Uudessa veneessä on makeavesijäähdytys. Meriveden sisääntuloletku on aika hankalassa paikassa. Mietin olisiko yksinkertaisempaa metodia syöttää glykolit lämmönvaihtimeen.
Onko kukaan harrastanut nesteensyöttöä ulkoapäin. Eli hieman pienempi letku sisääntuloon ja toinen pää glykolipänikkään. Samala metodilla voisi ekaksi ajaa myös makeavesihuuhtelun.
Onko kukaan harrastanut nesteensyöttöä ulkoapäin. Eli hieman pienempi letku sisääntuloon ja toinen pää glykolipänikkään. Samala metodilla voisi ekaksi ajaa myös makeavesihuuhtelun.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kannattaa lukea mootori ohjekirja. Minulla on vanhassa moottorivene moottorissa 4 tyhjennystulppaa, joista meriveden saa laskettua pois , ekä mitään glykooolia tarvitse laitta tilalle.
Mikä vetosysteemi, siis akseliveto vai vetolaite? Jälkimmäiseen sopii vaivatta sellainen "mikkihiirenkorvat" -zydeemi, jota perämoottoreidenkin kanssa käytetään.
Yksi vaihtoehto on syöttää glykoli merivesisuotimen kautta eteenpäin.
Vaan jos paineella syötät mikkihiiren korvilla vettä järjestelmään, niin saattaapi mennä liraus myös avoimen pakoventtiilin kautta sylinteriin.
Itse en tekisi noin.
LAINAUS: Vaan jos paineella syötät mikkihiiren korvilla vettä järjestelmään, niin saattaapi mennä liraus myös avoimen pakoventtiilin kautta sylinteriin.
Itse en tekisi noin.
ÄLÄ HYVÄ IHME SYÖTÄ SITÄ MAKEAA VETTÄ KAASUTTIMEEN TAI IMUKANAVAAN.
Jos lämmönvaihdinkoneessa syötät vetolaitteen kyljistä makeaa vettä niin ei se millään pääse pakoventtiileille.
Jos raakavesikoneessa syötät vettä samoilla hiirenkorvilla, ei se päädy sen enempää sylintereihin kuin vesillä ollessaankaan.
Mistäs se lämmönvaihtimeen syötetty vesi tulee ulos?
Moottorinhan on oltava käynnissä huuhtelun aikana jolloin pakokaasun paine estää veden pääsyn turbolle ja pakokanavaan.
Mikäli kone on sammuksissa ja yrittää paineella pakottaa vettä jäähdytyskiertoon toimii raakavesipumpun impellerin siivet tulppana eikä vesi pääse edes koneelle saakka.
Siis nimenomaan huuhtelu painevedellä moottoria käyttämättä ja impelleri poistettuna. Lopuksi tynnyripumpulla glykolit sisään.
Näin olin sen järkeillyt, mutta silloin se riski veden tunkeutumisesta koneeseen.
Ensinnäkin, nyt puhutaan sisäkoneista, ei perämoottoreista. Sisäkoneet on purjeveneissä 99% dieseleitä. Diesel moottorissa ei ole kaasutinta. Toisekseen, jos vettä syötetään paineella, on suuri vaara että vettä todellakin menee sylintereihin. Mieti hetki, mitä kautta se vesi löytää tiensä sylinteriin. Jos et keksi, voin myöhemmin kertoa.
Akseliveto on kyseessä. Tuo merivesisuodatin-temppu kuullostaa näppärältä. En tullut ajatelleeksikaan. Sitä kun on kymmeniä vuosia tottunut irroittamaan raakavesijäähdyteisen myllyn alavesiletkun ja syöttämään glykolit sitä kautta.
Huuhteletteko yleensä lämmönvaihtimen makealla vedellä ennen pakkasnesteen syöttämistä?
Ainakin Volvon manuaaleissa sitä suositellaan ja itse olen aina niin tehnyt.
Täällä murtovesialueella, jossa meriveden suolapitoisuus on aika minimaalista, en ole koskaan huuhdellut lämmönvaihdinta makealla vedellä. Olen vain kaatanut pakkasnestettä merivesisuodattimeen, kunnes sitä roiskii pakoputkesta (kone käynnissä). Pakkasneste sisältää ruosteenestoa. Ehkäpä Volvon ohje koskee suolaista merivettä.
Eipä siihen Volvon ohjeeseen ole mitään raja-arvoja määritelty eikä muistaakseni edes, että pitäisi olla suolaista vettä, ts. ohje on sama myös järvivedessä ajaville.
Mikä mielestäsi on järviveden ja makean veden ero lämmönvaihtajan huuhtelussa? Meinaatko, että käyttöohjekirjaa on noudatettava sanatarkasti ja järjen käyttö on tarpeetonta?
Vai olisiko niin, että ko. merkkisten moottoreiden takuu ei ole voimassa, ellei talvihuoltoja teetetä merkkiliikkeessä??
