Hiljattain alkoi seurustelu, mies ok arkisesti. Sänkyasioissa ongelma, minä olen ns. vanhan normaalin/tavallisen koulukunnan nainen, no just suuseksi, miehelle, luonnistuu harvoin.
Kaveri taas kiristää minua kaikenlaiseen, mihin en suostu, koska minua kuvottaa ne asiat, ja jään sitten itse joka tapauksessa ilman, sitä ihan normaalia, ja oloni on kuten yksinolijalla konsanaan.
Kertoi että vika on minussa, kun hänen pitää...vetää käteen. En aivan usko, että ainakaan yksin minussa- olen 2 aikuisen pojan äiti, ja muinoisessa liitossa, sen jälkeenkin seksiasiat ei ole olleet tällä tolalla.
Yritin tässä etsiä tietoa, onko kyse jostain kummallisuudestakin, mutta selkeää viitettä ei oikein ole mihinkään, ja voin toki opetella jotain mikä ei inhota minua, mutta entä kun se ei miehelle riitä...
En tiedä miten toimia. En ole silleen utelias luonne, että minua kiinostaisi opetella niitä minusta kuvottavia juttuja. Välineasioita, naiskentelua mitä kummallisimmissa paikoissa, jne... Eikä minua huvittaisi jatkuvasti puhuakaan seksistä:mies jaksaisi kyllä.
Itselleni sillä on merkitystä, että olisi toimiva turvallinen parisuhde. Ammattini on rankka, ja vastapainoa, elämän hyviä asioita saa olla.
Meistä toinen on yli 50, toinen yli 40. emme ole enää iässä missä kokeillaan asioita, minusta tuntuu että miehen seksikeskeisyys kaikkine piirteineen on pysyvää. Sinänsähän siinä ei ole vikaa, vaan siinä, että seksuaalisuutemme on kovin eri tasoista, erilaista...
Miten muut on ratkoneet näitä tämän sortin ongelmia? En äkkiseltään itse tahtoisi luopua miehestä, joka ihan ilmiselvästi rakastaa minua- ja minä häntä, noin niinkuin yleisesti ottaen.
Kaveri taas kiristää minua kaikenlaiseen, mihin en suostu, koska minua kuvottaa ne asiat, ja jään sitten itse joka tapauksessa ilman, sitä ihan normaalia, ja oloni on kuten yksinolijalla konsanaan.
Kertoi että vika on minussa, kun hänen pitää...vetää käteen. En aivan usko, että ainakaan yksin minussa- olen 2 aikuisen pojan äiti, ja muinoisessa liitossa, sen jälkeenkin seksiasiat ei ole olleet tällä tolalla.
Yritin tässä etsiä tietoa, onko kyse jostain kummallisuudestakin, mutta selkeää viitettä ei oikein ole mihinkään, ja voin toki opetella jotain mikä ei inhota minua, mutta entä kun se ei miehelle riitä...
En tiedä miten toimia. En ole silleen utelias luonne, että minua kiinostaisi opetella niitä minusta kuvottavia juttuja. Välineasioita, naiskentelua mitä kummallisimmissa paikoissa, jne... Eikä minua huvittaisi jatkuvasti puhuakaan seksistä:mies jaksaisi kyllä.
Itselleni sillä on merkitystä, että olisi toimiva turvallinen parisuhde. Ammattini on rankka, ja vastapainoa, elämän hyviä asioita saa olla.
Meistä toinen on yli 50, toinen yli 40. emme ole enää iässä missä kokeillaan asioita, minusta tuntuu että miehen seksikeskeisyys kaikkine piirteineen on pysyvää. Sinänsähän siinä ei ole vikaa, vaan siinä, että seksuaalisuutemme on kovin eri tasoista, erilaista...
Miten muut on ratkoneet näitä tämän sortin ongelmia? En äkkiseltään itse tahtoisi luopua miehestä, joka ihan ilmiselvästi rakastaa minua- ja minä häntä, noin niinkuin yleisesti ottaen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos pystytte kohtaamaan seksuaalisesti niin että molemmat ovat tyytyväisiä niin mikäs siinä jos rakkautta riittää myös. Rakkaus vain ei kuitenkaan yksinään riitä.
