Vapaakasvatu=ADHD

On hienoa että tulit tänne kertomaan, kuinka adhd ei ole sairaus! On vapauttavaa että voinkin syyttää kaikesta vanhempiani! Lääkkeet, joita minulle on määrätty, ovat kyllä tuntuneet auttavan asiaa, ja kaverinikin huomaavat erot päivien välillä jolloin syön lääkettä, ja jolloin se on jäänyt ottamatta, mutta epäilemättä syön jonkunnäköistä lumelääkettä ja kyseessä on vain oman kieroutuneen ja laiskan mieleni uskomus siihen että olen sairas. Olet varmaan myös joskus matkustanut afrikkaan, ja viettänyt siellä aikaa useita vuosia todeten, ettei paikallisilla ole adhd:ta tms, ja että homma toimii! Onneksi olet tullut valaisemaan älysi hohtavan kirkkaalla lampulla tietäni normaaliin elämään. :)

Psykologian luennolla juuri oli puhetta, kuinka ADHD on useimmiten seurausta kiintymyssuhdehäiriöstä vanhemman ja lapsen välillä. Kiinnostuneet: googlettakaa kiintymyssuhdehäiriö.

Eipä taitanut olla kovinkaan paljon tietoa luennoitsijallasi. Tai ehkä hän käsittää useimmiten väärin.

ADHD ei ole kiintymyssuhdehäiriö. ADHD-ihmisillä voi olla kiintymyssuhdehäiriö, mutta kiintymyssuhdehäiriö ei ole ADHD eikä toisinpäin. ADHD on ADHD. Jos se olisi kiintymyssuhdehäiriö, sitä kutsuttaisiin kiintymyssuhdehäiriöksi.

Ketjun 2 ensimmäistä viestiä lukemalla tajuaa, miten lapsivihamielinen aloitus on.
Miksi ap ei salli lapsille sitä elämän HELPOTTUMISTA, minkä he saavat pelkästä lääkkeettömästä kuntoutuksesta?

Aloituksen kirjoitus on täynnä pelkkää typerää tietämättömyyttä, ilkeyttä ja ymmärtämättömyyttä.

PS: Missä mahtavat olla lääkärit, jotka antavat kenellekään jonkun HALUAMIA diagnooseja? En ole sellaisia tavannut. Kyllä joka diagnoosin saamiseen on aina kriteerit, millä perusteella se voidaan antaa ja riittämätön kasvatus EI TODELLAKAAN anna lapselle yhden ainoaa neurologisten oireyhtymien diagnooseista. Ap on näköjään autuaan tietämätön siitäkin, että diagnoosi on kuntoutukseen pääsyn edellytys. Siis niille harvoille lapsille, jotka yleensä pääsevät kuntoutukseen nykypäivän Suomessa.

Mitähän aloittaja mahtaa tarkoittaa "suurilla" ihmisillä?

Onko Yhdysvaltain ex-pressa riittävän "suuri" ihminen?
John F. Kennedyllä oli neurologinen diagnoosi, samoin monista tieteen ja taiteen suurista nimistä löytyy adhd- ja Asperger-ihmisiä.

Lienevät jonkin verran suurempia kuin esim. aloittaja suuressa tietämättömyydessään.

Jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseen. Tietoa tarvitaan edelleen lisää, koska erityislasten vanhempien arki on ajoitttain äärettömän kovaa. Vanhemmat käyvät töissä ja taistelevat kaiken muun ajan lapsen tukemisen puolesta. Erityislapsen/nuoren elämä ilman tukea on vaikeaa ja raskasta niin koulussa kuin kotonakin.

Vaikeat piirteet mm.takertuminen yksityiskohtiin, vaikeus ymmärtää syy-seuraussuhteita, ajan hallinnan ongelmat, tarkkaavuuden syvät ongelmat eivät johdu kasvatuksesta. On surullista lukea aloittajan kirjoitusta. Tämä todistaa suomalaisen yhteiskunnan arvojen kovuutta ja tavallaan se myös vähättelee erityisopetuksen tarvetta. Erityisopetusta kunnissa jo muutenkin yritetään vähentää.

