Ennen oli niin ja nyt on näin.
"Ei ennenvanhaan hyvään aikaan"
Sitä alkaa olla siinä iässä että tulee aina toisinaan mainituksi tuo fraasi.
Otan tähän kaksi esimerkkiä muutoksista yhteiskunnassa ja kysynkin onko nämä muutoksen mielestänne kehitystä - hyvää tai pahaa.??
Pölläkarin kesäsiirtola - paikka joka on tänäänkin lähes samanlainen kun 60 luvulla siellä ollessani aina yhden vuoron kesässä.
Sähköjä sinne on tullut vähän lisää ei juuri muuta..
Muistan niin hyvin kun kotiin tuli jostian koulutoimistosta kirje jossa minut oli sitten hyväksytty elokuun vuoroon. Äiti luki sossun kirjettä jossa oli liitteenä varus-luettelo: kumisaappaat, verryttelyasu tai muu sellainen. alusvaatetta, sukkaa, hammasharjaa.....V Y Ö JA P U U K K O.
Vuoro kesti koko kuukauden ja keskellä vuoroa oli vierailusunnuntai jolloin vanhemmat saivat tulla kylään. Tähän päivään oltiin satsattu ja järjestettiin ohjelmaakin. Hyvin harva lapsi keskeytti reissunsa. Kesiksessä oltiin melko vapaana kuin taivaan enkelit ilman erityispedakogien järjestämiä pakko-ohjelmia ja tuputuksia. Me pojat veisteltiin josipyssyjä ja kisailtiin kuka saa nuolen lentämään kuusiaidan yli, nuolta voitiin veistää koko päivä, ainakin sadepäivinä veisteltiin päärakennuksen rossipohjan alla "puuvajassa".
Pojat oli Pöllässä ja tytöt Kalliorannassa. Noin kerran viikossa oli yhteisiä pallopelikisoja tyttöjen ja poikien kassa vuorottain Pöllässä ja Kalliorannassa.
PUUKKO - voi hyvä jumala. jos tänä päivänä noin 5 päivän leirillä jossa ei vissiin olla enää yötäkään - löytyisi yht äkkiä joltain lapselta puukko, leiri keskeytettäisi ja perustettaisi useita SPR:n ja kirkon kriisiryhmiä ja syyllisiä etsittäisi pitkään ja iltapäivälehdet myisivät viikon.
Mihin on siis yhteiskunta mennyt ja mihin se vielä menee??????
Toinen mielenkiintoinen murros.
Ennenvanhaan hyvään aikaan oli talonmiehiä, niitä oli satoja ehkä tuhat rauman kokoisessa kaupungissa.
Kaupungin vuokrataloissa oli omat talkkarit jotka sai siis oikein palkkaa, He siivosivat raput, pihat ja heillä oli yleis-avaimet....
Taloyhtiöillä oli talkkarit joka toimi oli tavallaan osapäiväinen tai kotirouvan toimi, kotirouvan jolle tämä riitti ansioksi ja työ oli mielekästä. Asukkaat tuttuja ja myös yhteisiä haravointitalkoita järjestettiin.
Nykyään kaikki talonmiestoimi on ulkoistettu kiinteistöhuoltoyhtiöille jotka ovat härskejä rahastus järjestöjä joiden omistajat ajelee muskeliveneillä ja suunnittelee saaristoon rikkaille omakotialueita.
Miksi taloyhtiöt pönkittaa kapitalismia ja syytää rahaa näiden upporikkaiden kiinteistöhuoltoyhtiöiden tileille, yhtiöiden joita syntyy kuin sieni sateella sillä mistä tulee raha helpommin kun että ottaa muutaman kerrostalon siivoustoimet ja yleisavaintoimet ja rahastaa siitä aivan silmittömästi.
Näkeehän sen 6kk välein nousevista yhtiövastikkeista.
Herätkää taloyhtiöiden hallitukset ja kartoittakaa mahdollisuudet palata talonmiesaikaan jossa oikea talkkari on se joka välittää talosta ja sen piha-alueista.
Kommentteja pliis!!!!
"Ei ennenvanhaan hyvään aikaan"
Sitä alkaa olla siinä iässä että tulee aina toisinaan mainituksi tuo fraasi.
Otan tähän kaksi esimerkkiä muutoksista yhteiskunnassa ja kysynkin onko nämä muutoksen mielestänne kehitystä - hyvää tai pahaa.??
Pölläkarin kesäsiirtola - paikka joka on tänäänkin lähes samanlainen kun 60 luvulla siellä ollessani aina yhden vuoron kesässä.
Sähköjä sinne on tullut vähän lisää ei juuri muuta..