Miesystäväni esimerkiksi ei ole kovin seksuaalinen, ei puhu siitä mielellään ko asiasta jne. Itse taas olen hänen vastakohtansa. Olen avoin seksiin liittyvissä asioissa ja erittäin seksuaalinen. En nyt kuitenkaan tällä tarkoita että mikä vaan käy. On minullakin omat inhokkini. Rakastamme kuitenkin toisiamme ja meillä on ainakin tähän mennessä toiminut niin seksipuoli kuin arkielämä hyvin kun molemmat tulevat puoliväliin vastaan ja tekevät töitä suhteen eteen.
Ikä ei kuitenkaan itsessään ole syy sanoa ettette ole enää missään iässä kokeilla asioita. Koko elämä on aikaa kokeilla asioita. Itseään ei saa kuitenkaan pakottaa vasten tahtoaan ja jos seksuaalisuudeltanne olette oikeasti liian erilaisia.
Keskustelkaa asiat läpi ja siitä tiedätte jatkatteko samaa polkua vai olisiko parempi mennä eri suuntiin.
Tuollainen suhde on ongelmallinan ja harmittavan yleinen. Itse olen vähän yliseksuaalinen ja estoton. Olen ollut parisuhteessa estoisen naisen kanssa ja ahdistuin siitä, että en ollut seksuaalisesti hyväksytty omana itsenäni. Seksi lakkasi kiinnostamasta ja suhde näivettyi muutenkin.
Teidän pitää vaan keskustella avoimesti asiasta. Miettikää, onko teidän mahdollista saada seksielämänne toimimaan molempia tyydyttävällä tavalla. Jos vastaus on kielteinen, niin lienee parempi tunnustaa se, että on parempi erota.
En ole missään nähnyt kokeilevan seksin yläikärajoja. Kypsemmällä iällä kannattaa kokeilla uusia juttuja, jotta rutiiniseksi ei ala puuduttamaan. 50-vuotias on sitä sarkaa ehtinyt kokea aika paljon.
Tilanne oli samantyylinen ex-vaimoni ja minun välillä. Exä erittäin estoinen, minä taas kokeileva ja utelias. Eroavaisuus tuli esille jotenkin jo nuorina, mutta siitä huolimatta päädyimme yhteen ja perustamaan perheen. Vuosien varrella exäni suostui kokeilemaan jotain "hurjempaa" vain muutaman kerran kännissä.
Seksielämämme kuihtui aivan täysin ja erohan siitä tuli.
Perusluonteelleen ja tykkäämisilleen on vaikea tehdä mitään radikaalia, mutta kaipasin usein pitkän suhteemme aikana sitä, että kumppani olisi tullut edes vähän vastaan...
Pyhänä aikaa, jutella, taidan varautua vaikka ilmaisemaan vaikka näyttelemällä tiettyjä asioita.
Tarkoitus on pysyä yhdessä, molempien mielestä. Niin että jos toimisin miehen mielen mukaan, pahoin pelkään ilman olevani. Pitänee jutella vaihtokaupasta, tavallaan... Jos suostun johonkin, mikä ei liikaa kuvota, minun pitää vähintään pms-oireisiin saada lääkitys, joka tepsii.
Eiköhän mieti, millä syyllistää, sen jälkeen. Tunsin itseni lähinnä epänaiseksi, joka ei normaalisti kelpaa, kun sanoi vian olevan minussa. Myöhemmin muistin, että kaksi elävää todistettahan siitä on, että... Ja nuoruuden pitempi liitto, jossa asiat oli seksin saralla pääsääntöisesti okei..
Minulle on kyllä nuorempana tehty pahaakin sillä elon alueella, tietyntyyppisissä tilanteissa tulee-, yhä, pakoreaktio, tai pelko... olen sen kyllä huomannut, ettei kultani tee pahasti, mitään: ehkä ne traumani katoavatkin vielä...
Puolustelet itseäsi.
