Suomen Keskustan päivänpolitiikka ei juuri anna aihetta debatille, mutta kepun nykytilanne on ansaittua jatkumoa sen aikaisemmalle politiikalle, joten täytyy aluksi palata ajassa vähän taaksepäin. Ei toki kymmenien vuosien taakse, kuten täällä eräät tekevät tuoden toistuvasti esille eräiden muiden puolueiden esihistoriallisia vaiheita, vaan ainoastaan kahdeksan vuoden taakse. Siis varsin läheiseen aikaan, joka vielä oli keskustan suuruuden aikaa. Käsittelen tuosta alkanutta ajanjaksoa, jolla aluksi keskusta porskutti mukavasti, mutta viimeisen neljän vuoden aikana se raivasi politiikallaan tiensä tilaan, jossa puolue nyt on. Siitä lopuksi.
Keskusta nousi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksemme 24,7 % ääniosuudella, ja puolueen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai muodostaa hallituksen päähallituskumppaninaan kahta edellistä hallitusta johtanut sdp. Mutta pian kävi ilmi, että keskustan vaalivoitto oli perustunut suuresti eräisiin Jäätteenmäen väärinkäytöksiin ja esittämiinsä epätotuuksiin. Niistä kärähdettyään Jäätteenmäki menetti hallituskumppaninsa sdp:n luottamuksen ja joutui jättämään paikkansa pääministerinä vain 68 päivää tehtävässä toimittuaan. Tuolloin keskustan ryhmäjohtaja Timo Kalli tuli sdp:n ryhmäjohtajalle Jouni Backmanille tarjoamaan pääministeriksi Matti Vanhasta mainostaen tätä, että ”hän on rehellisintä, mitä meiltä löytyy”. Demarit hyväksyivät Kallin tarjouksen, ja siitä täällä eräät tunnetut keskustalaiset – nyt ehkä jo entisiä – ovat saaneet aiheen toistuvasti piikitellä Paavo Lipposen valinneen Vanhasen keskustan puheenjohtajaksi.
Kalli ei siis suinkaan sanonut, että Vanhanen olisi viisainta, mitä keskustasta löytyy, vaan rehellisintä. Ihminen voi olla rehellinen olematta välttämättä kovin viisas, ja keskustan kyseessä ollen rehellisyys siellä on joskus osoittautunut jous5tavaksi käsitteeksi. Matti Vanhanen kuitenkin pian profiloitui kepupoliitikoksi varsin rehelliseksi ja myös luultua viisaammaksi – eihän häntä suurena älykkönä ollut pidetty. Hän nimittäin antoi hallituskumppaninsa sdp:n käytännössä johtaa hallitusta, ja se politiikka oli keskustan kannattajien mieleen niin, että puolue vielä 2007 vaaleissa pysyi suurimpana puolueena ja Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.
Mutta tuolloin Matti Vanhasen viisaus saattoi hieman pettää, kun pian hän antoi uuden hallituskumppanin, kokoomuksen, johtaa hallitusta samoin kuin oli antanut myös sdp:n tehdä, ja se politiikka ei ollut keskustan kannattajille mieleen. Puolueen kannatus alkoi pian laskea. Kun puolue oli saanut vielä 2007 vaaleissa 23,1 % ääniosuuden, se oli toukokuussa 2010 enää vain 18,5 % ja laskusuunta oli selvä ja kiihtyvä. Tuolloin Matti Vanhasen viisaus palasi ja hän oivalsi, että keskusta tulee häviämään seuraavat vaalit, ja ”jätti uppoavan laivan”. Matilla saattoi olla pelko – myöhemmin aiheettomaksi osoittautunut – tiettyjen lautakasojen kaatumisesta päällensä, mutta hänen jalkavaivansa olivat tietenkin vain tekosyy, sillä kyllä mies olisi niistä huolimatta pystynyt pääministerinä toimimaan, johtihan presidentti Roosevelt rullatuolista toisen maailmansodan aikaisia Yhdysvaltoja.
Mari Kiviniemen johdolla puolueen kannatus hieman runsaassa puolessa vuodessa putosi vielä 2,8 % ollen 2011 vaaleissa enää vain 15,7 %. Sittemmin se on tullut tuostakin alaspäin niin, että viimeisten gallupien mukaan kannatus on enää 12,6 %. Mattia tietysti surettaa tuo puolueessa tapahtunut kehitys, mutta varmaan hän on tyytyväinen siitä, että puolueen kannalta pahin on tapahtunut vasta hänen lähtönsä jälkeen. Matti varmaan tiesi niin tapahtuvan. Aiheellista siis on pitää häntä varsin viisaana miehenä, yleisesti luultua paljon viisaampana.
