mielialalääkkeillä.Ne tappavat kaikki tunteet niin hyvin kuin vain voi.
Mun oli pakko aloittaa kun parikuukatta päässä pyörinyt samat ajatukset eikä
nukkumisestakaan tullut mitään.
Tiedän että tää on kuin valehelua itselleen mutta ainoa keino päästä jaloilleen.
Mun oli pakko aloittaa kun parikuukatta päässä pyörinyt samat ajatukset eikä
nukkumisestakaan tullut mitään.
Tiedän että tää on kuin valehelua itselleen mutta ainoa keino päästä jaloilleen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Toimiiko ne? Mulla on elämä ihan katkolla. Täysin turhaa, ajatukset vaan pyörii enkä pääse niistä irti. En saa mitään aikaiseksi. Tätä on kestänyt yli puoli vuotta. Terapiasta ei ollut mitään apua.
Toimii ainakin mulla.Olo on niin itsevarma ja tunteeton kuin voi olla.
En kyllä haluaisi olla mutta ainoa keino selvitä.
Ei toimi kaikilla...ainaka mulla
Kyllä ne toimii. Saan asioita aikaiseksi, pystyn olemaan ihmisten kanssa enkä itke niin helposti joka asiasta. (sellaista liikutusitkua)Pystyn tuntemaan muutakin kuin katkeruutta ja häpeää, voin paremmin, liikun paljon. Tulevaisuus näyttää huomattavasti toivoa sisältävämpänä kuin pari kk sitten.
En nyt sano että tunteeton, olen lähinnä sarkastinen. Tunnen iloa, nauran asioille, nautin kauniista asioista.
Voi p*aska! Siis lääkkeiden kanssa saa asioita aikaiseksi, olo tulee itsevarmaksi, voi paremmin ja saa liikuttuakin paljon!?
Hei, mitä lääkkeitä teillä on käytössä?!
Olen vältellyt pillereitä, kun olen kuvitellut tulevani tunteettomaksi zombieksi, jolla ei ajatus kulje. Kuitenkin pitäisi saada opiskeluita eteenpäin, nyt ne on ihan läjänä painamassa.
Itsevarmuus nousee kohisten ja on virtaa tehdä asioita.Itsellä Cipralex.
Käy rohkeasti lääkärillä,menee pari viikkoa niin alkaa vaikuttaan.
Ei tämä mikään hävettävä asia ole.Elämän täytyy jatkua!
Onko mitään sivuvaikutuksia? Maistuuko ruoka liikaa? Miten unet, tuleeko painajaisia?
Efexor depot 75 mg. Ei liikakiloja, ei mitään muutosta paitsi nuo positiiviset. Alussa unet olivat aivan mielettömiä seikkailufilmejä, tosin niitä oli oikein ilo katsella ja miettiä aamulla ( jos muisti) kaiken sen unettomuuden ym. toivottomuuden jälkeen.
Paino noussee muutaman kilon.Ei painajaisia,ihmeellisiä unia kylläkin.
Ei vaikuttanut ruokahaluun mulla,masiksessa en kyllä juuri syönyt muutenkaan.
Miehille voi vaikeuttaa erektion saamista,en tiedä kun ei ole entisen parisuhteen
jälkeen koekumppania ollut.Pitää kait hommata,alkaa olla sellainen fiilis että pystyisin jo yrittämään toisen kanssa.