Edellisessä veneessä oli akseveto eli kone otti meriveden pohjan läpiviennistä. Irrotin läpiviennin päällä olevan suodatin ritilän ja tungin reikään letkun. Kun ripustaa ämpärin sen verran korkealle että mahdollinen huuhteluvesi ja sen jälkeen jälkeen pakkasneste valuu lapolla, niin ei ainakaan tarvitse pelätä että impelleri ehtii pyöriä kuivana ja rikkoutua.
Nykyisessä veneessä on vetolaite ja irrotan moottoritilassa olevasta raakavesisuodatin kupista lähtevän letkun ja imen siitä huuhteluvedet ja sitten glygolit.
Ei siinä lappoa tarvita. Vesipumppu (impelleri) kyllä imee alempana olevasta ämpäristäkin. Kone kannattaa pysäyttää ennenkuin vesipumppu alkaa imeä pelkkää ilmaa. Toisaalta ei impelleri rikkoudu, vaikka vesipumppu vähän ilmaa hörppääkin. Itselläni on ollut sama impelleri jo neljä vuotta. Otan sen aina talveksi pois. Olen vaihtanut impellerin n. viiden vuoden välein, vaikka se olisi ehjä.
Olen laittanut vedenottoputkeen haaran, sulun ja letkunipan. huuhtelu ja glykolin imeminen onnistuu helposti: letku nippaan ja ämpäriin, pohjasulku kiinni ja haaran sulku auki. Huuhtelu makealla onnistuu tarvittaessa veneen ollessa vesilläkin, ehkä niin jopa tekisin oikeasti suolaisilla vesillä kun vene jäisi pidemmäksi ajaksi parkkiin.
Hyviä vihjeitä. Tuo haaraliitin tuloputkeen voisi olla jatkoa ajatellen järkevä uudistus. Harkitsen sitä vakavasti. Vanhan suorajäähdytteisen koneen kohdalla mietin joskus samanlaista järjestelyä, jossa haaraliittimellä olisi otettu vettä suoraan makeavesäiliöstä. Purren ollessa pidemmän aikaa käyttämättä olisi voinut ajaa tosiaan makeat vedet moottoriin.
Vanhan mercruiserin ohje.
Kaksi messinkistä pulttia koneen oikealla puolella toinen lohkossa ja toinen pakosarjassa. Sieltä vedet pois.
Termostaatin letkut irti. Ensin kaadetaan oikeanpuoleiseen niin kauan kun vesi tulee perästä ulos.
Sitten vasemmanpuoleiseen niin kauan että tulee termostaatista ulos.
Helppoa eikö?
Minulla on vastaava haaraliitin pohjavesipropun sisäpuolella kuten SpKllakin. Haarassa on tietysti hana. Hanasta on metrinen letku jossa tenupulosta leikattu tratti, pullosta siis vain pohja pois. Laitan pohjapropun kiinni ja huuhteluhanan auki. Tenupullotratti rautalankalenkillä kuskin selkänojaan kiinni ja kastelukannulla glykoliseosta tratti täyteen. Starttaan koneen ja kaadan lisää glykoliseosta trattiin kunnes kastelukannullinen on mennyt läpi. Pakoputken alle olen laittanut ison ämpärin kaiteesta roikkumaan että saan glykolit talteen enkä parkkipaikalle kuten eräässä moottorivenelehden jutussa näytti tehtävän. Glykolihan on ongelmajätettä. Tämä huuhteluglykoli tosin kannattaa säästää ja käyttää seuraavana syksynä uudestaan, vähän voi terästää uudella aineella. Ihan aluksihan pakoputkesta turskahtaa puhdasta meri/järvivettä joten kaveri ämpärin kanssa on hyvä olla vastaanottamassa ja antaa niiden puhtaiden vesien mennä vaikka toiseen ämpäriin tai maahan ja seosvesi vasta talteen. Väristä erottaa.
Tästä huuhteluhaarasta voi syöttää raakavettä jäähdytysjärjestelmään puutarhaletkusta vaikka pihalla jos haluaa käyttää konetta kun vene on jo kuivilla. Merikäytössä huuhtoutuu suolat pois jasitten varsinainen glykolihuuhtelu talveksi jolloin mihinkään ei jää jäätyvää vettä.
Haaraliitin ja tratit ovat täysin turhia. Tuon kaiken toteuttaa paljon yksinkertaisemmin metrin muoviletkulla, joka on halkaisijaltaan sellainen, että se menee tiiviisti sisään merivesisuodattimen sisällä olevaan moottoriin johtavaan reikään. Ensin siis avataan merivesisuodati ja nostetaan pois itse suodatin, jolloin tuo reikä tulee näkyviin. Letkun toinen pää pannaan ensin kanisteriin, jossa on 10 litraa makeaa vettä. Kone käynnistetään. Kun kanisteri on tyhjä, vaihdetaan letku kanisteriin, jossa on vesi/glykoli-seos. Kun glykolia tulee pakoputkesta, sammutetaan kone. Tällä systeemillä voi tehdä makeavesihuuhtelun myös veneen ollessa vedessä, jos sellainen tarve esiintyy. Kun merivesisuodatin on vedenpinnan yläpuolella, ei edes pohjaventtiiliä tarvitse sulkea. Glykoolin talteenotosta olen samaa mieltä.