Mutta Mari Kiviniemi ei ollut yhtä viisas, ei ymmärtänyt puolueen kannatuksen hupenemisen ehkä tärkeintä syytä – muitakin syitä toki oli – vaan liimasi puolueensa entistä tiukemmin kokoomuksen kylkeen, ja yhä kokoomuslaisemmaksi tullut hallituspolitiikka aiheutti puolueen kannattajakunnassa joukkopaon. Vaikka Mari on nyt puheissaan tehnyt täyskäännöksen, siihen ei näy uskottavan, kun joukkopako jatkuu yhä. Keskustan kannattajakunnassa eivät suinkaan kaikki ole ökyisäntiä, joille porvarillinen politiikka on edullista, vaan enemmän heissä lienee pienillä tuloillaan varsin niukkaa elämäänsä kituuttavia ihmisiä, joille edullisempaa on sosialidemokraattinen politiikka. Näihin asti he ovat vahvan uskonsa varassa uinuneet keskustan kannattajina, mutta kokemukset ovat heidät nyt herättäneet ja kokemusperäinen tieto on uskon voittanut. Herätys ei tosin ole johtanut heitä sdp:n kannattajiksi, vaan pers… anteeksi, perussuomalaisiin (jonne on ainakin toistaiseksi livennyt paljon myös entisiä sdp:n kannattajia, mutta sen syiden pohtiminen ei kuulu tälle palstalle eikä ainakaan tämän otsikon alle).
Keskusta nousi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksemme 24,7 % ääniosuudella, ja puolueen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sai muodostaa hallituksen päähallituskumppaninaan kahta edellistä hallitusta johtanut sdp. Mutta pian kävi ilmi, että keskustan vaalivoitto oli perustunut suuresti eräisiin Jäätteenmäen väärinkäytöksiin ja esittämiinsä epätotuuksiin. Niistä kärähdettyään Jäätteenmäki menetti hallituskumppaninsa sdp:n luottamuksen ja joutui jättämään paikkansa pääministerinä vain 68 päivää tehtävässä toimittuaan. Tuolloin keskustan ryhmäjohtaja Timo Kalli tuli sdp:n ryhmäjohtajalle Jouni Backmanille tarjoamaan pääministeriksi Matti Vanhasta mainostaen tätä, että ”hän on rehellisintä, mitä meiltä löytyy”. Demarit hyväksyivät Kallin tarjouksen, ja siitä täällä eräät tunnetut keskustalaiset – nyt ehkä jo entisiä – ovat saaneet aiheen toistuvasti piikitellä Paavo Lipposen valinneen Vanhasen keskustan puheenjohtajaksi.
Kalli ei siis suinkaan sanonut, että Vanhanen olisi viisainta, mitä keskustasta löytyy, vaan rehellisintä. Ihminen voi olla rehellinen olematta välttämättä kovin viisas, ja keskustan kyseessä ollen rehellisyys siellä on joskus osoittautunut jous5tavaksi käsitteeksi. Matti Vanhanen kuitenkin pian profiloitui kepupoliitikoksi varsin rehelliseksi ja myös luultua viisaammaksi – eihän häntä suurena älykkönä ollut pidetty. Hän nimittäin antoi hallituskumppaninsa sdp:n käytännössä johtaa hallitusta, ja se politiikka oli keskustan kannattajien mieleen niin, että puolue vielä 2007 vaaleissa pysyi suurimpana puolueena ja Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.
Mutta tuolloin Matti Vanhasen viisaus saattoi hieman pettää, kun pian hän antoi uuden hallituskumppanin, kokoomuksen, johtaa hallitusta samoin kuin oli antanut myös sdp:n tehdä, ja se politiikka ei ollut keskustan kannattajille mieleen. Puolueen kannatus alkoi pian laskea. Kun puolue oli saanut vielä 2007 vaaleissa 23,1 % ääniosuuden, se oli toukokuussa 2010 enää vain 18,5 % ja laskusuunta oli selvä ja kiihtyvä. Tuolloin Matti Vanhasen viisaus palasi ja hän oivalsi, että keskusta tulee häviämään seuraavat vaalit, ja ”jätti uppoavan laivan”. Matilla saattoi olla pelko – myöhemmin aiheettomaksi osoittautunut – tiettyjen lautakasojen kaatumisesta päällensä, mutta hänen jalkavaivansa olivat tietenkin vain tekosyy, sillä kyllä mies olisi niistä huolimatta pystynyt pääministerinä toimimaan, johtihan presidentti Roosevelt rullatuolista toisen maailmansodan aikaisia Yhdysvaltoja.
