Aborttiin liittyy syyllisyyden tunteita. Oma mielipiteeni on, että jokainen joutuu ne tunteet jossain vaiheessa kohtaamaan.
Myös äitiyteen liittyy sisäänrakennettuna syyllisyys. Äiti tuntee syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Näin siksi, että äiti on syyllinen lapsensa syntymään. (Toki myös miehellä on asiassa oma pieni osuutensa. )
Syyllisyys alkaa jo odotusaikana ja loppuu vasta kuolinvuoteella. Teinkö väärin kun söin lääkkeitä raskausaikana tai suosinko yhtä lasta toisen kustannuksella? Äiti ei voi myöskään loputtomasti siloittaa lapsensa tietä, vaan elämä on joskus liiankin kovaa.
Jos annat lapsen adoptioon, kannat asiasta syyllisyyttä lopun elämäsi.
Teet niin tai näin, niin joudut kokemaan syyllisyyden tunteita, mutta itseään kohtaan voi olla myös armollinen.
Kaikki tunteet pitäisi uskaltaa käsitellä, muuten elämästä tulee raskasta ja harmaata, eikä mikään tunnu enää miltään.
Myös äitiyteen liittyy sisäänrakennettuna syyllisyys. Äiti tuntee syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Näin siksi, että äiti on syyllinen lapsensa syntymään. (Toki myös miehellä on asiassa oma pieni osuutensa. )
Syyllisyys alkaa jo odotusaikana ja loppuu vasta kuolinvuoteella. Teinkö väärin kun söin lääkkeitä raskausaikana tai suosinko yhtä lasta toisen kustannuksella? Äiti ei voi myöskään loputtomasti siloittaa lapsensa tietä, vaan elämä on joskus liiankin kovaa.
Jos annat lapsen adoptioon, kannat asiasta syyllisyyttä lopun elämäsi.
Teet niin tai näin, niin joudut kokemaan syyllisyyden tunteita, mutta itseään kohtaan voi olla myös armollinen.
Kaikki tunteet pitäisi uskaltaa käsitellä, muuten elämästä tulee raskasta ja harmaata, eikä mikään tunnu enää miltään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
syyllisyyksiä eri asioista voi olla eripainonen taakka kantaa. Itse kokisin sen lapsen surmaamisesta ylivimaisesti raskaimmaksi.
Mitä tekemistä abortilla on syntyneiden lasten surmaamisen kanssa?
syntyneistä oli puhunu?
"syyllisyyksiä eri asioista voi olla eripainonen taakka kantaa. Itse kokisin sen lapsen surmaamisesta ylivimaisesti raskaimmaksi."
Niin minäkin jos jo syntyneen lapsen tappaisin. Abortti on aivan eri asia. Siitä minä en ole koskaan kokenut syyllisyyttä. Sehän on laissa sallittu joten miksi tuntea syyllisyyttä sellaisesta joka ei ole väärin. Tämä on vain minun mielipiteeni.
yhtä kuin moraalisesti oikein, eikä määritä etteikö aborteissa tapettais syntymättömiä lapsia.
Tuntisin syyllisyyttä ihan yhtä paljon riippumatta minkä ikäisenä lapseni surmaisin.
Saat aivan vapaasti tuntea syyllisyyttä. Lestadiolaisnainen taas saattaa tuntea suurta syyllisyyttä syntymättömien lastensa surmaamisesta, koska käyttää ehkäisyä. Hänelläkin on siihen oikeus.
"laki ei ole yhtä kuin moraalisesti oikein"
Mitä on moraali ja kuka määrittelee oikean moraalin? Jokaisella ihmisellä on erilainen moraali. Laki taas on laki, joka on kaikille täsmälleen sama.
Minun moraalini sanoo, että abortti ei ole moraalisesti väärin.
"minun moraali" en olis voinnu itsekään paremmin tuoda asiaa esille; täysin totta. Jokaisella on tosiaankin oma moraalinsa. Myöskin minun moraalini sanoo , että abortti ei ole moraalisesti väärin. Varastaminen on moraalisesti väärin, sitä en hyväksy.
Miten sellasia surmataan joiden mahdollinen olemassaolo on estetty?
