Kun tuo monien kepulaisten näillä saiteilla nähtävää käyttäytymistä, kommunistisia äänenpainoja ja siivotonta kieltä ihmettelevä avaukseni ”kuinka tullaan tuollaisiksi” on saanut yli 2000 katsojaa ja 100 vastaajaa, niin sen on täytynyt olla varsin paikallaan, ”vastannut huutoon”, kuten tavataan sanoa. Kun se on nyt jäänyt jo melko kauaksi, niin leikin Linkki-Timo Ristimäkeä ja nostan koko ketjun vielä tähän (linkki alimpana), jotta mahdollisesti halukkaat voisivat sitä vielä tarkastella ja antaa kommenttinsa. Sen voi tehdä nyt eurovaalien tuloksia odotellessa.
Minulla on toive, että tuo esitykseni herättäisi jokaisen kepulaisena esiintyvän ajattelemaan kepulaisuutensa laatua, tunnustaako hän todella sitä samaa aatetta, mitä esimerkiksi Matti Vanhanen, ja edustaako hän samoja ajatuksia mm. Paavo Lipposen tukemiseksi EU:n komission johtoon. Samoin haluaisin saada hänet ajattelemaan sitä, haluaako hän Keskustan olevan hallitusyhteistyössä Paavo Lipposen johtaman SDP:n kanssa vai haluaako hän sen yhteistyön katkaista. Taitaisi kyllä olla vaikeata kääntää Vanhasen ja muiden keskustajohtajien päätä. Ja mikä olisi vaihtoehto? SKP taitaa olla liian heikko kumppani ja uusien vaalien kautta saatettaisiin päätyä taas ”sinipunaan”.
Toivoisin kirjoitukseni herättävän meistä jokaisen ajattelemaan enemmän myös omaa esitystapaansa. Kyllä kaikkia tuntojaan voi purkaa sivistyneestikin, myös iloita voittoja ja surra tappioita. Ihan sivistyneesti ja henkilökohtaisiin loukkauksiin menemättä voi myös haukkua vastustajansa mielipiteitä, keljuilla hänelle, piruilla myrkyllisestikin, jopa heittää herjaa. Mutta ei tarvitse olla törkeä ja ladella typeryyksiä. On paikallaan muistuttaa tästä näin EU-vaalien tuloksia odotellessa. Kohtalaisen sivistynyt käyttäytyminen on paljon arvostettavampaa kuin sivistymätön, sivistyneesti esitetty sanoma menee paremmin perille vastustajalle ja saa vastustajan vaikka vastentahtoisestikin arvostamaan vastapeluriaan, voi saada hänet jopa hieman kiinnostumaan vastustajansa puolueestakin. Törkeyksillä ja varsinkin vastustajan henkilöön kohdistuvilla ala-arvoisilla herjoilla kirjoittaja saa vain halveksuntaa itselleen ja asialle, jolla hän luulee olevansa.
Huomaan, että saiteilla yleensä ahkeroiva Oiva Härkönenkään ei ole vielä kirjoitustani kommentoinut. Lienee ollut viikonlopun mökillään siellä jossain Höytiäisen maisemissa. Ja kun Oiva on monta kertaa pyytänyt minua, että ”voisitko tiivistää, jotta voisin sitä lähemmin tarkastella”, niin teen sen nyt leikkaamalla melko pitkästä esityksestäni sen oleellisimman osan tähän (selvyyden vuoksi sanon, että Oiva ei kuulu niihin, joiden tarvitsisi kieltään siistiä; muuta kehittymisen varaa hänessäkin kyllä on – kenessäpä meissä ei olisi).
Tässä tämä leike:
”Olen jo ennenkin sanonut mielipiteeni, jonka nyt toistan. Noissa ”keskustalaisissa” on itse asiassa entisiä kommunisteja, ihan vasemman laidan ”taistolaisia”, jotka saivat ensimmäisen suuren traumansa suuren ihanteensa, Neuvostoliiton, sortuessa ja oman aatteensa romahtaessa myös meillä. Silloin he rupesivat kannattamaan keskustaa, jonka näkivät jo Kekkosen aikana ja hänen vuoksensa heille toiseksi lähimmäksi. Kommunisteille luontaisesti he kokivat sosialidemokratian pahimmaksi vihollisekseen, ja tuo kauna kasvoi sfääreihin keskustan pitkän oppositiokauden aikana.
Jäätteenmäestä he luulivat löytäneensä uuden Kekkosensa tai Sinisalonsa, mutta kun hänkin sortui omiin tekemisiinsä – samoin kuin Neuvostoliitto ja koko kommunismi – heidän frustraationsa kävi kestämättömäksi. Sietämättömintä oli se, että he sisimmissään hyvin tiesivät, että syyt tuon idolin kaatumiseen olivat jälleen vain idolissa itsessään, hänen väärissä teoissaan ja valherakennelmansa kestämättömyydessä. Ja siihen turvansa panneet tunsivat jälleen itsensä höynäytetyiksi. Mutta sellaisen itselleenkin – puhumattakaan muille – tunnustaminen vaatii ihmiseltä ominaisuuksia, joita näillä ei ole, ei ole voinut syntyä heidän kritiikittömässä idoliuskossaan.
Voihan olla, että noissa kirjoittajissa on paljon itse ihan oikeasti keskustalaisina pitämiään, mutta kyllä tuo viime kesäkuisen tapahtuman aiheuttama turhautuminen on saattanut heidät aivan psykopaattiseen tilaan, mitä nuo kirjoitukset ilmentävät. Kun luen niitä, aivan näen silmissäni kirjoittajan. Näen, miten hän punoittaa ja puhisee ja miten hänen silmänsä kiiluvat, miten hän tärisee raivossaan, miten vaahto kohoaa hänen huulilleen. Kuulen, miten hän sihisee hampaittensa raosta: ”Suomella ei ole p-ankaan väliä, kunhan vain kostetaan Paavo Lipposelle”. Tätähän ovat monet täällä ehdottaneet motiiviksi äänestää Anneli Jäätteenmäkeä. Eipä hänen puolestaan juuri muita motiiveja ole esitettykään – lienee vaikea niitä löytää!”
Mielestäni tässä ei ole sellaista, mitä edellä pidin arvottomana. Piruiluna ja herjaamisenakin jotkut voivat tiettyjä esittämääni pitää, mutta kyllä kai he myöntävät, että tein sen melko sivistyneesti!
Tässäpä tämä linkki koko kirjoitukseeni ja sen jatkeena olevaan pitkään ketjuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000003642887
Minulla on toive, että tuo esitykseni herättäisi jokaisen kepulaisena esiintyvän ajattelemaan kepulaisuutensa laatua, tunnustaako hän todella sitä samaa aatetta, mitä esimerkiksi Matti Vanhanen, ja edustaako hän samoja ajatuksia mm. Paavo Lipposen tukemiseksi EU:n komission johtoon. Samoin haluaisin saada hänet ajattelemaan sitä, haluaako hän Keskustan olevan hallitusyhteistyössä Paavo Lipposen johtaman SDP:n kanssa vai haluaako hän sen yhteistyön katkaista. Taitaisi kyllä olla vaikeata kääntää Vanhasen ja muiden keskustajohtajien päätä. Ja mikä olisi vaihtoehto? SKP taitaa olla liian heikko kumppani ja uusien vaalien kautta saatettaisiin päätyä taas ”sinipunaan”.
Toivoisin kirjoitukseni herättävän meistä jokaisen ajattelemaan enemmän myös omaa esitystapaansa. Kyllä kaikkia tuntojaan voi purkaa sivistyneestikin, myös iloita voittoja ja surra tappioita. Ihan sivistyneesti ja henkilökohtaisiin loukkauksiin menemättä voi myös haukkua vastustajansa mielipiteitä, keljuilla hänelle, piruilla myrkyllisestikin, jopa heittää herjaa. Mutta ei tarvitse olla törkeä ja ladella typeryyksiä. On paikallaan muistuttaa tästä näin EU-vaalien tuloksia odotellessa. Kohtalaisen sivistynyt käyttäytyminen on paljon arvostettavampaa kuin sivistymätön, sivistyneesti esitetty sanoma menee paremmin perille vastustajalle ja saa vastustajan vaikka vastentahtoisestikin arvostamaan vastapeluriaan, voi saada hänet jopa hieman kiinnostumaan vastustajansa puolueestakin. Törkeyksillä ja varsinkin vastustajan henkilöön kohdistuvilla ala-arvoisilla herjoilla kirjoittaja saa vain halveksuntaa itselleen ja asialle, jolla hän luulee olevansa.