Tietoa tarvitaan lisää. Lapset, nuoret ja vanhemmat tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen kamppaillessaan tietämättömyyttä ja asenteita vastaan.

Aloittajan teksti on julmaa luettavaa lasten vanhemmille ja myös nuorille ihmisille, jotka kamppailevat keskittymishäiriönsä kanssa.

Tämä julmuus on suora tie lasten ja nuorten syrjäytymiseen.

Minun huomioni mukaan ADHD on huuhaata niiden mielestä, joiden lähipiirissä sitä ei ole. Meidän perheessä asiaan on joutunut tutustumaan paljon. En jaksa muuten vängätä asiasta, mutta kerron muutamia seikkoja poikamme elämästä.

Poikamme ei ole koskaan ollut ilkeä, eikä sen kummemmin harrastanut "poikien kolttosia". Itsekin hän kokee oman rauhattoman käytöksensä kiusallisena. Kotona rauhattomuus tulee esiin vain ajoittain. Koulunkäynti ei onnistu ollenkaan ilman consertaa. Voi olla pitkiäkin aikoja, jolloin ADHD aivan kuin häviäisi, mutta tulee selkeästi esiin, JOS lääkkeen unohtaa antaa aamulla ennen kouluunlähtöä. Opettajan mukaan hän nousee ylös sata kertaa oppitunnin aikana, pyörii tuolillaan, ei pysty kuunteleman, ohjeet täytyy toistaa loputtomasti ja niin edelleen. Päiviä, jolloin lääke on unohtunut antaa, on ollut muutamia. Ero on huikea verrattuna normaalipäivään.

Sydämeni vei aikanaan radiosta kuulemani haastattelu, jossa aikuinen nuori adhd-mies kertoi ensimmäisestä lääkekokeilustaan: Hän oli ollut äärettömän helpottunut, vapautunut, iloinen, hämmästynyt ja mitä kaikkea kun kertoi ajatelleensa, että "tällaiseltako muista ihmisistä on aina tuntunut."

Hän tarkoitti siis sitä, että elämä ei enää ollutkaan yhtä kaaosta, että ei itsekään ymmärtänyt omaa käytöstään ja oli ollut enemmän kuin uuvuttavan väsynyt lapsena jatkuviin moitteisiin käytöksestään, jota ilman lääkkeitä ei itse pystynyt mitenkään hallitsemaan.

On surkeaa tietämättömyyttä ja suoranaista lapsivihaa kieltää näiltä lapsilta kaikki mahdollinen apu ja kuntoutus, mitä heille sentään joillekin on tarjolla tämän päivän Suomessa.

Olen samaa mieltä kanssasi.ADHD on nykyisin "joka toisella"lapsella.Kotiolot voi olla joskus tosi rankat.

Siinä kaksi puupäätä taas hakee tukea toinen toisistaan :D

Vai joka toisella lapsella! Ajatella!

Lääkärien mukaan se kylläkin on vain n. 5 %:lla lapsista ja tähän oikeaan tietoon verrattuna voi suhteuttaa puupäiden möläytykset maan arvoonsa.

Adhd-ihmisten aivoista puuttuu välittäjä-aine, mitä ns normi ihmisellä elimistö tuottaa. Välittäjä ainetta tarvitsee se osa aivoista jolla hallitaan hyvin pitkälti kaikkea toiminta!
Halukkaille voin laittaa oikeen kaavion tästä jos ei muutn jakeluun mene =) =)

T: 9 vuotta elämää adhd lapsen kanssa =)

Tuohon että joissain muissa kulttuureissa kuten Afrikassa tms. ei ole AD/HD-diagnoosin kaltaisia varmaan johtuu ihan siitä, että siellä tällaiset vilkkaammat lapset ja nuoret saa ihan rauhassa olla vilkkaita ja villejä kun niiden ei tarvitse hiljaa istua koulupäivää pulpetissa, akateemista tietoa päähän ängeten.... Tällaiset henkilöt on paljon enemmän ominaisessa ympäristössä kun saavat tehdä itse ja toimia ja liikkua.... Kulttuurin hyväksyvyyskin vaikuttaa asiaan. AD/HDn piirteet eivät vain tunnu sopivan meidän kulttuuriin, ainakaan koulussa....