No sitähän sinä voit mennä vaikka kysymään niiltä jotka näkevät raskauden ehkäisyn aborttiin verrattavana murhan syntinä, ja jotka kantavat syyllisyyttä ehkäisystä. Kyllä tästä maasta sellaisia naisia löytyy, jotka on kasvatettu (aivopesty) uskomaan, että käyttämällä ehkäisyä kieltää jumaluskonsa, ja joutuu näin pelastuksen ulkopuolelle. Jotkut heistäkin ajatutuvat jo oman terveytensä tähden ehkäisemään, voit vain kuvitella millainen syyllisyys siinä vaiheessa saattaa painaa mieltä, kun vilpittömästi joutuu pohtimaan rikkooko niin tekemällä Jumalaa vastaan.
mutta sillon tunnetaan syyllisyyttä siitä että on ehkä estäny jonkun sellasen olemassaolon joka muuten ois ollu tarkotettu tuleen, ei suinkaan kenenkään surmaamisesta, toisin kun 'bvcvbv' väitti.
Niinkö? Kun likkeessä opetetaan että ehkäisy on murhan synti, niin etkö näe mahdollisena, että murhaan ehkäisijä voisi epäillä syyllistyneensä? Ehkäisyssä surmataan se, jonka Jumala on tarkoittanut tulevaksi, jonka Jumala jo idussaan on nähnyt. Se mitä omia lestadiolaistaustaisia sukulaisiani olen kuunnellut, tällainen on Raamatuntulkinta vanhoillislestadiolaisuudessa.
Oletko kuullut vauvavarasto-opista? Siinä kerrotaan, että ihmislapset ovat olemassa jo ennen hedelmöittymistään ja jolleivat saa hedelmöittyä ja syntyä, ne tulevat naista piinaamaan ja syyttelemään tämän kuoleman jälkeen. Se on osa sitä uskomusjärjestelmää, jossa ehkäisy on synnillistetty.
Toisaalta taas abortin tehneetkin voivat ihan hyvin ajatella juuri noin, että he ovat estäneet jonkin sellaisen olemassaolon jonka muuten olisi kaiketi tarkoitettu olevan, mutta eivät ole surmanneet ketään. Näkemyksestähän ja arvomaailmastahan se on kiinni, miten nämä asiat kokee ja ymmärtää ja miten niistä syyllistyy.
no linkitätkö sitten enemmän tietoo tästä ehkäisyssä surmaamis ja vauvavarasto -ajattelusta.
Voin toki linkittää, mitä satun löytämään. Ongelma on kuitenkin siinä, että tällaisia asioita opetetaan suullisesti saarnapöntöstä seuroissa, niitä ei välttämättä julkaista missään, sillä jokaisen 'oikeauskoisen' oletetaan tietävän ne muutenkin. Ne opitaan vanhemmilta, seurojen puhujilta ja saarnaajilta, siinä yhteisössä jossa elää. Esim. mitään virallisia syntilistoja ei ole olemassakaan ymmärtääkseni, on vain joukko asioita, joita Jumalan lapset eivät halua tehdä. Ehkäisy on yksi näistä asioista. Periaate tuollaisessa lauseessahan on se, että jos nyt sattuukin haluamaan tehdä jotain sellaista, ei enää ole Jumalan lapsi, joten käytännössä kyse on kadottavasta synnistä.
Voithan itsekin vaikka googlettaa jos haluat etsiä jotain. Mutta toki minäkin voin yrittää jotain etsiä, mikäli kohtuullisessa ajassa löydän.
nimenomaan selvyyden siihen että sitä pidetään surmaamisena eikä vain Jumalan tahdon vastaisena, sen toteutumisen estämisenä tms.
Miksi tämä syyllisyys nimenoman surmaamisesta on sinulle tärkeä? Uskotko että se olisi jotenkin syvempää syyllisyyttä kuin muusta Jumalan tahdon vastaisesta toiminnasta kumpuava syllisyys? Miten syyllisyys surmaamisesta käytännösä eroaa Jumalaa vastaan rikkomisesta, kun kummastakin uskotaan seuraavan täsmälleen sama rangaistus, eli kadotus? Sehän on se kauhein kohtalo mitä kristinusko tuntee. Tämä keskustelukin muuten koskee syyllisyyttä ylipäätään, ei vain jostain tietystä syystä kumpuavaa sellaista.
