Naapurini on vanha eläkeläis leskirouva, jonka ainut ilo elämässä on kytätä naapureitaan ja arvostella heidän tekemisiään toisille.
Sekä kommentoida naapureille veemäiseen tapaansa asioista suoraan, esim. jos et ole leikannut nurmikkoa viikkoon ja kahteen päivään niin tulee valitusta liian pitkästä ja epäsiististä nurmikosta. Jos on vieraita käymässä niin tulee huutelemaan kaikkea epäkohteliasta. Huutelee koiraamme hänen pihalleen, vaikka olemme sanoneet asiasta tuhat kertaa että koira on meidän ja pysyy meidän pihalla. Tahtoo kaikin tavoin aiheuttaa meille mielipahaa ja nolata meidän vieraidemme, muiden naapurien silmissä.
Ja toimeen on yritetty tulla. Ensimmäiset kaksi vuotta vaan kuunneltiin ja oltiin hiljaa, koskaan ei sanottu vastaan vaan annettiin olla. Nyt ei vaan enää jaksa yrittää pitää yllä naapurisopua tai olla kohtelias vanhempaa ihmistä kohtaan, kun toinen suoltaa kaikkea kuraa jatkuvasti.
Eli vihaan naapuriani!
Sekä kommentoida naapureille veemäiseen tapaansa asioista suoraan, esim. jos et ole leikannut nurmikkoa viikkoon ja kahteen päivään niin tulee valitusta liian pitkästä ja epäsiististä nurmikosta. Jos on vieraita käymässä niin tulee huutelemaan kaikkea epäkohteliasta. Huutelee koiraamme hänen pihalleen, vaikka olemme sanoneet asiasta tuhat kertaa että koira on meidän ja pysyy meidän pihalla. Tahtoo kaikin tavoin aiheuttaa meille mielipahaa ja nolata meidän vieraidemme, muiden naapurien silmissä.
Ja toimeen on yritetty tulla. Ensimmäiset kaksi vuotta vaan kuunneltiin ja oltiin hiljaa, koskaan ei sanottu vastaan vaan annettiin olla. Nyt ei vaan enää jaksa yrittää pitää yllä naapurisopua tai olla kohtelias vanhempaa ihmistä kohtaan, kun toinen suoltaa kaikkea kuraa jatkuvasti.
Eli vihaan naapuriani!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa.
Kyllähän noita sairaita hmisiä maailmaan mahtuu.
Itselläni oli joskus samanlainen naapuri. Ja suoraan sanottuna odotin vain että se vanhuuteen kupsahtaisi.. ja näinhän siinä tapahtui kun pari vuotta malttoi odottaa. Täytyy sanoa että odottavan aika oli pitkä mutta kyllä se sen arvoista oli.
Nyt on rauhallista ja pihalla voi liikkua vapaasti, eikä kukaan ole enää arvostelemassa perheeni normaalia elämää.
Näillä tavoinhan meitä ihmisiä testataan. Asetetaan ikään kuin kokeeseen. Koska pinna palaa.
Emme paljoakaan tiedä itsestämme silloin kun elämä lipuu auvoisasti ja näyttää kauniit kasvonsa. Mutta heti kun joudumme vaikeuksiin muutoinkin kuin kuvitellessa, ihan oikeassa elämässä, on pakko kysyä, kuka minä oikeastaan olen ja miksi tämä tilanne ja nämä ihmiset on tuotu elämääni, sitä hankaloittamaan. Mikä tämän kaiken ydin on, minun kannaltani ja näiden kiusankappaleiden.
En usko sattumiin. Uskon kohtaamisiin. Että ne on käytävä läpi ja pyrittävä selviytymään. Sekä itsen että sen hankalamman osapuolen suhteen. Ei ole helppoa antaa anteeksi, kun vastapuoli tekee kaikkensa, jotta tämä ei onnistuisi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että mitä vaikeampi testi, sen arvokkaampi testattava. Arvokkaaseen kannattaa panostaa. Tutkia, kykeneekö antamaan anteeksi vai viekö vastenmielisyys voiton. Jaksamista helpottaa, kun muistaa, ettei ketään testata huvin vuoksi.
Meekö sinne senioritaloon.