Olen jo 21-vuotias ja pelkään aikalailla kaikkea jos satun heräämään yöllä. En muista ollenkaan kauanko tätä on jatkunut, en muista että olisin ollut erityisen pelokas lapsena, vai olenko kasvanut tämän ominaisuuden kanssa... En näe usein painajaisia, silti jos herään kesken unien yöllä, pelkään valoja ja varjoja, ääniä mutta samalla pahaenteistä hiljaisuutta jne. enkä saa helposti enää unta. Esimerkiksi puhelimen soiminen yöllä on kamalaa (pidän sitä auki esim. hätätapausten varalta), säikähdän sitä ääntä ja panikoin kun en tiedä miten sen saa loppumaan.
Tätä ei käy kuin ehkä kerran kuussa, ajoittain vähän useammin. Ei kuitenkaan niin usein että häiritsisi. Viime yönä oli kuitenkin semmoiset mielenliikkeet ettei mitään rajaa... Heräsin kamalaan painajaiseen (jossa kidutettiin muita, ei minua kuitenkaan) ja tietenkin oikeassakin maailmassa pelotti silloin kaikki. Onneksi veljeni oli kotona niin menin hänen viereensä.
Silti ne äänet ja näyt unesta pysyi päässä, olisin halunnut huutaa ja itkeä ja oksentaa pahoinvoinnista. Vaikka suljin silmät ja korvat, ne äänet ja näyt eivät kadonneet. Jossain välissä siinä peloissani olin jo ihan valmis tappamaan itseni saadaskseni niistä eroon.
Tämä säikäytti aamulla kunnolla, kun olin jo toipunut tästä. Olin siis kuitenkin nukahtanut uudelleen, ja aamulla olin normaali oma itseni. Olin kuitenkin vähän poissa tolaltani, sillä olin ajatellut jotain noin kamalaa yöllä ihan tosissani. Onneksi meillä ei ole kotona aseita tai unilääkkeitä, muuten olisi saattanut käydä köpelösti.
Taustatietoja: olen 21-vuotias, nainen, käyn töissä, minulla ei ole diagnosoitu mitään mielenterveyshäiriöitä, minulla on mielestäni hyvä elämä jne. En juo, polta, enkä käytä alkoholia. Elän terveellisesti ja nukun säännöllisesti noin 10 h yössä. Olen juuri muuttamassa omaan asuntooni, joten vähän pelottaa, mitä siellä teen yksinäni jos tämmöinen kohtaus pukkaa päälle toista kertaa...
Mitäköhän hittoa tässä tilanteessa voi oikein tehdä? Mikä minussa on vikana?
Kiva jos joku jaksaisi lukea ja vastata jotain fiksua...
Tätä ei käy kuin ehkä kerran kuussa, ajoittain vähän useammin. Ei kuitenkaan niin usein että häiritsisi. Viime yönä oli kuitenkin semmoiset mielenliikkeet ettei mitään rajaa... Heräsin kamalaan painajaiseen (jossa kidutettiin muita, ei minua kuitenkaan) ja tietenkin oikeassakin maailmassa pelotti silloin kaikki. Onneksi veljeni oli kotona niin menin hänen viereensä.
Silti ne äänet ja näyt unesta pysyi päässä, olisin halunnut huutaa ja itkeä ja oksentaa pahoinvoinnista. Vaikka suljin silmät ja korvat, ne äänet ja näyt eivät kadonneet. Jossain välissä siinä peloissani olin jo ihan valmis tappamaan itseni saadaskseni niistä eroon.
Tämä säikäytti aamulla kunnolla, kun olin jo toipunut tästä. Olin siis kuitenkin nukahtanut uudelleen, ja aamulla olin normaali oma itseni. Olin kuitenkin vähän poissa tolaltani, sillä olin ajatellut jotain noin kamalaa yöllä ihan tosissani. Onneksi meillä ei ole kotona aseita tai unilääkkeitä, muuten olisi saattanut käydä köpelösti.
Taustatietoja: olen 21-vuotias, nainen, käyn töissä, minulla ei ole diagnosoitu mitään mielenterveyshäiriöitä, minulla on mielestäni hyvä elämä jne. En juo, polta, enkä käytä alkoholia. Elän terveellisesti ja nukun säännöllisesti noin 10 h yössä. Olen juuri muuttamassa omaan asuntooni, joten vähän pelottaa, mitä siellä teen yksinäni jos tämmöinen kohtaus pukkaa päälle toista kertaa...
Mitäköhän hittoa tässä tilanteessa voi oikein tehdä? Mikä minussa on vikana?
Kiva jos joku jaksaisi lukea ja vastata jotain fiksua...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minua pelottaa useinkin yöllä kun käyn nukkumaan, en siis herää siihen mutta kuitenkin. Pahinta on kyllä juurikin herätä painajaisen jälkeen, jolloin painajaisen tunnelma ikään kuin on jäänyt päälle.
Turvaudun lääkkeisiin (nukahtamislääke tai rauhoittava), mutta joskus auttaa myös, että laitan valot päälle, musiikkia soimaan ja luen vähän aikaa kirjaa. Jätän tällöin klassisen musiikin (hiljaisella) päälle kun yritän uudestaan nukahtaa.