Huomaan, että saiteilla yleensä ahkeroiva Oiva Härkönenkään ei ole vielä kirjoitustani kommentoinut. Lienee ollut viikonlopun mökillään siellä jossain Höytiäisen maisemissa. Ja kun Oiva on monta kertaa pyytänyt minua, että ”voisitko tiivistää, jotta voisin sitä lähemmin tarkastella”, niin teen sen nyt leikkaamalla melko pitkästä esityksestäni sen oleellisimman osan tähän (selvyyden vuoksi sanon, että Oiva ei kuulu niihin, joiden tarvitsisi kieltään siistiä; muuta kehittymisen varaa hänessäkin kyllä on – kenessäpä meissä ei olisi).
Tässä tämä leike:
”Olen jo ennenkin sanonut mielipiteeni, jonka nyt toistan. Noissa ”keskustalaisissa” on itse asiassa entisiä kommunisteja, ihan vasemman laidan ”taistolaisia”, jotka saivat ensimmäisen suuren traumansa suuren ihanteensa, Neuvostoliiton, sortuessa ja oman aatteensa romahtaessa myös meillä. Silloin he rupesivat kannattamaan keskustaa, jonka näkivät jo Kekkosen aikana ja hänen vuoksensa heille toiseksi lähimmäksi. Kommunisteille luontaisesti he kokivat sosialidemokratian pahimmaksi vihollisekseen, ja tuo kauna kasvoi sfääreihin keskustan pitkän oppositiokauden aikana.
Jäätteenmäestä he luulivat löytäneensä uuden Kekkosensa tai Sinisalonsa, mutta kun hänkin sortui omiin tekemisiinsä – samoin kuin Neuvostoliitto ja koko kommunismi – heidän frustraationsa kävi kestämättömäksi. Sietämättömintä oli se, että he sisimmissään hyvin tiesivät, että syyt tuon idolin kaatumiseen olivat jälleen vain idolissa itsessään, hänen väärissä teoissaan ja valherakennelmansa kestämättömyydessä. Ja siihen turvansa panneet tunsivat jälleen itsensä höynäytetyiksi. Mutta sellaisen itselleenkin – puhumattakaan muille – tunnustaminen vaatii ihmiseltä ominaisuuksia, joita näillä ei ole, ei ole voinut syntyä heidän kritiikittömässä idoliuskossaan.
Voihan olla, että noissa kirjoittajissa on paljon itse ihan oikeasti keskustalaisina pitämiään, mutta kyllä tuo viime kesäkuisen tapahtuman aiheuttama turhautuminen on saattanut heidät aivan psykopaattiseen tilaan, mitä nuo kirjoitukset ilmentävät. Kun luen niitä, aivan näen silmissäni kirjoittajan. Näen, miten hän punoittaa ja puhisee ja miten hänen silmänsä kiiluvat, miten hän tärisee raivossaan, miten vaahto kohoaa hänen huulilleen. Kuulen, miten hän sihisee hampaittensa raosta: ”Suomella ei ole p-ankaan väliä, kunhan vain kostetaan Paavo Lipposelle”. Tätähän ovat monet täällä ehdottaneet motiiviksi äänestää Anneli Jäätteenmäkeä. Eipä hänen puolestaan juuri muita motiiveja ole esitettykään – lienee vaikea niitä löytää!”
Mielestäni tässä ei ole sellaista, mitä edellä pidin arvottomana. Piruiluna ja herjaamisenakin jotkut voivat tiettyjä esittämääni pitää, mutta kyllä kai he myöntävät, että tein sen melko sivistyneesti!
Tässäpä tämä linkki koko kirjoitukseeni ja sen jatkeena olevaan pitkään ketjuun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000003642887
Vastaukset 55
Vanhimmat
Väite, että keskustassa olisi entisiä kommunisteja, on niin älytön, että ei kannattaisi edes kommentoida. Sen sijaan porvarillisten puolueiden välisiä rajoja ylitellään ainakin täällä eteläisellä Pohjanmaalla joskus hyvinkin sujuvasti. Esim. kansanedustaja Petri Salo (kok) tuskin istuisi Arkadianmäellä ilman täkäläisten keskustalaisten ääniä.
Jos haluaa kirjoituksiin asiallisia vastauksia, kannattaa välttää kaikkein hurjimpia riman alituksia. Niitä kannattaa välttää siinäkin tapauksessa, vaikka niiden haluaisi olevan totta.
Tämäkin vastaus oli aivan liian asiallinen.
Aikanaan SKDL ja SKP, nyttemmin Vasemmistoliitto ovat olleet hyvin olennaisia keskustan politiikan kannalta.
Jo Kekkonen valittiin 1956 presidentiksi Malaisliiton SKDL:n valitsijamiesten tuella, kun kokoomus ja SDP tukivat Fagerholmia.
Pitkänä presidenttiaikanaan Kekkonen käytti toistuvasti SKDL:oa aseenaan pitääkseen SDP:n tahtonsa mukaisessa ojennuksessa. Vasta Koiviston astuttua valtaan, tilanne muuttui: SDP alkoi kasvaa ja Vasemmistoliitto kuihtua, vaali vaalilta.
Köyhissä maaseutukunnissa on perinteisesti se tilanne, että vähävaraisempi ja eniten erilaisista sosiaalituista riippuvainen väestö liikkuu vaaleissa kommunistien ja keskustan välillä. NL:on romahtaminen ja sitä myötä kommunismin suosion lasku on melko varmasti kasvattanut keskustan kannatuksen osuutta noissa kunnissa.
Keskustaan on siis todella siirtynyt kommunisteja.
Omana mutu-arvionani heittäisin, että keskustan ääniosuudet noissa köyhissä kunnissa muuttuvat lokakuussa Vasemmistoliiton hyväksi, sillä keskustaa painaa hallitusvastuu, jota Vasemmistoliitto käyttää paikallistasolla hyväkseen lupaamalla enemmän tukirahaa, mitä keskusta hallituspuolueena - SDP:n ja Kalliomäen vartiovan silmän alla - usklataa luvata.
Kalevi Sorsa kiirehti puoluejohtajajista ensimmäisenä pyytämään jo ajoittain höperehtivää Kekkosta SDP:n presidenttiehdokkaaksi.
Mitä mieltä siitä olet?
Miksi ett voi pysyä totuudessa edes näin pienessä asiassa?
Demarit pelkäsivät Väyrysestä tulevan suomen nuorimman presidentin, joten oli tärkeää pitää Kekkonen remmissä mahdollisimman kauan. Demareilla ei ollut varteenotettavaa ehdokasta.
Näihin aikoihin Demarit kehittelivät sen "teilauspolitiikan" (likasanpolitiikan", joka on jatkunut näihin päiviin asti. Väyrynen piti saada "ryvetettyä" keinolla millä hyvänsä. Jäätteenmäen kohdalla oli samasta asiasta kysymys. Kaiki jotka uhkaavat Demareiden valtaa, "teiltaan" julkisesti.
Tuolloin Sorsa ilmeisesti vielä uskoi punamultaan ja konsensus-politiikkaan. Johannes Virolainenkin vielä taisi johtaa Maalaisliittoa, joten homma toimi, mutta sitten astui kepussa valtaan iltalypsäjä-Väyrynen, jonka valtapolitiikkaan kuului etujen kahminen aina yön yli nukuttuaan, mihin Sorsa kyllästyi, kun Väyrysen sana ei koskaan pitänyt ja takki oli taas huomenna kääntynyt toisin päin.
Mielipiteeni perustuvat tosiasioihin. Jos olen mielestäsi tehnyt vääriä johtopäätöksiä, niin oikaise hyvä mies minut kohta kohdalta.
Siten saisimme aikaan keskustelua, mitä ei juurikaan synny, jos tyydyt pelkästään sanomaan minua vääristelijäksi.
kohtakohdalta yhdellä lauseella. Eikö se riitä. Aika nolon näköistä jos vastaisin joka kohtaan erikseen, vääritelyä.
Sinun juttusi on niin kaukaa haettu että aivan hirvittää. Onhan se ymmärrettävääkin näin vaalipäivänä. Pitäähän sitä jotakin "likasangonpohjia" yrittää tonkia. Jotakin hajua saada kun sitä ei ole.