Lapset eivät todista vanhempiensa seksuaalisuudesta yhtään mitään. Omistusta, että ajattelet niin... Pitkä suhde on varmaankin aiemmin toiminut, jos olette olleet samantyyppisiä toiveiltanne.
Vaikutat hyvin estoiselta ja helposti syyllistyvältä ihmiseltä. Oletko varma, että hän tarkoituksella yrittää sinua syyllistää? Jospa hän vain yrittää kertoa, mikä hänestä on normaalia? Tarumatisoitunut mielesi kuulee ehkä tämän syytöksenä? Kirjoitat "Eiköhän mieti, millä syyllistää, sen jälkeen. " Mielestäni aika epäkypsä asenne sinulla on...
Ehkä sinun kannattaisi miettiä, oletko valmis ylläpitämään aikuisten välistä suhdetta ennen omaa terapiaasi? Et kai vain ole hoitoalalla ja hoida muita ihmisiä? Kuulostaa kovin tyypilliseltä...
Miehesi haluaa enemmän kuin mitä voit hänelle koskaan antaa.
Siis traumatiosoitunut. Anteeksi virhe edellisessä.
Vielä lisäisin, että monella meistä on omat traumamme menneisyydessä. Läheiset eivät voi alkaa terapeuteiksi eikä parantajiksi. Aikuisella ihmisellä on ihan itsellään vastuu hakea apua tai olla hakematta. Mikäli on päättänyt elää trauman kanssa, voi heittää tasapainoiselle suhteelle moikat. On väärin aloittaa suhde kun tietää, ettei voi koskaan olla tasapuolisena kumppanina suhteessa.
Nykyisessä suhteessa tulet kokemaan itsesi todennäköisesti aina riittämättömäksi miehellesi. Tiedät, että hän haluaa enemmän kuin mitä voit antaa. Vaikka hän väittää muuta, tiedät totuuden. Hän haluaa kokeilla uusia asioita ja etenkin niitä, joita on jo aiemmissa suhteissaan kokeillut... Hän kaipaa hyvää, avointa, monipuolista ja leikkisää seksiä jossa on mielikuvitus ja huumori mukana... Hän voi sanoa, että seksi sinun kanssasi on riittävää ja hyvää, mutta päivä päivältä hän turhautuu enemmän...
Miehesi taitaa olla sinua nuorempi... 43v. ? Varsinais-Suomesta ? Jos osuu lähelle, niin sanoisin että peli on jo menetetty...
NIM. Liian monta kertaa tämän saman nähnyt.
Tarkistahan tuo trauma sana vaikka sanakirjasta, opit sitten miten se kirjoitetaan ja mitä se tarkoittaa. Varsinainen syyllistäjä ja tunnut mieluusti lokeroivan ihmisiä. "Tyypillinen sohvapsykologi" :D :D
En minä ole miehestä itsestään erilaista rakentamassakaan. Jotta jokin tasa-arvo toimisi, minunkin pitäisi kait saaha ihan perinteisesti, jos pitää toisen pillin, mukaan suostua tekemään.
Ja lue, ole hyvä, alempaa... Meistä miehellä on nynnympi ammati. Joutaa makoilemaankin, ja minä sitten ammattiasioideni lisäksi teeen kotonani, ja paskaiseen kaverin kämppään, jotta jos joku kiltti siivoaisi. Iteasiassa joku kerta sotken sitä lisää. Ja huudan päälle, että kuka perkele kuvitteli viimeviikolla tässä läävässä naivansa ollenkaan millään tavalla.
Kun näkisin kotinsa olevan enempi niinkuin omalla vastuullaan... Jos alasti pyöriessäni likaannun kuten pölyä hormeista poistaessa, se ei kiihota kyllä...
Lie vielä eri asia tehdä säännöllistä päivää noin 8 h, kuin niin et keikkaapukkaa neljälle, ja vähempi tekijöitä...
Pitkää päivää.
En EHDI kuin kotini hoitaa lisäksi. Nytkin olen työpuhelimen kanssa. Keikalle, kun se tulee, aikaan katsomatta. Nämä tauot, maailman ihanin asia...
