Olen raskaana. Raskauden jatkaminen ei tilanteessani tule kysymykseenkään. Ylihuomenna on lääkäriaika muutenkin ja viimeistään sieltä saan varmasti tietoja ja apua, mutta jotenkin ahdistaa. Kuinka nopeasti abortin voi saada sen jälkeen kun lääkärillä on käynyt, jos on oikeasti kiire? Raskaus on luultavasti aika alussa vielä... Osaisiko joku kertoa kauan kestää että pääsee aborttiin?
Kiireellinen abortti?
onnetononneton
15560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lääkäristä ei yleensä juurikaan tietoja anneta raskauden eri vaihtoehdoista, saati edes aborttiin liittyvistä asioista (mm. abortin jälkeisestä masennuksesta joka on hyvin yleinen). (Olin juuri viikonloppuna aiheeseen liittyvässä koulutuksessa). Olettavat, että olet jo päätöksesi tehnyt, joten siellä yleensä vain määrätään keskeytyspillerit jne. Suosittelen ottamaan yhteyttä Ituprojektiin, jossa annetaan hyvät neuvot kaikesta kriisiraskauteen liittyvästä.
Abortti on tosi iso asia, eikä elämä palaa sen jälkeen koskaan täysin entiselleen, joten kannattaa miettiä kaikki vaihtoehdot läpikotaisin ennen keskeytystä. Abortin jälkeen kuitenkin tulet miettimään kaikkia vaihtoehtoja, että teitkö varmasti oikean ratkaisun.
Kiitos vain vastauksista. Hätäilyyn on hyvä syy ja olen todellakin varma tekeväni oikean ratkaisun. Jos vielä löytyisi joitain, jotka osaisivat vastata kysymykseeni, eli kuinka nopeasti aborttiin voi päästä kun on lääkärillä käynyt? Olisin todella kiitollinen vastauksista.
Luultavasti aika alussa?! Milloin sinulla oli viimeiset kuukautiset? Milloin olet voinut raskautua? Oletko käyttänyt laskuria?
Ei sinne keskeytykseen ihan heti pääse.
Oletko menossa gynekologille vai yleislääkärille vai mille lääkärille ylihuomenna?
Parisen viikkoa, riippuu rv.kin
Kiitos asiallisille vastaajille. Menen ylihuomenna syöpätautien erikoislääkärille. Siksi minulla myös on kiire saada abortti. Menkat ovat olleet aika epäsäännölliset sairaudestani johtuen, mutta nelisen viikkoa olen niitä odotellut. Raskaustestin tein tänään ja se näytti positiivista. Toivon tosiaan, että en joudu aborttia kahta viikkoa odottelemaan. Hoitoja on pakko jatkaa...
Ja sille yhdelle hätäilystä syyttelijälle, niin kerroin jo hätäilyyn olevan hyvän syyn. Ihmettelen ettei se riittänyt. Ehkä ymmärrät nyt sitten paremmin ja lakkaat syyttelemästäi. Tiedän erittäin hyvin mitä olen tekemässä enkä todellakaan näe nyt muuta vaihtoehtoa. Toivon että paranen ja voisin joskus vielä saada lapsia. Tietoisuus siitä, että tämä sairaus voi viedä minulta kaiken, satuttaa ihan riittävästi, mutta en voi ruveta omalla elämälläni leikkimään nyt.
aiemmin mitään syytä. Paljolta ois vältytty jos oisit viitsiny kertoo sen jo vaikka heti alotuksessa.
Olen pahoillani tilanteestasi.
Paljolta olisi myöskin kai vältytty, jos eräs olisi malttanut jättää moittimatta vastoin parempaa tietoaan, eikö?
todennäkösyyden takiako pitäs aina jokaiselta alkaa erikseen kyseleen ensin että mitä ne syyt mahtaakaan olla?
Eihän kukaan pakota kyselemään, tosin kukaan ei kai pakota moittimaankaan? Mahdollista olisi ollut joko vastata esitettyyn kysymykseen, jättää kokonaan vastaamatta, taikka sitten vaikka vastata asiallisesti, kuten esim. TN1973 onnistui tekemään, vaikka ilmeisen abortin vastaisesti asiaan suhtautuukin.
