Moi. En ees oikeen tiedä miks mä tulin tälle palstalle kirjottaan... Ehkä jos täältä löytyis joku, joka ois ollu tai olis samas tilanteessa.
Kun mä olen ollut enemmän ja vähemmän anorektisissa mitoissa, mutta nyt olen kuitenkin ollut normaalipainossa jo monta kuukautta. Eka keikuin sen alarajalla kauan. Sit lihoin (lähinnä lihasta) useamman kilon ja nyt oon laihtunu kolme kiloa.
Siis musta oikeasti tuntuu, että voin olla tyytyväinen itseeni vain kun olen oikeasti hoikka. Enkä mikään laiha läski, vaan treenattu, jäntevä ja lihaksikas. Sellainen, että mun reisien väliin jää aina kävellessä ja seistessä kunnollinen rako (tämä on jo melkein kunnossa) ja lihakset erottuvat hieman. Oon miettinyt ja yksinkertaisesti tähän lopputulokseen päädyn joka ikinen kerta. Koska en halua aina peiliin katsoessani tuntea palavaa halua muuttaa kehoni kauniiksi tietäen etten ryhdy ajatuksista tekoihin. Nyt helpottaa kun olen ryhtynyt :) Mua ei varmaan saa ajattelemaan toisin.
Tulin kai vaan kertoo että mun täytyy laihtuu enää pari kiloa. Mua huimaa :(
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en yritä saada ketään muuta ajattelemaan näin tai laihduttamaan, purin tänne vaan omia ajatuksiani. Jos joku vaikka ymmärtäis millaista tuskaa on kun koko ajan joutuu yksin ajattelemaan mitä muutoksia haluaa keholleen aiheuttaa... ja mikä niiden hinta on.
Kun mä olen ollut enemmän ja vähemmän anorektisissa mitoissa, mutta nyt olen kuitenkin ollut normaalipainossa jo monta kuukautta. Eka keikuin sen alarajalla kauan. Sit lihoin (lähinnä lihasta) useamman kilon ja nyt oon laihtunu kolme kiloa.
Siis musta oikeasti tuntuu, että voin olla tyytyväinen itseeni vain kun olen oikeasti hoikka. Enkä mikään laiha läski, vaan treenattu, jäntevä ja lihaksikas. Sellainen, että mun reisien väliin jää aina kävellessä ja seistessä kunnollinen rako (tämä on jo melkein kunnossa) ja lihakset erottuvat hieman. Oon miettinyt ja yksinkertaisesti tähän lopputulokseen päädyn joka ikinen kerta. Koska en halua aina peiliin katsoessani tuntea palavaa halua muuttaa kehoni kauniiksi tietäen etten ryhdy ajatuksista tekoihin. Nyt helpottaa kun olen ryhtynyt :) Mua ei varmaan saa ajattelemaan toisin.
Tulin kai vaan kertoo että mun täytyy laihtuu enää pari kiloa. Mua huimaa :(
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en yritä saada ketään muuta ajattelemaan näin tai laihduttamaan, purin tänne vaan omia ajatuksiani. Jos joku vaikka ymmärtäis millaista tuskaa on kun koko ajan joutuu yksin ajattelemaan mitä muutoksia haluaa keholleen aiheuttaa... ja mikä niiden hinta on.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.