Olen pikkuhiljaa älynnyt narsismin periaatteen, joka on yksinkertaisesti itserakkautta jota sen kokeva ei itse huomaa niin suureksi, mutta muut huomaavat sen viimeistään siinä vaiheessa kun kiivaiksi kulkeutuneet keskustelut alkavat ahdistaa ja narsismia omaava henkilö näyttää toisen puoliskon luonteestaan.
Olen alkanut epäillä, että paras ystäväni omaa narsistisia oireita. Erittäin mukava henkilö, joka on hyvin avoin mielinen ja hauska tyyppi.
Tietynlaisissa tilanteissa hän kuitenkin osaa suurennella asioita uskottavasti ja riidellessä tämä käy aivopesusta. Hän osaa kirjaimellisesti saamaan sinut luulemaan, että olet itse syypää kaikkeen tilanteessa. Hän osaa provosoida täydellisesti ja samalla v*ttu*lunomaisesti. Hän ei osaa lopettaa sitä vaikka sitä on jo kuullut enemmän kuin tarpeeksi ja hän vaikuttaa saavan siitä jonkinlaista mielihyvää. Ajoittain hän osaa piilottaa kaikki tunteensa ja hallita keskustelun toista puoliskoa vielä paremmin.
Aikoinaan kun olimme peruskouluiässä, hän tuntui kohdistavan kaiken sen tyyppisen käytöksen minuun. Arvatkaapa millaista tuskaa se oli, varsinkin kun en edes ollut mikään mestari riitojen lopettamisessa. Mutta koska en ole loppujen lopuksi sellainen persoona joka vaatii kostoa ja jonkinlaista comebackia jotta tilit voitaisiin tasata, annoin hänelle anteeksi sellaisessa muodossa jossa hän sen pystyi hyväksymään. Kun keskustelimme riidoistamme ja hän sanoi että "olin suunnattoman ärsyttävä niissä tilanteissa", sanoin, että "olen yrittänyt olla vähemmän ärsyttävä viime aikoina" ja hän sanoi "niin minäkin". Sen jälkeen hänen narsistisuus laski kertaheitolla paljon pienemmäksi ja olen oppinut lopettamaan agressiiviset keskustelut heti alkuunsa kun huomaan että se ei johda mihinkään.
Piilottelevat narsistit ovat siitä huolimatta pirullisen hankala pala. Näitä on hankala huomata ja yleensä sen toteaa vasta kun on jo liian myöhäistä. Paras keino näissä tilanteissa on vain kypsästi nieltävä oma ylpeytensä ja lopettaa niiden halujen ruokinta niin äkkiä kuin mahdollista. Tämän jäkeen hänen huomion kipeys saattaa alkaa purkaantua hyvin lapsellisesti, myöntää häviävänsä tilanteen ja yrittää toiste comebackia tai hän jopa itse tajuaa käytöksensä lapsellisuuden.
Olen alkanut epäillä, että paras ystäväni omaa narsistisia oireita. Erittäin mukava henkilö, joka on hyvin avoin mielinen ja hauska tyyppi.
Tietynlaisissa tilanteissa hän kuitenkin osaa suurennella asioita uskottavasti ja riidellessä tämä käy aivopesusta. Hän osaa kirjaimellisesti saamaan sinut luulemaan, että olet itse syypää kaikkeen tilanteessa. Hän osaa provosoida täydellisesti ja samalla v*ttu*lunomaisesti. Hän ei osaa lopettaa sitä vaikka sitä on jo kuullut enemmän kuin tarpeeksi ja hän vaikuttaa saavan siitä jonkinlaista mielihyvää. Ajoittain hän osaa piilottaa kaikki tunteensa ja hallita keskustelun toista puoliskoa vielä paremmin.
