Monille kriisiraskaudessa ensimmäinen paniikinomainen ajatus on, että abortti on ainut vaihtoehto. Kriisiraskaudessa on kuitenkin ainakin 4 vaihtoehtoa, mutta mikään niistä ei ole helppo. Kaikkiin liittyy sekä kipua että menetystä, mutta myös hyviä puolia. Vaihtoehdot:
1) Lapsen pitäminen. Menetys: omien tämän hetkisten suunnitelmien ja unelmien menettäminen. Joskus myös miessuhteen menetys. Hyvät puolet: Raskaus ja äitiys on mahdollisuus uusiin unelmiin ja kasvuun. Lapsi tuo paljon iloa ja rikastuttaa elämää. Lasta ei tarvitse unohtaa.
2) Adoptio. Menetys: Oman lapsen pois antaminen on kipeä menetys, joka vaatii surutyötä. Lasta ei unohda koskaan. Hyvät puolet: Voi valita lapselleen sellaisen perheen kuin haluaa (esim mitä perhe harrastaa, mikä on arvomaailma jne) ja tietää, että oma lapsi sai mahdollisuuden elämään. Jos ajatellaan Mooseksen tarinaa (nousu koko kansan johtajaksi adoptioperheen antaman koulutuksen turvin), niin adoptioperhe voi joskus mahdollistaa asioita, mitkä eivät biologisessa perheessä olisi olleet lapselle mahdollisia. Jos lapsen adoptoi lähisukulainen, suhde lapseen säilyy.
3) Sijaisvanhemmuus. Menetys: Ei voi itse kasvattaa omaa lastaan ja olla päivittäin läsnä tämän arjessa. Hyvät puolet: Lapseen voi säännöllisesti olla yhteydessä, seurata tämän hyvinvointia ja jos omat olosuhteet myöhemmin muuttuvat paremmiksi, lapsen saa silloin takaisin itselleen. Tai voi jättää kasvamaan sijaisperheeseen, ja kuitenkin säilyttää suhteen häneen. Lasta ei tarvitse unohtaa.
4) Abortti. Menetys: Omassa kohdussa alkaneen uuden elämän päättäminen on useimmille raskasta ja ahdistavaa ja useat kokevat surua ja syyllisyyttä teon jälkeen. Abortti on vaikea unohtaa vuosienkaan jälkeen. Hyvät puolet: Omien tämän hetken suunnitelmien ja unelmien jatkaminen on mahdollista (tosin aborttia usein seuraavassa masennuksessa nämä suunnitelmat ja unelmat voivat menettää merkityksensä).
Toki muitakin hyviä ja huonoja puolia näihin valintoihin liittyy. Tässä vain esimerkkejä. Tärkeintä on miettiä päätös huolella, pohtia jokainen vaihtoehto loppuun asti ja KUUNNELLA SYDÄNTÄ enemmän kuin järkeä. Sydän tietää, mikä on oikea (vaikkei kivuton) ratkaisu. Jos toimii sydämen ääntä vastaan, saa koko loppuelämän järkeilemällä yrittää tukahduttaa sitä mitä sydän sanoo. Sitä paitsi järjen ääni toistelee useimmiten muilta kuultuja kliseitä, jotka eivät omalla kohdalla välttämättä pidä paikkaansa.
1) Lapsen pitäminen. Menetys: omien tämän hetkisten suunnitelmien ja unelmien menettäminen. Joskus myös miessuhteen menetys. Hyvät puolet: Raskaus ja äitiys on mahdollisuus uusiin unelmiin ja kasvuun. Lapsi tuo paljon iloa ja rikastuttaa elämää. Lasta ei tarvitse unohtaa.
2) Adoptio. Menetys: Oman lapsen pois antaminen on kipeä menetys, joka vaatii surutyötä. Lasta ei unohda koskaan. Hyvät puolet: Voi valita lapselleen sellaisen perheen kuin haluaa (esim mitä perhe harrastaa, mikä on arvomaailma jne) ja tietää, että oma lapsi sai mahdollisuuden elämään. Jos ajatellaan Mooseksen tarinaa (nousu koko kansan johtajaksi adoptioperheen antaman koulutuksen turvin), niin adoptioperhe voi joskus mahdollistaa asioita, mitkä eivät biologisessa perheessä olisi olleet lapselle mahdollisia. Jos lapsen adoptoi lähisukulainen, suhde lapseen säilyy.