Tuollaset vanhemmat oli mulla. Tietävä ylikävelijä tekee armottoman pahaa jälkeä vähättelemisen ja sääntöjen korostamassa ympäristössä. Varsinkin äiti tuhahteli, 40 vuotta sitten siis, joutavuuksille...kun mieli harhailee tuhannessa asiassa, tuskastuminen on tod luonnollista ja raivostuttaa...vaan mutsi huusi kun raivostutti, epäreiluudesta syntyi pysyvä viha jotakin epämääräistä kohtaan, ei tuota lapsena ja nuorena tajunnut mikä mätti koko ajan. Sitten aggressio kääntyi sisäänpäin koska olin saanut jatkuvasti kuulla olevani nti hieno ja kun minut jyrättiin ja alistettiin. Aloin viillellä itseeni ja käyttäytyä itsetuhoisasti...

Pohjalla on siis selkeä adhd ja sen seurauksena ymmärtämättömyyden vuoksi puhkesi vakava masennus ja sos,tilanteiden pelko. Pakko-oireet kuuluvat ko vaivaan, mutta ne lisääntyivät. Nuo eläkkeeni syyt on siis sekundääriset.

Luoja varjelkoon ihmisiä vanhemmuudelta jos ei ole kykyä hoivata lasta sen mukaan millainen kokemusmaailma lapsella on. -sitä paitsi muuten jossain afrikassa on sen verran letkeämpi elämisen rytmi, että siellä on tilaa useimmille ihmistaimille.

Pakko sanoa, että ne jotka eivät tunne tai tiedä neurologisista sairauksista, puhuvat mitä näkevät.
esim. ennen vanhaan uskottiin, että ihminen on riivattu tai noiduttu, kun hän näki harhoja tai kuuli ääniä..he raukat poltettiin näiden kapeakatseisten ihmisten vuoksi..nykyään nämä on tutkittuja ja diagnosoituja..skizofreniaksi..ei kasvatustulosta, riivattuja taikka noiduttuja.

Suosittelen perehtymään asioihin kirjallisuuden, tilastotietojen ja kliinisten tutkimusten valossa, joista voit sanoa kantasi. Tai jos olet täytin eri mieltä professoreiden ja tutkijoiden kanssa aiheesdta, voithan pyrkiä lääkikseen ja yrittää kumota ADHD teorian.

Juu ja mää huolin sut ilman muuta kouluun katsomaan, minkälaista meno on. Jokainen opettajan hommia tehnyt tietää, että suuri osa nuorista on ns. tavallisia ja adhd-tapaukset erottaa joukosta kyllä hyvin nopeasti. Kyllähän se tietysti niinkin on, että nykyaikana lapsilta ja nuorilta sallitaan sellaista käytöstä, jota ei olisi aiempina vuosikymmeninä suostuttu katsomaan läpi sormien, mutta kyllä adhd:sta kärsivät ovat aina tapaus aivan sinänsä. Siinä ei ole kyse välttämättä huonosta käyttäytymisestä ensinkään, vaikka monihan ongelmiaan sitten lähtee huonon itsetuntonsa varassa huonolla käytöksellä peittelemään, kun se on tavallaan turvallinen vaihtoehto: tietää varmasti, että moitettahan tässä taas seuraa, mutta eipä tule yllätyksenä ainakaan eikä tarvitse ensin yrittää hampaat irvessä ja sitten pettyä, kun se ei onnistukaan kuitenkaan. Eli huono käytös on monella itsesuojelua.

Adhd:sta kärsivä tarvitsee kyllä oikeasti monesti lääkkeet kyetäkseen käymään koulua edes jotenkin. On aivan käsittämättömän piinallista seurata sellaisen opiskelijan työskentelyä, joka yrittää kyllä keskittyä parhaansa mukaan, mutta on aivan tuomittu epäonnistumaan isossa ryhmässä. Keskittymiskyky ja opiskelutaidot eivät riitä tavallisessa ryhmässä opiskeluun ja erityisopettajan luonakin pienryhmässä opiskelu on monesti todella työn ja tuskan takana. Sitä ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää sellainen, joka ei ole itse kokenut tai vierestä nähnyt. Ja kun ei opiskelu onnistu, se todella pilaa koko loppuelämän. Kannattaisi miettiä itse, minkälaista oma elämä olisi, jos ei olisi kyennyt oppimaan peruskoulun matematiikkaa tai esim. kirjoittamisen alkeita kunnolla. Eikä oikein juuri muutakaan. Ja sosiaaliset suhteet olisivat kärsineet koko ajan, kun toiset suhtautuvat adhd-tapauksiin monesti vähän syrjeksien.