Mari Kiviniemen johdolla puolueen kannatus hieman runsaassa puolessa vuodessa putosi vielä 2,8 % ollen 2011 vaaleissa enää vain 15,7 %. Sittemmin se on tullut tuostakin alaspäin niin, että viimeisten gallupien mukaan kannatus on enää 12,6 %. Mattia tietysti surettaa tuo puolueessa tapahtunut kehitys, mutta varmaan hän on tyytyväinen siitä, että puolueen kannalta pahin on tapahtunut vasta hänen lähtönsä jälkeen. Matti varmaan tiesi niin tapahtuvan. Aiheellista siis on pitää häntä varsin viisaana miehenä, yleisesti luultua paljon viisaampana.
Mutta Mari Kiviniemi ei ollut yhtä viisas, ei ymmärtänyt puolueen kannatuksen hupenemisen ehkä tärkeintä syytä – muitakin syitä toki oli – vaan liimasi puolueensa entistä tiukemmin kokoomuksen kylkeen, ja yhä kokoomuslaisemmaksi tullut hallituspolitiikka aiheutti puolueen kannattajakunnassa joukkopaon. Vaikka Mari on nyt puheissaan tehnyt täyskäännöksen, siihen ei näy uskottavan, kun joukkopako jatkuu yhä. Keskustan kannattajakunnassa eivät suinkaan kaikki ole ökyisäntiä, joille porvarillinen politiikka on edullista, vaan enemmän heissä lienee pienillä tuloillaan varsin niukkaa elämäänsä kituuttavia ihmisiä, joille edullisempaa on sosialidemokraattinen politiikka. Näihin asti he ovat vahvan uskonsa varassa uinuneet keskustan kannattajina, mutta kokemukset ovat heidät nyt herättäneet ja kokemusperäinen tieto on uskon voittanut. Herätys ei tosin ole johtanut heitä sdp:n kannattajiksi, vaan pers… anteeksi, perussuomalaisiin (jonne on ainakin toistaiseksi livennyt paljon myös entisiä sdp:n kannattajia, mutta sen syiden pohtiminen ei kuulu tälle palstalle eikä ainakaan tämän otsikon alle).
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hyvää analyysia. Erityisen viisas Vanhanen oli naisasioissaan, se sinulta jäi sanomatta.
Kiitän ensimmäisestä lauseestasi! Toisen lauseesi tarkoittanet ironiaksi? Tämä on poliittisen keskustelun palsta, joten kunnioitan sen sääntöjä enkä puutu henkilön yksityisasioihin. Totean kuitenkin, että sillä alueella voi viisaskin mennä vipuun. Sinuhe oli viisas mies, mutta hänen vanha yksisilmäinen palvelijansa Kaptah jotui kuitenkin toteamaan myös hänestä: ”se pieni kapistus esivaatteen alla ajaa miehen hulluuksiin”.
Mulle jäi Vanhasesta mieleen se hauska tapaus, kun Matti ja Meri-Kukka olivat keskellä yötä terveyskeskuksessa ja Meri-Kukka pommitti asiakasta vessapaperirullalla. Pääministeri seurasi vierestä;)))
Mulle jäi mieleen Vanhasen mieltymys naiseen, jolla on miehen ääni.
tuli mieleen se sinun Sisulla palveleva tampiopoika. Siitä on vissiin tullut isäänsä tavallista tyhmempi?
Alkaa vittuilemaan asiakkailleen aiheetta ja saa siitä hyvästä huolella siipeensä?!
Onnittelut asiallisesta avauksesta!
En kuitenkaan ole kanssasi samaa mieltä siitä, että Vanhanen olisi antanut päähallituskumppaneidensa käytännössä johtaa hallitusta. Hänen tyylinsä vain oli pehmeämpi ja neuvottelukykyisempi kuin aiempien tahtojohtajien Väyrysen ja Ahon. Vanhasen ensimmäisellä hallituskaudella siitä tulikin pelkkää hyvää palautetta niin monien suosiogallupien kuin vuoden 2007 vaalituloksenkin perusteella.