Mutta nopeahko etsiminen tuotti joitain tuloksia:
>Toisinaan vl-saarnaajat ja vanhoillislestadioaliset kirjoittajat perustelevat ehkäisykieltoa viidennellä käskyllä: ”älä tapa”.>
>Sen jälkeen kun 2/3 lestadiolaisista papeista oli erotettu tai eronnut herätysliikkeestä, se jäi maallikoiden johdettavaksi. Raamatuntulkintaan ilmaantui voimakkaasti jyrkkenevä ja tiukkeneva linja. Kymmenessä vuodessa suhtautuminen ehkäisyyn muuttui täysin kielteiseksi. Päivämies-lehdessä julkaistiin jyrkkiä kannanottoja asiasta ja ehkäisyn kieltämistä perusteltiin sillä, että _ehkäisy merkitsee syyllistymistä murhaan_.
"Ehkäisy on saastaisuuden ja murhan synti. Saastaisuutta on sukupuoliyhteys avioliitossa, mutta yritys ehkäistä raskaus. Lisäksi ehkäisy on murha, koska se estää elämän syntymisen…" (Päivämies.14.6.1962)>
>Puhujainkokouksen virallisessa päätöksessäkiristettiin tulkinta tämän mukaiseksi. Päivämies julkaisi vuonna 1979 puhujienkokouksen äärimmäisen tiukan kiellon, joka käytännössä vaati uhraamaan naisen hengen, sillä se ilmoitti suorin sanoin että naisen hengenmenetyksenkään uhalla ehkäisyä ei sallita:
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen." (Päivämies 14.2.1979.)
Kieltoa toisteltiin samanlaisena 2000-luvulle saakka.>
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisykielto
http://freepathways.wordpress.com/2010/07/22/luin-paikkaria/
Ja lisää....
Vauvavarastosta:
>Monet saarnaajat ovat julkisesti väittäneet, että Jumala olisi ennakkoon määritellyt jokaiselle yksittäiselle avioparille tahi naiselle ”oikean” lasten määrän. Puhujat ovat ilmoittaneet, että uskovaisen ihmisen, avioparin, tulee pyrkiä täyttämään tämä ajateltu Jumalan ennalta asettama lasten määrä. Jokaisella avioliitossa olevalla naisella olisi siten tietty raskauksien ja synnytysten kiintiö, jonka Jumala on hänelle ennalta ajatellut ja vaatii häntä sen täyttämään.>
>Ajattelu näyttää pohjautuvan ns. pre-eksistenssioppiin, eli taikauskoiseen käsitykseen siitä, että ihmiset ovat ennalta, ennen siittämistä olemassa, "odottamassa" jossain tuntemattomassa paikassa hedelmöittymimstä, siitetyksi tulemista ja syntymäänsä. Tämä ajatus sisältyy selvimmin SRK:n vuonna 2009 julkistamaan kannanottoon ehkäisykiellosta. Siinä todetaan:
"Avioliiton varsinaisena tehtävänä on suvun jatkaminen. Avioliiton välityksellä Jumala lahjoittaa lapset. Tätä luomistapahtumaa varten Jumala kutsuu työtovereikseen äidin ja isän --.
Tästä lasta arvostavasta ihmiskuvasta nousee itsestään selvänä lapsen oikeus elämään, olemassaoloon, vanhempiin, kotiin ja kasvatukseen, jotka kytkeytyvät saumattomasti avioliittoon. Ja tämä ei koske pelkästään jo hedelmöitynyttä munasolua, josta elämän katsotaan kohdussa alkavan."
http://www.srk.fi/index.php?p=alustus_282009
Kun tekstissä todetaan, että "tämä ei koske pelkästään jo hedelmöittynyttä munasolua", on kysyttävä, kenen ihmisen "oikeudesta" tällöin on kyse. Lausuma paljastaa, että SRK:n julkilausumassa puhutaan ei vielä olemassa olevien ihmisten oikeuksista tulla hedelmöitetyiksi.>
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisykielto
>Suomen Kuvalehden reportaasista paljastuu myös, että ns. vauvavarasto-oppi oli voimissaan Kuusamon lestadiolaisuudessa vuonna 1966. Se on osa ehkäisyn synnillistämisen perustelua vanhoillislestadiolaisuudessa. Ehkäisykieltoa on vuosikymmeniä perusteltu kuvitelmalla, että ihmislapset ovat olemassa jossakin ennen hedelmöittymistä ja odottavat eksistoitumistaan. Naisille on kerrottu näistä olemistaan odottavista lapsista pelottelutarinoita, jotka ovat olleet tuttuja monelle vl-uskovaisten sukupolvelle.
