Laitan tämän aloituksen myös tänne yleistä-osion lisäksi, jospa joku toinen bi-polarinen olisi kokenut saman...
Olen vajaa 30 v mies. Minulle on reilu kymmenen vuotta sitten diagnostoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja siihen on rouskutettu vaikka mitä nappeja, varmaan kaikki mahdoliset mitä kaupasta saa.
Olin tottunut jo masennukseen ja hyväksynyt sen osana persoonaa jo joku vuosi sitten, eli se ei enää haitannut aivan kamalasti elämässäni, olen menestynyt vallan mainiosti taloudellisesti, vaikka sietämätön olemisen tuska korpeaa sisällä.
Pari vuotta sitten, jos oikein muistan, alkoi uudenlainen vaihe. Muistiongelmat ja sekavuus, toisinaan puheen puuroutuminen ja motoriikan heikkeneminen. Maniakaudet vahvistuivat.
Lopetin lääkityksen vajaa vuosi sitten, koska ajattelin että nuo kemikaalit polttavat kuuppani viimeisetkin rippeet. Heti perään lopetin alkoholin käytön.
Oireet ei oikeastaan ainakaan parantuneet, kova sekoamisen pelko ja ns. oudot ajatukset, unenomainen olo, depersonalisoituminen (en pysty muistamaan alkoiko nämä oireet ennen vai jälkeen lääkkeiden lopettamista). Toki joskus sairauden alkuvaiheessa oli noita enemmänkin, mutta nyt etenkin nämä oudot ajatukset ovat nousemassa pinnalle ja pelottaa perkeleesti.
Saan assosiaatioita täysin oudoista asiosta. Punainen väri saa minulle mielleyhtymän banaaneihin. Ajaessani seudulla, jossa mummoni asui, tulee mieleen että voisinkin käydä moikkaamassa mummoa. Ikävä kyllä mummoni on ollut kuolleena jo 15 vuotta... Matemaattiset laskutoimitukset voivat olla toisinaan hankalia, välillä tuntuu että 5 6 on 13...
Toki ymmärrän heti että ajattelussani on hiukan logiikan puutetta, mutta alkuun nämä omituisuudet tuntuvat täysin perustelluilta.
Muutenkin maailma tuntuu toisinaan (90%) ajasta hyvin epätodelliselta, jopa vääristyneeltä, kuljen usvan keskellä, enkä muista mistä olen tullut tai mihin minun piti mennä, olen kuin unessa.
Keskittymiskykyni on täysin nolla, ajatukseni ovat pelkkää paskaa. Uppoudun helposti omiin maailmoihini, kun pitäisi kuunnella.
Minulla on suhteellisen kova stressi päällä työni puolesta, se voisi vaikuttaa asiaan. Alkoholia olen käyttänyt aika paljon, teini-iästä asti miltei joka viikonloppu, mutta nyt siis tipattomana vajaan vuoden.
Olenko sekoamassa lopullisesti, esim. skitsofreniaan vai onko minulla joku parkinssonin tauti? Lääkärissä kävin (ehkä, en muista) puoli vuotta sitten, ei ollut vitunkaan apua. En enää hirveän kauaa tätä paskaa jaksa, vajaa kymmennen vuotta meni masennukseen tottumiseen, nyt pitäisi tottua tähän...
Olen vajaa 30 v mies. Minulle on reilu kymmenen vuotta sitten diagnostoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja siihen on rouskutettu vaikka mitä nappeja, varmaan kaikki mahdoliset mitä kaupasta saa.
Olin tottunut jo masennukseen ja hyväksynyt sen osana persoonaa jo joku vuosi sitten, eli se ei enää haitannut aivan kamalasti elämässäni, olen menestynyt vallan mainiosti taloudellisesti, vaikka sietämätön olemisen tuska korpeaa sisällä.
Pari vuotta sitten, jos oikein muistan, alkoi uudenlainen vaihe. Muistiongelmat ja sekavuus, toisinaan puheen puuroutuminen ja motoriikan heikkeneminen. Maniakaudet vahvistuivat.
Lopetin lääkityksen vajaa vuosi sitten, koska ajattelin että nuo kemikaalit polttavat kuuppani viimeisetkin rippeet. Heti perään lopetin alkoholin käytön.
