Nyt kun itsenäisyyspäivä taas hipihiljaa lähestyy, voisi vähän puhella ylennyksistä, tai pikemminkin niiden puuttumisesta.
Mietin tuossa mahdanko olla koko maan ainoa omassa sodanajan tehtävässäni omalla sotilasarvollani toimiva reserviläinen.
Intin suorittamisesta on reilut kymmenkunta vuotta aikaa. Kotiuduin silloin alikessuna, p*skoilla arvosanoilla, tehtävänä ihan perus ryhmänjohtaja. Tässä ei tietenkään ole vielä mitään outoa. Siinä kuitenkin on, että en ole kertaakaan kertausharjoituksissa toiminut ko. tehtävässä.
Heti ensimmäisissä kertsareissa vuoden päästä kotiutumisesta kävi nimittäin niin, että oman joukkueen varsinainen varajohtaja ei ollut lähtenyt mukaan harjotuksiin (oli itseasiassa hakeutunut aseettomaan reserviläisyyteen tai vast.), ja jostain kummallisesta syystä minut oli pistetty varajohtaksi. No, ne harjoitukset menivät älyttömän hyvin omalta kohdalta, ja silloinen kouluttaja esitti tehtävien pysyvää vaihtoa varajohtajaksi. Vaikka inttiaikaan motivaatio oli ihan nollissa jatkuvasti, kertauksissa kyllä jaksaa sykkiä.
Seuraavat kertausharjotukset oli parin vuoden kuluttua ja niissäkin toimin joukkueen varajohtajana, muistaakseni jälleen kiitettävin arvosanoin.
Sitten seurasi useamman vuoden tauko kertauksista, lukuunottamatta yhtä parin päivän vapaaehtoista harjoitusta johon myös otin osaa.
Isot harjotukset koitti sitten taas reilu vuosi takaperin. Pikku ylläri oli, kun niissä olivat taasen tehtävät muuttuneet. Sain kuulla että joukkueen johtaja oli särkenyt polvensa vain pari viikkoa ennen harjoitusta, ja luontevasti minut pistettiin johtopaikalle. Jälleen kerran harjotukset menivät kertakaikkisen hyvin, ja kouluttaja vihjasi kotiutuksen yhteydessä että oli ehdottanut tehtävien muutosta. Saa nähdä meneekö läpi. Samaan joukkueeseen en tietenkään jäisi, vaan seuraavissa kertsareissa olisin ihan eri kokoonpanossa.
Että näin. Yksi asia kuitenkin tuntuu päättävien tahojen osalta unohtuneen. Oma sotilasarvo on edelleen alikessu. Ei sinällään että asialla niin suurta merkitystä olisi, enemmän itseäni kiinnostaa tehtävä kun nappulat. Kuitenkin on perin erikoista että samassa yksikössä on ihan perus ryhmänjohtajia kersantin sotilasarvossa. Itselläni on edellisestä ylennyksestä yli 10 vuotta, kh-päiviä kertynyt 21 ja tehtävä (ehkä) joukkueenjohtaja.
Mietinkin tuossa että riittääkö ylentämättä jättämisen syyksi puhtaasti sotilaspassin arvosanat? Tällainen epäilys ainakin itselle väkisin tulee. Omissa arvosanoissa kun ei hurraamista ole. Armeija-aikaan motivaatiota ei ollut yhtään, olin AUK:iin pakotettu ja mieli teki vaan päästä sieltä pois. Näinpä sotilaspassiin napsahti välttävä-tyydyttävä. Kipinä hommiin syttyi vasta ensimmäisissä kertausharjotuksissa.
Mietin tuossa mahdanko olla koko maan ainoa omassa sodanajan tehtävässäni omalla sotilasarvollani toimiva reserviläinen.
