Sanon tämän lämmöllä. En syyttävästi.
Sä tarvitset sitä, että mä rakastan sua. Et mua.
Sä tarvitset sitä, että sun ei tarvisi jaksaa selittää eikä sanoa mitään tullaksesi ymmärretyksi ja kuunnelluksi. Et oikeaa kuuntelijaa.
Haluat korjata itseäsi mun kautta.
Sä kaipaat tunteita, et ihmistä.
Älä ajattele käyttäväsi puoliksi jotakin, mikä on sulle kokonaista ja oikeaa.
Halaus ei koskaan olisi pelkkä tunne halatuksi tulemisesta, vaan oikea halaus läsnä siinä hetkessä ja sen jälkeen.
Mä en sano muuta. Sä tiedät kuitenkin kaiken.
Sä tarvitset sitä, että mä rakastan sua. Et mua.
Sä tarvitset sitä, että sun ei tarvisi jaksaa selittää eikä sanoa mitään tullaksesi ymmärretyksi ja kuunnelluksi. Et oikeaa kuuntelijaa.
Haluat korjata itseäsi mun kautta.
Sä kaipaat tunteita, et ihmistä.
Älä ajattele käyttäväsi puoliksi jotakin, mikä on sulle kokonaista ja oikeaa.
Halaus ei koskaan olisi pelkkä tunne halatuksi tulemisesta, vaan oikea halaus läsnä siinä hetkessä ja sen jälkeen.
Mä en sano muuta. Sä tiedät kuitenkin kaiken.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Älä puhu kun tietäisit.
Minähän tarvitsen häntä ihan oikeasti ja kaipaan...ihka oikeata ihmistä en haaveita.
Minä taa luulen ettei hän enää minua kaipaa. On joskus kaivannut mutta asiat menivät todella pahasti solmuun, puolin ja toisin. Voi kun saisin edes kerran oikeasti oikeassa elämässä jutella tästä. En purisi, sähisisi en kiukkuilisi en käyttäytyisi huonosti. Olisi vain helpompi olla sen jälkeen.
Olet tarkkanäköinen. Sen tiesin kyllä ensi hetkestä.
Koskaan ei kannata " tietää " liikaa toisen puolesta kun niin ei voi oikeasti kuitenkaan tehdä. Vain jokainen itse voi tietää syvimmät asiansa, ei koskaan toinen.
Se " tietämineen" on omaa luulottelua.
hakoteillä ... sinä tiedät itsesi ja tunteesi ja tarpeesi mutta et koskaan toisen.
Jokainen voi puhua ja tietää vain omasta puolestaan, ei koskaan toisen.
Noin toimien tekee todella ison virheen.
Viestisi taisi sittenkin olla enemmän syyttävä kuin lämmin.
Siitä ei jäänyt hyvää tunnetta.
-osu ja uppos !
Mutta miten tähän päädyttiin? Mulla on vahva tunne, että tämä liittyy jotenkin menneiden elämien selvittelyyn. Ei vain mun, vaan myös sun.
Kiviset polut ollaan kumpainenkin tahoillamme tallattu.
Se kai meitä yhdistääkin ja magneetin tavoin vetää puoleen...
Omituinen kaipuu? Olet jotain mitä olen etsinyt
Nyt veit sanat suustani.
Vaikuttavaa kirjoitusta aloittajalta. Jäin miettimään.
Monesti elämän merkityksellisimmät asiat ovat kirjoitettuna yksinkertaisia, eläminen ja toteuttaminen on jo vaikeampaa.
Rakkautta jokainen kaipaa ja sitä voimme toisillemme välittää. Kun sen onnen kohdalleen saa, sitä ei mikään muu asia voi korvata. Ei raha, ura, matkat, harrastukset, ei mikään. Tulee tunne siitä, että hyvää pitää jakaa muillekin. Sitä ei saa pitää yksinoikeutenaan.
Sanon tämän sydämellä. En sunkaltaisella järjellä.
Tottakai mä tarvitsen että SÄ rakastat mua, ja siihen tarvitaan SUA.
Kyllä mun tarvitsee jaksaa selittää, sanoa, tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Ja silloin kun en jaksa selittää, sun on kyettävä ymmärtämään hiljaisuutta.
Haluan korjata itseni, sun avulla. Jos pidät sitä "kauttaelämisenä" sun maailmankuva on vääristynyt.
Mä kaipaan ihan h*lvetisti tunteita, ihmiseltä. Vai pihan puiltako mä sitä hakisin?
Miten mä voisin tutustua edes puolikkaaseen susta kun sä kirjoitat tunteista ja välittämisestä kuin syövästä?
Halaus on läheisyyttä. Välittämistä, jos mä sanoisin kaupankassalla "anna halaus, tahtoo läheisyyttä" Pitäisitkö sä sitä vääränä että tahdon läheisyyden tunteen halauksen kautta?
Mä en sano muuta. Sä olet vähän v*tun ärsyttävän olonen.
Luuletko ihan tosissasi, että juuri hän on kirjoittanut tämän tänne juuri sinulle, ja on siten vähän v*tun ärsyttävä tyyppi? En ikinä opi ymmärtämään teitä.
Luuletko ihan tosissasi, että vastasin juuri hänelle?
Väitätkö ihan tosissasi että joku täällä tunnistaisi mitä on kirjoitettu ja kenelle?
En nyt varsinaisesti nähnyt mitään omistuskirjoitusta missään?
Viestin alkuperäinen kirjoittaja voi melkovarmasti suoraan pompata mun tekstini yli jos siltä tuntuu.