Oireet ei oikeastaan ainakaan parantuneet, kova sekoamisen pelko ja ns. oudot ajatukset, unenomainen olo, depersonalisoituminen (en pysty muistamaan alkoiko nämä oireet ennen vai jälkeen lääkkeiden lopettamista). Toki joskus sairauden alkuvaiheessa oli noita enemmänkin, mutta nyt etenkin nämä oudot ajatukset ovat nousemassa pinnalle ja pelottaa perkeleesti.
Saan assosiaatioita täysin oudoista asiosta. Punainen väri saa minulle mielleyhtymän banaaneihin. Ajaessani seudulla, jossa mummoni asui, tulee mieleen että voisinkin käydä moikkaamassa mummoa. Ikävä kyllä mummoni on ollut kuolleena jo 15 vuotta... Matemaattiset laskutoimitukset voivat olla toisinaan hankalia, välillä tuntuu että 5 6 on 13...
Toki ymmärrän heti että ajattelussani on hiukan logiikan puutetta, mutta alkuun nämä omituisuudet tuntuvat täysin perustelluilta.
Muutenkin maailma tuntuu toisinaan (90%) ajasta hyvin epätodelliselta, jopa vääristyneeltä, kuljen usvan keskellä, enkä muista mistä olen tullut tai mihin minun piti mennä, olen kuin unessa.
Keskittymiskykyni on täysin nolla, ajatukseni ovat pelkkää paskaa. Uppoudun helposti omiin maailmoihini, kun pitäisi kuunnella.
Minulla on suhteellisen kova stressi päällä työni puolesta, se voisi vaikuttaa asiaan. Alkoholia olen käyttänyt aika paljon, teini-iästä asti miltei joka viikonloppu, mutta nyt siis tipattomana vajaan vuoden.
Olenko sekoamassa lopullisesti, esim. skitsofreniaan vai onko minulla joku parkinssonin tauti? Lääkärissä kävin (ehkä, en muista) puoli vuotta sitten, ei ollut vitunkaan apua. En enää hirveän kauaa tätä paskaa jaksa, vajaa kymmennen vuotta meni masennukseen tottumiseen, nyt pitäisi tottua tähän...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei varmastikaan tarvitse tottua tuohon. Koko ajan tulee uusia lääkkeitä markkinoille, ehkä saat toimivamman lääkityksen kuin mitä se aikaisempi oli. Mene lääkäriin ja vaadi apua, niin kauan kunnes sitä löytyy. Kaikki psykiatritkaan eivät ole yhtä päteviä. Etsi apua, äläkä luovuta.
Mulla on elämäni kolmas mania (laskujen mukaan) menossa ja tällä kertaa tunnistan oikeasti myös tuon sekavuuden. Ajatukset on levottomia ja häiriintyneitä, kuulen ääniä, kaikki aistit on tosi voimakkaita, näen tilanteet ulkopuolelta ja irtonaisena, muistiongelmat, ajatuksenjuoksu, lukemisen vaikeus, sanojen ymmärtämisen vaikeus, liiallinen puhuminen, puhumisen lopettaminen seinään ja muutenkin olo tuntuu siltä kuin olisi pilvessä koko ajan. Saatan tuijotella eteeni silmiä räpäyttämättä ja nauraa päälle kun ajattelen miten hölmöltä varmasti näytän.
Mulle määrättiin Ketipinoria psykoottiseen maniaan ja Tenoxia unensaantiin.
Hei Enya!
Sinulla on näitä ongelmia manian yhteydessä? Minulla olo on kuin olisi kaasupohjassa ja käsijarru päällä. Kamalasti meteliä, mutta mihinkään ei pääse.
Minulla maniaa, ainakin lievässä muodossa, voi olla vaikka joka toinen päivä. Vakavat masennuskaudet ovat aikalailla kadonneet, viimeksi olen ollut masentunut pari viikkoa sitten ja sekin ensimmäinen kerta vuoden aikana.
Ehkäpä en näitä masennuksia koe kovin vahvana koska minä tiedä aina että huominen on parempi päivä.
Hallitseva olo on tuo edellä mainittu "kaasupohjassa ja käsijarru päällä"-olo.
Eikä nuo maniatkaan oikeastaan haittaa, silloin saa potkittua vauhtia elämään. Ne ovat toisinaan olleet suhteellisen psykoottisia jossain mielessä, hiukan liian isoja oletuksia itsestään ja sen sellaista. Pitkäaikainen naisystäväni ei ole huomannut mitään, se kai pitää näitä minun luomiskausia luonteeseeni kuuluvana?