En tiedä, mitä tarkoitat sohvapsykologilla ja viittaatko sillä minuun? Vaiko itseesi? Nähdäkseni sinä toimit hyvin samaan tapaan kuin minä? Kovasti lokeroit minut sinulle sopivaan lokeroon...:D :D
kommenttia vähän yleisluontoisesti. mä oon näitä mun elämäni suhteita puinut useammassakin ketjussa mutta menköön nyt tässäkin taas yksi näkökanta.
olen siis ollut naimisissa miehen kanssa jonka kanssa seksi oli mielestäni hyvää ja tyydyttävää vaikka meillä olikin osittain erilaiset mieltymykset. minä olin siinä suhteessa se osapuoli joka luopui enemmän eri variaatioista ja kokeiluista. seksi toimi silti koska meillä oli riittävästi yhteistä mieltymyspohjaa ja kumpikin silti sai sitä tarpeeksi usein (siltä osin siis mieltymykset kohtasivat).
minun on vaikea ajatella millaista olisi suostua seksiin joka inhottaisi/kuvottaisi minua. minusta seksi kuitenkin on nautinto ja tyydytyksen lähde ja ilo ja riemu. jos siitä tulee pelkkää pakkosuorittamista tai taistelua etomista vastaan se ei varmasti tule pitemmän päälle toimimaan. toisen ihmisen mieliksi voi rakkauden nimissä suostua asioihin jotka eivät sinänsä tunnu vastenmielisiltä mutta joista ei itse saa kicksejä. mutta silti jossain menee raja jota ainakaan minä en halua ylittää (minulla ne rajat ovat kyllä aika lavealla).
seksin suhteen syntyy myös helposti traumoja joiden purkaminen on minulla kyllä onnistunut mutta se vaatii jonkin verran aikaa ja täydellisen luottamuksen kumppaniin. ja paljon keskustelua.
Kuulostaa aivan suhteelta, josta eksäni minulle soitti...
Hän (siis mies) on tutustunut n. 8kk sitten naiseen, jonka kanssa muutti heti yhteen asumaan. Nyt on selvinnyt, ettei seksielämä vastaa ollenkaan miehen toiveita tai tarpeita, koska nainen on niin estoinen. Tällä naisella on myös joitain lapsuuden/nuoruudentraumoja taustallaan.
Mies käy aivan kuumana ja kokee olevansa loukussa. Meillä oli loistavaa seksiä, mutta suhde ei arjessa toiminut. Nyt mies haaveilee meidän seksistä, mutta ei halua puhua naisystävänsä kanssa ongelmasta. Kuulemma on menettänyt mielenkiinnon kun kuuli naisen joutuneen lapsena hyväksikäytetyksi...
Toivoisin voivani rohkaista eksääni selvittämään asioitaan, mutta joillekin ihmisille seksi on parisuhteen kulmakivi ja perusta. Mikäli toiveet kovasti risteävät, on ero todennäköinen jossain vaiheessa... Rankka seksuaalinen turhautuminen ja torjunta on näille voimakkaasti seksuaalisille tyypeille tosi vaikea kestää...
Elämä on vaikeaa.
Minulta kirjattiin kauan sitten revityt tikit, ja sain kohtutulehduksen, jonka takia sairaalassa... Asia haittasi sitä jälkikasvua, eniten, teho-osastokunnossa maitokaan ei kestä kutistumatta kokonaan... Kivun pystyy unohtamaan helposti, kunnes muistuttavat tilanteet tulevat.
Lyhemmän aikaa sitten jo totesin seksin olevan kivaa. Nyt? Kaivelua. Sieltä. Ja itse ilman sitä normaalikaavaa, jossa jotenkin iloa tunnen...
Sanoi viime sunnuntaina, joutuvansa vetämään käteen, ja että vika on minussa.
Onhan minullakin ne omat... Jokaisella, fantasiat, mutta onko niitä pakko toteuttaa, jos aiheuttavat pelkoa ja kuvotusta?
En minäkään tee... Niin.Oma intohimoni olisi maalata koko tavallinen kotimainen mies, pyytää sen jälkeen kuvattavaksi, jne. joilla nyt oikeasti ei ole muun kuin seksin kanssa tekoa.