No, mitäs kun yks erityisopettaja kertoi meille, jotta oikea diagnoosi saadaan vain magneettikuvalla...että sieltä aivojen takaosasta lääkäri näkee voiko kyseessä olla ADHD tai ei...mutta että välittäjäaineita? Näkeekö se lääkäri niistä sellaista?

Meille koulupsykologi tarjosi ADHD "diagnoosia", opettaja sanoi kuitenkin myöhemmin, että jos ADHD olisi kyseessä, kouluarvosanat eivät kyllä paljoa paranisi. Eikä myöskään käytös muuttuisi. Mutta nyt on käynyt päinvastoin, kun ollaan oikein tosissaan alettu lukea ja opiskella myös täällä kotona. Ja se oma paikkakin on tainnut löytyä luokassa ja kavereitakin on. Lapsi tavallisella luokalla, edelleen.

Omalla 3-luokkalaisellani on todettu ADHD, painottuen keskittymiskyvyn häiriöihin. Ylivilkkaus- ja levottomuusoireet tulevat esiin vain ajoittain, esim. uusissa, jännittävissä tilanteissa, eikä lapsi sittenkään ole huutava, ympäriinsä juoksenteleva, kuriton kakara, vaan hänellä on kuin "muurahaisia housuissa", eli siis paikalaan hiljaa istuminen on vaikeaa ja muihin asioihin keskittyminen olematonta. Enkä tosiaan ole "halunnut" lapselleni ADHD-diagnoosia, vaan halusin selvittää, mistä vaikeudet esim. koulunkäynnissä johtuvat, että lapsi saisi kaiken mahdollisen avun. Lapsi ei todellakaan ole huonosti kasvatettu tai kiintymishäiriöinen! Siitä hänellä on moninkertaiset psykologin, psykiatrin ja lasten neurologin tutkimukset takanaan, että kyseessä on todellinen ongelma, eikä häiriö äidin korvien välissä.

ADHD ei ole kurittomuutta vaan vyyhti erilaisia neuropsykiatrisia oireita. Periytyvyys noin.85%.
Mistä tiedät ettei köyhemmissä maissa ole ADHD-oireisia?
Kirjoituksesi osoittaa muutenkin ettei sinulla ole faktatietoa kyseisestä asiasta.

Afrikassa todetaan ADHD jahka ne itse edes oppivat sen kirjoittamaan.. Tai sitten siellä se on kansantauti, kai tuollainen maanosa olisi muuten saanut nostettua itsensä jo pois viidakkotasolta?

ravinto vaikuttaa


Ruoka ja ADHD

ADD- ja ADHD-ruokavalio!

ADHD:n lääkehoito!

http://personal.inet.fi/koti/remeli/ravinteet.htm


Skitsofrenia ja D-vitamiini!

Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava, psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Se on yksi vaikeimmista ja haastavimmista mielen sairauksista. Skitsofrenia on psykoosisairauksista yleisimpiä. Suomessa skitsofreniaan sairastuneita on noin prosentti väestöstä eli reilut 50 000 henkilöä.

Australialaisen Queenslandin skitsofreniatutkimuskeskuksen tutkija John McGrath ja neurobiologi Alan Mackay-Sim ovat löytäneet yllättävän yhteyden skitsofrenia-alttiuden ja sikiöaikaisen D-vitamiinin puutteen välillä. McGrath havaitsi tutkimuksessaan, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuri osa skitsofreniaa sairastavista oli syntynyt keväällä. D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta kesällä keskipäivällä, joten talvella äidin ja sikiön D-vitamiinin saanti oli vähäistä.