Itsekin totesin heti silloin, että kansa on kyllästynyt itsetietoisesti esiintyviin pääministereihin ja puoluejohtajiin. Lisävahvistusta arviolleni tuli, kun SDP:ssä Lipponen vaihdettiin Urpilaiseen. Kokoomushan oli jo aiemmin vaihtanut Niinistön Itälään, jota seurasi "kiltti poika" Katainen.
Keskustan ja kokoomuksen yhteishallitukselle oli selkeä tilaus ja hyvät lähtökohdat. Saimme vihdoinkin yrittäjämielisen hallituksen. Silti se oli samalla sosiaalisempi kuin edeltäjänsä. Erityisesti kaikkein vähäosaisimpien asemaan tehtiin runsaasti parannuksia, jotka joku vakiopalstalainen ilman vakituista nimimerkkiä on tänne moneen kertaan listannutkin. Noissa parannuksissa oli keskustalla vahva rooli.
Kukaan ei väittänyt, etteikö Vanhanen olisi ollut tuonkin hallituksen selkeä johtaja yhteistyökykyiseen tapaansa, mutta jäi ulkoisesti Stubbin ja Kataisen varjoon ja tämä korostui, kun media keskittyi hänen siviilielämäänsä ja vaalirahoitukseen. Myös Pekkarinen oli näkymättömämpi kuin edellisen hallituksen aikana.
Tilannetta ei keskustan kannalta ainakaan parantanut se, että Paras-hankkeen läpivieminen oli sen vastuulla. Paitsi että koko hanketta voidaan arvostella sisällöltään, se on noita hallintojuttuja, jotka eivät joko kiinnosta tavallista kansalaista tai aiheuttavat levottomuutta siinä kuin kuntauudistuskin.
Vuosi sitten esille nousi Lipposen hallituksen säätämän maaseudun jätevesiasetuksen täytäntöönpano. Kun ympäristöministeri Paula Lehtomäki ei typeryyttään ryhtynyt asetuksen kumoamistoimiin, hän oli pelkästään oman virkamiehistönsä ja tuon edellisen hallituksen eikä kokoomuksen myötäilijä.
Kokoomusta keskusta myötäili lähinnä Eurooppa-politiikassaan. Vai olisiko myötäillyt sittenkin enemmän jo 1990-luvulla valittua pitkäjaksoista ulkopoliittista linjaa? Meillä Suomessa ei ole totuttu tekemään äkkinäisiä päivityksiä ulkopoliitikkaan koko itsenäisyyden aikana. Taitaa olla vasta kolmas ohjelma menossa.
Puoleltani onnittelut asiallisesta vastineestasi!
En kuitenkaan muuta mielipidettäni siitä, etteikö Vanhanen olisi ollut hieman hallituskumppaniensa vietävissä, ja keskustan kannalta onneksi demarit veivät hallitusta siihen suuntaan, joka oli keskustan kannattajille – ehkä tuolloin Vanhasellekin – mieleen. Mutta kokoomus todellakin veti hallituspolitiikan linjaa suuntaan, jonka tulokset ainakin suurelta osalta vaikuttivat keskustan kannatuksen putoamiseen, jolle toki oli muitakin syitä, kuten avauksessanikin totean. Mainittakoon nyt vain yksi ulkopuolinen, vuoden 2008 taantuma, joka tietenkin oli hallituksestamme riippumaton, mutta monia kovinkin koetellut.
Sitä taantumaahan ei tuolloin täällä vahvana keskustavaikuttajana esiintyneen Oiva Härkösen mielestä meille pitänyt tulla, kun hallituksemme Vanhasen johdolla on hoitanut asiat niin hyvin, ettei taantuma meitä juuri hipaisekaan. No, kun se hipaisi ja kun vielä Vanhanenkin loikkasi sivuun, niin Oivan mitta täällä täyttyi, sillä vielä muutamia kuukausia ennen Vanhasen eroa hän oli ollut sitä mieltä, että Vanhasta ei saa uhrata presidentiksi vuonna 2012, kun Suomi tarvitsee senkin jälkeen pääministerin. No, nyt sorruin sivujuoneteille.