Kirjoitukseni syntyi tällä saitilla näkemäni keskustalaisiksi ilmoittautuvien kirjoittajien innoittamana. Muutama päivä sitten poimin pariinkin kertaan heidän kirjoituksistaan näytteitä, joita esittelin. Monet niistä olivat selvästi kommunistisia, jopa "taistolaisia", ja vielä useammat siivottoman törkeitä henkilökohtaisuuksiin menevin solvauksin. Näistä lähtöjkohdista asetin tuon kysymykseni "kuinka tullaan tuollaisiksi".
Vastauksesi ei ollut asiallinen. Se oli otsikkoaan myöten enemmän osoitettu itsellesi kuin minulle. Tämä vastaukseni on asiallinen, sillä tämä perustuu näkemiini ja todistamiini tosiasioihin. Haluatko, että esitän ne kaikki uudelleen?
>>Kalevi Sorsa kiirehti puoluejohtajajista ensimmäisenä pyytämään jo ajoittain höperehtivää Kekkosta SDP:n presidenttiehdokkaaksi.
Mitä mieltä siitä olet?
Näkemyksesi on myös minun mielestäni oikea, ja löytyy sille tilastollisiakin todisteita juuri noita vaalituloksia seuraamalla. Liike todella tapahtuu Kommunistit, jotka nyt ovat puolueena kutistuneet olemattomiin, ovat siirtyneet lähinnä keskustaan ja vihreisiin.
Demareihin, historiallisesti pahimpaan viholliseensa, he eivät olisi suurin surminkaan liittyneet, eikä nykyiset perussuomalaisetkaan usein isänmaallisine äänenpainoineen entisiä kommunisteja houkuttele. Toisin oli joskus 1960-70 luvuilla, jolloin köyhien maaseutupitäjien ns. korpikommunistit vuoden 1968 vaaleissa siirtyivät joukoin Vennamon riveihin niin, että jossakin kunnassa poliittiset voimasuhteet heittivät häränpyllyä, mutta taisivat jo seuraavissa vaaleissa palautua ennalleen.
Ja varmaan käy niin, että seuraavissa vaaleissa ne vähäväkiset, jotka nyt keskustaa äänestäneinä taas karkaavat siltä - niin ilman muuta tapahtuu - siirtyvät nimenomaan Vasemmistoliittoon. En oikein usko, että demarit pystyvät noita sieluja kalastelemaan, sillä he ovat juuri sitä porukkaa, jolle sosialidemokratia on suurin paha. Ja niitä liikkuu paljon näillä saiteilla.
>>Mm. Sorsa itse kertoo kirjassaan "Kansankoti ja punamulta" siitä jaakobinpainista, mitä hän joutui käymään sisimmässään nöyrtyäkseen sen tosiasian eteen, että vain sillä tavalla hän takasi puoluelleen edelleen johtavan aseman Suomen politiikassa.
Anneli tietysti arvasi, ettei petosvaalien jälkeen kykene säilyttämään palliaan ilman Lipposen sitouttamista hallitukseen. Valtiomiesten joukoissa ei tietenkään niin tyhmiä ole, jotka lähtisivät moisen hepsankeikan kanssa samaan työyhteisöön, joten ....
Mulla oli sattuneesta syystä miltei sisäpiirin yhteys eduskuntaan pikkupoikana, keskikoulua ja lukiota käydessäni, kun äitini serkku, kuopiolainen kansanedustaja, majoittui meillä kotona aina täysistuntojen aikaan.
Isäni oli kova politikoimaan ja minä kuuntelin heiddän keskustelujaan, mistä sain pohjaa arvioida sanomalehtien poliittisia uutisia ja radion poliittisia keskustelupaneeleita, kun tuossa puberteetin kynnyksellä heräsi uteliaisuus myös yhteiskunnallisia asioita kohtaan.
Maalaisliitto ja SKDL todellakin tekivät yhteistyötä osin hieman sen pakon edessä, ettei Maalaisliitto voinut toimia kokoomuksen kanssa ulkopoliittisista syistä johtuen ja osin siksi, ettei SKDL voinut mitenkään ottaa otsaansa leimaa, että se veljeilisi SDP:n kanssa.
Kommunisteista Maalaisliitto sai juuri sen kumppanin, jonka avulla nämä molemmat pitivät SDP:tä pihtiotteessa, kun politiikka kuitenkin on kompromissien hakua lainsäädännössä. SKDL oli muistaakseni joskus 60-luvulla jopa Suomen suurin puolue, mitä ei ole syytä unohtaa.
Vennamo söi sekä kommunisteja että Maalsiliittoa aika pahasti, mutta puolueen populismi oli aika lailla isä-Veikon sananvalmiuden varassa, joten homma kuihtui, kun hän ikääntyi.
Ensi kunnallisvaaleissa syntyy varmasti taas siirtymää keskustasta vasemmistoliittoon, mutta se lienee valtakunnan tason %-luvuissa vähäistä, vaikka voi toki olla useiden valtuustopaikkojen siirtymiä joissain tietyissä köyhissä kunnissa, joissa on paljon sosiaalitukien varassa eläviä.
Suurimmassa osassa maata köyhissä maaseutukunnissa vasemmistoliitolla on hädin tuskin tai lainkaan edes kunnallisvaaliehdokkaita ja valtiollisissakin vaaleissa heidän äänimääränsä jää erittäin vähäiseksi. Vain tietyissä osissa maata, kuten Lapissa, entisillä korpikommunisteilla ja nykyisellä vasemmistoliitolla on merkittävää kannatusta ja tuo mallisi voisi periaatteessa toimia.
Kaupungeissa, teollistuneilla maaseutupaikkakunnilla ja Lapissakaan siirtymistä SKDL/vasemmistoliiton sekä keskustan välillä ei ole liiemmälti tapahtunut. Kyllähän sen olisivat koko vaali-illan ja sen jälkeisen viikon äänessä olleet kommentaattoriprofessorit huomanneet.
Kolmanneksi: vasemmistoliiton ääniosuudet eivät ole valtakunnallisesti paljoakaan heitelleet sen jälkeen, kun puolue perustettiin SKDL:n raunioille.
Oma kantani on, että SKDL:n kommunistien ydinporukka on pysynyt vasemmistoliitossa, osa nykyisin suhteellisen hyväpalkkaisista työläiskannattajista on siirtynyt pääasiassa demareihin ja ns. intellektuellit sekä kommunistikotien lapset äänestävät vihreitä. Suurimpana ryhmänä mainittakoon veteraanipolvi, joka on suureksi osaksi siirtynyt manan majoille.
Köyhiä kuntia on muuallakin kuin puhtaalla maasudulla. Tarkoitin kuntia, joissa on paljon yhteiskunnan tuella asuvia, siellä liikettä syntyy taas varmasti.
Siirtymiä ei todellakaan ole paljoa ollut viimeiseen 16 vuoteen, kun keskusta on ollut oppositiossa ja toitottanut suureen ääneen, miten "Lipposen hallitusten yltiölibertaristinen talouspolitiikka antaa markkinavoimille kaiken vallan ja jakaa kansan kahtia".
Vasemmistoliittohan oli noissa hallituksissa yhdessä kokoomuksen kanssa, "riistämässä köyhiä ja suosimassa rikkaita".
Mutta nyt, kun keskusta on kunnallisvaaleihin mennessä ollut 1,5 vuotta hallituksessa SDP:n kanssa nämä "kommunistit" siirtyvät takaisin omille juurilleen ja ennustan heidän äänestävän Vasemmistoliittoa, jolla nyt on taas oppositioetu 8 vuoden hallitusjakson jälkeen.
K.K.Korhonen: "Minulla on toive, että tuo esitykseni herättäisi jokaisen kepulaisena esiintyvän ajattelemaan kepulaisuutensa laatua, tunnustaako hän todella sitä samaa aatetta, mitä esimerkiksi Matti Vanhanen, ja edustaako hän samoja ajatuksia mm. Paavo Lipposen tukemiseksi EU:n komission johtoon. Samoin haluaisin saada hänet ajattelemaan sitä, haluaako hän Keskustan olevan hallitusyhteistyössä Paavo Lipposen johtaman SDP:n kanssa vai haluaako hän sen yhteistyön katkaista. Taitaisi kyllä olla vaikeata kääntää Vanhasen ja muiden keskustajohtajien päätä. Ja mikä olisi vaihtoehto? SKP taitaa olla liian heikko kumppani ja uusien vaalien kautta saatettaisiin päätyä taas ”sinipunaan”."
