Olen pari kuukautta kärsinyt todella pahoista ahdistuskohtauksista. Itken tuolloin kuin pieni lapsi yksin nurkassa tai mieheni kainalossa, enkä pysty lopettamaan. Seuraan kaikenlaisia pieniä oireita pakkomielteisesti ja pelkään aina pahimpaa. Taustalla on varmaankin monenlaista; äitini on menehtynyt rintasyöpään, olen saanut kondyloomatartunnan, olen todella usein kipeänä, ollut pahassa kolarissa ja masentunut parin vuoden ajan (en siis enää).
Tuntuu että aina on jotain pientä vaivaa. Nytkin kurkku kipeänä kuukauden tulehduskierteen ja kahden antibiottikuurin jälkeen, ja peräaukko on haavaumilla. Eilen pelkäsin saaneeni HIV-tartunnan ja etten voisi koskaan saada lapsia. Saman tien alan googlettamaan ja luen kamalan pelottavia juttuja, jotka vain pahentavat asiaa. Seuraan pakkomielteisesti vointiani. Pienikin näppy on syöpää tai alapäässä/suussa kondylooman uusiutuma. Menee pari tuntia ennen kuin rauhoitun. Ja näitä kohtauksia tulee pahimmillaan monta kertaa viikossa. Ja eniten pelkään, mitä sairaudestani/kuolemastani koituisi lähimmäisilleni.
Haluaisin kuulla kokemuksia, neuvoja tms liittyen kuoleman/sairauden pelkoon.
Tuntuu että aina on jotain pientä vaivaa. Nytkin kurkku kipeänä kuukauden tulehduskierteen ja kahden antibiottikuurin jälkeen, ja peräaukko on haavaumilla. Eilen pelkäsin saaneeni HIV-tartunnan ja etten voisi koskaan saada lapsia. Saman tien alan googlettamaan ja luen kamalan pelottavia juttuja, jotka vain pahentavat asiaa. Seuraan pakkomielteisesti vointiani. Pienikin näppy on syöpää tai alapäässä/suussa kondylooman uusiutuma. Menee pari tuntia ennen kuin rauhoitun. Ja näitä kohtauksia tulee pahimmillaan monta kertaa viikossa. Ja eniten pelkään, mitä sairaudestani/kuolemastani koituisi lähimmäisilleni.
Haluaisin kuulla kokemuksia, neuvoja tms liittyen kuoleman/sairauden pelkoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
terapeuttinen keskustelu auttaisi, se lisäisi mahdollisesti suhteellisuudentajua noissa sairauspeloissa. Itsekin olen pelännyt turhaan sydänkohtausta, syöpää ja muuta vakavaa. Sinänsä nuo asiat saavat olla pelottavia- totta kai ne ovat! Mutta suhtautumistaan voi muuttaa siihen suuntaan, että ne kuuluvat elämään siinä missä hyvätkin asiat. Ei jokainen voita lotossa tai joudu kolariin. Jos koko elämä kuluu terveytensä tarkkailuun ei itse elämiselle jää aikaa. Kokemuksesta tiedän, että pelot kytevät siellä alitajunnassa vaikka tekisi muuta... siksi on hyvä purkaa tunteitaan ja rankkoja kokemuksiaan vaikka psykologille.
mul aika sama meininki ja olin vähän aika sit ihan äly stressaantunu etten saanu mm. unta kunnolla ja nukuin monta kuukautta ihan sika vähän jonkun pari tuntii yössä ja pelkäsin vaan että kuolen kohta sydäriin yms. mut sit oon vaan yrittäny tsempata ja aatella että; " kuolen sit jos kuolen ei voi mitää":D mut se ajatus on sit kyl yleensä auttanu en tiiä kyl miks::D:D
¨se toi sun ajatus on eräänlaista tosiasioiden hyväksyntää. kukaan meistä ei ole jumala, joka voisi hallita oman elämänsä ja kuolemansa täysin.
EI OLE KOKEMUKSIA
Entäs jos keskittyisi tähän päivään, eikä murehtisi tulevaa. Jää nimittäin tämä hetki elämättä ja silloinhan se pelkosi toteutuu. Ei kai meistä kukaan tiedä, vieläkö on huomenna elossa jää auton alle, katolta tippuu jotain päähän, talo syttyy tuleen, lentokone tippuu.........
Hukkaan heitettyä ajankäyttöä tuommonen pohtiminen.
Älä tuhlaa tätä päivää!!!
Itellä alko kans samat pelot kun vuojen aikana tapahtui paljon ikävää. Sitten aloin odottaan lasta ja kun lapsi 1v ,aloitin viimein ne lääkkeet joista minulle niin puhuttiin. Ovat tietääkseni aika lieviä, ja on auttanut.
Ainut vaiva mihin en ole saanut apua ja mihin täältä nyt etsin apua on ällö oloon :c/
lääkkeet jotka alotin on..citalopram 20ml ..ei oo enää sairastumis ja kuoleman pelkoa.. tai onhan ne edelleen mut ne ei enää yöri päässä.