Oikeassa olet Vanhasen johtamistyylin poikkeavuudesta edeltäjiinsä Väyryseen ja Ahoonkin verrattuna. Myös Lipponen leimautui varsin määrätietoiseksi pomottajaksi, mutta ei hän liian jyräävä voinut olla, kun pystyi pitämään kasassa sateenkaarihallituksensa ja sai toimimaan ne tuloksellisesti kahdeksan vuotta. Ehkä Vanhanen on perusluonteeltaan hieman liian kiltti – kun en halua leimata häntä epävarmaksi – josta johtuen syntyi sellaistakin kuvaa, että hän olisi ollut liiaksi vietävissä.
Vanhasen eron syinä pidän todella niitä, joita mainitsin, ja tilanteen oikein ymmärtäessään hän osoitti suurempaa viisautta kuin hänen seuraajansa, jonka johdolla keskusta on pudonnut sellaisiin pohjamutiin, joissa se ei ole kahdeksaankymmeneen vuoteen ollut.
Paras-hankkeen ja Lehtomäen osalta saatat olla hyvinkin oikeassa, en väitä vastaankaan, kun en ole kovin hyvin perehtynyt asiaan.
yksityis asia ja yksityis asia..mutta kansan rahalla.velaKSI...YKSITYS ASIA..IHMETYTTÄÄ HÄMÄSTYTÄÄ,PIENTÄ KULKIAA.?.LOMAILIA LEHTOMÄELLE..
Huomio tähänastisesta
Kun avauksessani pidin Matti Vanhasta viisaana miehenä, joku on nimennyt sen kepukaunaksi. Pitäisikö ottaa sanansa takaisin ja sanoa Vanhasen olevan typerys? En kuitenkaan tee niin, sillä mielestäni hän todellakin osoitti esille ottamissani asioissa melkoista viisautta, oli siis viisaampi kuin yleisesti luultiin, sillä eihän häntä koskaan minään neropattina ollut pidetty. Enpä olisi itsekään taannoin uskonut, että voisin joskus nähdä Matti Vanhasen niin myönteisessä valossa kuin nyt avauksessani näin.
Pari asiallistakin vastinetta on tullut, ja niihin olen vastaillut. On tullut asiattomiakin, eli antajiensa kykyjen mukaisia, mutta ne olen jättänyt omaan arvottomuuteensa. Huvittavin on tuo ”virkaveljekseni” heittäytyvä kapteeni evp – varmaan pian jo eversti – joka on yrittänyt lähestyä minua jo montakin kertaa, mutta ylläpito lienee nähnyt eräät lähestymisyritykset säädyttömiksi, kun on ne poistellut. No, lienee tuo tyyppi ”virkaveljeni” eläkeläisenä, mutta tuskinpa siinäkin varmaan minua huonommin onnistunut, kuten sotilasurallaankin, jos hänellä sellaista on ollutkaan; en ainakaan koskaan urallani tuollaiseen epeliin törmännyt, jos olisin, muistaisin varmaan, vaikka nuo ajat ovatkin minulle kaukaista menneisyyttä ja kovin paljon aivan muuta merkittävää on elämässäni sen jälkeen tapahtunut.
En kuitenkaan halua sivuuttaa huomiotta tuota, että joku typerys on jälleen ottanut esille myös Sisu-auton, joka ei mitenkään liity Vanhaseen, ei kepuun, eikä edes minuunkaan. Hänelle täytyy kertoa, että Sisulla tietääkseni menee oikein hyvin. Ja jos menisi huonommin, niin poikani itse siitä kärsimään joutuisi, kun hän omistaa puolet firmasta. Mutta vaikka firma menisi ”kanttuvei” – jollaisesta todellakaan ei ole pelkoa – ei poikani tyhjän päälle putoaisi eikä joutuisi sossun varaan, siitä voi olla varma myös tuo kaunaista herjaansa toisteleva, arvatenkin sossun varassa elävä idiootti.
Laitoin äsken uudenkin avaukseni ajankohtaisemmasta aiheesta, joka toivottavasti herättää keskustelua kyseisestä asiasta, joka mielestäni on mielenkiintoisempi kuin avaaja, vaikkakineräiden kiinnostus minuun olisikin aivan liikuttavaa, ellei se olisi jotenkin epänormaalia. Luulen, että minun ei taas muutamaan päivään tarvitse tehdä uusia avauksia, sillä en usko keskustapolitiikan sellaisille aihetta antavan, kun osaltani koetan pitää palstaa enemmän poliittisen keskustelun kuin herjanheiton areenana.