Intin suorittamisesta on reilut kymmenkunta vuotta aikaa. Kotiuduin silloin alikessuna, p*skoilla arvosanoilla, tehtävänä ihan perus ryhmänjohtaja. Tässä ei tietenkään ole vielä mitään outoa. Siinä kuitenkin on, että en ole kertaakaan kertausharjoituksissa toiminut ko. tehtävässä.
Heti ensimmäisissä kertsareissa vuoden päästä kotiutumisesta kävi nimittäin niin, että oman joukkueen varsinainen varajohtaja ei ollut lähtenyt mukaan harjotuksiin (oli itseasiassa hakeutunut aseettomaan reserviläisyyteen tai vast.), ja jostain kummallisesta syystä minut oli pistetty varajohtaksi. No, ne harjoitukset menivät älyttömän hyvin omalta kohdalta, ja silloinen kouluttaja esitti tehtävien pysyvää vaihtoa varajohtajaksi. Vaikka inttiaikaan motivaatio oli ihan nollissa jatkuvasti, kertauksissa kyllä jaksaa sykkiä.
Seuraavat kertausharjotukset oli parin vuoden kuluttua ja niissäkin toimin joukkueen varajohtajana, muistaakseni jälleen kiitettävin arvosanoin.
Sitten seurasi useamman vuoden tauko kertauksista, lukuunottamatta yhtä parin päivän vapaaehtoista harjoitusta johon myös otin osaa.
Isot harjotukset koitti sitten taas reilu vuosi takaperin. Pikku ylläri oli, kun niissä olivat taasen tehtävät muuttuneet. Sain kuulla että joukkueen johtaja oli särkenyt polvensa vain pari viikkoa ennen harjoitusta, ja luontevasti minut pistettiin johtopaikalle. Jälleen kerran harjotukset menivät kertakaikkisen hyvin, ja kouluttaja vihjasi kotiutuksen yhteydessä että oli ehdottanut tehtävien muutosta. Saa nähdä meneekö läpi. Samaan joukkueeseen en tietenkään jäisi, vaan seuraavissa kertsareissa olisin ihan eri kokoonpanossa.
Että näin. Yksi asia kuitenkin tuntuu päättävien tahojen osalta unohtuneen. Oma sotilasarvo on edelleen alikessu. Ei sinällään että asialla niin suurta merkitystä olisi, enemmän itseäni kiinnostaa tehtävä kun nappulat. Kuitenkin on perin erikoista että samassa yksikössä on ihan perus ryhmänjohtajia kersantin sotilasarvossa. Itselläni on edellisestä ylennyksestä yli 10 vuotta, kh-päiviä kertynyt 21 ja tehtävä (ehkä) joukkueenjohtaja.
Mietinkin tuossa että riittääkö ylentämättä jättämisen syyksi puhtaasti sotilaspassin arvosanat? Tällainen epäilys ainakin itselle väkisin tulee. Omissa arvosanoissa kun ei hurraamista ole. Armeija-aikaan motivaatiota ei ollut yhtään, olin AUK:iin pakotettu ja mieli teki vaan päästä sieltä pois. Näinpä sotilaspassiin napsahti välttävä-tyydyttävä. Kipinä hommiin syttyi vasta ensimmäisissä kertausharjotuksissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä ihmettä sä teet jollain sotilasarvolla?
Olen sodanajan ryhmän ryhmänjohtaja eikä kiinnosta mitkään ylennykset vaan tuon porukan kasassa pysyminen ja johtaminen.
Sanoisin, että sulla on käynyt vaan huono tsägä ja ylennys on unohtunut. Kannattaa ehkä ihan rohkeasti kysyä asiasta viimeistään seuraavissa kertiksissä.
Olin armeejassa B1 ja keittiö miehenä, ihmetyttää kun en ole saanuy ylennystä vaikka olin toimelias ja ahkera, vaikeatkin tehtävät selvitin ansiokkaasti,, mutta sitä että kumipääksi sanoivat, siitä pahoitin mieleni.