Ja jos pidän ihmistä tekstin perusteella vähän v*tun ärsyttävänä tyyppinä, niin se taitaa olla ihan mun oma ongelma ja sun ei sitä tarvitse oppia ymmärtämään.
Vieläkin järjellä, lukossa:
Ehkä olen ärsyttävä. En mielestäni tarkoittanut sitä silti niin alleviivaavasti kuin se on ymmärretty. Ymmärrän, että mun olisi pitänyt kirjoittaa se paremmin, jotta se olisi kuulostanut oikeammalta. Enkä tietenkään saa olettaa toisen puolesta, vaan pitää yhtenä mahdollisuutena niitä ajatuksiani.
Huomaan tästä, että kirjoitukseni meni pieleen. Ei kenenkään pitäisi joutua puolustamaan itseään noin. Kuulostin vähättelevältä ja siltä, että ajattelisin toisesta pahasti, vaikka niin ei ole. Ei ollenkaan.
Olisi pitänyt kertoa vain omista sisäisistä ristiriidoista. Siitä, kuinka hajoamisesta puhuminen rutistaa sisältä palasiksi enkä tiedä mitä mun pitäisi tehdä ja miten olla. Kuinka en selviä peleissä enkä liian monimutkaisissa tilanteissa. Luotan liikaa ja tarvitsen yksinkertaisuutta elämääni. Kuinka järki ja tunteet, usko ja epäluulo, repivät paloiksi.
Ajattelin sitä, kuinka sä kyllä löydät paljon rakkautta ja rakastamista mistä vain. Susta on helppo välittää, olet väärässä jos kuvittelet itse muuta tai kuvittelet etten tiedä. Olet siten risa, että et näe itsessäsi tuollaisia aina oikein.
Ei varmaan täysin samanlaista rakkkautta, mutta kun muistat kohdan kaksi, niin kuka vaan voi rakastaa sua niin kuin haluat. Kun vaan aloittaa puhumalla, kun ehkä se hiljaisuuden ymmärtäminen ei niin usein tule ensin.
Ajattelin sitä, kuinka paljon helpompi muiden tunteiden kanssa olisi kuin minun. En ole koskaan täysin uusi, vaan aina se, joka olen ennenkin ollut.
Tuon syövän kanssa on niin, että venttiilit on kiristetty niin kireälle kuin ne saa. Ne ei aukea vain avaamisen vuoksi. Vääntelet niitä niin, että en tiedä mitä oikein yrität. Ne saa auki, joten älä väännä liikaa.
En pitäisi vääränä. Pitäisin sitä suloisena ja ihanana ja sellaisena, jota itsekin haluaisin. Mutta sitä vaan, että sen läheisyyden tunteen saamisen jälkeen ei voi ajatella, että voiko halaajan/halattavan jättää parkkipaikalle? Mitä teen sille? Leikkisikö se, että ei ole olemassa? Voiko sormia napsauttamalla taikoa sen pois ja takaisin?
Nyt olen sormia napsauttamalla taiottava, koska annan sun avata sitä venttiiliä vähän kun haluat. Se menee myös kiinni, koska se on auki vain vähän. Saat käyttää mun tunteita tunteaksesi itsesi rakastetuksi, jos sitä haluat. Ei ne ketään muutakaan varten ole olemassa.
Välillä tuntuu, että sä olet unohtanut jo millaista se oli. Millaisia ne h*lvetin (suuret) tunteet oli. Mulla ainakin on pala kurkussa ajatuksestakin.
Selvennyksesi selvensi paljon...
Pahoittelen jyrkkää asennoitumista itseltäni, samoja tunteita käyn täysin läpi kuin sinä. Näköjään vain ilmaisen ne sanallisesti hyvinkin erilailla. Jaksamista ja onnea, eiköhän kaikki vielä iloksi muutu, meillä molemmilla.
Pitkäkin suhde?
Mä ainakin haluan ja tarvitsen rakkautta juuri eräältä häneltä en keneltäkään muulta ja nimenomaan juuri häntä tarvitsen, rakastan koko sydämestäni
jos juuri hän pyytäisi minulta halausta jossain kaupan kassa jonossa antaisin sen ihan todella mielelläni hänelle
voih miten hyvältä se tuntuisikaan pitkästä aikaa , , , , ,
mutta.. http://www.youtube.com/watch?v=a6POsVMoMA4
"Haluat korjata itseäsi mun kautta."
Valitettavasti näin on kaikissa, kaiken laisissa suhteissa. Niissä odotetaan, toivotaan, haaveillaan ja uskotaan, että toinen ihminen tuo onnen, jota itsekseen, yksinään ei ole mahdollista saavuttaa.
Kyllähän toinen ihminen voi tuoda kaikkea hyvää(kin), mutta oikea onni asuu omassa taskussa ja kyky rakastaa tarkoittaa kaiken olevaisen rakastamista, ei vain sinun.
Silti kaipaan halia, vaikka olen ihan liian järkevä tällaiseen ;).
Hienosti sanottu. Onni tulee sisältä. Tarvitaan myös kykyä rakastaa toista ihmistä ja päästää hänet lähelleen. Uskoisin että rakkastamista voi opetella. Väkisin ei kuitenkaan voi ketää rakastaa, romanttisessa mielessä.
Hei, jos oikeasti haluat mun kanssa jotakin vakavempaa niin voitko tehdä asialle jotakin percele!! Tiedät kyllä mitä mieltä minä olen. Pallo on sulla. PISTE.