3) Sijaisvanhemmuus. Menetys: Ei voi itse kasvattaa omaa lastaan ja olla päivittäin läsnä tämän arjessa. Hyvät puolet: Lapseen voi säännöllisesti olla yhteydessä, seurata tämän hyvinvointia ja jos omat olosuhteet myöhemmin muuttuvat paremmiksi, lapsen saa silloin takaisin itselleen. Tai voi jättää kasvamaan sijaisperheeseen, ja kuitenkin säilyttää suhteen häneen. Lasta ei tarvitse unohtaa.
4) Abortti. Menetys: Omassa kohdussa alkaneen uuden elämän päättäminen on useimmille raskasta ja ahdistavaa ja useat kokevat surua ja syyllisyyttä teon jälkeen. Abortti on vaikea unohtaa vuosienkaan jälkeen. Hyvät puolet: Omien tämän hetken suunnitelmien ja unelmien jatkaminen on mahdollista (tosin aborttia usein seuraavassa masennuksessa nämä suunnitelmat ja unelmat voivat menettää merkityksensä).
Toki muitakin hyviä ja huonoja puolia näihin valintoihin liittyy. Tässä vain esimerkkejä. Tärkeintä on miettiä päätös huolella, pohtia jokainen vaihtoehto loppuun asti ja KUUNNELLA SYDÄNTÄ enemmän kuin järkeä. Sydän tietää, mikä on oikea (vaikkei kivuton) ratkaisu. Jos toimii sydämen ääntä vastaan, saa koko loppuelämän järkeilemällä yrittää tukahduttaa sitä mitä sydän sanoo. Sitä paitsi järjen ääni toistelee useimmiten muilta kuultuja kliseitä, jotka eivät omalla kohdalla välttämättä pidä paikkaansa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Valitsin 4. Abortin. En menettänyt mitään, päinvastoin. Miksi sitä olisi vaikea unohtaa? Nyt on mennyt 4 vuotta, enkä ole katunut. Olen saanut elää sitä elämää, minkä halusin. Eikä tarvitse olla vastuussa ja huolehtia sellaisesta, jota en halunnut. Helppoa, vaikka mitä väittäisitte...
Valitsin myös kohdan 4. Ei tarvitse ajatella ketään muuta kuin itseään. Olen sen verran itsekäs tapaus. Abortti ei ole maailman loppu eikä meikäläinen siitä ainaskaan masentunut. Enemmän minua raskaus masensi koska en halunnu lapsia enkä ole myöhemminkään halunnut.Abortin jälkeen elämä jälleen hymyili.
Ykköskohdassa unohdat sen, että kaikki naiset eivät automaattisesti pidä lapsista, eivätkä halua lapsia elämäänsä, vaikkeivat olisi mitenkään itsekkäitä. He eivät vaan ole kiinnostuneita lapsista.
Kakkoskohdassa mielestäni annat virheellistä tietoa. Adoptiossa et voi itse valita kenelle lapsi menee. Lisäksi ajattelet asiaa täysin naisen itsekkäästä näkövinkkelistä. En tiedä onko lapsen hyvinvoinnin kannalta suotavaa, että hänen elämässään on biologinen äiti, joka ei itsekään oikein tiedä mitä haluaa, mutta haluaa silti muistuttaa lapselle omasta olemassaolostaan ja siten hylkäämisen kokemuksesta.
Aborttikohdassa et tuo lainkaan esiin sitä, että useille naisille saman elämän jatkaminen ilman raskauden jatkumista ja sen tuomaa syntyvää lasta, on todella huojentava vaihtoehto. Moni ei tuntisi edes syyllisyyttä asiasta, elleivät jotkut tahot tahallaan yrittäisi lietsoa syyllisyydentunteita. Raskauden aiheuttama hormonimyrsky saattaa aiheuttaa tunnemuutoksia, mutta ne menevät ohi, jos omalla kohdalla moraali sallii abortin, eikä itse suhtaudu alkioon muuna kuin mahdollisuutena saada lapsi. Tuo mahdollisuushan naisella on muutenkin joka kuukausi.
Mielenkiinnolla luin aloituksen, koska aloin otsikon perusteella miettiä mikä onkaan se neljäs.
Olit laittanut sijaisvanhemmuuden.
Halauaisin nostaa myös toisen näkökulman tuohon esiin, eli lapsen näkökulman. Jos teet lapsen niin silloinhan lapsen tarpeet ja halut ovat melkoisen tärkeät, eli tämä puoli korostuu. Tai niin luulisi...