- - - - - - - - - - - - - - - - - -
Silloin, kun sateenkaaret hallitsivat, keskustalaiset syyttivät suorastaan raivokkaasti kokoomusta antautumisesta vasemmiston apupuolueeksi. SDP:täkin toki kritisoitiin, mutta useimmiten kokoomuksen kautta, ei vastustaen suoraan SDP:n toimintaa.
Tein tuosta aikoinani johtopäätöksen, että keskusta pyrkii kokoomuksen tilalle SDP:n johtamaan hallitukseen ja sain melkoisia syytöksiä omaan niskaani.
Nyt kun keskusta 16 vuoden tauon jälkeen vihdoinkin pääsi takaisin punamultaan, kritisoivat tyylistä päätellen aivan samat kirjoittajat aivan yhtä raivokkaasti Lipposta ja SDP:tä, hallituskumppaniaan ja henkilöä, josta äätteenmäki pääministeriksi tultuaan halusi kiihkeästi oman ulkoministerinsä.
Minusta näissä kirjoittelussa on suuri ristiriita, varsinkin, kun ilmeisesti samat kirjoittajat viittaavat aina välillä presidentinvaaleihin, joissa he odottaisivat "kaikkien ei-sosialistien tukea".
Tälläkin palstalla olen usein kysynyt, miksei keskusta ole koskaan halunnut porvarihallitusta, mutta ainoatakaan asian tyhjentävästi selittävää vastausta en ole koskan saanut. Useimmiten on syytelty kokoomusta, ettei sekään halua porvarihallitusta ja heitelty esiin Väyrysen sopimus 1987 ja Ahon porvarihallitus 1991-1995.
Itse en pidä kumpaakaan noista keskustan pyrkimyksinä porvarihallituksiin, koska Väyrynen oli rikkonut välinsä Sorsan kanssa ja tiesi, että Sorsa ja Koivisto kaavailevat keskustan pudottamista oppositioon 1987 vaalien jälkeen. Tästä syystä Väyrynen houkutteli Taxell'in ja Suomisen "kassakaappisopimukseensa".
Aho taas kävi 1991 pyytämässä virallisesti SDP:tä hallitukseen, vaikka SDP poli jo ilmoittanut ennen hallitustunnustelijajn nimittämistä, ettei se lähde hallitukseen vaan jää oppositioon paikkaamaan kannatustaan. Aho siis olisi rakentanut punamultahallituksen, jos SDP olisi suostunut. Tämä vastenmielisyys kokoomusta kohtaan näkyi ikävä kyllä porvarihallituksen työssä, minkä silloiset kokoomusministerit ja kansanedustajat voivat varmasti vahvistaa.
Palatakseni alkuun klippaamaani sitaattiin, minäkin toivoisi palstalle avointa ja asiallista keskustelua niistä politiikan vaihtoehdoista, jotka keskustalaiset kirjoittajat näkevät järkevinä. Lipposen ja SDP:n haukkuminenhan ei ole edes loogista, kun keskustan puoluejohto on täysin yksimielinen SDP:n kanssa joka asiassa.
Vai onko kekkoskauden konsensus nyt sitä, että SDP sanoo, mitä mieltä asioista saadaan olla ja muut ovat sitten samaa mieltä, jos eivät halua saada haukkuja siitä, että poikkeavat "yhteisestä linjasta".
Ja olisi se mukava kuulla mielipiteitä siitäkin, miksei keskustan puoluejohdolle ole koskaan kelvannut porvariyhteistyö (se, että kokoomus kannattaa keskustan ehdokasta) muulloin kuin presidentinvaaleissa.
joka aiheuttaa tämän palstan keskustelun tason alenemista.
"Aho taas kävi 1991 pyytämässä virallisesti SDP:tä hallitukseen, vaikka SDP poli jo ilmoittanut ennen hallitustunnustelijajn nimittämistä, ettei se lähde hallitukseen vaan jää oppositioon paikkaamaan kannatustaan."
Nimenomaan kun SDP aneli Ahon hallitukseen, Aho sanoi että ettehän te aikonut lähteä Meidän kanssamme hallitukseen. Olisitte ajatellut asiaa aikaisemmin. Eli Aho ei ottanut Demareita hallitukseensa, koska Demreiden puheenjohtaja ilmoitti vaalituloksen selvittyä selvästi että demarit ei lähde samaan hallitukseen Keskustan kanssa. Tästä se Demareiden kauna Keskustaa kohtaan johtuu. Nytkin Demarit ovat pikku pakosta samassa hallituksessa keskustan kanssa, koska Demarit ei voineet luottaa täysin varmasti Kokoomuksen kanssa tekemäänsä "kassakaappisipimukseen" sinipunan jatkumisesta.
Lopettakaa tämä asioiden vääristely, niin mekin osaamme kirjoitella asiallisesti.
Ongelma on sama Keskustalla ja Kokoomuksella (puolueiden johtotasolla siis). Kumpikaan ei tosissaan halua pyrkiä kunnolliseen yhteistyöhön, vaan keskittyy SDP:n miellyttämiseen, ettei joutuisi demareiden epäsuosioon. Tämä on sääli, sillä porvaripuolueiden tavoitteet ja ideologia ovat suurelta osin yhtenevät. Suurimmaksi jakolinjaksi on poliittisella kentällä on lähinnä Lipposen ansiosta muodostunut aivan älytön maaseutuasukkaat vastaan kaupunkilaiset, mikä ei loppujen lopuksi ole kenenkään etu. Tästä epäkohdasta kärsivät molempien puolueiden kannattajat.
Turha tästä asiantilasta on vain Keskustaa syyttää, koska todellista tahtoa porvarihallituksen muodostamiseen ei ole ilmennyt Kokoomuksen taholta. Kokoomus petti Väyrysen ja Keskustan ennen -87 vaaleja, sen jälkeen puolueiden välit ovat olleet tulehtuneet. Käytännössä porvarihallitus olisi mahdollinen vasta demareiden parin prosentin vaalitappion jälkeen, tai oppositiossa olevan Kokoomuksen (tai Keskustan) täydellisen asennemuutoksen jälkeen.
Aho muuten ajoi porvarihallitusta tosissaan koko oppositiojohtajuuskautensa ajan, mutta Kokoomukselta ei liiennyt mitään sympatioita näitä pyrkimyksiä kohtaan. Vasta Jäätteenmäki nosti SDP:n mahdolliseksi hallituskumppaniksi. Jos Aho olisi jatkanut tai pj:ksi olisi valittu Olli Rehn, meillä olisi todennäköisesti nyt porvarihallitus.
Ideaalitilanne olisi, jos molemmat puolueet tekisivät ennen seuraavia eduskuntavaaleja irtioton SDP:stä ja muodostaisivat enemmistöhallituksen vaalituloksesta riippumatta. Missään lakipykälissä ei mainita sitä, että suurimman puolueen pitäisi olla hallituksessa. Jopa 30 % kannatuksenkin saava SDP voitaisiin jättää helposti ulos hallituksesta, koska eduskunnassa on aina selvä porvarienemmistö. Tämä on valitettavasti utopiaa, koska puolueiden johtotasolla ei ole tarpeeksi tahtoa tämän toteuttamiseen.
1991 vaalien tv-valvojaisissa SDP ilmoitti SDP:n jäävän vapaaehtoisesti oppositioon, kun he menettivät 100 000 ääntä vuoden 1987 vaaleihin verrattuna.
Kun Koivisto nimitti Esko Ahon vaalivoittajana tunnustelemaan hallituspohjaa, meni Aho ensimmäiseksi kysymään SDP:ltä tuleeko SDP keskustan johtaman hallitukseen, mutta SDP kieltäytyi.
Vasta tämän jälkeen alkoivat neuvottelut kokoomuksen kanssa.
Nämä tosiasiat on helppo tarkistaa.
Jos taas väität minun olevan väärässä, niin sinun lienee helppo esittää dokumentta siitä, että SDP olisi pyytänytkin päästä hallitukseen, mutta Aho kieltäytynyt.
Ikävä vain ettei tuollaisia dokumentteja ole olemassa, koska niin ei tapahtunut.
Keskustan ja kokoomuksen välit ovat todellakin tulehtuneimmat juuri puoluejohdon ja eduskuntaryhmien tasolla, ehkäpä joissain kunnissakin, mutta paljon, hyvin paljon tehdään kunnissa myös hyvää yhteistyötä.