Täytyy kokeilla. Jos tämä olo oikeasti paranisi! Mulla on kyllä muitakin hyviä keinoja, mutta ne ei enää oikein auta. Liikunta toimii, mutta kun ei saa lähdettyä lenkille kun masentaa. Kuntosalille ei ole varaa. Päätä saa nollattua lukemalla ennen nukkumaan menoa. Mutta yöheräilyille ei voi mitään. Kavereille en ole voinut enää vuoteen voivotella oloani, eihän sellaista kukaan halua eikä jaksa ikuisuuksia kuulla. Tilanteen kyllä tietävät, ja tosi paljon olen saanut heiltä tukea. Onneksi on ne kaverit... :-)
Olisi niin kiva tuntea itsensä pitkästä aikaa energiseksi, mukavaksi, sosiaaliseksi, nätiksi, kykeneväksi... :-) ...kun nyt tunnen itseni ihan täys p*skaksi, ja olen tuntenut jo pitkän aikaa. :-((
Käykö se ihan noin vaan, eli käy kertomassa tilanteen ja pyytää lääkkeitä? Mulla on siellä potilastiedoissa kyllä mun historiaa masennuksesta. Pintapuolisesti musta ei huomaa mitään, en ainakaan usko. Pystyn sosiaalisissa tilanteissa olemaan suht iloinen ja keskustelevainen. Ehkä tämä on sellaista epätyypillistä masennusta. Mun terapeuttikin lähetti mut viimeisellä kerralla kesken pois, kun oli sitä mieltä että voin hyvin. Jäi tosi kurja olo, kun jäi paljon sanomatta. Ei siitä tosin muutenkaan mitään apua ollut. Odotin ehkä enemmän palautetta ja keskustelua. Se vaan kyseli, mutta ei reagoinut mitenkään. Turhaa. Pelottaa, ettei mua oteta tosissaan.
Ihan totta olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, mutta todella lääke auttaa. Menet vain, vaikka yksityiselle ja kerrot tilanteesi. Siis nuo tuntemukset mitä äsken kuvasit. Ne ovat sinun tuntemuksia eikä sitä kukaan toinen tunne. Tavallaan ihminen joka on aivan vieras ei voi koskaan jakaa sinun kanssa sitä mitä koet.
Itselle kynnys lähteä hakemaan niitä oli todella korkea ja vaikea. Kun pääsin lääkärille, aloin ensin itkeä, jotenkin sen ääneen sanominen vieraalle ihmiselle oli samalla helpottavaa, mutta samalla tunnustaminen itselle se kuinka heikoilla on!
Voi olla että hän tekee sinulle masennustestin, jolla pisteyteään masennuksesi taso, mutta se on lähinnä lääkärille kliininen mittari jolla hän voi jollakin tasolla arvioida tilannettasi.
Kyllä hän määrää sinulle reseptin.Sanot vain että tulit hakemaan masennuslääkkeitä. Avoimin mielin vain. Nyt heti varaamaan aikaa. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: elää ja kärsiä tai elää ja voida hyvin. Kumpaan sinä pystyt itse tällä hetkellä? Siis ethän menetä mitään.
Niin se vielä että se voi olla ihan tavallinen lääkäri, eikä edes mikään psykiatri. Tosin myöhemmin käynti psyk. juttusilla voi olla ihan aihellista.
Koitan saada huomenna aikaiseksi... Mun pitää muussa asiassa soittaa lääkärille, yritän ottaa asian puheeksi. Tuntuu vaan, että luovuttaisi kun pyytää lääkkeet. Vai onko se sitten sitä, että pitää tunnustaa itselleen lopullisesti ettei pärjää.
Yksityiselle en voi mennä, kun ei ole rahaa. Asun muualla kuin missä opiskelen, ja välimatkat on pitkiä. Koululla ei ole lääkäriä. Koululla on hyvä psykologi, mutta en kehtaisi mennä sinne itkemään. Kävin siellä jo vuosi sitten purkamassa tätä samaa p*skaa, en haluaisi mennä sinne kertomaan, että tein uudestaan saman virheen, kun halusin luottaa, saada rakkautta ja kokea olevani tärkeä. Otin hyväksikäyttäjä-petturi-valehtelijamiehen takaisin, ja tulin taas hyväksikäytetyksi, petetyksi ja huijatuksi.
Kiitos tuesta. Ei tämä näinkään voi jatkua. Elämä valuu hukkaan.