Suomalainen syntymäkohorttitutkimus, jossa 50µg D-vitamiinilisä ensimmäisen elinvuoden aikana vähentää poikalapsilla skitsofrenian todennäköisyyden alle neljäsosaan (RR=0.23):
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14984883

Ja tästähän ei käypähoitosuosituksissa mainita mitään.


Ajankohtainen D-vitamiini
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247


"Viranomaiskatsannon ja reaalimaailman välinen kuilu on ammottava.

Viranomaiskatsanto on maailmanlaajuinen riippuvuuksien ja lobbausten viidakko. Neljä kulunutta vuosikymmentä on tästä riipaiseva esimerkki. Konttoreissa ja kokoustamisissa sovittuja päätöksiä katsellaan epärealismin silmälasein tuloksia arvioitaessa. Syy vyöryy potilaan harteille!

Tästä ajattelumallista saa vähän käsitystä lukemalla sen pitkän keskustelun, joka on käyty D-vitamiinin (hormonin) tiimoilta Christer Sundqvistin blogista.

Ajattelutapa noudattelee kaavaa, jonka mukaan on tehtävä vuosikymmenien seurantoja, jottei "yksikään hukkuisi" eli saisi jotakin haittoja tässä tapauksessa halvan ja harmittoman lisäaineen nauttimisesta (D3-vitamiini). Samanaikaisesti tuhannet ja taas tuhannet kärsivät puutteen seurauksista. Kärsijöitä ovat ihan virallisesti hyväksyttyinä mm vanhukset lonkka- ym murtumineen, mikä puolestaan on kalpea esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita harkittuun D3-vitamiinihoitoon kätkeytyy.

Kyllä yksilö on näissä kuvioissa voimaton. Oman näkemykseni mukaan yksilönvastuu omasta terveydestä ylittää viranomaisvastuun ja suositan kevyin sydämin terveyttä edistävää kansalaistottelemattomuutta. " Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk
http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?p=22764&sid=028bc9fb4ff0cb936ca4aa5c65766a92

mulla on add. diagnoosi on muttei lääkitystä. olen kohta 50. ja mun vanhempani eivät todellakaan harrastaneet vapaata kasvatusta. vittu natseja ne oli.

Tämä on vähän sama juttu kuin masennuksesta puhuttaessa. Usein vähän vilkkaamman lapsen vanhemmat sanovat leikillään "tämä meidän mukula on tollainen adhd-tapaus" ja toiset puhuvat "kaamosmasennuksesta" kun pimeänä vuodenaikana väsyttää. Nämä puheet ovat ajautuneet puhekieleen, ja se vie merkitystä pois näistä oikeista lääketieteellisesti diagnosoiduista tiloista.

Kaikki lapset, joita sanotaan adhd-lapsiksi eivät ole niitä, samoin kuin 90% ihmisistä eivät ole masentuneita vaikka sanovat "kylläpäs tänään masentaa".

Käsitteet menevät ristiin ja rastiin ja sekaisin ihmisten päässä, ja koska kaikki tietävät jonkun, joka sanoo lapsiaan adhd-tapauksiksi tai syysväsymystä kaamosmasennukseksi, kaikki luulevat tietävänsä mistä nämä lääketieteelliset tilat johtuvat.

Todellakin nykyaika on kaikin tavoin häiriintynyttä. Jos on häiriintyneet vanhemmat, on häiriintynyt lapsi. Myös ympäristö vaikuttaa: porno, väkivaltaviihde, ikävät uutiset jne. Moni vanhempi ei edes valvo sitä, mitä lapsen silmien eteen osuu! Ties mitä sairasta ja lapsilla nyt vaan ei ole tarpeeksi kapasiteettia ymmärtää, että se on sairaiden aikuisten maailma, josta jokainen tervejärkinen haluaa ja pysyy aikuisena mahdollsimman kaukana!!!!!

Aina saa pöyristyä, kuinka lehdistä saa lukea, että esim. oma äiti on kustantanut tyttärelleen silikonit!!!! Tai että kilpailusta voi voittaa sellaiset. Ihan tosi. Paljon sairaammaksi ei touhu voi mennä! Se on kuin lasten ja nuorten pahoinpitelyä!!!

