Onko kotimaisten kielten opiskelumallimme vanhentunut globalisaation myötä?
Globalisaation myötä lasten vanhemmat ovat valinneet lapsilleen paljon englantia, mutta eivät ole vaatineet lapsiltaan yhtä paljon muiden vieraiden kielten opetusta kuin minun vanhempani vaati minulta 1970-80 luvulla. Logiikka kai lienee se että globalisaation myötä kaikki ihmiset oppivat englantia ja sillä hoidetaan kaikki suhteet muunkielisiin.
Toinen trendi globalisaation myötä on se että huomataan englanninkielen uhkana kanaslliskielille. Siksi lainsäädännössä ja oletettavasti myös kieliopetuksessa tullaan vaalimaan kansalliskieliä siten etteivät köyhdy liikaa tai menetä omaperäaisyyttään.
Kolmas tärkeä keskustelu on pitäisikö kieltenopetusta vähentää vai lisätä? Globalisaation myötä saattaa olla että kielpailu vaatii enmmän aikaa luonnontieteille ja yhteiskuntatieteille - ja vähemmän mm. kieliopintoja. Tästä on paljon erilaisia mielipiteitä.
Itse asiassa keksustelu pakollisista kotimaisista EI ole kovin keskeinen tai kriittinen aihe edes kieltenopiskelusta puhuttaessa. Eikä ole edes varmaa kumpaan suuntaan globalisaatio tuota aihetta sysää. Jos hyvä englanti riittää ja jos kansalliskieliä pitää vaalia niin lopputulema saattaa hyvinkin olla se että kotimaisten kielten osaamisen tavoitetta olisi nostettava. Eikä siinäkään keskustelussa kysymys pakollisuudesta tai valinnaisuudesta ole kovin kekseisessä osassa.
Kielikeskustelu on juumittunut opintopolitiikan näkökulmasta tukevasti sivuraiteille.
Globalisaation myötä lasten vanhemmat ovat valinneet lapsilleen paljon englantia, mutta eivät ole vaatineet lapsiltaan yhtä paljon muiden vieraiden kielten opetusta kuin minun vanhempani vaati minulta 1970-80 luvulla. Logiikka kai lienee se että globalisaation myötä kaikki ihmiset oppivat englantia ja sillä hoidetaan kaikki suhteet muunkielisiin.
Toinen trendi globalisaation myötä on se että huomataan englanninkielen uhkana kanaslliskielille. Siksi lainsäädännössä ja oletettavasti myös kieliopetuksessa tullaan vaalimaan kansalliskieliä siten etteivät köyhdy liikaa tai menetä omaperäaisyyttään.
Kolmas tärkeä keskustelu on pitäisikö kieltenopetusta vähentää vai lisätä? Globalisaation myötä saattaa olla että kielpailu vaatii enmmän aikaa luonnontieteille ja yhteiskuntatieteille - ja vähemmän mm. kieliopintoja. Tästä on paljon erilaisia mielipiteitä.
Itse asiassa keksustelu pakollisista kotimaisista EI ole kovin keskeinen tai kriittinen aihe edes kieltenopiskelusta puhuttaessa. Eikä ole edes varmaa kumpaan suuntaan globalisaatio tuota aihetta sysää. Jos hyvä englanti riittää ja jos kansalliskieliä pitää vaalia niin lopputulema saattaa hyvinkin olla se että kotimaisten kielten osaamisen tavoitetta olisi nostettava. Eikä siinäkään keskustelussa kysymys pakollisuudesta tai valinnaisuudesta ole kovin kekseisessä osassa.
Kielikeskustelu on juumittunut opintopolitiikan näkökulmasta tukevasti sivuraiteille.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"kansalliskieliä pitää vaalia niin lopputulema saattaa hyvinkin olla se että kotimaisten kielten osaamisen tavoitetta olisi nostettava. Eikä siinäkään keskustelussa kysymys pakollisuudesta tai valinnaisuudesta ole kovin kekseisessä osassa."