Hei Huolestunut!
Varaa aika ihmeessä perusterveydenhuoltoon ja pyydä lähete eteenpäin, jotta saisit oikeanlaista apua, sekä keskusteluapua, että mahdollisesti sopivan lääkityksen.
Kerro myös lähimmille ihmisillesi, ystäville tai perheellesi, jotta saat tukea itsellesi myös heiltä, ovatko he huomanneet myös oirehdintasi? Kuulostaa vakavilta oireilta.
Hei Huolestunut,
itse kärsin myös masennusoireista (joihin olen sopeutunut vuosien varrella) ja muistioireista. Myös laskutoimitusten vaikeus ja ajattelun ja toisten puheen seuraamisen vaikeus kuulostaa tutulta. Takana kaksi sairaalaan päättynyttä psykoosia jo vuosien takaa. Mutta työelämässä osittain sinnitellään ja normaalia elämää eletään. On todella rasittavaa kun pääkoppa ei toimi, mutta en oikein ole mitään ratkaisua tähän löytänyt muuta kuin että odotellaan ja yritetään antaa ajan tehdä tehtävänsä. Itse ajattelen että psykoosit tehneet hallaa aivoilleni myös tää psyykenlääkitys (nyt Zyprexa 3,5 mg iltaisin) voi vaikuttaa myös. Mutta tota psykoosia kannattaa todella varoa, mulla ainakin tuli ihan puun takaa. Mulla esim muiden puheen kuuntelu silloin oli täysin mahdotonta ja ajatukset meni villeinä. Kannattaa siis käydä lääkärissä varmuuden vuoksi ja varmistella että nukkuu kunnolla.
Miten sinä sait psykoosin? Oliko sillä hetkellä stressiä? Minkälaisia nuo psykoosit olivat?
Eivät oikeastaan. Olen ollut koko ikäni hajamielinen. Naisystäväni ei edes huomaa manioitani, pitää niitä minun normaalina sekoiluna :D
Terve,
mulla on ilmennyt noita samoja oireita silloin tällöin (jo ennen lääkitystä)
Huomasin kerran kun yksi hassumpi kausi oli meneillään, että puhelimessa aina ihmisten puhe muuttui aivan käsittämättömäksi, siis se oli samaa selvää suomea mutta en ymmärtänyt lopulta puoliakaan. Ihankuin lauserakenteet ja kieli olis olleet vieraita. Samoin välillä olen kuullut jotain ikäänkuin kuiskutusta ja yrittäessä nukkua jotkut en tiedä mitkä mutta valot ja jonkun läsnäolo kiusaa. Pahin harhaisuus liittyi alkoholiin: joskus heräsin ihan kevyen pikkutissutteluillan jälkeen ja löysin keittiöstä viinapullon ja sanomalehdet oli täynnä lauseita siitä, että joku on huoneessa kanssani ja sillä oli jotain minua vastaan.
Mulla on usein myös noita epätodellisia olotiloja, en sinänsä pidä niitä muuten pahoina, mutta niihin liittyy aina joku pelko siitä, että sekoan lopullisesti. Ikäänkuin pelkään että jos epätodellisuus muuttuu vielä epätodellisemmaksi, ei ole enää paluuta.
Matemaattinen puoli on ollut aina mulle hankalaa ja varsinkin hypomaniatilassa en oikein pysty keskittymään helppoihinkaan laskuihin.
Muistihäiriöitä on mullakin ollut todella poikkeuksellisen paljon viimeaikoina. Kuljetan tavaroita jatkuvasti ajatuksissani jonnekin ja sitten etsin niitä. Siis suurinpiirtein kerran tunnissa etsiskelen täällä jotain joka sitten löytyy jostain käsittämättömästä paikasta, enkä yleensä silloinkaan muista sitä sinne vieneeni. Tämä minuakin huolestuttaa
Tulen myöhemmin vastaamaan paremmalla ajalla mutta seuratkaa myös muita tekstejäni nimimerkillä "20v.bipo".
Outoa lukea välillä omaa tekstiä kun kirjottaa sitä erilaisessa mielentilassa.
Mä puhuin omista muistiongelmistani psykiatrilleni. Kuulemma liittyy vanhenemiseen (48 v.!). Muistamattomuus on lisääntynyt Ketipinorin aikana. Ei kuulemma liity lääkkeeseen....