Ei pahalla, mutta minä en vain pysty ymmärtämään, että miksi se, että pääsee moittimaan toisia on niin tähdellinen tarve, että se on saatava tehdä hinnalla millä hyvänsä, edes vaivautumatta selvittämään onko sille todellista aihetta. Itselleni kun keskustelu on tärkeintä, ei se että saa sanoa pahasti jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Minusta on pienemmän riesan tie olla morkkaamatta toisia vastoin parempaa tietoani, kuin pyydellä anteeksi jälkeenpäin mokiani.
on sen toteeminen että varsinkin (muilla kun vakavilla terveyssyillä hakevat) hätäilijät laitetaan miettiin pitkään ja hartaasti mitä on tekemässä ja kelle? Miksi ei toivottaisi että inhimillisyys ehtisi mukaan kuvioihin ja lapsi saisi pitää henkensä?
"pakkohan se oli
kun aloit silmittömän syyttelysi muka moittimisista yms.!"
????? Eli sinun oli pakko aloittajalle sanoa eilen, että toivottavasti juuri hänenlaisensa hätäilijät laitetaan miettimään mitä on tekemässä ja kenelle ja toivomaan että juuri hänen inhimillisyytensä voittaisi ja juuri hän antaisi lapsensa elää, koska osasit ennustaa mitä minä tulen seuraavana päivänä sinulle sanomaan??
Mielenkiintoista, että et omissa sanoissasi näe edes moitetta, mutta minun kysymykseni ovat sinusta kuitenkin suorastaan silmitöntä syyttelyä... ;) No, olen pahoillani, että kysyin mitään, jos noin kamalasti siitä loukkaannuit.
"Eihän tää liity enää alottajaan mitenkään."
Minusta kyllä aloittajan tilanne ja se mitä sinä hänelle sanoit liittyy aloittajaan, mutta tässäkin asiassa näemme siis täysin eri tavalla.
"Ja noihin muihin vastattiinkin jo, mikä taas näkyykin tivauksista päätellen menneen sulta lahjakkaasti ohi."
Juu, jos jossain vaiheessa olet kysymyksiini vastannutkin, niin se on minulta mennyt tosiaan ohi. En tosiaan ole huomannut, että tähän väliin olisit yhtään viestiä kirjoittanut, jossa olisit ehtinyt jo vastaamaan vajaa puoli tuntia sitten esittämiini kysymyksiin.
Mutta en tivaa sitten enää. Olen pahoillani siitä, että kehtasin kysyä, onko tosiaan pakko päästä sanomaan asioita, joita ei ilmeisesti olisikaan sanonut jos olisi tiennyt toisen tilanteen. Ilmeisesti sinulle se on pakko. Ei voi mitään. Anteeksi nyt että kehtasin olla eri mieltä tällaisen tähdellisyydestä kanssasi.
Jatka toki valitsemallasi tiellä.
Taas täällä räävitään ja pieksetään suuta syyllistäen, vaikkei ihmisen tilanteesta mitään tiedetä. Antakaa jokaisen tehdä omat ratkaisunsa. Ja tässä tapauksessa varsinkin taitaa olla hyvä syy, vaikkei sitä vannoutuneemmat vastustajat sitäkään hyväksy.
Uskon, että pääset toimenpiteesen viikon sisällä, niin minäkin pääsin.
Tsemppiä!
Asiallinen vastaus tulee nyt: kun huomasin olevani raskaana , soitin työterveyteen ja varasin ajan lääkärille. Viimeisistä menkoista laskettuna olin silloin kuudennella raskausviikolla. Lääkäri ohjasi ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, jonka kautta hoidin asiat. Aborttia tehdessä raskaus oli edennyt 9 raskausviikolle. Eli kolme viikkoa meni yhteensä. Nyt tuosta tapauksesta on vuosi. En koe olevani masentunut, mutta en ole myöskään ylpeä päätöksestäni. Mutta tiedän, että päätös oli ainut oikea ratkaisu ja hyvin olen pärjännyt elämässäni senkin jälkeen. Tsemppiä keskustelun aloittajalle!!