Tarina syntymistään odottavista ihmisolennnoista on osoittautunut sitkeäksi ja elinvoimaiseksi. Erityisesti herätysliikkeen maallikkopuhujat ovat ylläpitäneet sitä ja siirtävät sitä nuorille. Viimeksi tätä hölynpöly-taikauskoa on levittänyt kiiminkiläinen puhuja Petri Kulmala Päivämiehessä julkaistussa hartauskirjoituksessaan (15.12.2010).>
https://freepathways.wordpress.com/2011/04/27/televisiointi/
Alla olevan englantilaisen tutkimuksen mukaan 64% naisista kokee syyllisyyttä abortista, vaikka ei tiedä miksi. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen havainto. Eli koska he eivät tiedä, miksi kokevat syylisyyttä, abortti ei heidän arvomaailman mukaan ole väärin, ja silti he kokevat syyllisyyttä.
Mutta siis, kaikki eivät koe syyllisyyttä, vaikka suurin osa kokeekin.
Zolese G, Blacker CV. The psychological complications of therapeutic abortion. Br J Psychiatry 1992;160:742-9
Myös äitien kokemasta syyllisyydestä pitäisi tehdä tutkimus. Tai ehkä sellainen jo onkin.
Ja moni hyvä äiti tuntee syyllisyyttä, koska olisi omasta mielestään voinut olla vielä parempi äiti. Tuskin syyllisyydellä on aina tekemistä oikean arvomaailman kanssa. Syyllisyyttä voi aiheuttaa herkälle ihmisille tai herkässä mielentilassa olevalle myös muut ahdasmieliset ihmiset ja lähiympäristön sosiaalinen kontrolli ja painostus. Jos esimerkiksi elää ympäristössä, jossa avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä, varmaankin henkilö voisi tuntea syyllisyyttä niistä, vaikkei oma moraali niitä vääränä pitäisikään.
Laitatko suoran linkin tuohon tutkimukseen, kiitos? Yritin etsiä ja näin pikaisesti en löytänyt koko tutkimusta, mutta tällaista löysin:
>The psychological complications of therapeutic abortion.
G Zolese and C V Blacker
Psychological or psychiatric disturbances occur in association with therapeutic abortions but they seem to be marked, severe, or persistent in only a minority (approximately 10%) of women. These consist mostly of caseness depression and anxiety. Psychoses are very uncommon, being reported in only 0.003% of cases - most of whom have a history of previous psychiatric illness. Certain groups are especially at risk from adverse psychological sequelae; these include those with a past psychiatric history, younger women, those with poor social support, the multiparous, and those belonging to sociocultural groups antagonistic to abortion.>
http://bjp.rcpsych.org/content/160/6/742
No niin onhan tätä jo tutkittu:
"Etenkin äitien raivon ja vihan tunteita on aiemmin tutkittu vähän. Kielteiset, itsekkäät tai jopa tuhoisat tunteet eivät kuitenkaan ole poikkeuksellisia tai luonnottomia äitiydessä, Näitä esiintyy ihan kaikilla äideillä,"
"Vallalla olevan äitimyytin mukaan äitiys on pelkästään onnellinen, luonnollinen, reipas ja iloinen tila."
"Monet ensimmäistä kertaa äidiksi tulevat saattavat siksi uskoa, että äitiyteen ei kuulu ikäviä tunteita. Ne yllättävät ja aiheuttavat häpeää sekä syyllisyyttä. Syntyy kierre, joka aiheuttaa lisää pahaa oloa. Kätketyt tunteet vain paisuvat."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat toivovat avoimempaa puhetta äitiyden kielteisistä tunteista/1135234858158
Minä kasvoin ympäristössä, jossa esiaviollinen seksi oli kielletty. Kun tulin 16 vuotiaana raskaaksi pojalle, jonka kanssa suhe oli mitä oli, ja hyvin hyvin kaukana edes kihlauksesta, avioliitosta nyt puhumattakaan, tunsin kovaa syyllisyyttä, vaikken omaa moraaliani vastaan ollutkaan rikkonut. Ympäristön ja kasvatuksen paine oli kova ja vaikutti minun teini-ikäisen sieluuni. Lapseni syntymän jälkeen sitten olikin hyvä aika luopua esiaviollisen eksin syyllisyydestä ja alkaa tuntemaan syyllisyyttä siitä, että olin yksinhuoltaja ja lapsellani ei ollut käytännössä isää... ;)
Olette varmaan lukeneet näitä huumoripitoisia juttuja siitä, kuinka teet äitinä niin tai näin, niin aina se on väärinpäin: Jos olet kotiäiti, estät lapsiasi saamasta tarpeellisia virikkeita ja sosialisia suhteita, jos taas menet töihin ja pistät lapsesi päiväkotiin, olet itsekäs uraohjus, joka hylkää lapsensa maallista mammonaa haikaillessaan. Jos omistaudut lapsillesi ja unohdat omat menosi, yrität tehdä lapsistasi itsesi kopioita, jos taas otat aikaa itsellesi, olet oman napaan tuijottava äiti, joka viisveisaa lastensa kaipuusta äidin syliin... jne...