Ole vain rohkea.Olen kokenut saman kuin sinä.Huomaan että olet välittävä ja hieno ihminen kun pystyt kokemaan ja tuntemaan tunteet noin voimakkaina.Siksi ne pettymykset sattuukin niin voimalla.Itsellä on ammattikin kyseessä näiden lääkkeiden takia mutta en siitä enää kanna murhetta.Oma selviytyminen on nyt tärkeintä.Ei se ole luovuttamista vaan uuden alku.Voimia Sinulle!
Mene vain. Yksityislääkäri maksaa kelan korvauksen jälkeen noin nelisen kymppiä, mutta satsaus kannattaa.Ei se ole luovuttamista. Elä itseäsi varten, tee elämästäsi sellaista että sinun on hyvä elää sitä. Lääke auttaa siihen samoin kuin verenpainelääke tai sen kaltaisesti :-)
Nyky-yhteiskunnassa ei pärjää kuin itsekkäät ja pyrkyrit ja siten vahvat ihmiset. ( on täällä toki aivan hyviäkin ihmisiä, mutta masentuneena on vaan niin erilainen että on vaikea sulautua ja suhtautua ympäristöön oikealla tavalla) Siksi on niin paljon lääkkeiden käyttäjiä -siis mielialalääkkeiden..
Sanin että mene vain, älä jää kerjäämään hyväksyntää ihmisiltä. Nämäkin lauseet luet aivan eri valossa sen jälkeen kun olet aloittanut lääkityksen.
Tämä oli ehdottomasti päivän paras ketju.
Mulla ei vaan toisiaan ole rahaa, muuten olisin varmasti mennyt yksityiselle täällä opiskelupaikkakunnalla. Opiskelun haittapuolia :-(
Toi on ihan totta: vain röyhkeät ja itsekkäät pärjäävät. Ei ole reilua, ei. Tuntuu ettei kukaan enää arvosta ihmisyyttä ja lämpimiä henkisiä arvoja. Pitää olla rahaa, mainetta ja menestystä, pintakiiltoa ja snobeilua. Mulla on aikalailla erilaiset elämänarvot. On vaikeaa löytää samanlailla ajattelevaa ihmistä. Ympäristö masentaa...
No, sain voimia teidän kirjoituksistanne, kiitti tosi paljon!
Kyllä pääsee eroon tunteista. Tavallaan ei ota tunteita sydämen asiaksi. Eihän narkkarikaan tarvitse naista, vain kamaa suoneen...Vähän samas fiilis
Turruttaako se siis tunteet? Voiko tuntea ihastumista ja rakkautta?
Mun mielestä tuo "tunteiden turruttaminen" on vähän laaja käsite. Riippuu kai aika monesta asiata ja yksilön persooonallisista ominaisuuksista kuinka hän yleensä käsittelee aisoitaan.
Ihmisestä ei tule tönkköä ja turvonnutta, hitaalla käyvää oliota jos hän käyttää mielialan kohentamiseen tarkoitettuja lääkkeitä.
Voi tuntea, ihastua ja rakastaa. Pienetkin aiemmin merkityksettömiltä tuntuvat asiat saavat mielen iloiseksi ja sekä onnistumisen kokemuksia ym. kokee asioista joita ennen ei edes huomannut. Ne ovat kuitenkin sitä mitä jokainen ihminen tarvitsee -välttämättä niitä ei huomaa ennenkuin tiedostaa niiden puuttumisen -sama toisinkin päin. Masennus on salakavala ja sokeuttava. Mutta nuo ei tarkoita sitä että olisi aivan pois pelistä ja elämä olisi lääkkeiden aloituksen jälkeen pelkkää kukkakedolla hyppelyä.
Voi tuntea kyllä mutta paljon voimakkaampana ilman niitä.