Muistan niin hyvin kun kotiin tuli jostian koulutoimistosta kirje jossa minut oli sitten hyväksytty elokuun vuoroon. Äiti luki sossun kirjettä jossa oli liitteenä varus-luettelo: kumisaappaat, verryttelyasu tai muu sellainen. alusvaatetta, sukkaa, hammasharjaa.....V Y Ö JA P U U K K O.
Vuoro kesti koko kuukauden ja keskellä vuoroa oli vierailusunnuntai jolloin vanhemmat saivat tulla kylään. Tähän päivään oltiin satsattu ja järjestettiin ohjelmaakin. Hyvin harva lapsi keskeytti reissunsa. Kesiksessä oltiin melko vapaana kuin taivaan enkelit ilman erityispedakogien järjestämiä pakko-ohjelmia ja tuputuksia. Me pojat veisteltiin josipyssyjä ja kisailtiin kuka saa nuolen lentämään kuusiaidan yli, nuolta voitiin veistää koko päivä, ainakin sadepäivinä veisteltiin päärakennuksen rossipohjan alla "puuvajassa".
Pojat oli Pöllässä ja tytöt Kalliorannassa. Noin kerran viikossa oli yhteisiä pallopelikisoja tyttöjen ja poikien kassa vuorottain Pöllässä ja Kalliorannassa.
PUUKKO - voi hyvä jumala. jos tänä päivänä noin 5 päivän leirillä jossa ei vissiin olla enää yötäkään - löytyisi yht äkkiä joltain lapselta puukko, leiri keskeytettäisi ja perustettaisi useita SPR:n ja kirkon kriisiryhmiä ja syyllisiä etsittäisi pitkään ja iltapäivälehdet myisivät viikon.
Mihin on siis yhteiskunta mennyt ja mihin se vielä menee??????
Toinen mielenkiintoinen murros.
Ennenvanhaan hyvään aikaan oli talonmiehiä, niitä oli satoja ehkä tuhat rauman kokoisessa kaupungissa.
Kaupungin vuokrataloissa oli omat talkkarit jotka sai siis oikein palkkaa, He siivosivat raput, pihat ja heillä oli yleis-avaimet....
Taloyhtiöillä oli talkkarit joka toimi oli tavallaan osapäiväinen tai kotirouvan toimi, kotirouvan jolle tämä riitti ansioksi ja työ oli mielekästä. Asukkaat tuttuja ja myös yhteisiä haravointitalkoita järjestettiin.
Nykyään kaikki talonmiestoimi on ulkoistettu kiinteistöhuoltoyhtiöille jotka ovat härskejä rahastus järjestöjä joiden omistajat ajelee muskeliveneillä ja suunnittelee saaristoon rikkaille omakotialueita.
Miksi taloyhtiöt pönkittaa kapitalismia ja syytää rahaa näiden upporikkaiden kiinteistöhuoltoyhtiöiden tileille, yhtiöiden joita syntyy kuin sieni sateella sillä mistä tulee raha helpommin kun että ottaa muutaman kerrostalon siivoustoimet ja yleisavaintoimet ja rahastaa siitä aivan silmittömästi.
Näkeehän sen 6kk välein nousevista yhtiövastikkeista.
Herätkää taloyhtiöiden hallitukset ja kartoittakaa mahdollisuudet palata talonmiesaikaan jossa oikea talkkari on se joka välittää talosta ja sen piha-alueista.
Kommentteja pliis!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tää on hyvä ketju muisteluille.
Kuten huomaat, porukka täällä on liian nuorta, ei niitä kiinnosta.
Minä olin Kalliorannassa jo 50-luvulla. Oli hienoa olla sillä lailla "sosiaalitapaus".
Vielä jotkut mautkin muistuttaa ajasta siellä. Esim tee ilman maitoa, sen kanssa näkkärivoileipä. (juon maidon kera nykyään teen)
Muistatko Lammassaaren? Se oli siinä Pölläkarista hieman vasemmalle ja Kalliorannasta puolestaan oikealla oleva saari. Kalliorannasta meidät souti sinne "Voti" -niminen isompi poika. Meillä kaikilla oli silloin isoista kankaalla päällystetyistä korkinpalasista tehdyt pelastusliivit (korkkiliivit).
Olin kahtena kesänä. Muuten oli mukavaa, mutta kotia oli kova ikävä. Ehkä noin vuosi sitten kuoli tämä silloinen kesäsirtolan "johtaja", hän seurusteli silloin. Hiljattain kuoli hänen miehensä myös.
Sitten Rauman kaupunki järjesti leirejä myös Santtiolla. Ne olivat viikon pituisia.
Se oli telttaelämää siellä.
Talkkareista puheenollen, kukahan suostuisi asuntoa ja pientä palkkaa vastaan enää niihin hommiin? Kaikkien pitää tienata tänäpäivänä mahdollisimman paljon.
