Olen aina ollut impulsiivinen, särmikäs ja helposti innostuva. Mutta alkoholi rauhoitti minua ja loi kohtuullisina määrinä nautittuna tyyneyttä ja jopa eräänlaista luovaa harmoniaa, tässä olotilassa oli helpompaa keskittyä asioihin joista pidin.
Tietysti liikakäyttö(yliannostus) käänsi asiat päälaelleen ja lääkkeellinen vaikutus oli lähinnä vitsi.
Tälläinen tietysti johti alkoholismiin ja sen tuomiin lukuisiin monimutkaisiin ongelmiin joita "alan ihmisille" on turha tässä tarkemmin esitellä.
Näin jälkeenpäin ajatellen, nykyisin tunnettuun ADHD tautiin olisi pitänyt löytää parempi lääke, kuin viina. Mutta pirunriivaamien renttujen tehtävänä oli lähinnä olla varoittavana esimerkkinä ihmisille, joilla ei ollut taipumusta poikkeavaan käyttäytymiseen.
Varsinaisesta hulluudesta ei kuitenkaan ole yleensä kysymys, vaan rauhattomasta sielusta joka usein itsekkin kärsii levottomasta maailmastaan.
Mitä lienee evoluutio ajatellut niksauttaessaan joissakin yksilöissä räpärällää-geenin päälle ?
Ehkä se on ollut kivikaudella joissakin olosuhteissa edullinen ominaisuus joka on nykyisessä sääntö ja pyrky-yhteiskunnassa lähinnä haitallinen vaiva.
Jotkut kiinnostavat asiat oli helppo nopeasti oppia ja jos malttia riitti, tulin niissä varsin taitavaksikin, mutta ymmärrettävästi alemmatkin oppiarvot jäi tietysti hankkimatta.
Onnistuin kumminkin alkoholismin ja tunnehäiriöiden täyttämässä maailmassani sukkuloimaan "normaalien" ihmisten parissa kuin psykopaatti leikkikentällä ja vetämään oikeasta narusta oikealla hetkellä ja jopa hieman oikaisemaankin mutkia joskus. Hyvää tilannetajua hyväksikäyttämällä olen pystynyt luomaan keskiluokkaisen elintason, joka näyttäisi olevan vakaalla pohjalla.
Pitkä taistelu alkoholismia vastaan on poikinut selviytymismenetelmiä joita retkahtamisien jälkeen olen parannellen ottanut käyttöön.
Taistelu koko nuoruuden jatkunutta viikonloppujuomis-tapaa vastaan johti tuurijuoppouteen, tästä tunnetusti vit..tumaisesta puuskajuomisesta ei sitten millään tahtonut päästä eroon..oli säännöllisen epäsäännöllisesti lähdettävä huitelemaan
silloin tällöin, ja huonommaksi vaan meni. Pystyin ilmeisesti joidenkin ominaisuuksieni avulla pitämään avioliittoni pystyssä ja saamaan lapset maailmalle.
Sitten vihdoin taitavan lääkityksen ja pitkän kamppailun avulla on holismi hellittänyt siinä mitassa, etten ole muutamiin vuosiin enää "ottanut". Mutta sivuvaikutuksena on tapahtunut eräänlaista sielunelämän latistumista...onko räpärällää-geeni niksahtanut off-asentoon..vai peräti surkastunut, eikä toimi enää ollenkaan.
Olen ollut haistavinani ilmapiirissä hämmennystä? Enkö ole enää se sama seurallinen ja särmikäs mies, jolla oli aina jotain menossa... ja en ole saanut selville onko asiantila hyvä vai huono, taidan erakoitua ja jättää ihmiset rauhaansa.
Tietysti liikakäyttö(yliannostus) käänsi asiat päälaelleen ja lääkkeellinen vaikutus oli lähinnä vitsi.
Tälläinen tietysti johti alkoholismiin ja sen tuomiin lukuisiin monimutkaisiin ongelmiin joita "alan ihmisille" on turha tässä tarkemmin esitellä.
Näin jälkeenpäin ajatellen, nykyisin tunnettuun ADHD tautiin olisi pitänyt löytää parempi lääke, kuin viina. Mutta pirunriivaamien renttujen tehtävänä oli lähinnä olla varoittavana esimerkkinä ihmisille, joilla ei ollut taipumusta poikkeavaan käyttäytymiseen.
Varsinaisesta hulluudesta ei kuitenkaan ole yleensä kysymys, vaan rauhattomasta sielusta joka usein itsekkin kärsii levottomasta maailmastaan.
Mitä lienee evoluutio ajatellut niksauttaessaan joissakin yksilöissä räpärällää-geenin päälle ?
Ehkä se on ollut kivikaudella joissakin olosuhteissa edullinen ominaisuus joka on nykyisessä sääntö ja pyrky-yhteiskunnassa lähinnä haitallinen vaiva.
Jotkut kiinnostavat asiat oli helppo nopeasti oppia ja jos malttia riitti, tulin niissä varsin taitavaksikin, mutta ymmärrettävästi alemmatkin oppiarvot jäi tietysti hankkimatta.
Onnistuin kumminkin alkoholismin ja tunnehäiriöiden täyttämässä maailmassani sukkuloimaan "normaalien" ihmisten parissa kuin psykopaatti leikkikentällä ja vetämään oikeasta narusta oikealla hetkellä ja jopa hieman oikaisemaankin mutkia joskus. Hyvää tilannetajua hyväksikäyttämällä olen pystynyt luomaan keskiluokkaisen elintason, joka näyttäisi olevan vakaalla pohjalla.
Pitkä taistelu alkoholismia vastaan on poikinut selviytymismenetelmiä joita retkahtamisien jälkeen olen parannellen ottanut käyttöön.
Taistelu koko nuoruuden jatkunutta viikonloppujuomis-tapaa vastaan johti tuurijuoppouteen, tästä tunnetusti vit..tumaisesta puuskajuomisesta ei sitten millään tahtonut päästä eroon..oli säännöllisen epäsäännöllisesti lähdettävä huitelemaan
silloin tällöin, ja huonommaksi vaan meni. Pystyin ilmeisesti joidenkin ominaisuuksieni avulla pitämään avioliittoni pystyssä ja saamaan lapset maailmalle.
Sitten vihdoin taitavan lääkityksen ja pitkän kamppailun avulla on holismi hellittänyt siinä mitassa, etten ole muutamiin vuosiin enää "ottanut". Mutta sivuvaikutuksena on tapahtunut eräänlaista sielunelämän latistumista...onko räpärällää-geeni niksahtanut off-asentoon..vai peräti surkastunut, eikä toimi enää ollenkaan.
Olen ollut haistavinani ilmapiirissä hämmennystä? Enkö ole enää se sama seurallinen ja särmikäs mies, jolla oli aina jotain menossa... ja en ole saanut selville onko asiantila hyvä vai huono, taidan erakoitua ja jättää ihmiset rauhaansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika ts.ikä tekee tehtävänsä.
Et sinäkään jaksa/viitsi kouhottaa ja sauhuta entiseen malliin.
Et, vaikka et olisi juonut koskaan viinaa, eikä olisi ADHD:ta.
Kyllä se räpä-geeni on surkastunut, ei mikään kestä ikuisesti kovaa käyttöä.