Mies saa vaatia, väännellä, raiskata vastasynnyttäneen, jne.
En ole hoitoalalla, pesen kyllä vaikka henkirikosveriä pinnoilta työkseni. Ehkä olen itse pikkaisen androgyyni, olemukseltani, ja ammatissakin toimenkuvalta ajoittain. Mutta sisällä on normaali nainen. Ja kyllä äitiys kertoo naisen seksuaalisuudesta. Kypsyneestä, semmoisesta, missä seksillä ei ole itseisarvoa enää, vaan niitä muita arvoja palveleee...
-Parisidettä
-Arjen suola, koskaan ei tiedä... Ei aamusta, päivää, eikä kertaa, kun koppaistaan ja viedään...
-Palvelee se kierron hankalia vaiheitakin, itselkkäästi jos ajattelee. Mutta kun ei ole kehittynyt mitään kommunikointitapaa...
Vaikka kehitellä kieli, josta kukaan muu ei saa selvää, jolla voi... Aikoinaan niin tuttuja pitkässä liitossa, ettei erikseen tarvittu ihan A:sta lähteä...
Se tässä taitaa isoin ongelma olla.
Ja miten kummassa puhun miehelle suoraan asioita? Kun koen ahdistaviksi tilanteet, joissa pitäisi niistä puhuä? Seksin apuvälineet jo asiana tuovat vähänniinkuin mieleen, että on jonkun kerran tullut käytyä gynekologilla, synnytyshenkilökuntakin on tietynlaisia rojuja käyttänyt...
Miten puhua, että kaivelu ei sytytä, vaan pelottaa ja inhottaa?Miten puhua, etten halua minkäänsorttista seksiä paikoissa, joissa joku näkee, tai en halua tulla missään seksitouhuissa kuvatuksi videolle?
Miten puhua, että vaatiminen ja syyllistys eivät paranna tilannetta, voinhan itsekin olla yhtä puutteessa.
Aika rankalta vaikuttaa... Oletteko kokeilleet esim. seksuaaliterapiaa?
Tilanteenne on aika vaikea ja mikäli kommunikaatio on asiassa vaikeaa voisi ammatti-ihminen auttaa. MIelestäni sinä voit ja sinun kuuluukin sanoa, mitä haluat ja mitä et. Toisen on sitä kunnioitettava.
Jos et pysty puhumaan, niin kirjoita kirje. Kerro tämä kaikki hänelle ja anna aikaa hänelle työstää lukemaansa. Menkää edes pariksi istunnoksi terapeutille, jos saisitte sieltä jotain eväitä avuksi.
Ja syyllistyksestä vielä; voit itse valita miten käsittelet syyllisyyden. Joskus ihminen syyllistyy vaikka toinen ei sitä tarkoitakaan... Kysy itseltäsi, miksi syyllistyt? Syyllisyys on rasittava tunne, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa itse.
Toivon sinule voimia ja viisautta.
Kuule nyt, oikeasti. Mies yrittää käyttää sinua kuin seksilelua. Kiukuttelee, kun ei saa tahtoaan lävitse. Erittäin todennäköisesti miehellä on jonkinasteinen narsistinen häiriö. Teet pahaa itsellesi, kun edes mietit miten oppisit pitämään sellaisesta mitä et voi sietää.
Eiköhän ap tai kuka tahansa syyllisty, kun syyllistetään.
Minä toivon ap:lle viisautta ja voimia erota.
Suhteenne on epävakaalla pohjalla. Yleisesti ottaen parisuhteessa ei missään nimessä kiristetä toista eikä ainakaan seksin saralla. Kiristäminen on merkki siitä, että mies käyttää sinua vain hyväksi, ei ota huomioon SINUN tarpeitasi. Ei siis rakasta sinua. Jätä mies ja etsi toinen, jonka kanssa on muuten mukavaa ja kivaa. Yleensä seksikin toimii silloin.