Paska ravinto on eräs ratkaiseva juttu. Energiajuomat ja hampparit tuhoaa fyysisen terveyden 100% varmuudella. Fyysinen terveys on yhteydessä henkiseen ja psyykkiseen terveyteen!!!!!!

Kaikki vaikuttaa siihen, että lapsista tulee häriintyneitä ja "ylihermostuneita", kutsuttakoon sitä ADHD:ksi. Idiootit vielä hakee pillereitä lääkkeeksi. Toki lääke voi auttaa jos siinä on jotain rauhottavaa mukana. Mutta mitkä on pitkäaikaisvaikutukset, jaa a????

On totta, että osa ihmisistä on herkeämpiä menettämään keskittymiskyvyn, kuulun itsekin niihin. Pienikin melu ja hälske saa ärsyyntymään ja ajatukset harhailemaan. Koululuokissa tulisikin sen tähden olla TYÖSKENTELYRAUHA, vaan luokat on kuin apinoiden melulaumoja. Ihmiset on kaikin puolin tyhmentyneet joka osa-alueella.

Keskittymishäiriö ei aiheuta huonoa käytöstä, kuten toisten kiusaamista. Käytös on puhtaasti vanhempien kasvatuksesta ja omasta älykapasiteetista kiinni!!!!!!!!!!!!!!

On se hyvä että asiasta tietämättömät tulevat kertomaan miten asiat ovat. Mulla on 5v jolla vahvoja adhd-oireita. Tutkimuksissa ollaan ja mahdollisesti neurolle. Mut miten se ny menee kun pojasta sanotaan että hänet on kasvatettu eikä todellakaan saa olla pellossa? Kyse ei ole siitä ettäkö hän saisi olla miten haluaa, kyse on siitä että aivot toimivat laillaan ja se vaikeuttaa olemista. Hän tietää että riehua ei saa, mutta kroppa tekee muuta. Miten sen selittää jos ADHD= vapaakasvatus. Emme ole menneet pyytämään kys diagnoosia jne. Asia on tullu esille tutkivien tahojen suusta.

Jättäkää omaan arvoonsa nuo hölmöt ja tietämättömät kommentit! Adhd on sairaus ja muistakaa, että adhd-lapsilla voi olla myös yhtä tyhmiä vanhempia, kuin terveilläkin. Mutta älkää syyllistäkö kaikkia vanhempia, kun ette tiedä sairaudesta yhtään mitään! Ja ette myöskään voi tietää miten paljon me jotkut vanhemmat teemme töitä, jotta adhd-lapsemme pärjäisi tässä tasapäistävässä tyhmässä yhteiskunnassa!!!

oisko niin,että vapaa sana saa ihmisen tyhmyyden vapaasti esille??? Ymmärrän kyllä,että pätemisen tarve suorastaan pakottaa kirjoittaan näkemyksiä NEUROLOGISESTA SAIRAUDESTA.joka kyllä pystytään toteen näyttämään.mutta aika kalliilla tutkimuksella.joten sitä ei yleensä käytetä.
OTTAKAA ASIOISTA SELVÄÄ.älkääkä uskomuksianne tai mutu tietoanne tänne laittako.

Voi millaisessa kusessa on, jos tuollainen valopää sattuu opettajaksi. Mun pojalla asperger ja opettaja ekalla oli vakuuttunut että outo käytös on häiriintyneisyyttä joka johtuu avioerosta. Yritin sanoa, että meillä on tosi hyvät välit ja että ollaan muutettu erilleen jo 4 vuotta aiemmin, vaikka ero astu voimaan vasta silloin. Sitten opettaja vaihtui ja saatiin keski-ikäinen naisopettaja. Se näki heti ettei kyse ole terveestä lapsesta, ja asiat alkoi luistaan. Päästiin tutkimuksiin ja kuntoutuksiin.

