Tuntuu että elämä on tasapainoilua ohuella langalla, välillä melkein pudoten.
Ja tähän on syypäänä raha.
Työkkäri suoranaisesti pakottaa ihmisen tekemään työtä rahan takia. Joko menet tai vähäinen rahantulo loppuu. No tietystihän sitä on mentävä kun työtä on
tarjolla ja saa jotain tekemistä päiviksi, koska ei työttömänä ole tarpeeksi rahaa verraten vapaa-aikaan. Nyt sitten kun ollaan töissä huomataan että rahaa tulee hieman enemmän mutta työnteko tuntuu vastenmieliseltä. Menit kun on pakko, pakko saada rahaa pysyäkseen hengissä. Irti et pääse tästä työstä menettämättä rahantuloa. Onneksi olitkin vain määräaikaisessa työsuhteessa ja työt loppuivat taas. Homma alkaa taas työkkärin luukulta, jonka jälkeen on aika taas täyttää kelan monivalinta kaavaketta sekä toivoa että täytit sen oikein sekä lähetit oikeat liitteet.
Tähän on tietysti ratkaisuna opiskella se kiinnostava ammatti. Nuorena kun ei tiennyt minkälaisia ammatteja edes on olemassa, niin opiskelit väärän. Ei niitä peruskoulussa tarpeeksi käsitelty.
Opiskellessakin taas sama tasapainoilu jatkuu. Yrität tasapainoilla vähäisillä rahoillasi jotta pysyt hengissä. Toivoen parempaa elämää opiskelujen jälkeen.
Peruskoulussa ei ohjasteta/ohjastettu aikuistumisen tuomiin haasteisiin.
Ammatin valintaan pitäisi painottaa sekä tukien ja pykälien viidakossa selviämiseen. Ei vanhemmista näissä asioissa ollut apua. He vain kävivät koulut ja töitäkin sai silloin heidän mukaansa melkein kuin marssi vaan yrityksen ovista sisään.
Nyt nuorena aikuisena kun on vuosia omillaan ollut on kyllä tullut kaikkiin kiviin kompastuttua matkan varrella, mutta vielä monta kiveä edessä.
Tuskin tämä jatkuva stressaaminen loppuu ennenkuin on mieleisen ammatin löytäny, josta saa jopa rahaa. Tietysti koulutkin sitä ammattia varten on käytävä.
Tosin tuskimpa sitä heti edes sellaiseen ammattiin pääsee josta tykkäisi ja siitä edes saisi rahaa.
Nuorelta vaaditaan liikaa työmarkkinoilla. Amk paperit, 5vuotta työkokemusta ja tyytyminen pieneen palkkaan.
Vuokra nousee, ruuan hinta nousee... rahaa on kokoajan suhteessa vähemmän.
Ei auta itku ei. Eteenpäin on mentävä ja kyllä se parempi aika koittaa.
Anteeksi vuodatus, mutta helpottaa kummasti kun saa valittaa.
Ja tähän on syypäänä raha.
Työkkäri suoranaisesti pakottaa ihmisen tekemään työtä rahan takia. Joko menet tai vähäinen rahantulo loppuu. No tietystihän sitä on mentävä kun työtä on
tarjolla ja saa jotain tekemistä päiviksi, koska ei työttömänä ole tarpeeksi rahaa verraten vapaa-aikaan. Nyt sitten kun ollaan töissä huomataan että rahaa tulee hieman enemmän mutta työnteko tuntuu vastenmieliseltä. Menit kun on pakko, pakko saada rahaa pysyäkseen hengissä. Irti et pääse tästä työstä menettämättä rahantuloa. Onneksi olitkin vain määräaikaisessa työsuhteessa ja työt loppuivat taas. Homma alkaa taas työkkärin luukulta, jonka jälkeen on aika taas täyttää kelan monivalinta kaavaketta sekä toivoa että täytit sen oikein sekä lähetit oikeat liitteet.
Tähän on tietysti ratkaisuna opiskella se kiinnostava ammatti. Nuorena kun ei tiennyt minkälaisia ammatteja edes on olemassa, niin opiskelit väärän. Ei niitä peruskoulussa tarpeeksi käsitelty.
Opiskellessakin taas sama tasapainoilu jatkuu. Yrität tasapainoilla vähäisillä rahoillasi jotta pysyt hengissä. Toivoen parempaa elämää opiskelujen jälkeen.
Peruskoulussa ei ohjasteta/ohjastettu aikuistumisen tuomiin haasteisiin.
Ammatin valintaan pitäisi painottaa sekä tukien ja pykälien viidakossa selviämiseen. Ei vanhemmista näissä asioissa ollut apua. He vain kävivät koulut ja töitäkin sai silloin heidän mukaansa melkein kuin marssi vaan yrityksen ovista sisään.
Nyt nuorena aikuisena kun on vuosia omillaan ollut on kyllä tullut kaikkiin kiviin kompastuttua matkan varrella, mutta vielä monta kiveä edessä.
Tuskin tämä jatkuva stressaaminen loppuu ennenkuin on mieleisen ammatin löytäny, josta saa jopa rahaa. Tietysti koulutkin sitä ammattia varten on käytävä.
Tosin tuskimpa sitä heti edes sellaiseen ammattiin pääsee josta tykkäisi ja siitä edes saisi rahaa.
Nuorelta vaaditaan liikaa työmarkkinoilla. Amk paperit, 5vuotta työkokemusta ja tyytyminen pieneen palkkaan.
Vuokra nousee, ruuan hinta nousee... rahaa on kokoajan suhteessa vähemmän.
Ei auta itku ei. Eteenpäin on mentävä ja kyllä se parempi aika koittaa.
Anteeksi vuodatus, mutta helpottaa kummasti kun saa valittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valikoi jokin fyysinen työ itsellesi, paljon tehtävää ja vähän ajattelua. Miinuksena LPhuonohko palkka
sama päällä,ehkä miesten vaihdevuosi ongelmat myös tekee olon ärtyneeksi,