On vienyt lapsuuskotiinsa,ja testannut järvellä,miten reagoin väärin aallokkoon kulkemiseen.Luontoasiat yhteisenä harrasteena.Vuosia satuimme silloin ja tällöin..'katselivat toisiansa',tavalla.En heitä pois asiaa,jossa arkinen pelaa,työstämistä tuolla yhdel alueel.Puhuinhan minä,viime La,puoli pulloa alkoholijuomaa sisuksissa.Monestakin asiasta,tämän viikon aikana olen sairastant,ja..Aamusta viimeksi tuli viesti,voimia päivään.Ei se mikää narsisti ole..kuin moni on saant aromaterapian vanhan koulukunnan hierontaa vastaan?Ja samal tuli vähän vyöhyketerapiaakin.Josko p..tautivirus paranis pian..meiton 2 vähän omalaatusta tääl kehäkolmosesta kaukana..hauskaaki voi tulla,kun pelisäännöist saahaan 'muistio' yhes..
Vaimon kanssa pitäisi hoitaa hommalälhetyssaarnaaja-asennossa pimeässä ja mielellään peiton alla-
Minä haluaisin joskus vaikka takaapäin kaikki valot päällä. Se olisi jo uskomatonta jos vaimo suostuisi ratsastamaan.
Tulihan tuota vkl taas setvittyä... Edistystä, vaihtokauppaideani pelaa... Jogurttia piti kyl ottaa mukaan toimintaan.. Makuasioista ei voine keskustella. Mietin juuri La iltana ääneen mustaherukkahyytelöä, juoksevaa hunajaa, jne...
Aika kummastunut ilme levisi ensin kullan naamalle, ja kysyi, mitä höpisen. Tuumasin, että jos aamusta minulle, nyt sinulle...
Ja todentotta, aamusta pyhänä tuota koko seurustelunajan venttaamaani sitten sai, kunnolla.
Ensivkl on minun omaa aikaa, karkaan kotiteollisuutta nauttimaan, korvilla.
Heimies, jonka vaimo on ujo. Hävitä vaikka peitot, kerro, että ne löytyvät kyllä kunhan...
Se minun ukkoni saa kyl tyytyä siihen mihin voin suostua, kaikki inhottavimmat minä jätän harkittavaksi, jos hakee jostain...
Nykyään on muotia, että kaikki pornoleffoja orjallisesti noudattavat toopet kutsuvat itseään kokeileviksi ja uteliaiksi, ja haukkuvat estoisiksi ja estyneiksi niitä, jotka eivät moisesta innostu.
Hei, älä tee mitään, mikä ällöttää. Kovin on hemmoteltu mies, jos seksi ei kelpaa. Että pitää ihan vetää käteen, jos kaikki ei ole just jetsulleen niin kuin herra haluaa. Tsiisus!
Voithan sinä puolestasi keksiä kaikkea ällöttävää, mitä ehdottomasti haluat tehdä hänelle. Tunge marketin suurin kurkku sen takapuoleen! Ja jos valittaa, niin sitten haukut estoiseksi.
Ettekohän te pääse yhteisymmärrykseen, kun sinullakin on pelimerkkejä.
Joo... Sen kin takia lähden ihan "ulos", issekseni, tulkoon keikalle jos kiinnostaa muukin kuin... Kaikki inhottavuudet.
Todentotta, minulla on asunto ja työtä ja ymmärtääkseni nyt en ihan täysin vanhanaikainenkaan ole. Kuka tietäs mikä hitusen kirvelee niin vietävästi... Ois hyvää, sopivaa suuseksiin? Mieli tekis sellasella herralle enskerran.. Kyllä se niin törkeeltä tuntuu, kun toinen pyörittää leffaa, joka on inha, ja vetää käteen, elävä ja tavallisenkokoinen nainen karkaa siintä tilanteesta kyllä...
Minä mietinkin, että sekoittaa seksin ja pornon. Eikä miehellä ole käsitystä siitäkään, että joskushan hänen on katsottava aikuisia poikiani silmiin. Minkä äidilleen... Poikani tuntevat minut, näkevät jos mikä ei ole kohdallaan.
Pelimerkkejä! Toi oli hyvä sana. Ja se marketin suurin kurkku on kyllä minusta tarpeeton, tietäähän kaveri, että jos jätäntäntähän... Niin minulta ei tipu elämänpohja alta.