&%#(/&!!!!! Sanon vaan. Mielestäni nää kyllä kulkee ihan käsi kädessä. Tilanne on kohta se, että vaikka saisin työtäkin, en pystyisi sitä hoitamaan. Sen verran muisti pätkii eikä keskittymiskykyä juuri ole.
Moro! Mulla ikää kohta 24v. Todettiin kakkostyypin kaks-suuntanen n. 1,5kk sitten. Kellään muilla tällasia oireita; Sain jostain, en tiedä mistä, ajatuksen että avopuolisoni pettää minua. Tämä ajatus kasvoi pikkuhiljaa päässäni ihan äärettömiin mittasuhteisiin. Lopulta se meni siihen että ajattelin sitä ensimmäisenä kun heräsin ja yölläkin ennen kun sain unen päästä kiinni. Homma kärjistyi pettämiseen. Vasta 1,5kk tauko juomisesta sai pääni selkeytymään, olin itse kuvitellut koko asian. En jaksa ymmärtää miten sain epäilyksistäni kehiteltyä niin suuren pakkomielteen itselleni, etten voinut enää ajatella muuta. Enkä myöskään tajua mistä tuo ajatus sai alkunsa, syytä epäilyihin ei ollut. On aivan helvetin pelottavaa huomata jälkeenpäin miten sekaisin oon ollut ja mikä tässä nyt on totta ja mikä vaan oman sairaan mielikuvituksen tuotosta. Tällä hetkellä on aika tasainen kausi menossa ja asiat on melko mallillaan. Miten saan tulevaisuudessa pidettyä mielikuvituksen erillään "oikeista" asioista?
Ketipinor auttoi mua. Katkaisee väärät ajatusketjut parissa päivässä. Ilman lääkitystä asiat voi pyöriä päässä pitkäänkin.
Opeta avopuolisosi erottamaan sairauden tuomat harhat. Omani huomauttaa minulle, kun alan puhua sekavia. Se tuntuu tosi ikävältä, kun mielestäni puhun vain asiaa. Mutta olen oppinut luottamaan hänen arvioonsa. Se on useimmiten oikea.
Juominen kannattaisi lopettaa kokonaan, ei sovi bipolle.
Kiitos kaikille vastanneille. Hyvä kuulla etten ole yksin.
Nyt on oireet pikku hiljaa helpottaneet, ainakin jollain asteella... En tarkalleen tiedä miksi, ehkä normaalia vaihtelua ja huomenna on sitten tooooosi paha olla...
Poistin sokerit ja mössöjauhot ruokavaliosta ja syön omega-3:sta sekä vitamiineja. Ehkä vaikutus on placeboa (ja hyvin todennäköisesti onkin), mutta vointi ainakin parantunut. Lisäksi yritän hallita omaa oloani komentamalla rauhoittumaan, etten ala "sekoilemaan".
Olen huomannut itsessäni ADHD:n oireita ja sain testissä miltei täydet pisteet. Mutta neurogi ei suostu ottamaan vastaa "koska masennus". Eikä suostu sisätautilääkäri ottamaan vastaan lievästi korkeiden kilpirauhasarvojen takia, "koska masennus". Voin toki olla luulosairas, mutta olisihan nuo hyvä sulkea kai ensin pois, ennen kuin päätä ruvetaan sulattamaan Ketipinor/Seroquel-myrkyillä..
Tietyllä tapaa oireeni voisivat olla paniikkihäiriötä, mutta ei minulla ole mitään julkisten paikkojen pelkoa... Vaikea sanoa.
Varailen huomenna ajan psykatriselle puolelle (paikan ylilääkäri on kylläkin täysi kusipää), vaikkei kiinnostaisi ja olokin on kohentunut, ihan siltä varalta jos sattuu pahenemaan.
"Pari vuotta sitten, jos oikein muistan, alkoi uudenlainen vaihe. Muistiongelmat ja sekavuus, toisinaan puheen puuroutuminen ja motoriikan heikkeneminen.
...
Keskittymiskykyni on täysin nolla, ajatukseni ovat pelkkää ******. Uppoudun helposti omiin maailmoihini, kun pitäisi kuunnella."
Aivan samat ongelmat alkoivat yli 30 vuotiaana. Niin asioiden kanssa pärjään aivan loistavasti mitkä oikeasti kiinnostaa, mutta annas olla kun on joku mielenkiinnoton asia... Esimies kertoo jotain ja kaikki otettava samantien toistaen paperille. Ei helvetti vie. Duunissa joutuu toisinaan käätelemään venttiileita ja kytkimiä - ja yksi pieni *PUFF* ja kaikki unohtuu bittiavaruuteen.