Ilmeisesti välit alkoivat tulehtua jo Väyrysen aikana, mutta porvarihallitus jätti kokoomukseen todella pahoja arpia, niin pahasti Aho veti Salolaista ja koko kokoomusryhmää kölin alta neljä vuotta käymällä kovaa kauppaa jokaisen kokoomuksen tavoitteen toteuttamisesta sillä, että "kepulle kans'".
Kokoomuksen halut porvarihallitukseen ovat vaihdelleet. pari-kolme vuotta sitten julkaistiin tutkimuksiakin, kun 2003 eduskuntavaalit alkoivat lähestyä. Muistelen, että 2/3 osaa kokoomuslaisista halusi porvarihallituksen, mutta keskustalaista 3/4 osaa halusi punamullan. Eduskuntavaalien alla kokoomus teki ainakin 5-6 suoraa avausta porvariyhteistyön suuntan, mutta keskusta ampui ne kaikki alas.
Mitä Esko Ahoon tulee, niin olet väärässä. Hän ajoi yksinomaan punamultaa. Juuri se huononsi asenteita kokoomuksen puoluejohdossa.
Minustakin olisi ideaalia, jos keskusta ja kokoomus pystyisivät lähentymään toisiaan ja keskustelemaan edes siitä, mitä keskustan ajamia tavoitteita kokoomus voisi opositiosta käsin tukea silloin, kun keskusta on heikoilla SDP:n suhteen. Yritys- ja osinkoverotus olisi juuri nyt ajankohtainen aihe. Palvelualojen työnantajamaksujen alentaminen toinen, miksei myös elintarvikkeiden alv:n alenytaminen. Nämähän olivat kaikki keskustan vaalitavoitteitakin.
Itse aion mielenkiinnolla seurata, miten Katainen ja Vanhanen alkavat keskustella keskenään, asiallisesti vai piikitellen, sillä siitä sen ilmeisesti ensimmäiseksi huomaa paranevatko porvarihallituksen mahdollisuudet vai huononevatko ne.
toteamukseni kukaan käy täällä argumentista. Niitä täälä ei noteerata.
Mutta siitäkin joskus kuulee asioita. Kuuntelin Ahon haastattelun hallitukpohjan ratkettua. Ja Demareiden kommentit myös.
Aho totesi "Demarithan ei halunneet". Demaripuheenjohtaja totesi että "Olisimme me halunneet, mutta Aholle ei kelvannut".
Tai sitten muistat väärin. Useissa uutisissa luki, että hallitustunnustelkija Aho neuvotteli ensimmäiseksi SDP:n kanssa, jonka päätös jäämisestä oppositioon ei horjunut.
Vasta tämän jälkeen Aho kääntyi kokoomuksen puoleen.
"Eduskuntavaalien alla kokoomus teki ainakin 5-6 suoraa avausta porvariyhteistyön suuntan, mutta keskusta ampui ne kaikki alas."
Kokoomus ja Demarit seisoivat rintarinnan sinipounen takana voitonvarmoina. Ja kumpikin hävisi. Kokoomuksen halut porvarihallitukseen heräsivät vasta sitten kun huomasivat jotuneensa oppsitioon lopullisesti.
Minkälainen poliittinen muisti sinulla on? Sinullahan lyhempi kuin yleensä.
Voi olla, että kokoomuksen avauksia porvarihallituksen suuntaan oli enemmänkin, vaikka minun silmiini osui vain 5-6.
Ne ampui alas useimmiten Mauri Pekkarinen, pari kertaa jopa aivan saman päivän aikana, kun jonkin kokoomuslaisen puhetekstiä oli sanomalehtien uutisissa, niin saman päivän radiouutisissa luettiin pekkarisen tiedote, jossa todettiin jotain ympäripyöreää, mutta rivien välistä ilmaistuna, ettei se keskustalle käy.
Jokaisessa tv-haastettelussa asiaa kysyttiin puolueiden puheenjohtajilta, jolloin Itälä piti sitä mahdollisena, jos valitulos sellaiseksi muodostuu, mutta Jäätteenmäeltä sai irti vain vastauksen, että "mikään vaihtoehto ei ole ennalta poissuljettu".
Kun kokoomus tiesi, miten innokkaasti työreformia haudannut ja Tuomiojaa ja SAK:ta kehunut Jäätteenmäki halusi punamultaa, niin ihmettelen, että kokoomus viitsi nuokaan avauksensa tehdä - mahdottomassa asiassa.
Ei tämä siis paljoa kokoomuksen haluista olisi kostunut, koska Jäätteenmäkihän ilmoitti heti vaalien jälkeisenä arkipäivänä - viikkoa ennen kuin eduskunta oli hänet edes nimittänyt hallitustunnustelijaksi - että "keskusta neuvottele vakavalla mielellä hallituspohjan aikaansaamisesta vaalivoittajien, keskustan ja SDP:n rungon varaan".
Ei kokoomuksella siis mitään haluja enää vaalin jälkeen herännyt, kun tunnustelukierros oli pelkkää teatteria, että perustuslain muotopuolikin saatiin järjestykseen sen jälkeen, kun Jäätteenmäki ja Lipponen olivat sopineet, miten edetään.
Seli seli.
Tämä on yksi propakandan muoto jota käytetään Keskustaa vastaan.
Siihen käy asia kuin asia. Tämäkin.-
Ihan oikein. Valehtelu kaikissa asioissa on sallittua kun se vain käy mahdollisuudesta vahingoittaa Keskustaa.
Toistan sen, minkä totesin jo tuossa edellisessä vastineessasi: Oikeassa olet näkemyksessäsi.
Tuo kepulaisten kirjoittelussa näkyvä ristiriita heidän näkemystensä ja keskustan virallisen politiikan kanssa on niin ilmeinen, että täytyy ihmetellä, että monet kepulaiset haluavat sen olemassaolon kieltää. Sama pätee puheisiin yhteistyöhaluista; kaivataan porvariyhteistyötä, mutta samaan hengenvetoon syytetään Lipposta äärioikeistolaiseksi ja listataan kommunistit "toiseksi parhaaksi" puolueeksi.
Juuri noin on tapahtunut myös noissa porvarihallituskaavailuissa, mistä kyllä minun, asevelisosialistin eli kokdemin pitäisi olla melko tyytyväinen: onhan se kaksi kertaa johtanut sinipunaan, mikä on mielestäni toiminut hyvin tämän maan parhaaksi, nuo sateenklaaret vielä paremmin kuin se Holkerin sinipuna, joka joutui maailman murroksen (hullut nousukaudet, rahan vapautuminen yms..) ravistelemaksi.
Esko Aho vahingoitti keskustaa sulkemalla porvarihallituksen vaihtoehdon politiikastaan pois.
1991 Aho joutui siihen vastoin omaa tahtoaan, 1995 ei ollut mahdollisuuksia, mutta 1999 hän taas teki kaikkensa.
Koskaan uransa aikana Aho ei omilla toimillaan pyrkinyt porvarihallitukseen.
Jos tämä vahingoittaa keskustaa, niin se on Ahon aiheuttamaa, ei tämän palstan kirjoitusten aikaansaamaa.
"Kokoomuksen halut porvarihallitukseen ovat vaihdelleet. pari-kolme vuotta sitten julkaistiin tutkimuksiakin, kun 2003 eduskuntavaalit alkoivat lähestyä. Muistelen, että 2/3 osaa kokoomuslaisista halusi porvarihallituksen, mutta keskustalaista 3/4 osaa halusi punamullan. Eduskuntavaalien alla kokoomus teki ainakin 5-6 suoraa avausta porvariyhteistyön suuntan, mutta keskusta ampui ne kaikki alas."
Ennen eduskuntavaaleja Keskustan puheenjohtajaksi vaihtui Jäätteenmäki, joka teki sinänsä ansiokkaan työn lähentämällä Keskustaa ja SDP:tä. Mutta kumarrus yhteen suuntaan on pyllistys toiseen, niinhän se aina menee. Puolue ryhmittyi tukemaan demariyhteistyötä. Tärkein tavoite oli päästä pois oppositiosta, ja siinä onnistuttiin. Kokoomusta yhteistyökumppanina markkinoimalla oli hävitty vaalit kahdesti. Jäätteenmäen johdolla puolue kyllä hakeutui järjestelmällisesti kohti punamultahallitusta, siitä olen täysin samaa mieltä. Kenttä seurasi puoluejohtoa aika pitkälle.