Kansalliskieliä vaalitaan niin, että kukin vaalii ÄIDINKIELTÄÄN, mutta toisia ei pakoteta toisen äidinkieleen.
"Kansalliskieliä vaalitaan niin, että kukin vaalii ÄIDINKIELTÄÄN, mutta toisia ei pakoteta toisen äidinkieleen. "
No tuo julistus on taas vailla perusteluja. Eikä se oikein edes liity opetuspolitiikkaan, vaan on enemmänkin ideologinen kannanotto. Enkä ole oikein perillä siitä mitä tarkoitat "toisten pakottamisella toisen äidinkielieen".
Se tarkoittaa sitä, että kun on olemassa joku kummallinen poliittinen ideologia "kahdesta kansalliskielestä", niin tämän varjolla pakotetaan esim. itäsuomalaiset tähän heille täysin vieraaseen "kansalliskieleen".
Vaikka maassa olisikin kaksi kansalliskieltä (Suomen tapauksessa myös saamen kielet kuuluvat kansalliskieliin, eli jo lähtökohtaisesti lukumäärä kaksi on virheellinen), niin ei se tarkoita, että nämä kielet koskettaisivat jokaista yksilöä.
Jokainen siis vaalikoon omaa kieltään, mutta älköön asettako muille velvollisuuksia kyseisen kielen opettelemiseen.
"Se tarkoittaa sitä, että kun on olemassa joku kummallinen poliittinen ideologia "kahdesta kansalliskielestä","
En tiedä ideologioista mutta onhan meillä useita kanaslliskieliä ja kaksi niistä virallistettuja.
"tämän varjolla pakotetaan esim. itäsuomalaiset tähän heille täysin vieraaseen "kansalliskieleen"."
Osittain näin. Onhan se hiukan outoa jos toinen virallinen kansalliskieli jäisi täysin vieraaksi. Yksi syy on siis kansallinen yleisisvistys.
"Jokainen siis vaalikoon omaa kieltään"
Oletko sinä valinnut kielesi? Minä en ole valinnut omaani. Missä vaiheessa sen valitsit? Valitsitko myös vanhempasi?
"Mutta älköön asettako muille velvollisuuksia kyseisen kielen opettelemiseen"
Oletko sinä vaatinut joltakin suomekielenosaamista? En minäkään ole vaatinut muilta kuin lapsiltani suomen- ja ruotsinkielin osaamista. Etkö sinä ole vaatinut lapsiltasi suomekielen oppimisen? Ehkä sinun olisi pitänyt.
Vastaus avauksen ensimmäisen lausen kysymykseen: ON ja pahasti!
"ON ja pahasti! "
Ja sitten perustelut, kiitos.
Sen sanoo JÄRKI. Siksi sinulle ei voi asiaa perustella.
"Onko kotimaisten kielten opiskelumallimme vanhentunut globalisaation myötä?"
Mallimme on aina ollut epäaito - se on rakennettu suomenruotsalaisten kokemuksesta käsin, heillehän maassa on kaksi kansalliskieltä.
Suomenkielisten ja uussuomalaisten kokemusta tämä ei vastaa - eikä tarvetta.
Suomenruotsi on ruotsin murre. Sillä on oma paikkansa Suomessa kuten vähemmistökielillä muualla. Se että useimmilla suomenkielisillä on muutama ruotsinkielinen juurissaan, ei tarkoita, että ruotsin kieli olisi maan kansalliskieli. Se oli valtakieli hallinnossa historiallisista syistä. Se olisi voinut hävittää suomen kielen (kuten Meinander on asiaa kuvannut), mutta historia otti uuden suunnan ja tapahtui jotain harvinaista historialle: oikeus tapahtui ja maan valtakieli sai sen paikan, joka sille oli läpi vuosisatojen kuulunut.
Suomalaisten kielitaito luonnollisesti perustuu suomen kielelle - ja vähemmisttöille kuuluu oikeus opiskella äidinkieliään niin, että vähemmistöihin kuuluvat voivat kokea aitoa kaksikielisyyttä.