Huumoriahan nuo ovat, sen keinolla yritetään murtaa äitimyyttiä ja luopua turhasta syyllistämisestä ja syyllistymisestä. Mutta eivät tuollaisetkaan karikatyyrit tyhjästä ole syntyneet. Totuuden siemen sielläkin taustalla on. Varmaan suurin osa äideistä tunnistaa tällaisen, mitä idiottimaisimmista asioista kumpuavan syyllisyyden ja myöskin ulkopuolelta sanellun syyllistämisen.
Ihan arkinen esimerkki pienen lasten äitien elämästä: Olet kaupassa kun kupeittesi hedelmä saa päähänsä haluavansa karkkia ja järjestää kunnon itkupotkuraivarit keskellä kauppaa. Mitä teet, niin että se olisi se ainoa oikea tapa toimia, josta kukaan ei sinua pahasti katsoisi, eikä itse tarvitsisi jälkeen päin jossitella?
Ostatko lapselle vähäsen sitä mitä tämä vaatii jotta saat hänet hiljaiseksi? Mutta sehän merkitsee sitä, että annat lapsesi pompotella sinua!
Noukitko kiljuvan tenavasi syliisi, jätät ostokset siihen ja poistut kaupasta muiden asiakkaiden ostosrauhan turvataksesi? Mutta mitäs sitten perhe syö sinä iltana, kun ostokset jäivät tekemättä?
Vai annatko pienen kiljukaulan huutaa sydämensä kyllyydestä, sinä toimit ripeästi ja rauhallisesti, suoritat ostoksesi ja sitten kiljukaulan kanssa kotiin kiljumaan? Kuitenkin olet ehtinyt kaupassa saada niskaasi monia vihamielisiä silmäyksiä, että millainen julmuriäiti huudattaa lastaan noin?
Ylipäätään se, että lapsesi järjestää kaupassa moisen kohtauken, on joidenkin mielestä osoitus sinun kyvyttömyydestäsi kasvattajana; jos sinulla olisi oikeanlaista auktoriteettia lapsiisi nähden, he eivät käyttäytyisi huonosti. Toisaalta jos lapsesi eivät koskan kiukuttele, pitää miettiä sitäkin mistä se johtuu? Oletko sinä niin pelottava ja liian ankara, että lapsesi eivät uskalla osoittaa oma mieltään?
Vielä kun nämä kolme kiljukaulaani ovat jo aikuisiksi kasvaneet, on pieni syyllisyys aina läsnä. Toisaalta se kumpuaa naiseudenkin vaateista, siitä ettei savutakaan kaikkea sitä, mitä pitäisi saavuttaa. Toisaalta omia tavoitteitaan ei sovi liian matalallekaan asettaa, sillä sitten voi tuntea syyllisyyttä siitä, että on vain laiska ja mukavuudenhaluinen ;D
Aloituksessa on vinha perä siinä suhteessa, että jos pelkäät syyllisyyttä, niin äitiyttä pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin.
Syyllisyyttähän koetaan kun toimitaan omaa arvomaailmaa vastaan. Arvomaailma on kaikilla omanlainen, mutta äiti ihmisistä voi sanoa yhden ihan varman arvon, joka on kaikilla: "Minun pitää olla maailman paras äiti lapselleni". Käytännössä elämässä tuota arvoa tulee rikottua ihan jatkuvasti, niinpä syyllisyys ja äitiys kulkevat aina käsikädessä.
Syyllisyyden kokeminen on terve merkki ajattelevalla ja toimintaansa moraalisesti pohtivalta ihmiseltä. Mikä muu laittaisikaan yrittämään parastaan tehokkaammin kuin terve pelko syyllisyydestä? Siksi on outo ajatus, että joku pelkäisi syyllisyyttä.