Suomessa sijoituskotia on vailla 16 tuhatta lasta laitosmaisissa olosuhteissa.
Nostatko tämän siis ihan todella varteenotettavaksi vaihtoehdoksi jollekin naiselle: Tee lapsi, vaikket sille kotia pysty tarjoamaan, voit sijoittaa sen tarkoitushakuisesti laitokseen, jotta voit halutessasi tavata sitä. Se olisi ikäänkuin varastossa laitoksessa aina odottamassa sitä päivää, kun haluat tavata sen, tosi näppärää... Kenen tarpeet ovatkaan etusijalla?
Tuskin tarvitsee miettiä, miksi yleensä tarjotaan vain kolmea vaihtoehtoa. tuota neljättähän harvemmat pitävät mitenkään inhimillisenä lasta kohtaan...
Vertailuksi: haluatko koiran, muttei sinulla tuntuisi olevan aikaa koiralle?
Sinulla on neljäö vaihtoehtoa.
1: Älä hanki koiraa
2. Järjestä elämääsi päivittäistä aikaa koiralle ja hanki se.
3. Hanki kummikoira, eli ala ulkoiluttaa ja hoitaa esimerkiksi viikonloppuisin naapuriston koiraa.
4. Hanki koira, rakenna ulkotarha ja laita koira sinne ja ulkoiluta ja vietä aikaa koiran kanssa silloin kun sinulle sopii, esimerkiksi jokatoinen viikonloppu.
Ihmeellistä ettei neljättä vaihtoehtoa juurikaan suositella? Koirien kohdalla se olisi jopa yllyttämistä rikokseen, rikkoo säädöksiä eläimen pidosta. Lasten hankintaa taas ei määrää ikävä kyllä mikään laki...
Sijaisvanhemmuus on vaihtoehto niille, jotka eivät moraalisista tai omantunnon syistä kykene tekemään aborttia, eli niille, joille abortti ei ole vaihtoehto, ja jotka pitäisivät lapsen, jos se MITENKÄÄN olisi olosuhteiden puolesta mahdollista. Eli heille sijaisvanhemmuus voisi antaa aikaa laittaa omaa elämäntilanne parempaan kuosiin.
On totta, että meillä on paljon lapsia laitosmaisissa olosuhteissa. Käytännössä tilanne on kuitenkin se, että mitä vanhempi lapsi on, sitä vaikeampi häntä on sijoittaa. (Pelätään, eikä välttämättä aiheetta, että nämä lapset ovat jo moniongelmaisia ja hankalia). Pienille lapsille ja varsinkin vauvoille on huomattavasti helpompi löytää sijoituskoti. En sano, että tämä on ongelmaton vaihtoehto (mikään ei ole), mutta yksi vaihtoehto, jota kannattaa selvittää.
"Suomessa on 16 000 tuhatta lasta laitosmaisissa olosuhteissa."
"Lasten hankintaa taas ei määrää ikävä kyllä mikään laki...."
Miksi noin paljon on lapsia laitoksissa?
Keväällä luin uskomattomasta ilmiöstä. Uuden suhteen tieltä pyydettiin lapsia huostaan otettaviksi koska uusi puoliso ei tullut näiden lasten kanssa toimeen. Kyllä tälläisessä tapauksessa olis pitänny antaa potku persuksille sille uudelle suhteelle. Eli turha vouhkata niistä abortin tekijöistä kun syntyneitä lapsia pyydetään huostaan otettaviksi oman mukavuuden halun takia. Joku laki kyllä tarvis tohon lasten tekoonkin saada kun niistä ei sitten viitsitä huolehtia. Siis 16 000 tuhatta; se on järkyttävä määrä. Jos siihen vielä lisättäs ne jotka on abortoitu ( jos ne olis pakotettu synnyttämään) niin johan me hukuttas lapsiin. Niin että kyllä adoptiolapsia löytyy mutta taitaa vaan olla niin ettei kaikkia hyväksytä vanhemmiksi. Tais nyt mennä pikkasen asian vierestä mutta sapettaa toi ainanen mukavuusaborteista naukuminen; kyllä mun mielestäni jo syntyneen lapsen mukavuudenhalusta johtuva antaminen laitokseen on pahempi teko kuin abortti. Siinähän ajatteleva lapsi kärsii, abortissa alkio ei tunne mitään.
