietoa,
vaan on ''verisin käsin'' sodalla valloittajien toimesta siihen lisätt, jotta saadaan uskonsodan uhrit syyllistetyksi
.
Jännä sinusto:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17568117/bhagavad-gita
Ja lisää vielä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17589753/elamme-virtuaalitodellisuudessa
Suorastaan ennenkuulumatonta, erityisesti plastan loppuosa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17471694/onko-viela-empakanaemuskontoja
Aurinkopäivä pyhä päivä
Mitä muita symboleja käytetään messussa ja katolisessa kirkossa, ja niillä on esikristillinen muinainen alkuperä? Se, että katolisessa messussa (samoin kuin muissakin kristinuskon haaroissa) sunnuntaita kutsutaan pyhäksi päiväksi, melkeinpä vahvistaa, että esikristillinen auringonjumalan palvonta on keskeinen osa kristinuskoa. Miksi aurinkopäivä olisi pyhä päivä? Voisitte sanoa, että Vanhan testamentin mukaan Jumala otti tuon päivän lepopäiväkseen luotuaan maailman ja ihmisen jne. Mutta eihän Jumala ole se, joka nimesi tuon päivän auringonpäiväksi?
Pyhä vesi, kasteet jne.
Entäpä pyhä vesi? Pyhä vesi on vettä, jonka pappi tai kirkon virkamies on siunannut. Miksi vesi on osa kristillistä käytäntöä, kun kirkko usein tuomitsee luonnon? Vesi on yksi luonnon peruselementeistä, jota palvottiin esikristillisinä pakanallisina aikoina. Pakanat uskoivat, että vedellä oli "puhdistava" voima, ei vain fyysisesti vaan myös henkisesti ja hengellisesti. He "puhdistuivat" pyhissä lähteissä, joissa ja kaivoissa.
Tämä käytäntö siirtyi kristinuskoon pyhän veden, ristiäisten ja kasteiden muodossa. Eikö muuten Pyhän Hengen läsnäolo riittäisi puhdistamaan ihmisen synneistään? Tähän voidaan esittää väite "no, vesi on symbolinen". Ja mistä tämä symboliikka on peräisin? Olimme pakanoita tuhansia vuosia pidempään kuin kristittyjä, ja nämä käytännöt ovat liian syvällä DNA:ssamme, jotta ne voitaisiin pyyhkiä pois uudella uskonnolla tai sen puutteella.
Äiti Maria ja äitijumalatar
Äiti Marian, Pyhän Äidin, käsitteen käsittelemiseksi - useimmat pakanalliset ihmiset palvoivat Äiti-Jumalatarta (tai useampia). Tärkeimpänä esimerkkinä muinaisen Egyptin jumalatar Isis kuvattiin usein poikansa Horuksen kanssa. Horus oli aurinkojumala Osiriksen lapsi, ja Horus otti aurinkojumalan aseman Osiriksen kuoleman jälkeen (kuulostaako tutulta?). Isistä palvottiin äitijumalatarena tuhansien vuosien ajan. Tämä on vain yksi monista esikristillisten kulttien äiti-jumalatarista, mutta yksi, jota Äiti Maria-pyhä lapsi -käsite heijastaa.
Muinaisista pakanallisista paikoista tuli kirkkoja.
Monet vanhimmista katolisista kirkoista ja luostareista rakennettiin muinaisten pakanallisten paikkojen päälle. Näissä paikoissa pakanat palvoivat jumaliaan ja esi-isiään, ja kun kirkko otti vallan, se usein purki pakanatemppelit ja korvasi ne kirkoilla. Ajatuksena oli, että pakanoiden olisi helpompi kääntyä, jos he voisivat edelleen palvoa pyhillä paikoillaan. Joitakin näistä pakanallisista patsaista ja symboleista voi yhä nähdä vanhimmissa kirkoissa.
Helluntailaisuus: Parantaminen käsillä, kielillä puhuminen, Hengellä täyttyminen.