Useimpien kohdalla kontaktit muualle Eurooppaan ja maailmaan hoidetaan englannilla, joka on siihen varsin sopiva kieli ja jota lapset omaehtoisesti opiskelevat ja oppivat. Hyvä niin.
Ei ole tarpeen lähteä mistään myyttisestä kansalliskieliohjelmasta. Ihmiset elävät oikeaa elämää, heillä on aitoja tarpeita ja hyviä kiinnostuksen kohteita. Annetaan heidän päättää - kuten tehdään muuallakin maailmassa.
"Mallimme on aina ollut epäaito - se on rakennettu suomenruotsalaisten kokemuksesta käsin, heillehän maassa on kaksi kansalliskieltä. "
Eriskummallinen väite. Minusta maassamme on useampikin kansalliskieli, enkä oikein jaksa nähdä miten lukumäärä muuttuu kieliryhmäkuuluvuuden mukaan.
"Suomenruotsi on ruotsin murre"
Jep. Suomalainen murre jonka kansallinen erityispiirre liittyy foneettiseen kytkökseen suomenkieleen. Kiittäkäämme Agricolaa siitä. Ilman suomekieltä kyseistä murretta ei olisi. Erittäin suomalainen piirre siis.
"Se että useimmilla suomenkielisillä on muutama ruotsinkielinen juurissaan, ei tarkoita, että ruotsin kieli olisi maan kansalliskieli. "
Ei tietenkään, mutta onhan saamenkieli myös kansalliskieli vaikka vielä vähemmän yhteistä geeniperimää löytyy siihen suuntaan.
"Se olisi voinut hävittää suomen kielen (kuten Meinander on asiaa kuvannut)"
Samainen Meinader myös kuvasi asioita siten että Ruotsin vallan aikana suomenkieli ei koskaan ollut uhattuna, mutta Venäjän vallan aikana moneen otteeseen. Venäjä sensuroi kaikki suomekieliset kirjat ja lehdet. Ruotsinkielinen yläluokka sai ajaa suomenkielinprojektiaan maan alla. Myöhemmin jarrutettiin myös suomenkielin virallistamista Venäjältä käsin, ja venäjänkieltä ajettiin virjkakielekis. Silloin mm tunnettu fennomaani Yrjö Yrjö-Koskinen oli venäläisten kannalla, kun taas nuorsuomalaiset (sittemmin kokoomus) ja ruotsinkieliset (sittemmin RKP) vastustivat venäläistymistä ja tuki suomenkielen virallistamisprojektia eteenpäin.
"Useimpien kohdalla kontaktit muualle Eurooppaan ja maailmaan hoidetaan englannilla, joka on siihen varsin sopiva kieli ja jota lapset omaehtoisesti opiskelevat ja oppivat. Hyvä niin."
Siitä on kyllä omaehtoisuus käytännössä yhtä kaukana kuin pakollisessa toisessa kotimaisessakin.
Eli emme tulleet hullua hurskaammiksi siitä miten globalisaatio tiulisi vaikuttaa kieli- ja kieltenopetuspolitiikkaamme.
Ensinkin kansalliskieli on termi, jota ei käytetä muualla kuin Suomessa ja täällä sitä käytetään vain suomesta ja ruotsista.
Se, että ruotsi on pakollinen kieli Suomessa, kuvaa täällä laissa tehtyjä päätöksiä, ei kansalaisten kokemusta kahdesta tasavahvasta ja kaikille läheisestä kielestä, kansalliskielistä.
Suomenkielisille ruotsi ei siis ole kansalliskieli siinä mielessä, kuin lainsäädäntömme yrittää antaa ymmärtää. Suomenkielisillä ruotsi on vähemmistökieli. Suomi on paljon laajempi vähemmistökieli Nordenissa, muttei kukaan suomalainen vaadi sen julistamista Nordenin kansalliskieleksi ja siten kaikille pakolliseksi.
Jos taas päätetään, että saamekin on kansalliskieli samaan tapaan kuin suomi ja ruotsi, silloin olisi saamenkin oltava pakollinen - ja sitten Suomen romani-kielen ja viittomakielen.