No, ehkäpä vauhtiin pääsevä, mutta myös presidenttikisaan myös jo ilmoittautuneen Timo Soinin varjoon varmasti jäävä Paavo Väyrynen tulee antamaan avauksien aihetta minullekin. Tosin hänen politiikkansa voisi kuvata toteamalla, että ”Paavo Väyrysen politiikan ainoa sisältö ja päämäärä on Paavo Väyrynen”; tässä mukailen entisen maalaisliittolaisen suurvaikuttajan Viljami Kalliokosken Urho Kekkosesta toteamaa, joka äsken tuli esille myös tuolla tietokilpailukysymyksissä.
Olen nyt hieman väsynyt, en enää pitkästä matkastani vaan muista ihan mukavista syistä, joten en enää tänä iltana enempää debatoi, vaan katselen televisiota ja myös muutaman tallettamani ohjelman sieltä. Mutta ehkäpä vielä jatkan huomenna, myös tuolla toisella avauksellani, jos siihen aihetta on.
Lauseen korjaus
Noin tuon lauseen tarkoitin kuuluvaksi:
No, lienee tuo tyyppi ”virkaveljeni” eläkeläisenä, mutta siinäkin varmaan minua huonommin onnistunut,
Tuo tuskinpa sana jäi, kun ensin aioin ilmaista asian toisessa muodossa.
No sinua se vaan miesten pers.... kiinnostavat. No, mielenkiintonsa kullakin.
Kerrohan kuka on Väyrystä kokeneempi (taitavampi) ulkopolitiikassa.
Stubbiin sopivat tismalleen samat sanat, joilla luonnehdit Väyrystä. Väyrynen vain on valovuosia edellä.
ennen vuoteeseen menoa itkemään vielä tyhmästä suvustasi ;) Se varmaankin helpotti nukahtamista huomattavasti?
Eikö olekkin ihanaa kieriskellä aivan itse kehitetyssä ylemmyyden tunnossa? Kukaanhan ei pärjää Kapille ja hänen pässinpää pojalleen. Eihän ;)))
Ja siitäkin holimatta selvitysmies löysi kymmeniä vikoja Sisun rotteloista ja se oli Sisun viimeinen kauppa puolustusvoimille niinkauan kun Sisulla vaikuttaa eräs äälöpoika?
Niin kuin sanot. Myös Sisulla. Kauppa käy jo hyvin uudesta mallistosta ja kiistassa tappiolle jäänyt Puolustusvoimat on joutunut maksamaan melkoisia viivästyssakkoja Sisulle. Hienoa, että meidän autoteollisuus on osaavissa käsissä.
Kaunaiset kepulit saivat TAAS nokilleen kapu-vaarilta.
Jormalle paljon terveisiä näin pitkästä aikaa. Mukavaa huomata kuinka olet taas kiinni "asiassa"!
Laitan tähän avaukseesi tuon seuraavan jutun, koska täällähän se tavoittaa suurimman KePu -laisen lukijakunnan... ja monta muutakin.
Avaukseen liittymätön SENSAATIO ja suuri paljastus Suomenmaassa:
Tamminiemen saunassa 142.
Jouko Loikkanen paljastaa uusimmassa Suomenmaa -lehdessä 23.9.2011 Kolumnissa Tamminiemen saunassa 142. Kekkosen "savupiiputtoman" savupirtin kuvamysteerin sekä Kekkosen syntyyn liittyvän savupirtti vai ei -kiistan!
Asialla oli tietenkin Kelmi-Kustaa kumppaneineen ja kyseessä oli vuoden 1950 presidentinvaalit.
Lisäksi Loikkanen paljastaa, ETTÄ Kekkonen todellakin saattoi syntyä savupirttiin, ainakin teoreettisesti, sillä isä-Juho tilasi tiilet vasta 9 kuukautta UKK syntymän jälkeen! Kirjeenvaihto tiilitilausta koskien on löytynyt Maaningan historiaa kirjoitettaessa ja asialla on ollut Seppo Sarlund. Juho Kekkonen on, löytyneen kirjeenvaihdon, mukaan tilannut tiilet Lahtelan tiilitehtaalta 29.4.1901 lähettämällään kirjeellä ja on luvannut maksaa tiilet 4.6.1901 lähettämässään kirjeessä.
Nyt kaikki JOUKOLLA lukemaan Suomenmaata... juttua ei löytytnyt Suomenmaan nettiversiosta.