Kristinuskon pakanalliset juuret ovat syvällä. Kun kasvaa helluntaiseurakunnassa, kuulee, että kaikki muut uskonnot helluntailaisuuden ulkopuolella koostuvat ihmisistä, jotka joutuvat helvettiin. Ainakin näin opetetaan monissa Jumalan seurakuntien seurakunnissa. Katoliset? Menevät helvettiin. Metodistit? Menevät helvettiin. Miksi näin on, kun helluntailaiset tekevät samoja asioita ja käyttävät paljolti samoja symboleja kuin muut kristinuskon haarat? He eivät ymmärrä, että hekin jatkavat menneisyyden pakanallisia perinteitä ja harjoittavat "okkulttisia" tai "esoteerisia" käytäntöjä, joita tarkastelemme tässä.
Parantaminen käsien päällepanemisella ja Reikillä
Yksi helluntaiseurakunnan uskomuksista on jumalallinen parantaminen. Tämä on uskomus siitä, että kun joku "pelastuu" tai "syntyy uudelleen", Jumala myös parantaa hänet. Kun tämä ei tapahdu automaattisesti, herää kysymyksiä siitä, miksi. Jumalallisen parantumisen lisäksi helluntailaiset uskovat "käsien päällepanemiseen" eli parantamiseen käyttämällä käsiään toisen ihmisen päällä, jotta Jumalan parantava voima pääsee virtaamaan. Tämä käytäntö näkyy lukuisissa kristillisen perinteen ulkopuolisissa, tuhansia vuosia vanhoissa parantamisperinteissä.
Samankaltainen, viimeaikainen perinne on japanilainen rentoutustekniikka, joka tunnetaan nimellä Reiki. Reiki on käytäntö, jossa käsien avulla annetaan jumalallisen tai universaalin energian virrata toiseen ihmiseen rentoutumisen, stressin vähentämisen ja parantumisen edistämiseksi. Reiki sai alkunsa 1800-luvun lopulla ennen helluntailaisuutta. Muita kristinuskon ulkopuolisia "käsillä parantamisen" tekniikoita ja perinteitä ovat muun muassa: polariteettiterapia, hieronta, Qigong, akupainanta, shiatsu ja matriisienergetiikka.
Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin
Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".
Toinen historioitsija, belgialainen Konraad Elst, huomauttaa myös, että "monet varhaiset kristilliset pyhät, kuten Roopan Hippolytus, saivat intiimiä tietoa brahmanismista". Elst jopa lainaa kuuluisaa Saint Augustinea, joka kirjoitti: "Me emme koskaan lakkaa katsomasta Intiaan, jossa monia asioita ehdotetaan ihailuksi."
Valitettavasti amerikkalainen intianttinen David Frawley sanoi "toisen vuosisadan jälkeen kristilliset johtajat päättivät irtautua hindulaisista vaikutuksista ja osoittaa, että kristinusko alkoi vain Kristuksen syntymällä". Siksi monet myöhemmät pyhät alkoivat brändättää brasminit "heretiksi" ja Saint Gregory asetti tulevaisuuden suuntauksen julkisesti tuhoamalla hindujen "pakanalliset" epäjumalat.
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan
Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.
Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
6. vuosisadalla Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka PITI IHMISKUNNAN VANKINA väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.
Näiden uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?
Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.
Reinkarnaatio on tosiasia. Se, että se ei enää ole osa nykypäivän kristillistä uskomusta, johtuu yhdestä vallanhimoisesta naisesta, joka poistatti kaikki viittaukset reinkarnaatioon varhaisesta Raamatusta. Näennäisen pieni teko, jolla on historiallisia seurauksia: miten erilainen olisi ollut kahden viime vuosituhannen historia, jos ihmiskunta olisi tiennyt, että he itse niittäisivät (väärän)tekojensa hedelmiä tulevassa maallisessa elämässä - että heidän olisi nukuttava tekemissään sängyissä?!
Karman laki ja jälleensyntyminen: Loputtomassa kierrossa palaamme maan päälle, kunnes olemme oppineet hallitsemaan energioitamme.
En. Oli vain helppo aihe uskontotunnit ja kokeista sain aina 9.numero.Todisistukseenki 9. Tavoitelin 10. Aivan samoin kävi piirustuksen ja laulun kanssa. 10 tavoittelin nekin, mutta sain vain 9.