Aikoinaan kun olimme peruskouluiässä, hän tuntui kohdistavan kaiken sen tyyppisen käytöksen minuun. Arvatkaapa millaista tuskaa se oli, varsinkin kun en edes ollut mikään mestari riitojen lopettamisessa. Mutta koska en ole loppujen lopuksi sellainen persoona joka vaatii kostoa ja jonkinlaista comebackia jotta tilit voitaisiin tasata, annoin hänelle anteeksi sellaisessa muodossa jossa hän sen pystyi hyväksymään. Kun keskustelimme riidoistamme ja hän sanoi että "olin suunnattoman ärsyttävä niissä tilanteissa", sanoin, että "olen yrittänyt olla vähemmän ärsyttävä viime aikoina" ja hän sanoi "niin minäkin". Sen jälkeen hänen narsistisuus laski kertaheitolla paljon pienemmäksi ja olen oppinut lopettamaan agressiiviset keskustelut heti alkuunsa kun huomaan että se ei johda mihinkään.
Piilottelevat narsistit ovat siitä huolimatta pirullisen hankala pala. Näitä on hankala huomata ja yleensä sen toteaa vasta kun on jo liian myöhäistä. Paras keino näissä tilanteissa on vain kypsästi nieltävä oma ylpeytensä ja lopettaa niiden halujen ruokinta niin äkkiä kuin mahdollista. Tämän jäkeen hänen huomion kipeys saattaa alkaa purkaantua hyvin lapsellisesti, myöntää häviävänsä tilanteen ja yrittää toiste comebackia tai hän jopa itse tajuaa käytöksensä lapsellisuuden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika jännä. Tarinasi on enemmänkin kertomus siitä mitä narsismi mielestäsi on.
Enpä nyt oikein taas tiedä, huomionkipeys, manipulointitaidot, lapsellinen riitely... kaikkia olen kokenut joukolta normaaleja tuttuja... Oliko oikeasti jotain vai halusitko lyödä jollekkin leiman vain otsaan ja osoittaa tänne?
Ei tuo mikään narsku ole...
Kertomuksesi mukaan et tiedä narsismista mitään. :)
En olisi ihan varma onko tuo käytös narsistista. On myös monia muita persoonallisuushäiriöitä ja vaan vääriä toimintatapoja.
Luepa blogia Narsismin riivaama siinä on hyviä kuvauksia narsistin käytöksestä. Osoite: narsisminriivaama.blogspot.com
En missään vaiheessa väittänyt että ystävälläni olisi itse narsistinen persoonallisuushäiriö, vaan arvelen että tällä olisi jonkin sortin narsistisen tyyppinen luonne. Ymmärrän mitä narsismi tarkoittaa, mutta en nyt tietenkään leimaa ystävääni. Kaikilla ihmisillähän on jonkin verran narsismia luonteessaan. Toisilla enemmän. Toisilla vähemmän. Kirjoituksen ideana nimenomaan oli saada teidän huomionne asiaan mitä mieltä te olette.
"Piilottelevat narsistit ovat siitä huolimatta pirullisen hankala pala. Näitä on hankala huomata ja yleensä sen toteaa vasta kun on jo liian myöhäistä"
Kyllä tuo kohta ainakin mielestäni antaa ymmärtää, että olet itse jo muodostanut jonkinlaista käsitystä ystävästäsi, jolle sitten joko haet vahvistusta tai muuten vaan jotakin mielipidettä.
Hienoa, että olet oppinut lopettamaan aggressiiviset keskustelut, jotka eivät johda minnekään :)
Tämä oli minusta oikein hyvä puheenvuoro. Olen itsekin ollut tuollainen ja tavannut myös paljon monia muita tuollaisia. Narsistisista piirteistähän siinä on kysymys, niin kuin sanoit. Kasvatus on jäänyt lapsena huonoksi.
Mutta isokin ihminen oppii melkein mitä tahansa. Kannustan harjoittelemaan. Teillä on siitä jo hyviä kokemuksiakin ja sellainen innostaa oppimaan lisää.