Mutta käytönhän voikin lopettaa ja kannattaakin kun saa elämänsä raiteilleen.
mä otan joka ilta mirtzaa n.7mg. nukun hyvin ja sikeästi, aamulla ei ole höntti olo,ku pitää annoksen pienenä. tuli bänksit keväällä, tuntui et maailma kaatuu ja ahdistus oli aivan kauheeta. Kutsun noita hälläväliä-pillereiksi, koska todellakin huonot fiilikset loppu, mieli on iloinen ja pirteä. oon niihin koukussa, mut mitä sitten, ei noin pieni annos haitaksi ole. Paino on mulla tippunut n.5kg, ku ei tartte suruun syödä. hakekaa vaa rohkeesti apua, ei tarvi murheissa piehtaroida
Sain lääkäriajan kahden viikon päähän. Jospa se tästä lähtis :-)
Huh-huh...
Aloitin lääkityksen ja aika kamala olo on. Miten te olette päässeet alkuun, kauanko haittavaikutukset ovat vaivanneet?
En saa nukuttua, tärisen, liikkeet nykii, huono olo, väsyttää ihan älyttömästi. Ei kylläkään ahdista eikä masenna, vähän ulkopuolinen olo.
Pari viikkoa, mitä sait? EI kyllä noin pahoja oireita ollut, mutta koita kestää :/
Citalopram 20 mg. Toivottavasti saan nukuttua ensi yönä. Kumpa eivät pahenisi nuo sivuoireet. Mitä oireita sulla oli?
Eikö sua neuvottu aloittamaan puolikkaalla annoksella esim. ensimmäiset 6 tai 8 päivää?
Lähinnä äkillistä heikotusta ja pahoinvointia vrt. esim. verensokerin laskuun. Syöminen yleensä auttoi. Verenpaineet olivat yläkantissa ja sydän tykytti, mutta ne meni ohi. Väsymys oli ja unet todella tapahtumarikkaita.
höpön höpön ei ole sellaista lääkettä joka olis sydänsuruihin keksitty.parasta on puhuminen kaverille (luotettavalle) ja vaikkapa kirjoittaminen.eikä lääkkeet auta ellei serotoonitasossa todella oo puutosta.et sillee
Joo eipä ne lääkkeet minua ainankaan auttaneet .Tuli toisenlaisia vaikeuksia olis ilmeisesti pittänyt ottaa niitten pillereiden kanssa viegraa sellaisia vaikeuksia . Tässä sitä sinnitellyt on ollut hyviä ja huonoja aikoja viimeisen reilun vuoden aikana .Olen kyllä huomannut että minusta tullut vitt---inen ihminen kaipa tämäkin vaihde menee ohitse.
OIKEA lääke ja oikein otettu auttaa. Mulla mirtsaa joka ilta 7mg. Ei ahdista, ei pöhnää oloa , nukun hyvin. Elämä maistuu, kaikki ok. Vaihda lääkettä
Tuohon kaikkeen on vain yksi tehokas lääke joka on rakkaus. Kun sitä nauttii aamulla päivällä ja yöllä elämä seestyy. On yksi joka tekee sen - Jumala- rakkauden alkulähde. Tästä lähteestä pulppuaa rakkaus. ♥ Rakkauden resepti: "Kun sydän itkee kerro Jeesukselle, kun huolet painaa kerro hänelle. Hän sinua kuulee kun kerrot hänelle".
Molemminpuolinen rakkaus tietenkin parasta mitä kukaan voisi haluta
Vaan jos sitä ei ole eikä tule
Tai suhde on kaatunut jostakin syystä
Eikä pääse huonosta olosta muuten irti
Eikä ole ystäviä jolle kertoa
Ei tule itku jos vain sen pariviikkoa jaksat totutella
Kaikkea hyvää Sinulle "mulle kans"
Apu kyllä tulee,jos ei niin vaihda merkkiä!
Mä en taida enää muuta lääkettä tarvita kuin napin ottaan. Loppuis huolet ja vitutus kertalaakilla ja tekisin monta ihmistä iloseksi