Olen ollut yksin liian kauan se on selvää. Olen ollut myös parisuhteessa yksin. Olen ollut yksin koko elämäni. Tuntuu kuin olsi syntynyt aivan väärään paikkaan.
Sanotaan ettei ihminen ole luotu elämään yksin, no minä olen. ei yksinäisyys ole minua haitannut ennenkun nyt. Moni asia on saanut uuden merkityksen. kun seuraa näitä ihmisten juttuja asiasta jos toisesta niin sitä yksinäisemmäksi tulen. on kuin ihmisten puhe muuttuisi aivan tolkuttomaksi eikä ymmärrä enää sanaakaan mistä he puhuvat.
Tunne on ahdistava, mutta sille ei ole mitään tehtävissä, ei oikeasti. Sille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Yksinäisiä on varmaan paljon, joten ei kai se mitään uutta ole, jotkut sairastuu syöpään, jotkut yksinäisyyteen kuten minä. Miksi näin käy.
Se johtuu tietenkin minusta itsestäni. Olen vaikea luonne, vaikka tulenkin toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa.
Haen haasteita etten ikävysty kuoliaaksi, jotta se henki mikä minuss on tuntee olevansa elossa, eikä puolikuollut kroppa, joka odottaa vain kuolemaa.
Haasteita minulla on ollut kyllä, mutta pääsääntöisesti olen pitänyt niitä liian helppoina.
Mutta näyttää tosiaan siltä että yksinäisyyys vie minusta selkävoiton. ei olisi uskonut että näin kävisi.
En ole koskaan pelännyt mitään, en lapsena enkä aikuisena. En taida edes ymmärtää mitä pelko on. En pelkää edes yksinäisyyttä, minulle se on luonollista.
Mutta kuten sanoin se vie ihmisen todella syvälle. Ainakin minut on vienyt.
Niin syvälle ettei valoa näy tai sitten kuin tähti taivaalla. Ei se edes pelota, oikeastaan vain rauhoittaa mielen.
Minulle se on tehnyt sen ettei huomisella ole paljon merkitystä. On vain tämä hetki tässä ja nyt.
Ei reagoi oikeastaan mihinkään normaalisti. Ajattelee ehkä että sata vuotta vielä ennenkuin tuska loppuu. Jos kuolisin nyt se ei tuntuisi millekkään, ei sekään että saisi elää. Ainoastaab tuska on ja pysyy, se ei lähde mihinkään.
Ei kuolemalla eikä vuolemalla. Jos sanottaisiin että kaiva lapiolla kiinaan reitti, se tuntuisi helpolta suorastaan suunnitelmalta. Mutta lyökää puukkoja rintaan sata ja ajakaa rekalla päälle, pudottakaa rotkoon repikää sormet yksitellen irti ja vetäkää köyden perässä hevosella puoli maakuntaa, niin silloin saattaa saada samna vastuksen kuin tästä tuskasta. Ainoa siinä on vaan se ettei tuska lopu koskaan, sen kanssa täytyy vaan elää ja minähän elän.
En ole ollut koskaan todella sairas ja se on kai minun onneni. en ole kateellinen niille jotka ovat sairaita, koska tiedän mitä kipu tarkoittaa.
Olen kateellinen niille jotka osaavat olla onnellisia tai jotka ovat sitä.
Kai siihen onnellisuuteen olisi hyvä oll joku syykin, mistä sitä sitten ammentaa.
Sanotaan ettei ihminen ole luotu elämään yksin, no minä olen. ei yksinäisyys ole minua haitannut ennenkun nyt. Moni asia on saanut uuden merkityksen. kun seuraa näitä ihmisten juttuja asiasta jos toisesta niin sitä yksinäisemmäksi tulen. on kuin ihmisten puhe muuttuisi aivan tolkuttomaksi eikä ymmärrä enää sanaakaan mistä he puhuvat.
Tunne on ahdistava, mutta sille ei ole mitään tehtävissä, ei oikeasti. Sille ei kerta kaikkiaan voi mitään. Yksinäisiä on varmaan paljon, joten ei kai se mitään uutta ole, jotkut sairastuu syöpään, jotkut yksinäisyyteen kuten minä. Miksi näin käy.
Se johtuu tietenkin minusta itsestäni. Olen vaikea luonne, vaikka tulenkin toimeen suurimman osan ihmisistä kanssa.
Haen haasteita etten ikävysty kuoliaaksi, jotta se henki mikä minuss on tuntee olevansa elossa, eikä puolikuollut kroppa, joka odottaa vain kuolemaa.
Haasteita minulla on ollut kyllä, mutta pääsääntöisesti olen pitänyt niitä liian helppoina.
Mutta näyttää tosiaan siltä että yksinäisyyys vie minusta selkävoiton. ei olisi uskonut että näin kävisi.
En ole koskaan pelännyt mitään, en lapsena enkä aikuisena. En taida edes ymmärtää mitä pelko on. En pelkää edes yksinäisyyttä, minulle se on luonollista.
Mutta kuten sanoin se vie ihmisen todella syvälle. Ainakin minut on vienyt.
Niin syvälle ettei valoa näy tai sitten kuin tähti taivaalla. Ei se edes pelota, oikeastaan vain rauhoittaa mielen.
Minulle se on tehnyt sen ettei huomisella ole paljon merkitystä. On vain tämä hetki tässä ja nyt.
Ei reagoi oikeastaan mihinkään normaalisti. Ajattelee ehkä että sata vuotta vielä ennenkuin tuska loppuu. Jos kuolisin nyt se ei tuntuisi millekkään, ei sekään että saisi elää. Ainoastaab tuska on ja pysyy, se ei lähde mihinkään.
Ei kuolemalla eikä vuolemalla. Jos sanottaisiin että kaiva lapiolla kiinaan reitti, se tuntuisi helpolta suorastaan suunnitelmalta. Mutta lyökää puukkoja rintaan sata ja ajakaa rekalla päälle, pudottakaa rotkoon repikää sormet yksitellen irti ja vetäkää köyden perässä hevosella puoli maakuntaa, niin silloin saattaa saada samna vastuksen kuin tästä tuskasta. Ainoa siinä on vaan se ettei tuska lopu koskaan, sen kanssa täytyy vaan elää ja minähän elän.
En ole ollut koskaan todella sairas ja se on kai minun onneni. en ole kateellinen niille jotka ovat sairaita, koska tiedän mitä kipu tarkoittaa.
Olen kateellinen niille jotka osaavat olla onnellisia tai jotka ovat sitä.
Kai siihen onnellisuuteen olisi hyvä oll joku syykin, mistä sitä sitten ammentaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kato vaikka ajankuluksi ensin tämä rauhassa:
http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/0/t3GXri7izYI