Terve, terve, ja kiitokset toivotuksista! Kiitos myös tuosta mielenkiintoisesta tiedosta. Yllättävää, että Suomenmaassakin julkaistaan tuollaisia totuuksia. Silti en aio lehteä tilata.
Täällä Suomen eteläisellä palmurannikolla on nyt oikein kaunis syyssää - ei tosin yhtä kaunis ja lämmin, jollaisesta runsas viikko sitten palasin runsaan kahden viikon reissulta Kaliforniaan, Nevadaan ja Arizonaan - mutta oikein sopiva ulkoilulle, ja sinne nyt heti lähden.
>> Silti en aio lehteä tilata.
Teinpäs hieman vertailevaa tutkimusta kuvista:
Kähkölä Kekkonen s.14
http://aijaa.com/v.php?i=008908757645.jpg
Kähkölä Paavo Kekkonen
Gummerus, 1984, 216 s., painos: 1,
Suomen tasavallan presidentit s.222
http://aijaa.com/v.php?i=003998757646.jpg
Blomstedt Yrjö et al. Suomen tasavallan presidentit
WSOY, 1962, 249 s., 7. painos
Suomenmaa 23.9.2011 sivu 15
http://aijaa.com/v.php?i=000318758427.jpg
http://aijaa.com/v.php?i=005678758429.jpg
http://aijaa.com/v.php?i=004438758430.jpg
Narrit ja hovinarrit
Anneli Jäätteenmäki on jo vuonna 2009 ollut sitä mieltä, että Vanhanen tarvitsisi hovinarrin. Hyvin hän on perustellut narrin olemuksen ja tarkoituksen kirjoituksessaan, jonka joku on linkittänyt tänne:
http://jaatteenmaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12170-vanhanen-tarvitsee-hovinarrin
Oli avauksessani sitä mieltä, että Vanhanen on viisas mies, mutta ehkäpä hän luotti liikaa omaan viisauteensa, ja tuollaisen narrin antamat vihjeet olisivat olleet hänelle tarpeen. Anneli kysyy, että ”mistä löytäisimme Matti Vanhaselle totuuksia laukovan hovinarrin?” Mutta pitäessään Timo Laanista hovinarriksi sopivana Anneli taisi olla väärässä. Nythän Laaninen on ollut jonkin aikaa Kiviniemen ja kepun hovinarrina, ja kovin huonoin tuloksin, kuten nähtiin vaaleissa ja näky on vain selventynyt vaalien jälkeen.
Anneli on oikeilla jäljillä; totuuksien laukojaa tarvitsisi nyt myös Kiviniemi, joka vielä taitaa olla samanlaisissa unelmissa, itseriittoisuuden kuvitelmissa kuin oli vaalien edelläkin.
Palstan kepulaisissa on kyllä narreja riittämiin, enimmäkseen vain heitä, mutta hovinarreiksi kelpaavia viisaita heissä ei ole, kun ovat itse narrattuja, nenästä vedettyjä kuvaannollisesti sanoen, ja elävät vielä perusteettomammissa unelmissa kuin Kiviniemi ja muu kepujohto. Avauksillani keskustan politiikasta he eivät juuri edes yritä keskustella asiasta, vaan pitäytyvät vain avaajaan. Huonoja hovinarreja sellaiset, joille joku keskustelija on tosiasiassa kiinnostavampi kuin heidän puolueensa.
Minä olen koettanut täällä hoitaa sitä kepun hovinarrin tehtävää, laukonut totuuksia kepusta ja sen politiikasta, mutta eihän kepujohto sitä kuule, kun ei ilmeisesti noita palstan omia narrejaan häveten täällä juuri käykään.
Täysin järjetöntä ja sivistymätöntä yhden puolueen mollaamista. Eikö kapu-vaarin kannattais antaa viisaus ja kokemus yhteisten asioiden hoitamiseen eikä edelläni viittaamaan tyhjänpäiväiseen hömppään. Sellainen olo tulee tuosta, että taidan ihan piruuttaan äänestää kepua!
Anneli Jäätteenmäkikö päästelee täysin järjetöntä ja sivistymätöntä hömppää ja mollaa tiettyä puoluetta? Hänen mielipiteitään tuossa esittelin, vain hieman niitä täydentäen.
juu... ja erityisen suurta viisauttaa mies edusti olemalla mukana nwo-agendassa tuhoamassa planeettaa...
tehokas tuholainen oli kyllä...
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=999