Kokoomuksen avaukset porvariyhteistyön suuntaan eivät olleet ennen 2003 vaaleja uskottavia. Minusta ei ole lainkaan uskottavaa, jos sivulauseessa mainitaan "porvariyhteistyö", ja sen jälkeen vähintään kolmessa puheenvuorossa rummutetaan sinipunan jatkumisen puolesta. Koko Kokoomuksen johtoklikki oli asennoitunut kolmanteen kauteen demarijohtoisen hallituksen kakkospuolueena. Elävästi tulee mieleen Ville Itälä MTV3:n vaaliväittelyssä, kun hän naama loistaen kuunteli, kun Paavo Lipponen lupaili voitettujen vaalien jälkeistä ulkoministerin salkkua. Mm. Helsingissä Kokoomus dumppasi ääniä demareille, ja puolueen vaalitilaisuudessa alkoi suuri voitonjuhla, kun demarit näyttivät voittavan Keskustan.
Lisäksi kokemukseni mukaan Kokoomus on melko autoritaarinen puolue, jossa kannattajien mielipiteet yhteistyöratkaisuista tms. eivät hirvittävästi sido puoluejohtoa.
"Mitä Esko Ahoon tulee, niin olet väärässä. Hän ajoi yksinomaan punamultaa. Juuri se huononsi asenteita kokoomuksen puoluejohdossa."
Aholle demarit olivat ykkösvaihtoehto vuonna 1991, ei koskaan enää sen jälkeen. Mm. työreformi oli osoitus syvästä juovasta Keskustan johdon ja SDP:n välillä. Lipposen ja Ahon kemiat eivät toimineet, eikä yhteistyö missään välissä ollut realistinen vaihtoehto. Tilanne muuttui vasta Jäätteenmäen noustua puheejohtajaksi.
Oman arvioni mukaan näitä kepulaisiksi ilmoittautuneita kirjoittajia ei ole montaakaan, mutta he kirjoittanevat useilla nimimerkeillä. Heidän ristiriitaisten ja asiattomien juttujensa vuoksi tälläkään palstalla ei mielestäni esiinny juuri muita todellisia keskustalaisia kuin Oiva Härkönen, joka on fanattisuudessaan uskomaton, mutta kirjoittaa 95 prosenttisesti asia herjaamatta koskaan muita kirjoittajia asiattomasti.
Porvarihallitusten este on minun mielestäni aina ollut keskustan puoluejohto. Kekkosen aikana Kekkosesta johtuen, myöhemmin ilmeisesti SDP:n kasvusta johtuen, kun maahan on jotenkin syntynyt sellainen myytti, että yksityisen sektorin toiminta, vientikauppa ja talouskasvu häiriintyvät, ellei SDP ole hallituksesta käsin pitämässä kurissa SAK:n lakkokenraaleita.
Itse en tuohon enää usko. Pitäisin parempana, että silloin, kun eduskunnassa on porvarienemmistö, keskusta ja kokoomus muodostaisivat hallituksen rungon ja myös käyttäisivät valtaansa välittämättä siitä, millä tavalla etujärjestö SAK yrittää vaikuttaa kaikkeen muuhunkin kuin työlainsäädäntöön eduskuntaan maksamiensa demarikansanedustajien ja myös Vasemmistoliiton kautta.
Mutta myönän minäkin, että niin kauan kuin toimivaa porvarihalloitusta ei ole mahdollista saada aikaan, on sinipuna toiseksi paras vaihtoehto. Huonoin vaihtoehto on punamulta, koska keskustalla ei ole osaamista, halua eikä voimaakaan edistää yrittäjyyttä ja talouskasvua, vaan silloin pääsevät hallituksen kannanottoihin liiaksi vaikuttamaan ay-politrukkien näkemykset.
Tarja Filatov muuten totesi jossain vuoden takaisessa haastattelussaan, että keskustan kanssa on huomattavasti helpompi saada työministeriön ajamia asioita läpi kuin kokoomuksen kanssa.
En ole edelleenkään suuresti eri mieltä siitä, mitä kirjoitat. Pariin kohtaan silti vähäsen.
Minullekin jäi kokoomuksen kannanotoista se kuva, että porvarihallituksesta puhuttiin myös taktisista syistä: että voitiin osoittaa, millä tavalla keskusta torjuu tehdyt aloitteet. Aitoa halua ei tainnut paljoakaan olla puoluejohdossa ja kansanedustajissa, mutta sitä oli kyllä kansanedustajaehdokkailla, heidän tukijoukoillaan ja kentällä, jäsenten ja sitoutuneiden kannattjien joukoissa.
Kokoomus oli Niinistön aikana hyvin autoritaarinen puolue. Kenttää ei todellakaan kuultu, mistä johtui, ettei Niinistö saanut kokoomuksen kannatusta riittävään kasvuun, vaan katsoi parhaaksi luopua ennen kuin nihkeät tulokset alkavat kaatua hänen syliinsä.
Esko Ahosta olen jättänyt talteen yhden haastattelun pätkän:
- - -
Aho – Harvard opetti, teistähän tuli gentleman
Seppo Peltoniemi, Uutispäivä Demari, 12.10.2001
– Yhteiskunnallinen tilanne 1999 oli semmoinen, että olisi ollut
perustultua eduskuntavaalien jälkeen rakentaa hallitus Keskustan
ja sosialidemokraattien yhteistyön varaan. Siihen oli
olosuhteista lähtevä tarve. Jos katsotaan niitä tehtäviä mitä
tuolloin oli edessä: syventyvä alueellinen ja sosiaalinen
eriarvoisuus sekä markkinatalouden monet ääri-ilmiöt, jotka
olivat jo tuolloin näkösällä.
– Minusta oli vahinko, ettei SDP:n ja Keskustan
hallitusyhteistyöhön päästy, Aho vakuuttaa.
- - -
Niin, että tuosta meillä on eri käsitys.
Työreformi muuten oli alunperin suunniteltu punamullan reformiksi. Sen laatimisessa oli alussa mukana myös SAK ja mm. Eero Heinäluoma. sitten kun vaalit alkoivat lähestyä, niin muistaakseni Maria-Kaisa Aula ja Esko Aho halusivat siihen vähän sellaista särmää, mikä tekisi siitä vaaliohjelman, jossa kokoomusta äänestäneitä yrittäjiä saataisi houkutelluksi kepun äänestäjiksi.
Mutta pieleen meni, kun niitä "särmiä" - yleissitovuudesta luipumista, työttömyyskassojen hallinnointia, paikallisen sopimisen painottamista - ei enää hiottukaan SAK:n kanssa vaan omin päin.
Ne kääntyivät keskustaa vastaan ja ajoivat sen oppositioon uudelleen, vaikka Aho teki Kääriäisen kanssa kaikkensa kieltääkseen työreformin jopa jo ennen vaaleja. Jäätteenmäkihän sen sitten lopullisesti hautasi, kun Aho lähti Ameriikkaan jäähdyttelemään.
Korhosen kone sylkee sen verran paksua potaskaa, ettei aina voi todellakaan tietää, että onko mies tosissaan vai ei.
Kun lukee tämän miehen kynäelmiä keskustasta ja sen politiikasta, niin joutuu kysymään, onkohan tämän maan poliittisella kartalla kaksi eri keskustaa?
Yritys pestä puhtaaksi Holkerin - Liikasen täystuhohallitus oli jo lähinnä säälittävä.
Ilmeisesti vientiteollisuutemme kilpailukyvyn tuhonnut vahvan markan politiikka vuoden 89 revalvaatioineen, sekä valtion menot pilviin räjäyttänyt löysä budjettipolitiikka huippunaan vuodelle 91 laadittu vaalibudjetti, olivat nekin keskustan syytä?
Tuo Demari-lehden kirjoitus on ihan ymmärrettävä; yleensähän kilpailevan puolueen lehden haastatteluissa ollaan hyvinkin sovittelevia. Uskon tuon haastattelun liittyvän vaalien jälkeisiin tapahtumiin; Keskusta kyllä pyrki vaalien jälkeen tosissaan hallitukseen, mutta SDP:lle tämä ei kelvannut. Aho taisi happamasti todeta hallituskuvioiden selvittyä, että Lipponen ja Keskusta eivät koskaan mahdu samaan hallitukseen (tms).
