Minulla on sukuperintönä tullut kaksi raamattua. Uusitestamentti vuodelta 1549 ja raamattu vuodelta 1642.
Vanhempi kirjoista miltei virheetön, ainoa vika marginaaliin tehdyt merkinnät. Nuorempi kirjoista kuluneempi. Siinä kansinahat miltei kokonaan irti ja selkämys puoliksi kadonnut.
Olisikohan tällaisilla kirjoilla menekkiä ja mikälaisesta hintaluokasta puhutaan?
Vanhempi kirjoista miltei virheetön, ainoa vika marginaaliin tehdyt merkinnät. Nuorempi kirjoista kuluneempi. Siinä kansinahat miltei kokonaan irti ja selkämys puoliksi kadonnut.
Olisikohan tällaisilla kirjoilla menekkiä ja mikälaisesta hintaluokasta puhutaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikäli viestisi ei ole pilailua (pakko myöntää, epäilen vähän niin) ja mikäli kirjat todella ovat aitoja eivätkä näköispainoksia (tosin näköispainokset olisivat todennäköisesti hyväkuntoisia ja merkintöjä vailla), niin olet perinyt ihan arvokkaita kirjoja.
Vuoden 1642 Se Coco Pyhä Ramattu Suomexi on aika kysytty kirja, hinta liikkuu noin 1000-1500 eurossa, kunnosta riippuen, tärkeintä on se, kuinka paljon sivuja on jäljellä.
Agricolan Se Wsi Testamenti on ihan toista luokkaa. Hintaa on vaikea arvioida, mutta kyllä se varmaan jossain 10000 euron paikkeilla on. Agricolan kirjoja on erittäin harvoin myynnissä. Vanhojen kirjojen marginaalimerkinnät eivät ole vika. Ne ovat hyvin yleisiä. Itse vanhojen kirjojen keräilijänä pidän kirjaa, jossa on vanhoja merkintöjä, paljon kiinnostavampana kuin vastaavaa kirjaa missä niitä ei ole.
Vie ihmeessä kirjat johonkin antikvariaattiin arvioitavaksi.
Noihin aikoihin esi-isät olivat pappeja. Varmaksi en tietenkään tiedä, mutta kyllä kirjojen pitäisi olla aitoja.
Minulla ei siis ole tarkoituksena myydä kirjoja. Kiinnostaa ainoastaan niiden arvo ja se, että kuinka nopeasti ne pystyy realisoimaan, jos on pakko. Tässä tuli vaan mieleen, että pitäisikö kirjat siirtää jonnekin pois kirjahyllystä?
Kirjoissa on kaikki sivut tallella ja ovat siis muuten virheettömiä, mutta toisesta kirjasta siis on kansinahat irti ja selkämys puoliksi revennyt irti ja hukkunut. Ja toisessa kirjassa on niitä merkintöjä marginaaleissa.
Jos nuo raamatut ovat noin arvokkaita, niin vähän alkaa hymyilyttää. Nimittäin perinnönjaossa kukaan ei halunnut niitä. Minäkin otin ne vain siksi, että ne ovat osa suvun historiaa.
Nyt heräsi kiinnostus arvioittaa muutkin tavarat mitä perin.
Kirjan korjauttaminen saattaa maksaa hyvinkin yli 500 euroa, mutta kyllä se tässä tapauksessa kannattaa. Lisäksi hyväkuntoiset kannet suojaavat kirjaa paljon paremmin kuin rikkinäiset.
Ja toistan että marginaalimerkinnät eivät ole minkäänlainen vika. Ja jos merkinnät ovat suomenkielisiä ja vanhoja, 1500-1600-luvuilla tehtyjä, ne voivat jopa nostaa kirjan arvoa.
Vanhojen kirjojen nopea realisointi ei välttämättä ole helppoa, etenkin jos haluaa kunnon hinnan. Mikä tahansa antikvariaatti ostaisi kirjasi varmasti, mutta ne eivät voi maksaa täyttä hintaa (koska toki yrityksen on tehtävä voittoa kun se myy ne). Paras myyntipaikka olisi kirjahuutokauppa, joko Vammalan Vanhan Kirjallisuuden päivien tai Kirjamessujen huutokaupat.
Kirjoja ei tarvitse siirtää pois hyllystä, tuon ikäiset kirjat kestävät hämmästyttävän hyvin aikaa eivätkä ne vaadi erikoiskohtelua.
Vielä Agricolan kirjasta huomautan että sellaisen omistaminen on harvinaista. Sinänsä Agricolan Uudet Testamentit eivät ole tavattoman harvinaisia, mutta suurin osa niistä on Kansalliskirjastossa yms. eikä yksityisomistuksessa. Olen joskus kuullut että Agricolan kirjoja tulee myyntiin vain kerran sukupolvessa. Ehkä se on liioitellusti sanottu, mutta kuvaa tilannetta hyvin.