Ei silti, sivutoiminen talkkarinhomma olisi varmaan kannattavaa hieman vanhemmille ihmisille.
Tulipa aikanaan oltua kaupungin kesäsiirtolassa. Aikaa vaan on vierähtänyt.
Paikan nimi oli Hiittenhovi ja sijaitsi Pyhäjärvellä, Euran puoleisessa päässä.
Vuotta en muista, mutta 40-luvulle mennään. Oli tosi mukava kesän pätkä.
Oliskohan tulevassa vanhainkodissa yhtä mukavaa? Eppäilen.
No voi jumaIauta
Mikä se tämä nimimerkki fdyghfhhnse:n diagnoosi olikaan.?
No ryhdy Sinä halvaksi talkkariksi!
Jos taloyhtiön talkkari saa vaikkapa 13€/h, niin siiä tulee ihan suoraa menoa n. 3500€/kk. Ja tällä saa 40h/viikko - 8h/päivä työaikaa noudattavan talkkarin. Sen LISÄKSI tulee erilaiset korvaukset, kuten avainpalvelu, liputukset viikonloppuisin yms. Ja huomaa, että tämä talkkari on kesälomalla, viikonloput mökillä, illat kalassa. Niille ajoille on hommattava sitten joku päivystäjä, joka maksaa sekin.
Lisäksi on huomattava, että enää ei ole sellaisia töitä taloissa, joita oli vaikkapa 60-luvulla.
Yhtiövastikkeiden nousu ei johdu huoltoyhtiöistä, vaan erilaisista ulkopuolisista nousevista kustannuksista. Vakuutus, kiinteistövero, sähkö, sähkövero, jätehuolto, puhtaanapito jne. Vai luuletko, että huoltoyhtiö saa kiinteistöveron itselleen?
Jos huoltoyhtiö on vain härski rahastusjärjestö( huom. yhdyssana! ), niin miksi et perusta itse sellaista? Rahaa tulee tekemättä mitään?
Saat sitten Sinäkin muskeliveneen...
Kaikkea se kateus teettää!
No niin, tulihan se sieltä huoltoyhtiönkin edustaja.
Aivan oiva luettelo: vakuutus,vero,energia... Juuri noita kuluja kiinteistöillä on mutta mitä tarkoitat puhtaanapidolla, eikö se ole juuri sitä sinun kiinteistöhuoltoyhtiön kulua jota alustajana tarkoitan.
Kaikkein härskein rahastaja voimattoman taloyhtiön kukkarolla on juuri tämä kiinteistöhuoltoyhtiö ja isännöintitoimistot (onkohan tuo yhdyssana).
Kieliopilla ei tällaisessa asiayhteydessä luulisi olevan niin suurta merkitystä kunhan vain asia tulee ymmärretyksi.
Perustankin kiinteistöhuoltoyhtiön ja otan siihen yhteiskunnan tuet mm työllistämistuet ja palkkaan pari maahanmuuttajaa töihin..
Ostan linkku-harjakoneen -monitoimikoneen johon saa kauhat, pesusuihkut, hiekoituskoneen... Otan siihen valtion investointiuen.
Poistan sen kirjanpidossa heti kun voin. Ostan Firmalle 300 CE mersun ja pari muskeli Pic up autoa ja voisin ostaa firmalle Aquadorinkin ja poistaa senkin, kyllä veronmaksajat maksaa.
Voisin järkätä niin että tienaan alle € 90000:- niin ei mene veroja.
Voisinkin alkaa yrittäjäksi ja olla hyvinvoivan turvonnut.
Kesiksessä oli hienoa. Minun ei ainakaan pakon edestä tarviinut sinne mennä eikä juuri ollut koti-ikävä.
Olin suuresta perheestä, meillä ei ollut kesähuvilaa eikä mitään muutakaan kesänviettopaikkaa. Kaikki vapaa-aika oltiin kaupungin vuokratalojen pihapiireissä ja lähimaastoissa.
Kavereita kyllä noina aikoina riitti.
Minua erityisesti pisti mietityttämään tuo maininta puukosta joka nyt kun siitä kirjoitettiin tuli mieleen.
Jokaisella kesiksen pojallahan oli puukko, ehkä ei ykköstuvan pojilla sillä he oli vasta 7-8 vuotiait.
Pöllän vuorothan jakautui kolmeen kuukauteen - kesä-heinä- ja elokuu ja jokaisella vuorolla oli leirin johtajana joku kansakoulun ope.
Kartan Jaska teki pitkän päivätyön Pöllässä aikanaan ja muutenkin valtavan työmäärän sen ajan rauman nuorison hyväksi - kiitos hänelle.
Elokuun vuorossa oli yleensä aina joku seminaarin jussi - res vänrikki.
