Olen kärsinyt n. kymmenen vuotta paniikkihäiriötä vastaavista oireista. Pidän oireita häiritsevinä, vaikkakin en ole paniikin takia vielä juurikaan tietoisesti välttänyt mitään tapahtumia tai paikkoja. Paniikkikohtaus tulee yleensä stressaavana koetun päivän jälkeen esim. junassa, autossa tai kävellen kotimatkalla. Tuntemuksia ovat raajojen puutuminen, utuinen olo, pyörtymisen tunne, hengen salpaantuminen, kuoleman pelko, pakoon lähtemisen tunne, kontrollin menettämisen tunne jne. Vaikka tiedän oireet vaarattomiksi, eikä niitä ulospäin ehkä havaitse, ne silti joskus tulevat ja kestävät oman aikansa. Rauhoittuminen tuntuu tällöin hyvin vaikealta ja tilanne voi ahdistaa jälkeen päin vielä muutaman päivän.
Olen viime vuosina oppinut osin tuntemaan tekijät ja siten välttämään osan kohtauksista. Tuntemukset vaihtelevat kausittain, mutta selvää tekijää, josta hyvä tai huono kausi johtuu, en ole vielä saanut kokonaan selville. Vaikka varsinaiset kohtaukset ovat vähentyneet, muistot ja etenkin kohtauksen ”paikkamuisto” on vahva. Paniikista tai jostain muusta ahdistushäiriöstä johtuen joissakin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa oleminen tuntuu edelleen vaikealta. Esimerkiksi kahvitauolla voi joskus jännittää niin, että puhuminen tuntuu käheältä ja takkuiselta. Joskus myös silmät kuivuvat ja tilanne on kaikin puolin nihkeä. Joskus myös (turvallisetkin) tilanteet, esim. autolla ajo, voi aiheuttaa paniikkioireita (ajattelee, mitä voi käydä jos jokin menee vikaan tai ”menettää kontrollin”). Jossain toisessa paikassa taas sosiaaliset tilanteet ovat hyvinkin luontevia.
Yhteenvetona kärsin ehkä stressin ja jännityksen aiheuttamista oireista, jotka voivat ilmetä esim. paniikkina (?). Olen kuullut että terapiasta voisi olla apua sekä joillekin myös lääkkeet ovat olleet avuksi (esim. beetasalpaajat).
Miten asiaa voisi lähteä purkamaan?
Olen viime vuosina oppinut osin tuntemaan tekijät ja siten välttämään osan kohtauksista. Tuntemukset vaihtelevat kausittain, mutta selvää tekijää, josta hyvä tai huono kausi johtuu, en ole vielä saanut kokonaan selville. Vaikka varsinaiset kohtaukset ovat vähentyneet, muistot ja etenkin kohtauksen ”paikkamuisto” on vahva. Paniikista tai jostain muusta ahdistushäiriöstä johtuen joissakin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa oleminen tuntuu edelleen vaikealta. Esimerkiksi kahvitauolla voi joskus jännittää niin, että puhuminen tuntuu käheältä ja takkuiselta. Joskus myös silmät kuivuvat ja tilanne on kaikin puolin nihkeä. Joskus myös (turvallisetkin) tilanteet, esim. autolla ajo, voi aiheuttaa paniikkioireita (ajattelee, mitä voi käydä jos jokin menee vikaan tai ”menettää kontrollin”). Jossain toisessa paikassa taas sosiaaliset tilanteet ovat hyvinkin luontevia.
Yhteenvetona kärsin ehkä stressin ja jännityksen aiheuttamista oireista, jotka voivat ilmetä esim. paniikkina (?). Olen kuullut että terapiasta voisi olla apua sekä joillekin myös lääkkeet ovat olleet avuksi (esim. beetasalpaajat).
Miten asiaa voisi lähteä purkamaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.