Ymmärtääkseni Suomessa on 16 000 lasta sijoitettu kodin ulkopuolelle, joista erilaisissa laitoksissa elää kaksi kolmannesta.
>>Huostaanotettujen lasten pääseminen perhehoitoon on sattumankauppaa. Sijaisperheitä on liian vähän, mutta ongelmaan on lähdetty hakemaan ratkaisua lainmuutosten ja valtakunnallisen kampanjan avulla.
Huostaanotettuja sijoitetaan vielä runsaasti laitoksiin. Vuonna 2009 kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista oli perhehoidossa alle 5 500. Se on kolmannes kaikista sijoitetuista.>>
http://www.iltalehti.fi/perhe/2011083014288111_pr.shtml
>>Suurin osa huostaanotetuista lapsista joudutaan sijoittamaan laitoksiin, vaikka heidän paikkansa olisi sijaisperheessä. Merkittävin syy tähän on kova pula sijaisvanhemmista.
– Tälläkin hetkellä laitoksissa on lapsia, joiden ensisijainen paikka olisi perheessä. Sijaisperheitä on kuitenkin liian vähän eikä niitä aina löydy, vaikka perhehoidon todettaisiin olevan lapselle paras ratkaisu, toteaa Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Pirjo Hakkarainen.
Perhehoidossa on noin kolmannes kodin ulkopuolelle sijoitetuista 16 000 lapsesta ja nuoresta. Sijaisperheitä on noin 4 000. Jotta perhehoitoa saataisiin lisättyä, uusia sijaisperheitä tarvittaisiin kolmesta neljään tuhatta.>>
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2638508/sijaisperheista-on-huutava-pula
Tässä suhteessa pitäisin aloittajan esittämää sijaisperheeseen antamista yhtenä kriisiraskauden vaihtoehdoista lähinnä antivaihtoehtona. Mitään takeita siitä, että lapsi pääsisi sijaisperheeseen ei voida antaa. Ja kuten 1977 sanoi, niin lapsen etua se ei palvele ainakaan. Koska abortinvastustajien päämotiivi tuntuisi kuitenkin olevan lapsen etu, voisi sitä ehkä ajatella sittenkin, kun lapsi on päätetty synnyttää.
"Niin että kyllä adoptiolapsia löytyy mutta taitaa vaan olla niin ettei kaikkia hyväksytä vanhemmiksi."
Sen verran tähän katson tarpeelliseksi todeta, että nämä 16 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta eivät ole adoptiolapsia. Heitä ei voi adoptoida. Sijoitus on täysin eri asia kuin omaksi lapseksi ottaminen. Näillä lapsilla on biologiset vanhempansa ja lastensuojelun yksi tärkeimmistä tavoitteista on ylläpitää näiden lasten suhdetta vanhempiinsa, jotta he voivat palata kotiinsakin jos tilanne sen sallii.
"jo syntyneen lapsen mukavuudenhalusta johtuva antaminen laitokseen on pahempi teko kuin abortti."
Näillä lapsilla on kuitenkin mahdollisuus parempaan elämään.. ja ylipäätään elämään. 10 tuhatta "ylimääräistä" lasta vuosittain ei liene mikään ongelma saada mahtumaan 5,3 miljoonan joukkoon. Tuskin monetkaan edes päätyisi muihin perheisiin. Adoptiolapset on eri asia kuin sijaislapset, jälkimmäisiä ei saa omaksi ja joutuu olemaan tekemissä mm. lapsen vanhempien kanssa.
"Uuden suhteen tieltä pyydettiin lapsia huostaan otettaviksi koska uusi puoliso ei tullut näiden lasten kanssa toimeen."
Tästä samaa mieltä, niiltä jotka vaihtaa lapsensa johokin suhteeseen, sais adoptoida lapset lopullisesti.
Hetkeäkään ei ole tarvinnu katua, kuinka katuisin lapseni elämää? Aina
vaan kiitollisempi olen oikeasta valinnastani mitä enemmän lukee tätä palstaa.. Mitä olisin menettänyt? En ainakaan mitään sellasta mikä ois tärkeempää kuin
lapseni elämä! Lisäksi sain pitää puhtaan omantuntoni, elämä ilman aborttisyyllisyyttä on ihanaa :)
Kiitos Dara selventävästä vastauksesta. Olin hakoteillä tuossa adoptioasiassa.