Kummit unohtaneet..

"Tosiaan tulee mietittyä ketä tuli aikoinaan tuohon vastuulliseen tehtävään pyydettyä.."

Minkälaista vastuuta peräänkuulutat kummilta? Lahjat eivät siihen nimittäin kuulu mitenkään. Etkö tiedä, että kummin virallinen tehtävä, vastuu ja velvollisuus on kirkon mukaan (ja kummin sieltä saaman ohjeistuslapun mukaan) opettaa lapselle kristillistä kasvatusta. Velvollisuuden rikkomista ei ole se, että lahjoja ei tipu. Eli mielestäsi kummilla on täysi velvollisuus lahjoa lasta synttäreinä ja jouluna, ehkä ystävänpäivänä ja nimppareinakin? Eihän tuota kristillistä kasvatusta monikaan noudata (en kyllä minäkään) tänäpäivänä, mutta kummasti siitä velvollisuudesta lipsumisesta ei kukaan täällä valita. lahjoista kyllä joka viikko.

Jos ette tietääksesi ole huonoissa väleissä, niin milloin olette olleet yhteydessä kummeihin viimeksi? tai milloin lapsi on ollut yhteydessä? Eihän se ole aina vain kummin tehtävä huhuilla kuulumisia ja rahdata itsensä kylään? Jos lapsi on niin vanha, että muistaa ihmetellä kummien puuttuvia lahjoja, voisi hän varmaan myös oma-aloitteisesti joskus olla kiinnostunut yhteydenpidosta kummeihin. Vai onko niin, että lahjat kyllä kiinnostaa, mutta soittelu, tapaaminen yms. ei?

Oletteko olleet käymässä kummin luona viime aikoina? Oletteko soitelleet? Oletteko laittaneet kirjettä tai korttia? Oletteko kutsuneet kummit teille kyläilemään? Olettehan muistaneet lähettää kummeille kuvia lapsesta, piirustuksia tai muuta muistutusta siitä, että lapsi on ns. olemassa? yhteyttä pidettäessä olisi varmaan synttäritkin tulleet luontevasti esille. Monilla perheillä on tapana kutsua myös kummit ihan synttäreille juhlimaan ja vieraaksi, ei vain olla lahjojen perään.

Jos olette yksipuolisesti jatkuvasti hoitaneet kummisuhdetta niin sitten tuo unohtaminen on kurjaa ja epäkohteliasta. Jos taas ette itsekään muista koskaan kummia esim. edellä mainitsemilla tavoille, ei ole mikään ihme, että kummikin unohtaa kummiutensa. Kuka nyt viitsisi käytännössä ihan vieraalle lapselle lahjoja alvariinsa ostella.

Oliskohan kummeja vähän liikaa? Itse en ollenkaan ymmärrä nykysuuntausta, missä kummeja voi olla jopa 6 kpl.

Jos minä olisin yksi kummi kuudesta (tai neljästä) luultavasti vetäytyisin ilman muuta syrjemmälle. En tuntisi olevani mitenkään erityinen aikuinen tälle lapselle vaan osa jotakin joukkoa.

Jos usean kummin valinnalla yritetään taata jotakin (mitä? paljon lahjoja? edes yksi hyvä kontakti?) luulen, että asiassa voi käydä juurikin päinvastoin.

Kukin tyylillään, mutta minä en ymmärrä en.

"Yksikään ei pidä millään tavalla yhteyttä lapseen, viimeinen yhteydenotto oli viime joulun aikaan joululahjan muodossa."

Ei millään tavalla? Ovathan he pitäneet yhteyttä kun ovat joululahjankin lähettäneet. Oletko itse pitänyt yhteyttä kummeihin?

"Yksikään neljästä kummista ei muistanut lapsen syntymäpäivää."

Oliko lapsella synttärit, joihin myös kummit kutsuttiin? Miksi kummien tehtävä olisi olla aina muistamassa? Ihan ymmärrettävää, että kummius alkaa tuntua riesalta ja lopulta jää vähälle tai unohtuu kokonaan, kun kummi tehtävä on vaan ostella lahjoja ja olla yksipuolisesti muistamassa. Ei minuakaan totta puhuen kiinnostaisi laittaa vaan lahjaa postiin, ja kyllä kummi mielestäni kuuluu kutsua lapsen synttäreille.

Tämä on tätä nykyajan omanapaisuutta. Minä minä ja me me ja oma osuus ja vastavuoroisuus unohtuu kokonaan. Vaihda vaan ne kummit, mutta samat ongelmat ne on edessä uusienkin kummien kanssa ajan myötä. Harva jaksaa yksipuolista yhteydenpitoa kauaa.

No voi ei!!! Kumpaa oikein itkettää ennemmän sinua vai lasta??? Kasva aikuiseksi jo sinäkin ja lopeta tuo turha ruikutus. Ei se koko maailmaa romauta, jos kummit ei muista. Muistatko itse kummeja tai ketään muutakaan???