Mutta minun täytyy kyllä nyt tarkistaa käsityksiäni työreformin suhteen; en kovinkaan tarkasti ole asiaan edes perehtynyt, vasta -99 vaalien alla alkoi asia jonkun verran kiinnostaa, ja taustat eivät tulleet tutuiksi. Joka tapauksessa Keskusta lähti Ahon johdolla kaikkiin vaaleihin selkeän porvarillisilla teemoilla, ja luonnollinen yhteistyökumppani teemojen ja kannanottojen perusteella olisi ollut Kokoomus. Kaksilla korteilla pelaamiseen tuossa tilanteessa en jaksa uskoa; jos Keskusta olisi voittanut -99 vaalit, niin uskoakseni kuitenkin hallituskumppani olisi ollut Kokoomus.
Vaikea arvioida asiaa jälkeenpäin, muuttujia on niin paljon.
Keskustan työreformin alkuperäinen tavoite oli parantaa punamullan mahdollisuuksia. Siksi sen suunnitteluun pyydettiin mukaan mm. Heinäluoma SAK:sta. Tämä on fakta, vaikkei se ole ollutkaan paljoa julkisuudessa esillä.
Kun työreformi muokattiin vaaliohjelmaksi, teki keskusta virheen lisätessään reformiin kohtia, joilla oli tarkoitus saada ääniä nimenomaan aiemmilta kokoomuksen kannattajilta, etenkin yrittäjiltä etupäässä, joita on Suomessa n. 250 000!
Keskustan puoluejohto siis mokasi itse punamullan mahdollisuudet, vaikka se oli nimenomaan Ahon tavoite.
Keskusta yritti korjata virheensä, mutta se ei enää onnistunut. Aho mm. väitti yhdessä tv-paneelissa, että "kokoomuksen työmarkkinapoliittinen ohjelma menee SAK:n arvostelemissa kohdissa huomattavasti radikaalimmaksi ja pidemmälle kuin keskustan työreformi". Ja viimeisimmissä paneeleissa Aho vakuutti Lipposelle, että "työreformi on vain keskustelun pohjaksi tarkoitettu, ei keskustan tavoiteohjelma eikä vaatimuslista".
Niinpä, kun Aho pari vuotta myöhemmin Demari-lehden haastattelussa sanoi halunneensa punamultaa, on se helppo uskoa todeksi.
En minä niin hirveästi ole tuon Holkeri-Liikasen hallituksen tekemisiä puolustellutkaan, vaan päinvastoin olen todennut sen tehneen eräitä aivan vääriä ratkaisuja, mutta olen koettanut niiden taustoiksi muistutella sitä nousuhuuman kuohuntaa, missä meillä ja muualla silloin elimme. Lipposen sateenkaarihallitusten tekemisiä ja saavutuksia olen kyllä vertaillut nykyhallituksen tekemisiin ja saavutuksiin, ja mielestäni ne on helppo osoittaa nykyisiä paremmiksi. Kyllä minä kohtapuolin esitän tästä aihepiiristä lisää ja yksilöidympää . Ja kiistämättömiin faktoihin tukeutuen, kuten aina. Odota rauhassa, saamasi pitää.
Jos tuolla otsikollasi tahdot nimetä satuiluksi tuon yli 100 vastinetta saaneen avaukseni "kuinka tullaan tuollaisiksi" niin pyydän kuin Oiva Härkönen: "Voisitko kertoa vähän tarkemmin, jotta voisin tarkastella sitä lisää". Siinä - enempää kuin tässäkään avauksessani - ei ole edes kovin omaperäistä minulta; olen vain todennut asioita, joita olen täältä nähnyt kepulaisten - tai sellaisiksi ilmoittautuvien - kirjoituksissa. Haluatko, että esitän lisää niitä näytteitä, joita olen jo esittänyt ja joiden innoittamana syntyi tuon pitkän ketjun avaukseni?
Osaan kyllä itsekin lukea näitä "sellaisiksi ilmoittautuvien" juttuja, joten ei tarvitse nähdä vaivaa.
...puhut Liikasesta?
- Holkerin - Liikasen täystuhohallitus -
Sillä hyvinhän se Liikanen kelpasi teille Suomen Pankin pääjohtajaksi. Ja kun Jäätteenmäki ei polvillaan rukoillenkaan saanut Suomen ulkopoliittisen aseman vaarantamisesta syyttänyttä Lipposta hallituksensa ulkoministeriksi, niin nyt Vanhanen tukee häntä EU:n johtopiakoille niin, että kieltäytyy muista vaihtoehdoista keskustelemasta.
Ei. kuule, muiden tarvitse pestä puhtaiksi noita Liikasia ja Lipposia, sillä te kyllä olette jo pitäneet huolen siitä. Teillähän on se pesuaine, jolla pesty pirukin on valkoinen - nähtiinhän se jo Kekkosen tapauksessa.
on vaikea vastata.
Rinnastat siis porvaripuolue Keskustan kannattajat Kommunisteihin. Sinulla olisi syytä vähän tutustua Keskustan kannattajien ajatusmaailmaan muunkin kautta kuin sen oman puluelehtesi välityksellä. Propakandistinen kuvasi Keskustalaisista aiheuttaa sinulle aikamoisia harhakuvia.
Oliko tämä asiallinen vastaus?
Eli kun esitätä väitteitä, varsinkin tällaisella julkisella keskustelusaitilla, pohjaa ne tosiasioihin, älä propakandistisiin mielikuviin. Omiesi joukossa voit sitten kyllä tätä poropandaa jauhaa niin paljon kuin haluat.
Minulle ei tule mitään puoluelehteä, kun en ole minkään puolueen jäsen. Sanomalehdistä minulle tulee vain Helsingin Sanomat, irtonumeroita ostan joskus Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä. Muita minulle tilattuina tulevia lehtiä on mm. Suomen Kuvalehti, ET, Tiede, Suomen Luonto ja Suomen Sotilas, yhdistysteni kautta tulee mm. Reserviläinen, Sinibaretti, Punainen Risti. Sydän-lehti, Latu ja Polku ja monia muita vastaavia, mutta ei yhtään poliittista.
Noiden kuvaamieni "keskustalaisten" ajatusmaailmaan olen tutustunut tällä saitilla. Olen poiminut niistä monia näytteitä ja esitellyt niitä muutama päivä sitten. Monet niistä olivat selvästi kommunistisia, "taistolaisia" nimenomaan, ja vielä useammat siivottoman törkeitä. Näistä lähtöjkohdista asetin tuon kysymykseni "kuinka tullaan tuollaisiksi".
Vastauksesi ei ollut asiallinen. Se oli otsikkoaan myöten harhainen ja kieroontunut. Tämä vastaukseni oli asiallinen, sillä tämä perustuu näkemiini ja todistamiini tosiasioihin. Haluatko, että esitän ne kaikki uudelleen?
ollut lähellekään asiallinen. Nimittäin siinä oli erittäin vähän totuutta.
Hesari riittäkin sinun asenteesi kuvaajaksi oikein hyvin. Olet aivan kuin Hesari mielipiteiltäsi.
Sehän onkin "soutumaton" Demarilehti.
Näin sivusta toteaisin sen tosiseikan, että hesari on maan ylivoimaisesti luetuin, tilatuin ja mainostajien keskuudessa suosituin, antavan toivoa Suomelle.
Olen saanut luotettavalta taholta tiedon, että K.K.Korhonen on erään Otaniemen teekkariporukan nimimerkki.
Oho! Mikä on se luotettava taho? Miksi minulle ei ole kerrottu, että minut on hyväksytty tuohon joukkoon, vaikka itselläni ei juuri ole tekniikan opintoja. Ehkäpä pitkä ja monipuolinen elämänkokemukseni, josta olen täällä yhtä ja toista kertoillut, pätevöittää minut myös ikiteekkariksi! Sotilasurani saattaa antaa siinä pluspisteitä. Hienoa, jos näin on! Mutta kavereita minulla ei kyllä ole tässä kirjoittelussani. Tällä vartiopaikalla ei ole edes parivartiota, vaan olen ihan yksinäinen vartiomies - vanha, mutta vielä valpas sotilas!
Kuinkas sitä siis tullaan tuollaiseksi tyhjänjaarittelijaksi? Onko tuollainen itsekskeinen syntymähumala saatu geeneissä vai kehittyykö se pyssyjen paukkeessa kun ei enää erota maailmassa kuin omat ja vieraat poterot?
>>> Törkeyksillä ja varsinkin vastustajan henkilöön kohdistuvilla ala-arvoisilla herjoilla kirjoittaja saa vain halveksuntaa itselleen ja asialle, jolla hän luulee olevansa.
