olen kärsinyt yli kymmenen vuotta, ajoittain uusiutuvasta masennuksesta. nyt on ollut kohta vuoden verran huonompi jakso. jaksan kyllä käydä töissä, mutta töiden jälkeen en oikeastaan jaksa enää mitään. no tarviiko jaksaa... ehkä pitäisi kun olen ylivilkkaan lapsen yksinhuoltaja, ruokaa saan laitettua, johonkin aikaan ja pyykit pestyä, siivota en sitten enää jaksa.
kesäloma oli hyvää aikaa kun ei tarvinnut huolehtia kuin kodista, sain nukuttuakin kun ei huoli jaksamisesta painanut mieltä näin paljoa, eikä ollut noita lapsen koulunkäynti murheitakaan...
jotenkin tuntuu, että tätä elämän työtaakkaa pitäisi saada kevyemmäksi, en oikeen muuta tiedä kuin jäädä sairaslomalle.
turha sitten aloittaa kettuilemaan, että olen laiska. siitä tässä ei ole kyse. olen kymmenen vuotta ollut yksinhuoltaja ja kärsinyt masennuksen lisäksi vakavista terveysongelmista, niistä olen taistellut takaisin työkuntoon. nyt vain on voimat loppu. niin psykoterapiassa käyn, mutta lääkkeitä minulle ei ole suositeltu, kun masennukseni on myös hieman kaksisuuntaista.
ehkä olisi viisainta käydä puhumassa työterveyslääkärille, vai kenelle nämä masennus sairaslomat kuuluu...?
kesäloma oli hyvää aikaa kun ei tarvinnut huolehtia kuin kodista, sain nukuttuakin kun ei huoli jaksamisesta painanut mieltä näin paljoa, eikä ollut noita lapsen koulunkäynti murheitakaan...
jotenkin tuntuu, että tätä elämän työtaakkaa pitäisi saada kevyemmäksi, en oikeen muuta tiedä kuin jäädä sairaslomalle.
turha sitten aloittaa kettuilemaan, että olen laiska. siitä tässä ei ole kyse. olen kymmenen vuotta ollut yksinhuoltaja ja kärsinyt masennuksen lisäksi vakavista terveysongelmista, niistä olen taistellut takaisin työkuntoon. nyt vain on voimat loppu. niin psykoterapiassa käyn, mutta lääkkeitä minulle ei ole suositeltu, kun masennukseni on myös hieman kaksisuuntaista.
ehkä olisi viisainta käydä puhumassa työterveyslääkärille, vai kenelle nämä masennus sairaslomat kuuluu...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mars lääkäriin että saat voimia jaksaa olla äiti, se on kaikista tärkeintä! ja suosittelen kyllä lääkitystä, toimiessaan se muuttaa elämän ihan toisenlaiseksi. kyllähän niitä lääkkeitä on pilvin pimein erilaisia, ja vaikka alku niiden kanssa on hankala, niin lopussa kiitos seisoo ja jaksat taas elää ja hymyillä :)
no miehenä pitää tyytyä isänä olemiseen :) en oikeen haluaisi aloittaa lääkitystä, minun voi olla vaikea löytää oikeaa lääkettä, tuon lievän kaksisuuntaisuuden takia. epäilyttää myös sen vaikutukset seksuaalisiin kykyihin ja haluihin.