Elämä kesiksessä oli tosiaan säännöllistä mutta en minäkään muista että siellä mitään pakko-järjestettyä pedakogista ohjelmaa erityisesti oli.
Ruokailiun jälkeen oli yleensä hiljasella kalliolla tunnin lepohetki. Se muisutti varhaislapsuuden päikkäreistä - hyvä tapa.
Minulla ei ole kesiksestä mitään ikävää muistoa. Silloin ei kiusaamis termiä oltu vielä keksitty siinä muodossa mitä se nykyään on.
Pienikin ilkeä naljailu nykyään ylittää uutiskynnyksen ja koulupsykologit mässäilee kriisiapujensa kanssa.
Kesiksessä oli joskus rajujakin tappeluja kahden pojan välillä, veri lensi ja yleisöä oli ympärillä kunnen ope jostain riensi paikalle ja sai pojat erilleen, sitten sairastuvalle paikattavaksi ja leiri jatkui. Ei mitään kriisipalaveria.
Lyöty nuoli haavansa ja aamulla oli taas huutava nälkä kun seistiin pääoven edessä neljässä jonossa liikkumatta, kuin armeijassa.
Ihailen oikeastaan nointa aikoja.
Seuraavakin ero on olemassa, ainakin Rauman seudulla. Intimiteetti suoja on suuri, mutta silti joka mimmi ja jätkä haluaa naamansa lehden sivuille ja telkkariin, ehdoin tahdoin. Se ei minun kaaliini mene ja nuo naamakirjat ovat älyttömiä (fb).
Seuraava ei tosin enää olisi mahdollistakaan puhelinten lukumäärän vuoksi.
Ennen, ainakin vielä 1952, oli puhelinluettelossakin täällä ihan kunnittain ihmisten osoitteetkin. Nykyään ei edes osoitetta ole likikään kaikkien nimien perässä.Puhelimien numerojenkin perusteella näki , kelle se numero kuuluu? Mukavaa lukemista kaikkineen. Lapsuudessa olleet tehtaat ja kaupatkin muistuu mieleen puhelinluetteloa seuratessa.
Tulitikkuaskien etikettien kerääjällä on vieläkin tallessa kokonaisen kaupungin ostospaikat ja niitä oli paljon, melkein joka korttelissa kauppa.
Miten helkkarissa kaikki pärjäsivät--elintaso oli matalampi, eikä kauppiaatkaan ollut niin ahneita, mutta silti...
Ensimmäiseksi taisi Rauman seurakunta alkaa suojella sitä intimiteettiä.Loppui näet seurakunnasta muuttaneet ja seurakuntaan muuttaneet osio kirkollisista ilmoituksista. (60-70 luvulla)
Kun vielä katsotte esim Rauman Lyseon matrikkelia, löydätte alkuperäiset nimet niille henkilöille, joiden nimi on ruotsinkielestä muutettu.Jotkut suoraan käännetty, jotkut keksineet ihan uuden nimen.
On monta merkkihenkilöäkin tahkonnut niitä penkkejä.
Korjaan: intimiteettisuoja on oikein
Tämäkin on muuttunut: 5-60-luvulla ei tullut kuuloonkaan asuminen yhdessä ilman vihkimistä.
Ensin seurusteltiin, sitten mentiin kihloihin, sitten vihittiin.
Olihan tapauksia joissa piti nopeuttaa tuo edellinen meininki, lapsi oli tulossa.
Nyt asutaan vuosikausia yhdessä, sitten joskus kihlaudutaa, välilllä" perustetaan perhe" tarkoittaa nykymeiningillä, hankitaan lapsi/lapsia ja jossain vaiheessa tulee mieleen, olisi kiva pitää häätkin.
Seuraava vain ei ole muuttunut-lapsi on avioliiton ulkopuolella syntynyt, kun ei ole avioliitossa syntynyt. Siis au-lapsi.
Kirkkoon kuulutaan ja "synnissä eletään".Nyt se ei ole mitään, ennen se olisi ollut ja oli katastrofi.
Juuri eilen kuutamolla ulkona kävellessämme ,keskustelimme miten paljon siinä menetetään, kun seurusteluvaihe jää väliin ja hypätään suoraan jonkun punkkaan?
Tänäpäivänä tuntuu myös edesmenneen puolison muisto häipyvän heti kun on hautaan saatu.Tuossa kun on seurannut kauankin naimisissa olleiden puolisoiden yksinjäänyttä osapuolta, ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti "uusi" tulee kuvioihin.Sukututkijat ovat varmaan ihmeissään näistä sukunimisekamelskoista. Molemmilla omat, entiset tai otetaan yhteinen joko miehen tai naisen sukunimi.
Ennen tiesi, kuka oli kenenkin puoliso nimenkin perusteella.Enää ei tiedä kenen ovat lapsetkaan, hyvä että on keksitty DNA.