On parasta luopua virallisissa yhteyksissä tällaisista termeistä kuin kansalliskieli, jonka voi tilanteesta toiseen määritellä miten sattuu. Suomessa on historian ja nykyisyyden pääkieli, suomi ja joitakin vähemmistökieliä. Suomessa puhutaan vähemmistökielenä suomalaistunutta ruotsin murretta.
Kansalliskielistä puhuminen on kuitenkin nimenomaan ruotsinkielisten valinta ja perustuu täysin heidän kokemukseensa.
"Meinader myös kuvasi asioita siten että Ruotsin vallan aikana suomenkieli ei koskaan ollut uhattuna, mutta Venäjän vallan aikana moneen otteeseen."
Kyllä minusta Meinander sanoo aivan selkeästi, että suomen kieli olisi kadonnut, ellei Ruotsi olisi menettänyt Österlandia 1809 - ja että suomen kieli oli nimenomaan uhattuna Ruotsin aikana.
http://www.sls.fi/media/video/vn_1_varfor_vill_de_finsksprakiga_inte.swf
Videon keskivaiheilla professori Meinander sanoo "Suomen olisi käynyt kuin iirin" ja perustelee näkemystään näin:
- suomi oli pieni vähemmistökieli, vain 22%
- suomea puhuvat asuivat idässä ja pohjoisessa, periferiassa, pääasiassa kaupunkien ulkopuolella
- ruotsin kieli oli alkanut voittaa alaa 1700-luvulla väestönkasvun ja kielenvaihdon kautta
- 1700-luvulla yhä useampi vaihtoi kieltä kirjallisen kulttuurin yleistyessä ja hakeutumalla koulutukseen
- Ruotsi oli tuolloin hyvin keskusjohtoinen valtio, enemmän jopa kuin muut Euroopan valtiot
- kehitys Itämaassa olisi ollut samankaltainen kuin se oli Torniojoenlaaksossa, Skotlannissa tai Irlannissa
- kuinka moni akateemisemme olisi lähtenyt taistelemaan suomen puolesta, kysyy Meinander ja vastaa, ettei monikaan - Tukholman näkökulmasta tällainen suomen kielen vahvistaminen olisi näyttänyt maanpetokselta, sillä Venäjä olisi varmasti yrittänyt käyttää sitä hyväkseen
"Siitä [lasten englannin opiskelusta] on kyllä omaehtoisuus käytännössä yhtä kaukana kuin pakollisessa toisessa kotimaisessakin."
Jos tuntisit lapsia ja heidän elämäänsä, näkisit, miten varhain lapset kokevat englannin hyödylliseksi, miten varhain heidän keräilykorttinsa ja lempivideonsa tukevat englannin opiskelua ja miten varhain he pystyvät netissä kommunikoimaan peleissä missä päin maailmaa tahansa olevien pelaajakamujen kanssa. Kyse on todella aidosta ja päivittäisestä käytöstä ja hyödystä.
"rautaako" - olet auttamatta väärässä, toistelet näitä sloganeita, muttet tunne ihmisten elämää, et oikeasti ole pohtinut koko asiaa, sinulla on vain valtava puolustautumisen tarve ja vääntelet asioita omien näkemystesi tueksi.
Olen jo ennenkin vastannut sinulle. Sinulla olisi nyt kaikki mahdollisuudet avata silmät ja katsoa asioita muiden kannalta. Älä pakota toistamaan samoja asioita, ajattele!
"Se tarkoittaa sitä, että kun on olemassa joku kummallinen poliittinen ideologia "kahdesta kansalliskielestä", niin tämän varjolla pakotetaan esim. itäsuomalaiset tähän heille täysin vieraaseen "kansalliskieleen".
Noin se on. Suomalaista hulluutta.
Englannin kieli on valtaamassa koko maapallon ja hyvä niin jos kaikki osaisivat ja ymmärtäisivät sitä täydellisesti kommunikointiin. Ennen yrittivät Esperantoa yhteiseksi kieleksi mutta se ei toiminut koska saksalaiset ja ranskalaiset vastustivat, mutta nykyään englanti on noissakin maissa hyväksytty.