Mulla on myös ollut nyt vuoden verran enemmän ongelmia muistin kanssa,keskittymisen kanssa sekä lukemisessa ja kirjoittamisessa,hahmottamisessa yleensä eli huolimattomuusvirheitä tulee tämäntästä. Myös aloitekyky on heikentynyt. Hoksottimet ovat hitaat nykyään!
Diagnoosina kaksisuuntainen ollut viimeiset kuusi vuotta.
Itsellä selvästi tämä "älyllinen pysähtyminen" alkoi,kun aloitin epilepsialääkkeellä hoidon kaksisuuntaiseen ja tämä pysäys on jäännyt päälle vaikka lääke on vaihdettu toiseen. Lääkärit kieltävät,että lääke olisi voinnut tehdä tämän.
Toisaalta,samoihin aikoihin kuin tuo epilepsialääke aloitettiin,niin yritin aika tuhdilla annoksella lääkkeitä itsaria ja teholla käytiin. Pää on kuvattu sen jälkeen,eikä kuvissa ole mitään poikkeavaa näkynyt eli ei varmaankaan ole tuo itsariyritys vaikuttanut tähän ja ei kaiketi ole siitä johtuvaa tämä hömppäolo?
Kuitenkin itse uskon vakaasti että joku lääke tämän kaiken hitauden älyssä aiheuttaa,sanokoon lekurit mitä tahansa ;)
Mulla se hitaus tuli ihan vaan viime psykoottisessa maniassa. Välillä ajatus juoksi ihan super pika vauhtia ja välillä mentiin hitaasti ja vaikeesti. Varmaan aivot leikkaa kiinni jossain vaiheessa kun eivät saa kunnolla lepoa.
Turhauttavaa kun ei pysty toteuttamaan sellaisia luovia juttuja missä on hyvä. Ei vaan pysty keskittymään. Eikä välttämättä pääse irti jostain asioista jotka pyörivät vain koko ajan mielessä.
Oletko ajatellut että maailmankaikkeudessa on muitakin olioita,henkiä? Ne tekevät "meidän maailmassa" omia juttuja. Herkät ihmiset just vaistoavat nämä,kuulee niiden äänet,näkee näkyjä,aistii niiden läsnäolon ym. Yleensä niitä ihmisiä pidäämme "hulluina,mielisairaina"jotka ovat vain herkkiä aistimaan todellisen,Jumalallisuuden. Tänä aikakautena maailmankaikkeus tahtoo ihmiskunnan muuttuvan ja siksi ihmiset oireilee.Se on vain todellista eikä huuhaata. Kannattaa tutustua rajatietoon. Tosi suuri helpotus kun lukee niiitä juttuja todeksi joita itse on pään sisällä kuullut,nähnyt,kokenut ja huomaa et enhän mä olekkaan hullu! Esim.Diana Gooperin kirjat ovat hyviä.
Joo kyllähän välillä käy mielessä että mulla ois tälläisia yliluonnollisia kykyjä joita voin käyttää tarvittaessa. Joka tapauksessa että on jotenkin erityinen. Kyllä sitä on varmaan kaikki mielikuvat ja harhat käyty läpi.
Meissä varmaan jokaisessa on vahvuuksia ja heikkouksia, millä pärjäämme elämässä. Jos sinulla on työ ja toimeentulo puoli kunnossa, elämäsi vaikuttaa kulkevan raiteillaan.
Jos aivojen välittäjäaineissa on häiriötä, on huumeissa tai muuten sekaisin, on se aina hälyttävää. Vakavien hallusinaatioiden vuoksi kannattaa hakeutua lääkäriin, mikäli niistä on haittaa.
Mielestäni yliluonnollisiin ilmiöihin ei pidä tukeutua, koska ne eivät tue jokapäiväistä selviytymistämme. Yleensä kokemukset on enemmän sattumaa, mitä, edellytetään luotettavuudelta.
Koska tulet taloudellisesti hyvin toimeen, olet osannut tehdä oikeita valintoja elämässäsi. Näin ollen voit edelleen luotaa omaan harkintakykyysi ja olla tyytyväinen siitä, että kykenet käyttämään myös mielikuvitustasi rikastuttamaan arkeasi