Hmm. Mistähän sitten johtuu että sinä onnistut saamaan halveksuntaa esittämillesi asioille olemalla pelkästään monisanainen ja tyhjänpäiväinen? Tai no. Ehkä hieman väärin sanottu. Vaikeaa on erottaa yhtään sattumaa siitä hernevellistä jota palstalle soppatykilläsi kaadat. Yleishöyryä riittää vaikka koko läänin peitoksi, mutta voi hyvä mies, kun ei ajatuksen tynkääkään.
Sinä sanot noin:
>>Mistähän sitten johtuu että sinä onnistut saamaan halveksuntaa esittämillesi asioille olemalla pelkästään monisanainen ja tyhjänpäiväinen?
tarkoitinkin, tai siis pelkäsin:
että arvioit mielipiteiden "arvokkuutta" pelkästään "kirjoitustyylin ja sananvalintojen" perusteella.
Vaikka se olisikin useimmille riittävää, on meitäkin, jotka odottaisimme pätevää argumentaatiota.
että kanssasi eri mieltä olevista jokunen on niitä ns. asiallisia kirjoittajia, mutta on aivan selvä joukko, jolle ei tyylillä taiu asiapitoisuudella ole mitään merkitystä. Kaikki, mikä esitetään kritiikkinä kepua kohtaan, pitää heti keinoista riippumatta yrittää teilata. Heihin sopii hyvin se talvinen jääkiekkoterni, että he taklaavat kaikkea, mikä liikkuu. Välillä tuppaa kaukalon laidatkin olevan heidän mielestään liikkeessä.
Katsot, että "halveksuntaa saadaan" ja perustelet oman juttusi sillä, ottamatta huomioon, että keskustelun idea on kommentoida tekstejä, ei tekstien latijoita.
Jos siis tekstiin ei ole kommentoitavaa, niin mikset nosta sormiasi näppäimiltä ja siirry seuraavaan juttuun, vaan provosoidut selittelemään, että sinun selittämäsi halveksunta olisikin tuon edellisen kirjoittajan "saamaa", vaikka itse sen kirjoitat, kun rahkeesi eivät ilmeisesti riitä mielipiteiden vaihtoon tekstin sisällöstä.
Itse sanoisin, että K.K.Korhosen teksteillä täytyy olla vahva merkitys, kun se saa niin kovin monen teikäläisen reagoimaan vahvasti tunteella ja sättimään kirjoittajaa kaikkien kykyjenne voimalla.
Logikka tässä lähtee liikkeelle siitä että odottaisin KKKKKKKorhosen jutuissa olevan todellakin jotain kommentoitavaa. Niissä ei ole muuta kuin omakohtaista tunnelmointia ja kahvipöytätasoista eläkemummojen löpinää.
Kauheasti palstatilaa kuluu tuollaiseen. Eikö näitä juorupalstoja ole suomi24:llä tarjolla ihan tuollaista jutustelua varten erikseen?
Määrä ja laatu ovat kaksi eri asiaa. Määrät, rivien tai lukijoiden, eivät sinällään merkitse mitään. Useimmiten päinvastoin - voit varmistua tästä jos katsot keskustelujen etusivulta viikon suosituimmat keskustelut. Olen puuttunut asiaan tämän Kookookoon kohdalla siksi, että hänellä on täydellisen itseriittoinen kuva omien kyhäelmiensä laadusta. Ihan tiedonfilosofian kannalta minua kiinnostaa kokeilla onko tuollaiseen sokeuteen mahdollista mitenkään ulkoapäin puhkaista edes jokin valonreikä. Ei ole tähän mennessä löytynyt.
Oletko palstapoliisi vai joku muu kirjoitusten mittaaja taikka tyylivahti?
Ellet ole, niin tee niin kuin monet muut, jotka OHITTAVAT ILMAN KOMMENTTIA sellaiset jutut, joista ovat tuota mieltä kuin sinä KKK:n jutuista.
Ilmeisesti KKK loukkaa sinun itseriittoista minäkuvaasi omasta ylemmyydestäsi keskustelijana, kun olet lähtenyt ristiretkelle halventamaan hänen avauksiaan ja leimaamaan niiden sisällön eläkemummojen löpinäksi.
Sinuna huolestuisin nyt enemmän itsestäni.
Sinullako sitten on asian tynkää? Nykyään keskustalainen demokratia on sitä että keskusta-aktiiviset "Herrat" tahi "Rouvat" kertovat oman näkemyksensä ja kaikki jotka heidän kannastaan poikkeavat ovat idiootteja.
olen tehnyt tuollaista jopa työkseni - siis etsinyt vaikutustapoja erilaisiin ihmisiin, jopa tällaisiin Kokokokooon tapaisiin - joten älä pelkää että oma persoonani olisi panttina tai että heidän kanssaan turhautuisin, tms.
Nykyisin tunnen enemmänkin mainitttua tiedonfilosofista mielenkiintoa. Kuinka mielipiteet muodostuvat ja miksi jotkut ovat täysin kyvyttömiä niitä muodostamaan. Itsetyytyväisyys on melkoinen muuri, sellaiseen pehmeästi uponnut tyyppi on kaikkien vaikutusten ulottumattomissa. Ulkoisesti he kokevat olonsa tuetuksi vaikka kannattajat olisivat millaista sakkia tahansa, sisäisesti heille riittää jo joskus ennenmuinoin omaksuttujen asenteellisten totuuksien märehtiminen. Onko mitään mahdollisuuksia hajoittaa tällaisia omakehulla kokoonliimattuja siirappisia rakennelmia?
On niitä toki muitakin ryhmiä, joiden ajatusmaailma on sillä tavoin sisäänsulkeutunut ettei siihen enää reaalimaailmasta pääse käsiksi. Uskonnollisen herätyskokemuksen saaneet, ufouskovaiset ja tieteisuskovaiset, sekä liberalismin tunnustuksellisesti omaksuneet isäidentiteettivammaiset, esimerkiksi.
Jännää, että tulkitset K.K.K:n kirjoituksissa olevan itsetyytyväisyyttä. Minusta niissä on näille saiteille harvinaista avoimmuutta ja rehellisyyttä. Pidän outona sitä, jos paheksutaan avoimmuutta silloin, kun joku on valmis kertomaan itsestään avoimesti, taustaksi kirjoitustensa mielipiteille.
Jännää, että tulkitset K.K.K:n hakevan mielipiteilleen kannatusta ja itselleen tukea. Minusta hän hakee lähinnä yleisöjä, lukijoita ja kommentoijia, eli keskustelua, ja sitä kautta ajankulua itselleen.
Se, että tulkitset K.K.K:n avaukset "omakehulla kokoonliimatuiksi siirappisiksi rakennelmiksi", antaisi minulle vihjeitä siitä, että tulkitset K.K.K:n motiiveja myös oman tunne- ja asennemaailmasi etkä vain hänen kirjoitustensa pohjalta. Minusta hänen jutuissaan nimittäin ei ole mitään, mikä viittaisi jokin "ismin tunnustukselliseen omaksumiseen tai identtiteettivammaisuuteen". Sitä on pikemminkin niiden kirjoittajien jutuissa, jotka K.K.K:n avauksiin härskeimmin tunnepohjalta reagoivat.
Olemme siis eri mieltä, mutta mitä siitä. ;-)
haukutaan Keskustaa. Kaikki kepukaunaiset näkyvät olevan paikalla tapansa mukaan toisiaan kehuen ja keskustalaisia vähätellen. -Niin sitä pitää.
Kauan kaivattu kansalaisten aktivoituminen käyttämään äänioikeuttaan EU-vaaleissa näyttää vihdoinkin toteutuvan. Jopa 45-50% äänestysprosentti näyttää mahdolliselta.
Viime viikkojen mielipidekyselyt antoivat myrskyvaroituksen keskustalaisten vilkkaasta osallistumisesta vaaleihin. Taustalla lienee halu antaa näyttävä tuki eräille ajojahdin kohteeksi joutuneille keskusta-ehdokkaille ja samalla pieni näpäytys jahtaajille.
Kuten tavallista, keskusta on jälleen johtajakurkena kurkiauran kärjessä. Ehkäpä muitten puolueitten kannattajat ajattelevat: kun kerran keskustalaiset äänestävät, vaalit ovat varmaan tärkeät, -minunkin pitää osallistua.
"Keskustalaisten" kanssa ei jaksa olla asiallinen.