Tämän yhteisen kansainvälisen kielen jälkeen sitten ei olisi tarvetta muuhun kuin omaan äidinkieleen (kansalliskieleen) ja kaikki muut kielet vain vapaaehtoisiksi niistä kiinnostuneille.
Ruotsinkieli on Suomessa yhtä tyhjän kanssa kuin nunnan nännit ja paavin pallit!
PISTE
Ruotsinopiskelu on yksi turhimmista asioista, jonka tiedän. Ruotsi on varmastikin yksi maailman parhaiten englantia osaavia ei-englanninkielisiä maita. Ruotsin kieltä osaamatta ei menetä siis kertakaikkiaan mitään. Vapaaehtosella ruotsin opetuksella saataisiin aivan tarpeeksi ruotsia osaavia virkamiehiä ummikko-suruja palvelemaan, kun ottaa suru-syntyiset virkamiehetkin huomioon.
Itse kannan kaunaa Suomen valtiojohdolle saamattomuudestaan. Itse opiskelisin paljon mieluummin vaikka Italiaa, Espanjaa tai vaikka Viroa. Ruotsi on vain marginaalikieli, eikä minua Ruotsi maana mitenkään erityisemmin kiinnosta. Sen sijaan esim. Espanjaa puhutaan Brasiliaa lukuunottamatta koko Latinalaisessa Amerikassa, joka alueena kiehtoo minua. Nyt suoritan virkamiesruotsia, jonka vuoksi täytyy kaivaa mielen perukoilta vanhat ruotsin taidot, jotta ne vaan pääsevät unohtumaan kurssin jälkeen.
Oli huomata, että Ylen radiouutisissa raportoi Euroopan kielten päivänä 26.9 kuinka ruotsinopiskelu vie energiaa muista tärkeistä kieliopinnoista ja kuinka tärkeää olisi saada muitakin europpalaisia kieliä opiskeltua, kuin englantia.
Pakkoruotsi on "impivaaralaisuutta" ja sen poisto on portti sivistykseen
Pakkoruotsin poistaminen on portti maailmankielien laajempaan osaamiseen ja kansainväliseen sivistykseen. Pakkoruotsi on impivaaralaisuutta sanan negatiivisessa merkityksessä.
Kaikille pakotettu pakkoruotsi ei ole kielitaitoa, koska sillä ei voi erottautua työmarkkinoilla. Monipuolinen kielitaito tarkoittaa muuta kuin pakkoruotsia ja on edellytys pienen maan selviytymiselle talouden ja kulttuurien kilpailussa.
Suomenkielisille pätemätön porttiteoria on heikko peruste pakkoruotsille. Se koskee vain äidinkieletään ruotsinkielisiä. Heidän ei tarvitse ensin opiskella ruotsia oppiakseen saksaa helpommin.
Ei ole kielitaitoa osata suomenruotsia, suomenruotsilla ei pärjää edes Tukholmassa, koska suomenruotsi ei ole edes portti ruotsin kieleen.
Ne pakkoruotsia kannattavat jotka vetoavat muihin pakollisiin pakkoaineisiin mm. matematiikkaan, paljastavat ettei heillä ole perusteluita pakkoruotsin tueksi. He joutuvat käyttämään matematiikan perustelua myös pakkoruotsin perusteluna. Matematiikassa ja pakkoruotsissa on vain suuri ero ja siksi ne molemmat tarvitsevat oman perustelunsa mahdolliselle pakollisuudelle. Pakkoruotsille ei matematiikan, historian tai biologian pakollisuudesta löydy perusteita.
Impivaara
http://fi.wikipedia.org/wiki/Impivaara
Mitkä ovat pakollisen ruotsin perustelut?
"Meillä on historia"?
"Meillä on laki"?
"Meillä on matematiikkaa"?
Näin alle 5% suomalaisista, suurin osa kaksikielisiä, vaatii menneisyyden emämaan kielen pitämistä jatkossakin pakollisena kaikille Suomessa eläville. Missä järki, oikeudenmukaisuus?