Lääketieteen opiskelijan mielipide: adhd on neurologinen poikkeavuus ja kyllä siis ihan totta, ja joskus lääkitys on välttämätön/ lääkkeistä on siihen todella apua. MUTTA ns. hyvä kasvatus (eli johdonmukaisuus, selkeät säännöt, selkeä päivärytmi, liikunta/ ravinto/ uni jne. rajat ja rakkautta) suojaavat/ ehkäisevät oireita. Jossakin törmäsin tutkimukseen, että jopa puolella lapsista "adhd" olikin itse asiassa lähinnä unenpuutetta!! Eli seurausta huonoista kasvatusoloista ja liiallisesta stressistä/ jatkuvasta ärsyketulvasta. Itsellä ollut unihäiriöitä ajoittain ja tunnistan kyllä itsestäni kaikki adhd- oireet kun olen pari yötä nukkunut huonosti.

Mulle adhd-diagnoosiin saaneen pojan äidille on vitun vähän väliä mitä te muut aatteletta. Olen tehnyt ja teen edelleen kaikkeni, että hänestä kasvaisi kunnon kansalainen. Se teettää vähän enemmän töitä, kun ns. terveen lapsen kasvattaminen, mutta mitä siitä. Olen lapseni synnyttänyt ja teen kaikkeni sen eteen. En odota erityiskohtelua koulusta enkä muualtakaan, sitä ei tule koskaan saamaan, ei myöskään apua! Mutta näillä mennään. Ps. Huonostikasvatetut lapset on asia erikseen, mutta sekään ei lasten vika!

Johtuuko siis vapaasta kasvatuksesta, että yhdellä lapsistani (4. lapsi 5 lapsen katraassa) on vaikeuksia istua tuolilla? On niin hyperaktiivinen, että saattaa pudota tuolilta vahingossa? Ja että hänen on vaikea kohdistaa huomiotaan esim opeteltavaan asiaan tunnilla? Jos luokan ikkuna on auki, vievät ulkoa tulevat äänet huomion? Hän ei siis puheella häiritse tunnilla, pysyy kyllä pulpetissaan, mutta opetettava asia menee ohi? Vapaan kasvatuksen syytä? Ja että hänen käsialastaan näkee, minä päivänä on lääke otettu ja minä aamuna unohtui ottaa? Rajattomuutta sekin? Yhtään ikkunaa meillä ei ole koskaan hajonnut, mutta sitävastoin muuta pienempää haittaa kyllä- lapsella on myös aspergerin oireyhtymä ja tietyt asiat ovat suoraan verrannollisia tilanteisiin joissa hänen on vaikea pukea tunteita sanoiksi. MUTTA tämähän vaan johtuu rajattomuudesta ja kotikasvatuksen puutteesta?
MITEN ihmeessä tämä tulee esiin vain sillä neljännellä lapsella? Kun samalla tavalla lapsemme olemme kasvattaneet, ihan yhtä "rajattomasti" ja "vapaasti", miten vain yksi lapsi onkin saanut diagnoosin?

Voi rakas ap... perehdy asioihin ennen kuin teet itsestäsi naurunalaisen, jooko?

Mun pojalla on ADHD diagnoosi, sai sen 14v, mutta jo 2v todettiin että on oppimishäiriöitä. Erikoista että jos se on vanhemmista kiinni, miten muut lapset, on "normaaleja", eikä edes poika ole vanhin tai nuorin lapsi, kaikilla sama kasvatus. Lääkityksestä sen verran, että se oli meille ja pojalle taivaan lahja, poika itsekkin kertoi, että ennen lääkitystä, tuntui kun olisi päässä pyöriny 100 leffaa pikakelauksella ja olo kauhea, mutta lääkityksellä olo on helpompi. Nyt poika on 20v ja menee hyvin, opiskelee, asuu tyttöystävänsä kanssa ja tekee töitä.

ADHD johtuu dopamiinin puutteesta aivoissa. Ominaisuus voi olla joko perinnöllinen tai hankittu muutoin, esim. hapenpuute synnytyksessä. Oma lapseni syntyi napanuora kolmesti kaulanympäri punoutuneena ja kärsi pahasta hapenpuutteesta. Hän joutui suoraan happikaappiin, kun syntyi, mutta eikai se enää auttanut siinä vaiheessa. Dopamiinia lisääntyy aivoihin liikunnasta. Sen vuoksi ADHD:ta sairastava henkilö naputtelee käsillään tai heiluttelee jalkojaan ja kiemurtelee tuolillaan. Se helpottaa oloa ja auttaa keskittymään. Oma ADHD-lapseni sai luvan jauhaa koulussa purkkaa tunneilla, puristella stressipalloja ja kaikki tehtävät oli pätkitty siten, että tehtävien välissä liikuttiin aina vähäsen, esim sellaisella tanssimatolla. Se auttoi alkuun. Hänellä on myös ADHD:n lisäksi todettu kapea-alaiset kielellisen kehityksen erityisvaikeudet. Kuulomuisti on todella huono. Tämän vuoksi ennen koulua oli parin vuoden puheterapia jakso. ADHD-potilailla on usein myös kielellisiä ongelmia.

Kun koulussa tehtävät vaikeutuivat siten, että tarvittiin enemmän keskittymistä, lapsen tulevaisuuden kannalta oli pakko aloittaa lääkitys. Sen voimin mentiin jokunen vuosi ja se auttoi. Lapseni aloitti liikuntaharrastuksen, joskus ala-asteella ollessaan. Hän valitti, että lääke haittaa hänen liikuntasuoristustaan (miten ristiriitaista, kun on piristeestä kyse). Jatkettiin kuitenkin lääkitystä 7. luokan loppuun. Sen jälkeen hän on pärjännyt ilman lääkitystä. Kaksi kertaa peräkkäin kahtena viimeisenä vuotena on kultamitali kaulassa kiiltänyt, koska urheilu sujuu. Tänävuonna taitaa käydä vähän huonommin mitalisijoitusten kanssa, mutta hyvin menee silti.

Lapsi on aina ollut todella kiltti. Ympäristö on vaatinut häneltä usein enemmän, kuin mihin hän on pystynyt oikeasti, joten hänestä on minusta tullut oikein ylikiltti, kun hän yrittää todistaa olevansa yhtä hyvä, kuin muut. Keskiarvo oli peruskoulun loppuessa noin 8 ja nyt hän opiskelee normaalissa ammattikoulussa. Lukioon hän ei pystynyt hakemaan, vaikka olisi halunnut, koska lukuaineita ja lukemista on enemmän, eikä käsillä tekemistä. Hän haluaisi opiskella ja paljon.

Minä en tuota vaivaa ole lapselleni aiheuttanut. Iso työ on pitänyt tehdä sen eteen, että vaivaa on saatu kuntoutettua ja pidettyä jotenkin aisoissa. On vanhempien ja lapsien todella törkeää väheksymistä, jotka tämän vaivan kanssa kamppailee sanoa, että kyse on nukkumisesta tai rajojen puutteesta. Käytiin viimeisessä kontrollissa lapseni ollessa 16-v. Neurologi sanoi lapseni olevan kuntoutuksen riemuvoitto. Sen eteen on tehty kova työ ja vanhempien todella pitää puolustaa lastaan kaikkia hulluja vastaan, ketkä alkaa "terapioimaan" vailla parempaa tietoa asiasta, koska silloin mennään metsään ja lujaa. Kaikki arkipäivän asiat on vaatinut joskus huomattavasti enemmän työtä, kuin mitä sellainen ihminen voi kuvitellakaan, jonka lapsella ei samaa vaivaa ole. Ja se arki ei vaan suju, kuten muilla ADHD:n kanssa. Siihen, että dopamiinia puuttuu, ei auta kenenkään puhe tai kuri tai muu lässytys, vaikka joku ihminen voikin vähän liikoja omista kasvattajan ja puheenlahjoista luullakin. Niin ja minulla on myös toinen lapsi. Syntyi normaalisti, ongelmitta, eikä hänellä tämmöistä ongelmaa ole todettu.

ADHD vai ei-ADHD?

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/adhd-vai-ei-adhd/

Suomalaisesta tiedeuutisesta puuttuu yleensä sekä tiede että uutinen. Jäljelle jää helposti vain propaganda. Doping ja piristeet lapsille kuuluvat tietenkin tähän propagandaosastoon.

http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/2014/03/20/doping-kuuluu-adhd-lapsille/

HÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK!!!!

https://fbcdn-profile-a.akamaihd.net/hprofile-ak-frc1/t1.0-1/c49.49.612.612/s160x160/309080_10150447857064574_1736204565_n.jpg